Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun toinen vetoaa aina siihen, että hän ei sanonut sellaista.
15.11.2019 |
Onko kenelläkään muulla samanlaista tuttavaa?
Mulla sellainen, että toinen vaikkapa pyörittelee kinkkukiusausta lautasellaan ja syö sitä vain vähän. Kun sitten myöhemmin sanon, että kokataan tänään jotain muuta, kun sinä et tykännyt silloin siitä kinkkukiusauksesta. Niin vastaa, että ei sanonut niin, että ei tykkää. Kun kerron, että sen huomasi hänen syömisestään, että ei ollut mieleistä, niin väittää, että olisin keksinyt omiani.
Tietenkin näin voisi ollakin, että ymmärsin vain väärin. Mutta kun sama toistuu kakenlaisissa asioissa. Jos puhutaan vaikka liikunnasta ja sanon, että sinä taidat tykätä pyöräilystä, niin hän nyökkää. Silti saattaa myöhemmin kiivastua, että hän ei sanonut, että tykkää pyöräilystä. Kuten ei tietenkään sanonutkaan sanoin, mutta ilmaisi asian kuitenkin selkeästi.
Myös puheen tasolla antaa ymmärtää asioita, jotka myöhemmin kiistää. Jutellaan vaikka autoista ja hän kertoo pitkän listan mikä kaikki autossaan on rikki. Myöhemmin kuitenkin kiistää auton olevan erityisen rikki, koska hän ei sanonut niin.
Välillä ymmärrän, että hän haluaa halkoa hiuksia ja olla erityisen tarkka siitä mitä on sanonut ja mitä ei. Mutta välillä taas en edes ymmärrä mitä eroa minun sanomassani on hänen sanomaansa, mutta silti väittää, ettei sanonut niin. Miksi jollain on tarve olla tuollainen pilkunviilaaja? Nämä tilanteet esiintyvät erityisesti riidoissa. Hän ikäänkuin pakenee sen taakse, että koska hän ei sanonut juuri tarkalleen niin kuin minä väitän, niin asiassa ei ole mitään keskusteltavaa.
Kommentit (27)
En jaksaisi yrittää kanssakäymistä tuollaisen ihmisen kanssa. Jos ap on kysynyt suoran kysymyksen johon vastaus on nyökkäys ja se pitäisi kuitenkin ymmärtää joksikin muuksi kuin myöntämiseksi niin kyllä on vaikea ottaa selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riidoissa toisen on pakko olla pilkunviilaaja, jos sinä tuot riitoihin mukaan asioita, joita toinen ei ole sanonut vaan olet vain tulkinnut, olettanut tai analysoinut hänen jotkut sanansa tai tekonsa haluamallasi tavalla. Ymmärräthän, että riitatilanteissanne sinä yrität vierittää vastuuta jostain asiasta toiselle ja väitteilläsi pyrit ajamaan toisen nurkkaan. Tottakai toinen silloin puolustautuu.
Okei, tämä on valaisevaa. Hän kokee minun ajavan hänet nurkkaan. Ja silloin on luonnollista puolustautua.
Teoriassasi on vain se ongelma, että minä en ole tulkinnut, olettanut tai analysoinut väärin. Vaan hän on todella monesti sanonut juuri niin kuin minä muistutan hänen sanoneen. Mutta hän jotenkin automaattisesti väittää, ettei ole sanonut niin. Paitsi niinä kertoina, kun minulla on todisteet esim. viestien tai muiden kuulijoiden muodossa.
Kun minä pidän kiinni siitä, että totuudesta ei lipsuta, niin hän tietenkin kokee minun ajavan hänet nurkkaan. Ja luonnollinen seuraus on puolustautuminen, kuten sanoit.
Ap
Tuollaisia ihmisiä valitettavasti on. Pitäisi pyytää kaikki kirjallisena.
Vierailija kirjoitti:
EI ole tuollaista tuttavaa. Jos et kestä sitä niin hankkiudu eroon siitä. Mikä pakko on riippua siinä?
Tämä taitaa olla viisas neuvo.
Ap
Ap, ei todellakaan kannata koskaan mennä sanomaan toisen puolesta mitä tämä tuntee, ajattelee tai tykkää asioista. Aikuisen ihmisen puolesta ei tarvitse sanoittaa asioita. En osaa edes kuvitella mitään sellaista luontevaa ja myönteistä tilannetta, jossa se olisi tarpeen. Tuollainen toisen tunteiden ja tuntemusten ääneen lausuminen on aina passiivisaggressiivista, riidan haastamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollisestikin olen jo oppinut, että asiat pitää kysyä suoraan, sillä muuten tulkitsemme tilanteet eri tavalla. Mutta mitä sitten, kun sekään ei auta?
Tuo esimerkin nyökkäys ei hänen mielestään tarkoita sitä, että hän pitäisi pyöräilystä, vaikka juuri siihen kysymykseen vastasi nyökkäyksellä. Mutta se ei tarkoita myöntävää vastausta, koska hän ei SANONUT niin.
Samalla tavalla saa kaikki mahdolliset puheet käännettyä niin, että hän ei sanonut niin. Vaikka olisi kuinka selkeästi keskusteltu asia valmiiksi.
Ap
Riitatilanteissa ei kannata väittää toisen sanoneen sellaista, mitä tämä ei ole sanonut vaan antanut vain jollain muulla tavalla ymmärtää jotain.
Juuri näin toimin. En käytä sanoa-sanaa, jos hän ei ole nimenomaan sanonut.
Sekään ei auta. Hän alkaa väittää, ettei sanonut niin, vaikka minä en sanonut hänen sanoneen. Sanoin vaikkapa hänen olleen viimeksi sitä mieltä...
Ap
Eli olet tulkinnut hänen olleen sitä mieltä? Riitatilanteissa kannattaa jättää kaikki tulkinnatkin pois.
Olen tulkinnut nyökkäyksen kyllä-vastaukseksi kysymykseen. Tämä oli viimeisin tilanne. Onko se tosissaan liian rohkeaa tulkintaa? Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että tällä kertaa oli. Mutta siinä tilanteessa se ei ollut lainkaan epäselvää, vaan ihan selkeä vastaus, josta molemmat olimme samaa mieltä. Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä toinen myöhemmin vaihtaa mieltään ja takertuu siihen, että hän ei SANONUT niin.
Ap
Miksi sun pitää vetää riitaan mukaan sellaiset asiat, joihin toinen on joskus nyökännyt? Ja mitä merkitystä sillä lopulta olisi, vaikka toinen olisi nyökkäyksen jälkeen muuttanut mielensäkin?
Asia pitää vetää riitaan mukaan siksi, koska se on se riidanalainen asia. Ja mielen muuttamisella on merkitystä silloin, kun se vaaraantaa jonkun oikeusturvan.
En kerro todellista esimerkkiä, sillä se olisi ilmeisen tunnistettava. Toivoin asiasta yleisluontoista keskustelua, mutta monikaan ei taida jakaa kokemustani. Uuttahan tämä minullekin on.
Ap
Ymmärrän syysi olla kertomatta oikeaa asiaa, mutta kinkkukiusaukset ja pyöräilystä tykkäämiset on aika omituisia asioita liittyen yhtään mihinkään riitaan. Antamasi esimerkit olivat siis aika huonoja. Silti edelleenkin mun on vaikea ymmärtää, miten kenenkään mielipiteen muuttaminen liittyisi sun oikeusturvaasi. Varsinkaan, kun kyseessä on vain joku tuttavasi, jonka kanssa tuskin olet teyhnyt mitään sellaisia suullisia sopimuksia, joiden rikkomisesta aiheutuisi sulle jotain haittaa. Kaikki sopimukset, joissa on riskinä toisen osapuolen oikeusturvan vaarantuminen, on tehtävä kirjallisina.
Alue: Aihe vapaa
EI ole tuollaista tuttavaa. Jos et kestä sitä niin hankkiudu eroon siitä. Mikä pakko on riippua siinä?