Miksi ujous ärsyttää ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin?

Varmaan se ärsyttää, kun toinen osaa käyttäytyä, ja itselle valitetaan jatkuvasti.

Koska ujous on heikkoutta. Elämä ei hyväksy heikkoutta. Heikkoutta pääsee syntymään kun ihmisyhteisön rapion hetket alkavat. Luonnossa heikot yksilöt menehtyvät. Ihmiskunta on luonnotonta ja lisääntyy päättömästi koko ajan ja luonto tuhoutuu. 90% pitäisi kuolla sadan vuoden päästä viimeistään, keinolla millä hyvänsä.

Ei ärsytä, mutta silloin kun voin valita seurani niin valitsen avointen ja sosiaalisten seuran.

Taas tämä? Eti se aikasempi ketju.

Vierailija kirjoitti:

Koska ujous on heikkoutta. Elämä ei hyväksy heikkoutta. Heikkoutta pääsee syntymään kun ihmisyhteisön rapion hetket alkavat. Luonnossa heikot yksilöt menehtyvät. Ihmiskunta on luonnotonta ja lisääntyy päättömästi koko ajan ja luonto tuhoutuu. 90% pitäisi kuolla sadan vuoden päästä viimeistään, keinolla millä hyvänsä.

Kuulostaa järkeenkäyvältä. Niinhän ne eläinmaailmassakin heikoimmat joutuvat lauman ulkokehälle.

Ei nyt varsinaisesti ärsytä, mutta kyllähän se kanssakäymisiä aika lailla rajoittaa, jos toinen on niin ujo ettei pysty kommunikoimaan mielipiteitään.

Olen ollut aiemmin ujo, mutta tullut iän myötä itsevarmemmaksi ja puheliaammaksi. Hiljaittain huomasin itsekin ärsyyntyväni ujoudesta. Ärsytys taitaa johtua siitä omalla kohdallani, että joudun kohtaamaan itsessäni sen puolen, että en osaa tehdä ujolle mukavaa oloa, jotta hän voi vapaasti ja rennosti ilmaista itseään seurassani.

Minua ei ärsytä. Oletko heikkohermoinen? Hölöttäjistä löytyy enemmän ärsytyksen aihetta.

Koska ujo siirtää vastuun kanssakäymisestä ja tilanteesta muille ihmisille. Ujot ovat erittäin raskaita ihmisiä ja huonoa seuraa.

Saa raivonpartaalle? Olet pelottava.

Ujot ovat älykkäitä. Harkitsevia.

Sosiaalisia, vaikka toisin väitetään. Osaavat kuunnella. Toisin kuin suupaltit, ovat koko ajan äänessä. Se epäsosiaalista.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt varsinaisesti ärsytä, mutta kyllähän se kanssakäymisiä aika lailla rajoittaa, jos toinen on niin ujo ettei pysty kommunikoimaan mielipiteitään.

Tämä. Ujous ei ärsyttää muuten kuin jos toinen on niin ujo että jokaisen nyökkäyksenkin joutuu pumppaamaan ulos ihan jokapäiväisissä tilanteissa. Tyyliin ollaan syömässä isommalla porukalla, kysytään kuinka moni ottaa tavallista vettä ja kuinka moni vichyä ja joku ei saa millään sanottua. Mitä yleiseen keskusteluun tulee, niin eihän niihin ole pakko osallistua, mutta aina ei ujosta saa selvää viihtyykö hiljaa vai tunteeko olonsa ulkopuoliseksi. Monesta tuntuu kiusalliselta jos yksi istuu hiljaa, koska on opittu että kaikki pitäisi ottaa huomioon eikä saa jättää porukan ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ujot ovat älykkäitä. Harkitsevia.

Sosiaalisia, vaikka toisin väitetään. Osaavat kuunnella. Toisin kuin suupaltit, ovat koko ajan äänessä. Se epäsosiaalista.

Eräs läheinen on alkanut seurustella ujon kanssa ja voi tsiisös! Joo, hän on varmaan todella kiva siellä jossain syövereissään. Tässä ihan reaalimaailmassa hän sen kun möllöttää hipihiljaa ja saa aikaan vain kiusallisuutta. Puhe ja kanssakäyminen on muiden vastuulla. Mitään hän kykene antamaan itsestään.

Kun istutaan iltaa, en minä halua, että joku kuuntelee minua vaan että joku kertoo itsestään ja kuulen uusia, hauskoja juttuja ja tutustun häneen. On todella rasittavaa, että joutuu kuukausia ja vuosia houkuttelemaan toista kuorestaan.

Kysymys kuului, mikä ujoissa ärsyttää. Siinä oli vastaus. Jos et tykkää vastauksesta, niin se on voi voi.

Mietin mitä eroa on ujolla ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivällä? Ymmärrän, että ujous on temperamenttipiirre, kun taas fobiat syntyvät myöhemmin elämässä? Toinen on myös diagnoosi johon saa hoitoa. Eikö niissä ole paljon samaa kuitenkin, esim. molempiin voi liittyä paniikkihäiriötä. Erottaako ihminen itse kummasta on kyse? Erottaako ammattilaiset? Näillehän ei taida hirveästi voida mitään, joten hyväksytään toisemme. Omissa piireissä ujot ovat usein sosiaalisesti taitavia ja hyviä ystäviä. Sitten on vielä introvettiys.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt varsinaisesti ärsytä, mutta kyllähän se kanssakäymisiä aika lailla rajoittaa, jos toinen on niin ujo ettei pysty kommunikoimaan mielipiteitään.

Näin on. Jos toinen ei sanoa mitään, niin mistä sitä pitäisi päätellä mitä hänen päässään liikkuu. Normaalisti ihminen ei halua vain kuunnella omaa ääntään, vaan toivoo myös jonkinlaista palautetta puheilleen kuten että onko toinen kiinnostunut siitä  mistä puhutaan.

Mua ei ärsytä muiden ihmisten ujous, mutta ujon seurassa oleminen on ihan turhaa. Aivan sama olla sitten yksin. 

En ole itse erityisen ujo mutta en myöskään järin puhelias. Siksi koen ujojen seuran todella raskaaksi, koska siinä saan sitten itse pinnistellä viihdyttääkseni ujoa ja välttääkseni pitkiä, kiusallisia hiljaisuuksia. Lopulta olen aivan uuvuksissa. Pahin painajaiseni on joutua olemaan tällaisen henkilön kanssa kahdestaan.

Liisa Keltinkagnas-Järvisen mukaan ujous oli ennen Suomessa arvostettu omaisuus, koska se yhdistyi nöyryyteen, huomaavaisuuteen, auktoriteettien kunnioittamiseen ja sovinnaisuuteen. Nykyään sitä pidetään jopa sairautena, ja ujoja pidetään sosiaalisesti taitamattomina, koska he eivät ole aktiivisesti ottamassa kontaktia kaikkiin ventovieraisiin ihmisiin. Verkostoituminen ja huomion tavoittelu on in, toisten ihmisten huomioiminen out. Ujous ei vaan sovi ominaisuutena huomiotalouteen, vaikka suurin osa ihmisistä kokee ajoittaista ujoutta ja se on ihan normaali, universaali tunne. 

No ehkä se on rasittavaa, ku helposti ujot koetaan että se ei viihdy seurassa? Itse ainakin ajattelen niin, mikä on tosi ristiriitasta koska itse olen tosi usein se, joka on hiljaa. Ekaks lamaannun siitä ku kaikki on puheliaita, en saa suunvuoroa, sitt en enää jaksa keskittyä kuuntelemaankaan ja sit ku kaikki rauhottuu eikä koko ajan olla pitämässä puheenvuoroa, oon jo niin omissa maailmoissa että en enää tajuakaan että mulla olis mahiksia puhua ku viimeinki kaikki muut on hiljaa.

Mutt sit ku ite oon puhelias ja joku istuu hiljaa, koen, että tätä hiljaista tyyppiä ärsyttää. Varsinki, jos se on kännykkä kädessä. Ite siis en todellakaa näprää seurassa kännykkää, ellen sit oo parhaimpien kavereiden kaa joiden seuras voi olla rennosti.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse erityisen ujo mutta en myöskään järin puhelias. Siksi koen ujojen seuran todella raskaaksi, koska siinä saan sitten itse pinnistellä viihdyttääkseni ujoa ja välttääkseni pitkiä, kiusallisia hiljaisuuksia. Lopulta olen aivan uuvuksissa. Pahin painajaiseni on joutua olemaan tällaisen henkilön kanssa kahdestaan.

Mitä kiusallista on hiljaisuudessa? Pitääkö olla jatkuva mölinä päällä? Voithan välttää ujojen seuraa. Tuskin hekään sinua kaipaavat.