Päätin lopettaa alkoholinkäytön kokonaan kun tajusin jo vuosia juoneeni säännöllisesti ihan vain kestääkseni perhearkea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on sotkenut sun aivokemiat niin että kaikki tuntuu kurjalta ilman sitä. Voipi mennä aikaa ennenkuin tuo menee ohi.

Sillä aikaa, opettele kokkaamaan hyviä sapuskoja, lukemaan lapsille hyviä kirjoja ääneen, liikkumaan perheen kanssa tavalla josta itsekin tykkäät, oli se sitten sienestys, uimahalli, mikä vaan. Lapsetkin tappelee vähemmän kun saavat huomiota ja mielekästä tekemistä.

Siivous nyt on sieltä ja syvältä mut se nyt vaan on välillä tehtävä.

Ei muuten sitten tippaakaan kiinnosta opetella kokkaamaan. Tällä hetkellä ainoa asia joka motivoi ja piristää on laihduttaminen. Herkkuruokien valmistaminen kauhealla vaivalla ja sotkulla ei siis todellakaan tule tapahtumaan. Eivät meillä lapset tappele, koska läsnäolevalla isällä sentään on auktoriteettia. Ap

Mikset opettele kokkaamaan ns. ”laihisruokia”? Paljon mukavempihan se on laihduttaa herkkuruokaa syöden, kuin jotain valmissalaatteja ja pussikeittoja puputtaen. Tai varsinkaan ”ennen söin 6 perunaa ja kaksi kauhallista kastiketta, nyt 2 perunaa ja puoli kauhallista” -tyyppinen vähentäminen, sehän vain alkaa veetuttamaan entisestään. Ja sittenhän on kohta taas korkki auki.

Mistä tuo perunaa ja kastiketta -tuli? En todellakaan tee mitään kastikkeita, jos teen perunasta jotain niin pilkon kuorineen uuniin ja valelen öljyllä, mausteet päälle. En myöskään syö valmissalaatteja enkä pussikeittoja. Onko sinun mahdotonta ymmärtää, etten ole kiinnostunut ruuanlaitosta ja mitä enemmän laittaa ruokaa, sitä enemmän tulee siivottavaakin, eli lose - lose -situation. Korkki ei aukea enää, sen olen päättänyt. Mutta mitä vähemmän joudun viettämään aikaa ruuan parissa ylipätään, sitä paremmin sujuu laihdutus. Tavoite on laihtua pari kiloa jolloin bmi menee lievän alipainon puolelle. Ap

Soita mielenterveystoimistoon ja varaa keskusteluaika jossa voit purkaa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Päädyin eroamaan. Jos elämä on liian raskasta kestettäväksi selvin päin, on siinä elämässä jotain vikaa. Mun tapauksessani toivoton parisuhde. 

Sama.

Yritin melkein  päivittäisellä juomisella ehkäistä seksin puutteen ja puolison aiheuttaman ahdistuksen. Voin sanoa ettei toiminut. Sitten erosimme ja elämä tuntuu paremmaltakuin vuosiin.

Ikävä juttu lasten kannalta että perhe hajosi, mutta nyt jaksan paremmin myös heidän kanssa kaikkea.

Juoksemalla. 4-6 juoksulenkkiä viikossa, niin kummasti jaksaa (siis fyysisesti jaksaa paremmin, mutta myös henkisesti. Juokseminen on kasvattanut kärsivällisyyttä ihan valtavasti :).

Ihan siitä ajatuksesta että se minun tylsä ja raskas arki on lasteni ainutkertainen lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on sotkenut sun aivokemiat niin että kaikki tuntuu kurjalta ilman sitä. Voipi mennä aikaa ennenkuin tuo menee ohi.

Sillä aikaa, opettele kokkaamaan hyviä sapuskoja, lukemaan lapsille hyviä kirjoja ääneen, liikkumaan perheen kanssa tavalla josta itsekin tykkäät, oli se sitten sienestys, uimahalli, mikä vaan. Lapsetkin tappelee vähemmän kun saavat huomiota ja mielekästä tekemistä.

Siivous nyt on sieltä ja syvältä mut se nyt vaan on välillä tehtävä.

Ei muuten sitten tippaakaan kiinnosta opetella kokkaamaan. Tällä hetkellä ainoa asia joka motivoi ja piristää on laihduttaminen. Herkkuruokien valmistaminen kauhealla vaivalla ja sotkulla ei siis todellakaan tule tapahtumaan. Eivät meillä lapset tappele, koska läsnäolevalla isällä sentään on auktoriteettia. Ap

Mikset opettele kokkaamaan ns. ”laihisruokia”? Paljon mukavempihan se on laihduttaa herkkuruokaa syöden, kuin jotain valmissalaatteja ja pussikeittoja puputtaen. Tai varsinkaan ”ennen söin 6 perunaa ja kaksi kauhallista kastiketta, nyt 2 perunaa ja puoli kauhallista” -tyyppinen vähentäminen, sehän vain alkaa veetuttamaan entisestään. Ja sittenhän on kohta taas korkki auki.

Mistä tuo perunaa ja kastiketta -tuli? En todellakaan tee mitään kastikkeita, jos teen perunasta jotain niin pilkon kuorineen uuniin ja valelen öljyllä, mausteet päälle. En myöskään syö valmissalaatteja enkä pussikeittoja. Onko sinun mahdotonta ymmärtää, etten ole kiinnostunut ruuanlaitosta ja mitä enemmän laittaa ruokaa, sitä enemmän tulee siivottavaakin, eli lose - lose -situation. Korkki ei aukea enää, sen olen päättänyt. Mutta mitä vähemmän joudun viettämään aikaa ruuan parissa ylipätään, sitä paremmin sujuu laihdutus. Tavoite on laihtua pari kiloa jolloin bmi menee lievän alipainon puolelle. Ap

Ahaa, eli olet tosiaan trolli, tai siinä määrin moniongelmainen ettei meidän palstalaisten kannata edes yrittää auttaa.

Joku ehtikin jo suositella mielenterveyspalveluja; hakeudu sinne. Pääset puhumaan perhetilanteestasi, alkoholinkäytöstäsi, mahdollisesta syömishäiriöstäsi ym.

Vierailija kirjoitti:

Juoksemalla. 4-6 juoksulenkkiä viikossa, niin kummasti jaksaa (siis fyysisesti jaksaa paremmin, mutta myös henkisesti. Juokseminen on kasvattanut kärsivällisyyttä ihan valtavasti :).

Stressaantuneena ei kannata väkisin kuntoilla rajusti, eikä minulla ole omaa aikaa noin moneen lenkkiin viikossa ja paskassa säässä en todellakaan lenkkeilisi. Ap

Lukeminen, käsityöt, musiikin kuuntelu, liikunta, sudokut, piirtäminen. Kyllä sinulla siihen juomiseenkin on aikaa löytynyt, joten nyt käytät sen siitä vapautuvan ajan johonkin muuhun, mikä oikeasti tuo hyvää mieltä ja jaksamista, eikä vain kuluta voimavaroja entisestään. Se, mikä sinulle toimii, on ihan itsestäsi ja omista mieltymyksistäsi kiinni, joten kokeile kaikkea ja valitse sitten se, mikä kivoimmalta ja toimivimmalta tuntuu.

Aika moni pitää alkoholista enemmän kuin perhearjesta. Joten jos pitää valita kumman jättää, perhearki saa mennä.

Mutta jos perhearjen jättäminen aiheuttaa sen että ei ole enää syytä eikä tarvetta juoda, sehän on win-win - tilanne.

Mutta kyllähän juopottelulle aina jonkun syyn saa tarvittaessa keksittyä. Jos ei muuta niin Suomi-Liechtenstein -ottelu.

itse tein tuota samaa, lopetin viinan kokonaan, ero tuliki parissa kuukaudessa. Selvinpäin sitä on hemmetin aikaansaava, kämpät ja kaikki asiat hoitu ihan "sekunnissa" ilman huolia ja murheita. Huomasin että en tartte edes viinaa enään , kun naine lähti niin lähti ahdistus ja muut huolet samantien.

Kävin pari aasian reissua kun jäi asunnon myynnistä rahaa, ja siellä piti kaljotella toki ja rietastella, mutta on se sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, siis kukaan ei ole vastannut kysymykseeni.

Mitä se kertoo palstalaisten älykkyydestä ja keskustelutaidoista??

Ap

Kukaan ei ole voinut vastata kysymykseesi, koska kukaan muu täällä (palstalla olijoista näin kymmeneltä aamulla) ei nähtävästi painiskele saman ongelman kanssa.

Olisi kai toki ollut parempi, että jengi olisi jättänyt vain vastaamatta ja antanut keskustelun pudota.

Kaikki muut paitsi minä siis nauttivat oman ajan puutteesta ja perhearjesta 24/7? Ok, sitten olen todellakin väärällä palstalla. Ap

Et ole. Ihan perseestähän se on. Minä juon, käyn salilla ja mietin tulevaisuutta kun tämä on vihdoin ohi. Urheilu ja alkoholi, sillä perhe-elämää kestää. Jos juominen auttaa kestämään niin juo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksemalla. 4-6 juoksulenkkiä viikossa, niin kummasti jaksaa (siis fyysisesti jaksaa paremmin, mutta myös henkisesti. Juokseminen on kasvattanut kärsivällisyyttä ihan valtavasti :).

Stressaantuneena ei kannata väkisin kuntoilla rajusti, eikä minulla ole omaa aikaa noin moneen lenkkiin viikossa ja paskassa säässä en todellakaan lenkkeilisi. Ap

Kai tajuat, että jos joku juokseen 4-6 lenkkiä viikossa, niitä ei todellakaan "kuntoilla rajusti". Korkeintaan kerran viikossa voi juosta vähän kovempaa. Aloittelijan ei kannata sitäkään vähää. Suurin osa ajasta jolkotellaan niin kevyesti, että tuntuu siltä, että jaksaisi tätä vauhtia ikuisesti. Se kasvattaa peruskuntoa ja on juuri sitä liikuntaa, jossa pää lepää ja akut latautuu. Ulkona liikkuminen vieläpä parantaa unenlaatua, joten väsymyskin helpottaa. Ja juuri tälläinen kevyt ja pitkäkestoinen liikunta on sitä parasta stressin hallintaa, mutta eiköhän näistä sun vastauksista ole jo käynyt ilmi, ettet taida tosissani mitään vastauksia etsiä.

Kestän perhe-elämää erinomaisesti ja haluaisinkin viettää pelkästään sitä. Työelämä sen sijaan saa tarttumaan välillä viinipulloon.

Itsellä sama tilanne kuin ap:lla. Ei auttanut kuin laittaa korkki kiinni, nyt kun pakokeinoa ei ole, niin ei auta kuin muokata arki sellaiseksi että sitä kestää ilman alkoholia. 

Tää on tää painonhallintahullu.

Mä lopetin vasta kun lapsi oli 18v ja muutti pois kotoa. Meni kivasti sumussa koko lapsen kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Tää on tää painonhallintahullu.

Taitaa olla se sama tyyppi, joka ei voi harrastaa mitään, koska lapsiperheessä ei kuitenkaan voi harrastaa riittävän tavoitteellisesti :D.

Lapsi tarhaan, vähemmän töitä, kunnolla aikaa omille jutuille, niin jaksaa ihan hyvin. Esim 1 tarhapäivä olis sun omaa aikaa.