Mulla lähtee järki kun tuo 2v EI USKO MITÄÄN!!!

asian uudellee, niin sun täytyy viedä lapsi uudestaan jäähylle. Niin kauan tehtävä se, kun lapsi tottelee. Jos sinä ekan jäähyllä käynnin jälkeen kokeilet jotain toista " rangaistusmenetelmää" , lapsi menee sekaisin, eikä tiedä mikä on jäähyn todellinen tarkoitus.

Minkäikäiset sitten uskoo, mitä niille sanotaan?

poika tulee pois, ei tee samaa vaan jotain muuta kiellettyä. Ei heti, mutta pian kuitenkin. Vien taas jäähylle huutamaan. Mutta ei se näytä tehoavan. Tämä on joku vaihe, ennen on kyllä totellut, pihallakin ennen pysähtyi kun vaan huusin nimeltä, kääntyi takaisin. Nyt ei mitäään! Ei ole oikein koskaan tehnyt tuhmuuksia, se on alkanut nyt vasta, onko se sitten sitä 2v uhmaa...

ap

Olen kasvattanut lapseni niin että hän tottelee, se on niin yksinkertaista. Lapsellani on luja tahto, mutta en ole antanut periksi missään vaiheessa ja lapsi on sen huomannut, eikä siis ole tottelematon kun tietää ettei se mitään auta. Joskus toki kokeilee, mutta pian huomaa ettei se johda mihinkään muuhun kuin arestiin. Me vanhemmat olemme ne jotka sanelee säännöt, ei lapsi.

Säälittää ne vanhemmat jotka ovat jääneet altavastaajiksi ja antavat lasten temppuilla.



Pahalla tuulella lapsi saa olla, meitä kaikkia kiukuttaa joskus. Silloin kun huomaan että joku asia painaa lapsen mieltä ja on siksi kiukkuinen, otan hänet syliin ja halin, silloin rauhoittuu.



6

Ei saa antaa periksi, viet vaikka kymmenen kertaa peräkkäin. Kyllä lapsi pian hoksaa asiayhteyden.

6

Vierailija:

poika tulee pois, ei tee samaa vaan jotain muuta kiellettyä. Ei heti, mutta pian kuitenkin. Vien taas jäähylle huutamaan. Mutta ei se näytä tehoavan. Tämä on joku vaihe, ennen on kyllä totellut, pihallakin ennen pysähtyi kun vaan huusin nimeltä, kääntyi takaisin. Nyt ei mitäään! Ei ole oikein koskaan tehnyt tuhmuuksia, se on alkanut nyt vasta, onko se sitten sitä 2v uhmaa...

ap

Ennen ei ole ollut mitään ongelmaa, kaikki alkaoi ihan yhtäkkiä. Ennen poika toimi ja totteli kuin unelma ja vain ihmettelin pihalla lapsia jotka tekivät mitä sattui ja kauhistelin heidän vanhempiaan eivätkö saa lapsiaan kuriin ollenkaan...

ap

MItä mulle vi***** jos et osaa kasvattaa lastasi.



6

6 ja 13 on pakko olla vaan joku provo-vittuilija joka tietää, miten ärsyttää uhmaikäisen vanhempia. Mutta jos kerran olet tosissasi, niin kerrohan, miten kauan kesti se vaihe, kun lapsi kokeili sinua, etkä antanut periksi? Tästähän juuri on kaikilla muillakin kysymys. MIstä olet saanut päähäsi, että muut vanhemmat olisivat ongelmissa siksi, että olisivat antaneet periksi? Itse tässä istun kaksivuotiaan kanssa, joka on jo 45 minuuttia olllut menossa nukkumaan. Olen estänyt hänen sängystä ulostulonsa ainakin 20 kertaa. En anna periksi, mutta hermo meinaa mennä.

niinkuin Noppapeli tuossa kirjoitteli. minulla ei ole sen kummempia ongelmia lapseni kanssa, lähinnä kaipaan vinkkejä mitä voisin tehdä. Minä an ole altavastaajana tässä tilanteessa, tahtoisin vain keinoja miten meillä kaikilla (mulla ja lapsilla) olisi helpompaa elää tämän uhman ja kokeiluvaiheen kanssa. Me ollaan temperamentista sakkia koko perhe ja salamointia riittää..

ap

KAIKKI ei aina ole vanhemmista todellakaan kiinni. Meidän esikoisemme on niin rauhallinen ja helppo ollut aina, että ihan kuin ei olisi sukua ollenkaan pikkuveljelleen ;) Pienempi on pian 3v eikä edelleenkään usko. Tätä uhmaa ollaan eletty nyt vuoden verran. Pikkuisen on kiukun puuskia alkanut helpottaa se, että on oppinut puhumaan kunnolla. On ilmeisesti helpompi nyt ilmaista kiukku kuin puhumattomana?



Mutta edelleen painaa satanen lasissa, on itse herra Itsepäisyys ja uskoo (päivän verran) ettei sohvalla oikeesti saa pomppia vasta kun tippuu sieltä niin että sattuu...

Onko se niin ettei tällä palstalla saa kenelläkään mennä hyvin? Varsinkaan jos on kyse lasten kasvatuksesta?

Sinulle joka vittuilevasti kysyit kauanko lapseni minua koetteli, vastaus on että noin viikon verran.

Mielipiteitään saa sanoa ja minun mielipide on että kyllä, jos ei saa lapsiin kuria, se on vanhempien vika!

Sinulle jonka lapsi hyppii sohvalla, mitä teet silloin kun hän siellä hyppii? Mikä on rangaistus?





6

Kun sinulla on erityinen kasvattajan kyky , niin miten rankaisisit seuraavista siten, että lapsi kuin lapsi uskoo viikossa:



nukkumaanmennessä hilluminen, sängystä poistuminen, peiton kanssa temppuilu, veden vaatiminen, nallejen heittely, huutaminen, yölampun johdon nykiminen?



Maidon kaataminen ruokapöydässä?



koiran kiusaaminen?



toisten lasten läpsiminen ja töniminen?



ynnä muut. Itse en oikeasti edes usko tai edellytä, että kaksivuotias, joka juuri äskettäin on vasta tajunnut, että hän voi tahtoa asioita (ja kuvittelee,että hänen oma tahtonsa voi saada vuoria siirtymään), voisi olla hyvä tottelemaan. Uhmaikäisen kuuluu uhmata, ja vanhemman kuuluu tuottaa hänelle pettymyksiä ja kestää uhmaikäisen ärsyttävyys. tämä palsta sitten taas on ihan hyvä purkauskeino sille ärsytykselle, paitsi jos eräät tulevat jeesustelemaan...:)



Minusta sinulla, n 6 on ehkä keskimääräistä vähemmän temperamentikas lapsi tai sitten hänen uhmaikänsä on toisenlainen, tulee toisena aikana tai jotain.



noppapeli (jo provosoitunut)

Tekeekö sun lapsi kaikkea noita?? Kiellätkö lastasi ollenkaan? Kauanko tuota on jatkunut? Mitä rangaistuksia käytät?



Enkä väittänyt että kaikilla viikossa onnistuu (kerroin vain kauanko meillä meni).



6

Juu, kyllä tekee kaikkia näitä ja paljon muuta :D. Luulisin, että on juuri tulossa uhmaikään, tätä on jatkunut nyt pari kuukautta, jonkin verran kiukkua ja tahtomista oli kyllä sitä ennenkin ehkä 1,5 v iästä lähtien. Nukkumaanmenohäröilyistä en näe oikein pointtia rangaista, ideahan olisi yrittää rauhoittua ja pysyä sängyssä, ei sieltä kannata minusta mihinkään nurkkaan lähteä kuskaamaan. En vaan anna mitään vaihtoehtoja kuin makaaminen. Esim ei juoma-ruoka-peittopalvelua. Aika sitkeästi kuitenkin jaksaa yrittää, ei osaa rauhoittua. Muissa tilanteissa nuhdellaan, sanotaan ei, siirretään tilanteesta pois (tai jos esim hätistää koiraa kauhalla, otetaan kauha pois) ja jos ihan sikailuksi menee niin saa mennä yksinään miettimään juttuja hetkeksi. Mutta ei meillä mitään sen ihmeempiä rangaistuksia ole käytössä, pitäisikö?



Yleisesti ottaen olen yrittänyt myös antaa sen vaikutelman, että lapsen hillumiset ja tahallinen pahanteko eivät mua hetkauta, sillä olen kyllä huomannut, etät lapsi joskus nauttii kun saa mut suuttumaan ja reagoimaan jos muuten ei saa huomiota silloin jos vaikka laitan ruokaa. Eli joskus annan parkua kiukkunsa pois vaikka lattialla vieressä.



Kerro nyt ihmeessä sunkin konsteista.



noppapeli