Avun saannin vaikeus silloin kuin alkaa mieli sortua

Joka paikasta neuvotaan, että elämän murheita ei kannata murehtia tykönään, vaan pitäisi puhua jollekin ennen kuin ongelmat lähtee lapasesta.

Vaan kun esim. oma tilanne on se että kaikki on mennyt ihan päin persettä koko vuoden ja kasetista alkaa todella nauha venymään. Puoliso ottaa aina itseensä jos vähänkin indikoi, että ahdistaa. Johtuu kuulemma hänestä ja sitten meitä olisi kaksi masentunutta.

Noh, sitten siirrytään ystäviin. Niille harvoille joille voisi kuvitella jotain avaavansa, on omat murheensa - tietenkin, kuten meistä jokaisella. Sitten kun yrität varovasti avata aiheesta, esim. että "mä alan olla todella väsynyt tähän kaikkeen" niin vastaus on tyyliin "ootko koittanu nukkua?". Noh, tietysti olen, mutta tämä vastaus tuntuu siltä, että yritetään välttää vaikeisiin aiheisiin meneminen alkuunsa. Tämä on ihan fine, koska ei kenenkään maallikon velvollisuus ole toimia minään terapeuttina ystäville, jos ei siltä tunnu.

Eli siirrytäänpä ns. ammattilaisten pariin.
- Työterveyshuollossa ei näistä asioista pääse juttelemaan kuin oman työterveyslääkärin kanssa. Se tarkoittaa, että vastaanotto vain arkisin toimistoaikaan. Meillä on töissä yt:t päällä ja yksikin luikertelu työaikana työterveyshuoltoon tarkoittaa meidän rambo-esimiehellä, että tämä on käytännössä vapaaehtoinen kengänottaja. Omalla rahalla taas kun mennään erikoislääkäripuolelle, niin lompakosta loppuu virta hyvin pian.
- Julkinen terveydenhuolto? Jooh, ei-kiireellisessä tapauksessa herrasväki on hyvä ja odottaa muutaman kuukauden.
- Netistä löytyvät mielenterveystuen palvelut. Onko näitä edes? Jotain nuorille suunniteltuja vertaischateja on olemassa, mutta olen näihin liian vanha. Ja vaikka esittäisin nuorempaa, niin pääsen johonkin kymmenien ihmisten jonoon päästäkseni juttelemaan hetkeksi chatissa. Eilen aloitin jonottamiseen tällaiseen klo 20:30 ja ennenkuin jono oli ehtinyt sulaa, kello oli 24:00 ja koko systeemi meni kiinni, better luck next time.
- Keskustelufoorumipohjaisista mielenterveysryhmistä on ollut yhtä paljon apua kuin Paavin palleista. Jos joku yleensä niihin vastaa niin noin kolmen päivän päästä ja kehottaa hakeutumaan työterveyshuoltoon.

Onko kellään mitään vinkkejä mistä apua voisi saada ilman että menee konkurssiin ja nopeammin kuin muutaman kuukauden päästä? Alkaa tämä elämän elokuva mennä kohta lopputekstejä kohti.