Neuvoja parisuhdekriisiin
Olemme olleet yhdessä lähes 20 vuotta ja naimisissakin yli 10. Nyt viimeiset kuukaudet suhteessa on mennyt huonosti ja olemme etääntyneet. Yhteistä aikaa ja tekemistä ei ole, mieheni haluaa käyttää vapaa-aikansa omien harrastustensa parissa ja minulla sen sijaan ei jää aikaa omilleni. Iltaisin haluaisin edes hetken jutella rauhassa, kun lapset nukkuvat, mutta silloin mies haluaa levätä ja lukea - ymmärrän sinänsä, että elämme ruuhkavuosia ja päivät ovat täynnä kaikenlaista tekemistä ja vastuita.
Minä yritän järjestää arkea niin, että otan huomioon mieheni ja minun tarpeet. Mieheni sen sijaan järjestää arkea niin, että hän huomioi vain omat tarpeensa. Olen surullinen ja kyllästynyt tähän, ja viime viikot olen pyytänyt miestäni, että edes illalla olisimme hetken yhdessä kaikessa rauhassa. Hän kokee tämän rasittavana ja haluaisi mieluummin olla yksin.
En keksi, kuinka ratkaisisin asian niin, että olisimme molemmat suurin piirtein tyytyväisiä. Yksi vaihtoehto on, että minäkin lakkaisin ajattelemasta mieheni tarpeita ja huomioimasta häntä, mutta sitten mielestäni parisuhteesta ei oikein jää mitään jäljelle :( Mutta en saa pyyhittyä pois suruani siitä, että mieheni ei ollenkaan välitä minun tarpeistani. Väkisinkään en saa häntä ottamaan tarpeitani huomioon, olen kyllä pyytänyt ja selittänyt tunteitani, mutta jos hän ei halua niin ei halua. Periaatteessa mies silti mielestään rakastaa minua, vaikka minulle se ei oikein rakastamisena välity.
Neuvoja, ajatuksia?
Kommentit (7)
Mies alkaa nyt tekemään vähemmän asioita yksikseen ja teette enemmän perheenä. Nythän lapset ovat sinun huolehdittavana. Ala käymään taas jossain harrastuksessasi ja mies on sen aikaa lasten kanssa.
Yksinkertaisesti vaadi asioita itsellesi periksiantamattomasti, sillä niinhän miehesikin tekee.
Epäselväksi jäi että miksi sinulla ei jää aikaa omille harrastuksille?
Ota viimeisen kerran vastuu teidän parisuhteesta ja tee miehelle selväksi miten paha tilanne on. Kirjoita vaikka kirje, jos verbaalisesti on hankala saada ajatukset oikein ulos. On teidän molempien vastuu ylläpitää perhe-elämä ja parisuhde. Hän ei nyt sitä tee. Eikä välttämättä edes tajua tilanteen olevan tuollainen.
Onko mies jo iäkkäämpi?
Uusi väsymys voisi johtua hormonaalisista muutoksista. Testosteronit ehkä laskeneet, himot vähentyneet joten ei koe tarpeelliseksi ehkä rakkaudenilmaisujakaan kun ei saa niistä samaa potkua ja puhtia kuin ennen.
Jos mies on ollut hyvä ja läheinen jo kahdenkymmenenvuoden ajan niin ketkelliselle herpaantumiselle ei kannata ehkä laittaa liikaa painoarvoa. Toki asia kannattaa selvittää kunnolla.
Pääsisittekö mitenkään vaikka yhdenyön reissuun kahdestaan?
Haluaisit, että miehesi antaisi sinulle nyt enemmän kuin pystyy. Voit toki vaatia sitä, mutta sillä ajat liittosi karille.
Olet tuntenut miehesi pitkään. Hän on kyennyt täyttämään tarpeesi huonommin vain viime kuukausien aikana, jos oikein ymmärsin. Kun pyynnötkään eivät auta, näkisin, että sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1) Et välitä siitä, että miehesi ei toistaiseksi halua tai kykene tyydyttämään tarpeitasi. Jatkat vaatimista; toivot, että painostus tehoaa ja voit muuttaa miehen käytöksen pakottamisen kautta. Nopeutat tarpeidesi tyydyttämisen mahdollisuutta, mutta samalla otat riskin, että kiristät hänen hermoaan entisestään. Kenties jopa liittosi kustannuksella, parin vuoden sisään. Koska vaatimusten alla tukalasta tilanteestavoi tulla entistä tukalampi - sitten sinuakaan ei paljon lohduta "oma ksykoterapeutti", jonka pinna on kiristynyt. Sahaisit ns. omaa oksaasi?
2) Annat miehellesi tilaa hoitaa mahdolliset murheensa (vaatimatta analyysejä) ja palautua, joutumatta samalla olemaan sinun psykoterapeuttisi. Hoidat kodin kuten hyvän vaimon kuuluu. Toivot, että miehesi jaksaminen paranee ja hän haluaa omaehtoisesti autaa sinua, kun helpotat hänen elämäänsä. Et siis vaadi itsellesi samaan tapaan kuin aina ennen. Pidät tilannetta väliaikaisena, mietit alkuvuonna uudelleen, miten suhtaudut. Haluatko enemmän kumppanin, vai avustajan ilman ehtoja?
Up, eikö kukaan ole kokenut samaa?