Lue keskustelun säännöt.
Tytär ei usko olevansa hyvä koulussa
15.11.2019 |
Meillä on 7. lk oleva tyttö. Koulu menee todella hyvin. Huonoin koenumero tänä vuonna on 9. Kun ollaan puhuttu mille alalle voisi joskus myöhemmin kouluttautua, niin tytär ei usko että hänestä olisi oikein mihinkään. Ei siis omasta mielestään ole "oikeasti hyvä" missään oppiaineessa (ei luku- eikä taitoaineissa). Ollaan tietenkin sanottu, että sitä alaa, mitä sitten haluaa opiskella tietenkin opetellaan siellä koulussa. Ei siis nyt tarvitse olla täysoppinut matemaatikko tai biologi.
Mitä tässä voisi tehdä tytön itseluottamuksen suhteen?
Isoveljensä on "superihminen". Eli todella hyvä monessa kouluaineessa ja muussakin. Sisko vertaa itseään häneen. Veli ei koskaan puhu ääneen koulusuorituksistaan tms. mutta sisko toki tajuaa hänen olevan ihan eri tasolla osaamisessaan. Tämä varmaan on osasyy asiaan.
Neuvoja?
Kommentit (27)
Näin se usein valitettavasti menee. Kun yläkouluikäisellä pojalla on numerona kasi, on hän mielestään "hyvä", ysi on "tosi hyvä", kymppi "osaan kaiken". Kasi tytön mielestä on usein "surkea", ysi "aika huono", kymppi selittyy "en oo oikeastaan hyvä kun jouduin lukemaankin kokeeseen".
Kasvatustyössä on huomannut, että naiskulttuurissa on tässä suhteessa jotain kieroutunutta että itseä pitää aina vähätellä. Ei sillä, että pitäisi olla jatkuvasti elvistelemässä, mutta kyse tuntuu olevan myös sisäisestä puheesta. Älkää vähätelkö tyttöjennekään saavutuksia tai ohittako niitä mitään sanomatta. Kannustakaa myös riskinottoon.
-Yläkoulun miesope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisia on aina vähätelty ja halveksittu ja se näkyy sukupolvien ketjussa vieläkin. Olin aikoinani luokan priimus, ja kakki lukuaineet kiitettäviä. Vanhempani kehuivat tuloksiani, mutta samalla viestittivät joka tavalla ettei minusta ole mihinkään, olen ruma/säälittävä/surkea. Veljeni oli heidän silmissään suuri, mahtava ja sai heiltä jatkuvaa ihailua. Veljestäni tuli työtön ressukka, itselläni on hyvä ura. Tunne siitä, etten riitä tai kelpaa, on jäänyt kuitenkin pysyväksi. Helpottanut hieman, mutta aktivoituu heti, jos työoaikalla vaikka joku ristiriita tai vaikea tilanne. Isäni ei arvosta minua vieläkään ja joudun pitämään etäisyyttä.
Itselle kävi näin kirjoitti:
Jos olet itse ajatellut itsestäsi noin niin voihan olla, että tytär on sinulta omaksunut mallin miten suhtautua itseen. Omaa käytöstä muuttamalla voi vaikuttaa paljon, alat sinäkin olla ääneen tyytyväinen itseesi ja ylpeä saavutuksistasi niin tytär oppii samaan (ainakin toivottavasti).
Juu, ajattelin ennen itsestäni noin. Esim. kuvittelin, että ylenin töissä "vahingossa". Nykyisin (kun olen viettänyt tarpeeksi aikaani isojen pomojen kanssa), tiedän, että olen taitava sekä substanssiosaamisen että varsinaisen johtamisen taidoissa. Ei ainakaan vielä ole tämä itseen uskominen tarttunut tyttöön.
Mm. tuota mainittua riskinottoa ja näin ollen mokaamisen sallimista korostan töissä ja hyväksyn itsellänikin virheet. Tuosta riskinotosta ollaan usein puhuttu kotonakin. Tytär ei tuota ajatusta hyväksy. Eli ei halua ajatella, että esim. esittäisi taitojensa ylärajalla olevan soittokappaleen, jonka esittämisessä on epäonnistumisen riski. Esittää mieluummin selvästi helpomman kappaleen, jonka osaa ihan varmasti. Tai kun kokeissa saa nykyään valita helpon tai vaikean kokeen, niin tietenkin tyttö valitsee sen helpon.
Ap
Mun vinkki on, että älä mene ahdistuksessa tunnetasolla mukaan, koska silloin hän ajattelee sinun olevan samaa mieltä siitä, että hän on tosiaan ihan surkea. Esitä oikeita kysymyksiä, joilla selviää, mikä häntä oikeasti kiinnostaa. Anna tytön olla ahdistunut, kokea epävarmuudet. Älä mene itse mukaan vaan pidä katse itse tavoitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun vinkki on, että älä mene ahdistuksessa tunnetasolla mukaan, koska silloin hän ajattelee sinun olevan samaa mieltä siitä, että hän on tosiaan ihan surkea. Esitä oikeita kysymyksiä, joilla selviää, mikä häntä oikeasti kiinnostaa. Anna tytön olla ahdistunut, kokea epävarmuudet. Älä mene itse mukaan vaan pidä katse itse tavoitteessa.
Tyttöä kiinnostaa Netflix ja tubettajat. Mutta itse ei tuolle alalle halua. Eikä hän mielestäni ole ahdistunut.
Mistä tavoitteesta nyt puhutaan? Itsetunnon kohetamisesta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi näin kirjoitti:
Jos olet itse ajatellut itsestäsi noin niin voihan olla, että tytär on sinulta omaksunut mallin miten suhtautua itseen. Omaa käytöstä muuttamalla voi vaikuttaa paljon, alat sinäkin olla ääneen tyytyväinen itseesi ja ylpeä saavutuksistasi niin tytär oppii samaan (ainakin toivottavasti).
Juu, ajattelin ennen itsestäni noin. Esim. kuvittelin, että ylenin töissä "vahingossa". Nykyisin (kun olen viettänyt tarpeeksi aikaani isojen pomojen kanssa), tiedän, että olen taitava sekä substanssiosaamisen että varsinaisen johtamisen taidoissa. Ei ainakaan vielä ole tämä itseen uskominen tarttunut tyttöön.
Mm. tuota mainittua riskinottoa ja näin ollen mokaamisen sallimista korostan töissä ja hyväksyn itsellänikin virheet. Tuosta riskinotosta ollaan usein puhuttu kotonakin. Tytär ei tuota ajatusta hyväksy. Eli ei halua ajatella, että esim. esittäisi taitojensa ylärajalla olevan soittokappaleen, jonka esittämisessä on epäonnistumisen riski. Esittää mieluummin selvästi helpomman kappaleen, jonka osaa ihan varmasti. Tai kun kokeissa saa nykyään valita helpon tai vaikean kokeen, niin tietenkin tyttö valitsee sen helpon.
Ap
Saa valita helpon tai vaikean kokeen!!? Miksi joku valitsisi vaikean? Eikö se riipu taidoista, että onko koe helppo vai vaikea?
Jos olet itse ajatellut itsestäsi noin niin voihan olla, että tytär on sinulta omaksunut mallin miten suhtautua itseen. Omaa käytöstä muuttamalla voi vaikuttaa paljon, alat sinäkin olla ääneen tyytyväinen itseesi ja ylpeä saavutuksistasi niin tytär oppii samaan (ainakin toivottavasti).