Lue keskustelun säännöt.
Miten unohdan miehen, johon en haluaisi olla ihastunut?
Kommentit (56)
Miksi siellä työpaikalla pitää AINA olla se yksi jonka takia tulee se epämiellyttävä sekasortoinen ihastusolo. Kun yksi lähtee niin toinen tulee sitten hetken kuluttua tilalle. Miksei voi olla vaan ne "tylsät" tyypit joita pitää vain työkavereina. Olen huomannut, että tää on alkanut jo vaikeuttamaan töissä jaksamista ja sinne menemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tiiän varman keinon, mut tosi harvat haluu tän toteuttaa: tunnustat sille ihastuksen, sit se sanoo ettei oo kiinnostunu susta, ja sitte PUF, sun ihastuminen häviää taivaan tuuliin.
Tämä toimii. Tein kerran näin, sain pakit ja saman tien fiilis oli pelkästään helpottunut. Myös toiseen ihastuminen toimii, mutta se sopiva ”toinen” pitää vaan ensin löytää.
Tällä hetkellä itselläni on tutkassa ihastus, jolle en voi tunnustaa tunteita (varattu) ja kun en juuri koskaan ihastu kehenkään, niin tuskin ainakaan pariin vuoteen pääsen tälläkään keinoin pälkähästä. Nää on näitä.
Kärvistelemisiin.
Nuo ihastumiset on kyllä kummia hommia. Ei juuri mitään tekemistä järjen kanssa.
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Miksi siellä työpaikalla pitää AINA olla se yksi jonka takia tulee se epämiellyttävä sekasortoinen ihastusolo. Kun yksi lähtee niin toinen tulee sitten hetken kuluttua tilalle. Miksei voi olla vaan ne "tylsät" tyypit joita pitää vain työkavereina. Olen huomannut, että tää on alkanut jo vaikeuttamaan töissä jaksamista ja sinne menemistä.
Kumma kun minulla ei ole koskaan ollut tällaisia ongelmia. Työpaikalla tehdään töitä ja siviilielämä erikseen. Lisäksi varatut ja perheelliset ei lähtökohtaisesti kiinnosta. Epätoivo heijastuu sinusta kauas.
Vaikka ei näe. Eikä puhu. Jos sä koet jonku seurassa tosi ainutlaatu696isen voimakkaan ihastuksen tunteen. Voin vaan sanoa, että se perhana kestää kuukausi tolkulla. Välillä kuvittelee, että jee nyt tää on ohi. Kunnes tulee taas päivä ja mieleen palaa kohtaamiset, joita muistelet hymyssä suin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin alkaa ajattelemaan vetovoiman lakia.
Jos se molo on minun arvoiseni mies, saan hänet, koska niin on tarkoitettu. En kuitenkaan aio epätoivoisesti voivotella elämääni, joka on tyhjää hänen poissaolonsa vuoksi.
Jos taas ei ole, pian löydän edestäni paremman.
Tää on ihan win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siellä työpaikalla pitää AINA olla se yksi jonka takia tulee se epämiellyttävä sekasortoinen ihastusolo. Kun yksi lähtee niin toinen tulee sitten hetken kuluttua tilalle. Miksei voi olla vaan ne "tylsät" tyypit joita pitää vain työkavereina. Olen huomannut, että tää on alkanut jo vaikeuttamaan töissä jaksamista ja sinne menemistä.
Kumma kun minulla ei ole koskaan ollut tällaisia ongelmia. Työpaikalla tehdään töitä ja siviilielämä erikseen. Lisäksi varatut ja perheelliset ei lähtökohtaisesti kiinnosta. Epätoivo heijastuu sinusta kauas.
Luultavasti sitten siksi et ole kärsinyt samasta, kun siellä töissäsi ei ole ollut ketään viehättävää sinkkua. Koska ihminen sinäkin olet, etkä mikään Kenobi. Sinkkuja nämä ihastukseni ovat olleet ja toivonkin, että edes alkaisivat parisuhteeseen niin ehkä ne epämiellyttävät tunteet katoaisivat päästäni, koska varatut ja perheelliset eivät myöskään kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiiän varman keinon, mut tosi harvat haluu tän toteuttaa: tunnustat sille ihastuksen, sit se sanoo ettei oo kiinnostunu susta, ja sitte PUF, sun ihastuminen häviää taivaan tuuliin.
Tämä toimii. Ja erityisesti, jos hän torjuu rumalla tavalla ja vaikkapa haukkuu.
Ei toimi, jos kyse pakkomielteisestä ihastuksesta. Ilkeily saa vain ajattelemaan lisää tätä miestä, ja ihastuneen päässä tosiasiat kääntyvät sellaisiksi mitä toivoisin niiden olevan. Eli esim. merkiksi siitä, että miehelläkin on vahvoja tunteita, mutta hän ei vaan osaa näyttää niitä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siellä työpaikalla pitää AINA olla se yksi jonka takia tulee se epämiellyttävä sekasortoinen ihastusolo. Kun yksi lähtee niin toinen tulee sitten hetken kuluttua tilalle. Miksei voi olla vaan ne "tylsät" tyypit joita pitää vain työkavereina. Olen huomannut, että tää on alkanut jo vaikeuttamaan töissä jaksamista ja sinne menemistä.
Kumma kun minulla ei ole koskaan ollut tällaisia ongelmia. Työpaikalla tehdään töitä ja siviilielämä erikseen. Lisäksi varatut ja perheelliset ei lähtökohtaisesti kiinnosta. Epätoivo heijastuu sinusta kauas.
Luultavasti sitten siksi et ole kärsinyt samasta, kun siellä töissäsi ei ole ollut ketään viehättävää sinkkua. Koska ihminen sinäkin olet, etkä mikään Kenobi. Sinkkuja nämä ihastukseni ovat olleet ja toivonkin, että edes alkaisivat parisuhteeseen niin ehkä ne epämiellyttävät tunteet katoaisivat päästäni, koska varatut ja perheelliset eivät myöskään kiinnosta.
Sanotaanko näin että yli 20 vuotta vanhemmat ukot ei kiinnosta missään määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siellä työpaikalla pitää AINA olla se yksi jonka takia tulee se epämiellyttävä sekasortoinen ihastusolo. Kun yksi lähtee niin toinen tulee sitten hetken kuluttua tilalle. Miksei voi olla vaan ne "tylsät" tyypit joita pitää vain työkavereina. Olen huomannut, että tää on alkanut jo vaikeuttamaan töissä jaksamista ja sinne menemistä.
Kumma kun minulla ei ole koskaan ollut tällaisia ongelmia. Työpaikalla tehdään töitä ja siviilielämä erikseen. Lisäksi varatut ja perheelliset ei lähtökohtaisesti kiinnosta. Epätoivo heijastuu sinusta kauas.
Luultavasti sitten siksi et ole kärsinyt samasta, kun siellä töissäsi ei ole ollut ketään viehättävää sinkkua. Koska ihminen sinäkin olet, etkä mikään Kenobi. Sinkkuja nämä ihastukseni ovat olleet ja toivonkin, että edes alkaisivat parisuhteeseen niin ehkä ne epämiellyttävät tunteet katoaisivat päästäni, koska varatut ja perheelliset eivät myöskään kiinnosta.
Sanotaanko näin että yli 20 vuotta vanhemmat ukot ei kiinnosta missään määrin.
Niin, eli työpaikallasi ei ole ollut ketään kiinnostavia ihmisiä. Mitä ihmettelemistä siinä sitten on? Jos työpaikallasi olisi omanikäisiäsi viehättäviä sinkkuja, niin alkaisi varmasti sukat pyörimään sinullakin ja tippuisit sieltä korkeammalta tasolta meidän muiden ihastuneiden pullaisten joukkoon.
En tajua mitä tekemistä ihastumisella on sen kanssa onko varattu?
Tähä nykyiseen tyyppiin ihastuin hetkessä tietämättä hänestä juuri mitään.
Tajusin vasta jälkikäteen, että kohtaamisen olisi pitänyt olla kiusallinen, mutta olin pelkästään hämmästynyt yllättävästä tunteesta ja hetkestä.
Eikä se mies tehnyt mitään katsoi vain ja mieleeni nousi ajatus miten hyvä olisi herätä lämpimän peiton alla tuon miehen kanssa.
Siinä hetkessä en muistanut olevani varattu enkä miettinyt onko mies varattu.
Siitä ei enää tunnu olevan paluuta entiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiiän varman keinon, mut tosi harvat haluu tän toteuttaa: tunnustat sille ihastuksen, sit se sanoo ettei oo kiinnostunu susta, ja sitte PUF, sun ihastuminen häviää taivaan tuuliin.
Tämä toimii. Ja erityisesti, jos hän torjuu rumalla tavalla ja vaikkapa haukkuu.
Jep. Tää oli mulla se mikä sai tajuamaan ettei toisella mitään fiiliksiä koskaan ollutkaan. Paljon aiemmin olisi jo pitänyt tajuta mutta ihastuneena omat tunteet sanoivat muuta. No, turha itkeä jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
En tajua mitä tekemistä ihastumisella on sen kanssa onko varattu?
Tähä nykyiseen tyyppiin ihastuin hetkessä tietämättä hänestä juuri mitään.
Tajusin vasta jälkikäteen, että kohtaamisen olisi pitänyt olla kiusallinen, mutta olin pelkästään hämmästynyt yllättävästä tunteesta ja hetkestä.
Eikä se mies tehnyt mitään katsoi vain ja mieleeni nousi ajatus miten hyvä olisi herätä lämpimän peiton alla tuon miehen kanssa.
Siinä hetkessä en muistanut olevani varattu enkä miettinyt onko mies varattu.
Siitä ei enää tunnu olevan paluuta entiseen.
Jaa enpä tiedä, mutta mulla se nyt vaan on aina ollut niin että varattujen ympärillä on joku sellainen suoja jonka läpi ei mennä enkä ole heihin ihastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin meni 15 -vuotta ilman mitään ihastumisia työpaikalla kunnes eräs henkilö vain ”kolahti” ihan yllättäen... Aiemmin ajattelin just noin kuin moni edellä, etten koskaan tulisi ihastumaan varattuun. Näin se elämä opettaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua mitä tekemistä ihastumisella on sen kanssa onko varattu?
Tähä nykyiseen tyyppiin ihastuin hetkessä tietämättä hänestä juuri mitään.
Tajusin vasta jälkikäteen, että kohtaamisen olisi pitänyt olla kiusallinen, mutta olin pelkästään hämmästynyt yllättävästä tunteesta ja hetkestä.
Eikä se mies tehnyt mitään katsoi vain ja mieleeni nousi ajatus miten hyvä olisi herätä lämpimän peiton alla tuon miehen kanssa.
Siinä hetkessä en muistanut olevani varattu enkä miettinyt onko mies varattu.
Siitä ei enää tunnu olevan paluuta entiseen.Jaa enpä tiedä, mutta mulla se nyt vaan on aina ollut niin että varattujen ympärillä on joku sellainen suoja jonka läpi ei mennä enkä ole heihin ihastunut.
En tiedä ikääsi, mutta kyllä yli nelikymppisillä on monella kumppani, mutta silti ei voi mitään, jos tunne tulee ennen järkeä.
Sitä lähtee tutkailemaan mikä juttu tää on ja tajuaa, että löysi ihmisen jonka kaltaisesta ei osannut edes uneksia. Se on samalla onnellinen, mutta kipeä paikka. Saa toivomaan, että kohtaaminen olisi tapahtunut
Jo vuosia aiemmin. Niinkin syvään epätoivoon oon vaipunut, että ajattelin meidän viimeistään vanhainkodissa olevan yhdessä, että jokin syy on oltava miksi kaikki tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Miksi siellä työpaikalla pitää AINA olla se yksi jonka takia tulee se epämiellyttävä sekasortoinen ihastusolo. Kun yksi lähtee niin toinen tulee sitten hetken kuluttua tilalle. Miksei voi olla vaan ne "tylsät" tyypit joita pitää vain työkavereina. Olen huomannut, että tää on alkanut jo vaikeuttamaan töissä jaksamista ja sinne menemistä.
Sama mulla, välillä ahdistaa mennä töihin. Siellä oon koko ajan varuillani ja yritän peitellä ihastumistani, ettei kukaan muu vain huomaa sitä. Silti tuntuu, että käyttäydyn kuin ääliö, jos joudun kohtaamaan ihastukseni ja puhumaan hänelle. Sen jälkeen vaan hävettää. Tosi rasittavaa. Jos molemmat olis sinkkuja, olis ihan eri tilanne, kun ei tarvis käyttää energiaa pokan kasassa pitämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa unohtuu. Mikset halua olla häneen ihastunut?
Niin, miksei? Varattu vai mitä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua mitä tekemistä ihastumisella on sen kanssa onko varattu?
Tähä nykyiseen tyyppiin ihastuin hetkessä tietämättä hänestä juuri mitään.
Tajusin vasta jälkikäteen, että kohtaamisen olisi pitänyt olla kiusallinen, mutta olin pelkästään hämmästynyt yllättävästä tunteesta ja hetkestä.
Eikä se mies tehnyt mitään katsoi vain ja mieleeni nousi ajatus miten hyvä olisi herätä lämpimän peiton alla tuon miehen kanssa.
Siinä hetkessä en muistanut olevani varattu enkä miettinyt onko mies varattu.
Siitä ei enää tunnu olevan paluuta entiseen.Jaa enpä tiedä, mutta mulla se nyt vaan on aina ollut niin että varattujen ympärillä on joku sellainen suoja jonka läpi ei mennä enkä ole heihin ihastunut.
En tiedä ikääsi, mutta kyllä yli nelikymppisillä on monella kumppani, mutta silti ei voi mitään, jos tunne tulee ennen järkeä.
Sitä lähtee tutkailemaan mikä juttu tää on ja tajuaa, että löysi ihmisen jonka kaltaisesta ei osannut edes uneksia. Se on samalla onnellinen, mutta kipeä paikka. Saa toivomaan, että kohtaaminen olisi tapahtunut
Jo vuosia aiemmin. Niinkin syvään epätoivoon oon vaipunut, että ajattelin meidän viimeistään vanhainkodissa olevan yhdessä, että jokin syy on oltava miksi kaikki tapahtui.
Ihan samoja asioita oon miettiny.
Oon kans niin kyllästynyt olemaan ihastunut. Hankaloittaa vain elämää, kun ollaan molemmat varattuja ja sen takia asia jää tähän. Turhauttaa vain! Helpompaa olisi ilman näitä tunteita!