Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai elämä yksin kolmen lapsen kanssa?
Umpikujassa
14.11.2019 |
Siinäpä se kysymys pähkinänkuoressa..
Tilanne on se, että olemme molemmat miehen kanssa 30+ ikäisiä, on koira ja kaksi lasta 7v ja 5v. Muutimme kuukausi sitten erilleen, jotta saisimme huonoksi menneen suhteemme elvytettyä. Huomasin viikko sitten olevani ehkäisystä huolimatta raskaana..
Alkuun olin asiasta järkyttynyt, mutta parissa tunnissa olo muuttui jo onnelliseksi ja odottavaksi. Mies sen sijaan on ollut kokoajan sitä mieltä, ettei jaksa kolmatta lasta, ajoitus on väärä ja haluaisi että raskaus keskeytetään. Ensi viikolla olisi varhaisultra, mutta en tiedä mitä teen. Mieheltä on tullut ihan uhkailuja, että riistän kahdelta lapseltamme isän jos pidän tämän lapsen ym lapsellista. Suhde mieheen tuskin tulee jatkumaan, mutta miten pärjää kolmen lapsen kanssa yksin?? Rahallisesti varmasti on tiukkaa, mutta jaksamista mietin enemmän.. On vakityö, oma koti ym puitteet kunnossa. Yksinäisyys pelottaa ja se, että olen lopun ikäni yksin koska lapsia on niin monta..
Kommentit (52)
Mä en ymmärrä teitä abortin vastustajia. Ap. N mies voi hylätä uuden vauvan takia jo olemassa olevat lapset, voi olla että vauvalla on koliikki, ap ei jaksa yksin hoitaa. Voi tulla elatusriitoja, tapaamisriitoja yms, voi olla ettei ap pysty kaikkia lapsia elättämään. Pahimmassa tapauksessa voi ap. n mies tappaa itsensä kun ei halua kolmatta lasta. Kyllä nämä seikat puoltavat aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 ja 5 v ovat jo suunnilleen 8 ja 6 kun vauva tulisi.
Eivät siis mitään taaperoita, kuten isompasi oli kun pikkusisarus syntyi.
Perhepiirissäni on isommat ja vauva vuotta vähemmällä ikäerolla ja isommat rakastavat ja suojelevat pikkuista, joka taas ihailee heitä suunnattomasti :).
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä pitää lapsen? Siitähän tässä lähinnä on kyse. Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että lapset ovat lahja, ja olen onnellinen kolmen lapsen yksinhuoltaja. Vaikka välillä on ja on ollut rankkaa, kaikesta on selvitty, enkä edes saa paljon apuja keneltäkään. En pysty kieltämään, etteikö mielessäni pyöri nyt ajatus, että miehelläsi on mahdollisesti joku toinen nainen mielessään, ja hän sen takia kokee ”vielä yhden lapsen” rasitteeksi, koska kyllähän hän sitä pikkuista myös ”joutuisi” hoitamaan sitten viimeistään kun olet lopettanut imettämisen ( jos siis saat vauvan ja imetät). Raskas valinta siinä mielessä, että jos päätyy aborttiin, se 100% varmuudella vaivaa mieltäsi loppuelämäsi jollakin tavalla; mietit aina, että nyt se olisi jo vuoden tai miltähän se näyttäisi ja syyllisyyden tunteiltakaan ei voi välttyä vs se todellisuus, että olet oikeasti yksin etkä saa apuja ”exältäsi”. Voimia sinulle kovasti ja onnea elämään, niin sinulle kuin odottamallesi vauvallekin. Se on ihme!
On juridisesti säädetty, että muualla asuvan vanhemman AINOA velvollisuus on maksaa elatusapua. Vaikka tehtäisiin tapaamissopimus se EI velvoita isää mihinkään. Ja vielä sen verran, että isä voi viivyttää elatussopimuksen sopimista helposti toisakin vuotta.(ennen sopimusta ei maksa edes kela) Pystytkö vastamaan yksin kolmen lapsen kuluista + teitenkin muut kulut, kun joudut jäämään vanhempainvapaille. Lastenoikeus kun on myös se riittävä elatus.
Pillerit eivät pettäneet, kumi kyllä. Ja kuten sanottu, muutimme erilleen jotta saisimme suhteen pelastettua. Emme ole eronneet. Ja jos meistä jompikumpi on eron kannalla joskus ollut niin minä.
Ap
AP:lle sanon koko perheen hyvinvointia ajatellen, ja etenkin nykyisten jo olemassa lasten, että itse samassa tilanteessa keskeyttäisin. Ei se elämä auvoisemmaksi muutu lisää lapsia tekemällä. Ei ole yksinkertaista eronkaan jälkeen, vaikka nykyään vanhemmat valjastavat lapsensa sopeutumaan eroon: koirallakin on koti, mutta lapset ovat sopeutuvia, he asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan. Lyön vetoa, että JOS lapset voisivat asua yhden katon alla vanhempiensa kanssa, niin olisi valinta ennen muuta se. Yrittäkää olla aikuisia ja perhettään rakastavia vanhempia, jotka saavat avioliiton uudestaan toimimaan ja perhene onnen esiin! Toivon aidosti pelkkää hyvää. Itse eroperheen lapsena en todellakaan voi suositella avioeroja ja uusperheitä... Niissä ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Ero on vain yksi ratkaisu muiden joukossa, mutta se ei ole väistämätön. Lapsella menee aina paljon energiaa vanhempien hyvinvoinnin aistimiseen, mikä kuluttaa lasta henkisesti. Ero on aina kriisi kaikille osapuolille myös lapsille. Sitten ennemmin tai myöhemmin tulevat uudet puoliset yms.. ja lisää sopeutumista. Erotkaa sitten kun lapset ovat aikuisia. Silloin uusperhekuviot ovat jopa ihan hauskoja :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tiedusteli miten elän, omistusasunnossa 4h+k, on vakitunen keskipalkkainen työ johon palata. En näe kuitenkaan ongelmana nyt taloudellista puolta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko tosissasi abortoida lastesi sisaruksen? Joudut sen takia vielä tilille lastesi toimesta.
Musta tää on niin absurdi kysymys, siis tää sun pohdinta.
Minusta sinun vastauksesi on absurdi. Ei abortti kuulu millään muotoa lapsille, eikä siitä kuulu heille kertoa.
Itse sain aivan sattumalta tietää aikuisiällä, että vanhempani olivat päätyneet raskauden keskeytykseen. Heidän päätöksensä, ja siinä tilanteessa varmasti perusteltu päätös. Miksi olisin vaatinut vanhempani ”tilille”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko tosissasi abortoida lastesi sisaruksen? Joudut sen takia vielä tilille lastesi toimesta.
Musta tää on niin absurdi kysymys, siis tää sun pohdinta.
Ei kai näitä vaikeita asioita ja päätöksiä lasten hartaille kasata?
Ei kaik kukaan täysijärkeinen aikuinen kysy lapsilta päätöstä
aborttiin??
Vierailija kirjoitti:
AP:lle sanon koko perheen hyvinvointia ajatellen, ja etenkin nykyisten jo olemassa lasten, että itse samassa tilanteessa keskeyttäisin. Ei se elämä auvoisemmaksi muutu lisää lapsia tekemällä. Ei ole yksinkertaista eronkaan jälkeen, vaikka nykyään vanhemmat valjastavat lapsensa sopeutumaan eroon: koirallakin on koti, mutta lapset ovat sopeutuvia, he asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan. Lyön vetoa, että JOS lapset voisivat asua yhden katon alla vanhempiensa kanssa, niin olisi valinta ennen muuta se. Yrittäkää olla aikuisia ja perhettään rakastavia vanhempia, jotka saavat avioliiton uudestaan toimimaan ja perhene onnen esiin! Toivon aidosti pelkkää hyvää. Itse eroperheen lapsena en todellakaan voi suositella avioeroja ja uusperheitä... Niissä ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Ero on vain yksi ratkaisu muiden joukossa, mutta se ei ole väistämätön. Lapsella menee aina paljon energiaa vanhempien hyvinvoinnin aistimiseen, mikä kuluttaa lasta henkisesti. Ero on aina kriisi kaikille osapuolille myös lapsille. Sitten ennemmin tai myöhemmin tulevat uudet puoliset yms.. ja lisää sopeutumista. Erotkaa sitten kun lapset ovat aikuisia. Silloin uusperhekuviot ovat jopa ihan hauskoja :D.
Tulipas hoonoa suomea kirjoitusvirheineen... Jos kerrankin lukis läpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
7 ja 5 v ovat jo suunnilleen 8 ja 6 kun vauva tulisi.
Eivät siis mitään taaperoita, kuten isompasi oli kun pikkusisarus syntyi.
Perhepiirissäni on isommat ja vauva vuotta vähemmällä ikäerolla ja isommat rakastavat ja suojelevat pikkuista, joka taas ihailee heitä suunnattomasti :).
Minulla itselläni on lapset melkein samalla ikäerolla. Ja kyllä, toki isommat rakastavat ja suojelevat pikkuista, ja pieni ihailee heitä. Mutta kyllä se taapero rajoittaa melkein kaikkia menoja, jos ei ole toista vanhempaa mukana vahtimassa. Nyt kun talvi on aluillaan, niin hiihto ja luistelu tulee ekana mieleen.
Puhumattakaan leffassa käynnistä, uinnista, legoilla rakentelusta, tai vaikka vain lueskelusta. Pikkukoululaisten mielestä jännittävä tarina on taaperon mielestä pitkäveteinen ja päinvastoin.
Ihana perhe meillä on, mutta haluan huomauttaa että tuo ikäero ei ole mikään ideaali ainakaan jos pitää yksinään pyörittää arkea.
Kehoittaisin kertomaan miehen vanhemmille näistä miehen aborttivaatimuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tiedusteli miten elän, omistusasunnossa 4h+k, on vakitunen keskipalkkainen työ johon palata. En näe kuitenkaan ongelmana nyt taloudellista puolta.
Ap
Velaton? Muutakin selustan turvaa kuin vain tuo koti, jossa asut? Sillä elämässä ei ole sitä ennustettavuutta. Elämä "yllätti" nyt raskaudella, mutta se voi "yllättää" myös työttömyydellä, sairaudella, jne eli tämäkin asia pitää osata ottaa huomioon, kun kyse on lapsista. Eli nyt ei ole kyse yksin sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Kehoittaisin kertomaan miehen vanhemmille näistä miehen aborttivaatimuksista.
Miksi? Uskoisin, että mies on täysi-ikäinen, kun lapsetkin ovat jo noin vanhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä miettimistä tuossa on? Teet tietysti niin kuin mies sanoo, aina.
Vierailija kirjoitti:
7 ja 5 v ovat jo suunnilleen 8 ja 6 kun vauva tulisi.
Eivät siis mitään taaperoita, kuten isompasi oli kun pikkusisarus syntyi.
Perhepiirissäni on isommat ja vauva vuotta vähemmällä ikäerolla ja isommat rakastavat ja suojelevat pikkuista, joka taas ihailee heitä suunnattomasti :).
No juu hyvin mahdollista. Mutta pikkukoululaisten äitinä tiedän että eskari-ikä ja koulunaloitus on monille lapsille suuri muutos. Se voi olla perheelle tosi rankkaa, ihan ilman vauvaakin. Saatikka sitten että sopassa on vielä vanhempien parisuhde epävakaalla pohjalla tai ero.
Tuossa on niin monta riskitekijää, että uusi vauva ei kuulosta kovin hyvältä idealta. Vauvat ei historian saatossa ole parisuhteita korjanneet. Saatikka uhmaikäiset taaperot.
Kyllä se liian raskasta on yksin kolmen kanssa, minä ehdotan siis aborttia.
Mutta jos sinä olet onnellinen raskaudesta, niin sinunhan päätös se on.
Veikkaan ettet olisi kovin onnellinen enää lapsen synnyttyä kun yrität arkea kolmen pienen lapsen kanssa pyörittää..
Vierailija kirjoitti:
Kehoittaisin kertomaan miehen vanhemmille näistä miehen aborttivaatimuksista.
Mitä hittoa tämä heille kuluu?!
Vierailija kirjoitti:
Pillerit eivät pettäneet, kumi kyllä. Ja kuten sanottu, muutimme erilleen jotta saisimme suhteen pelastettua. Emme ole eronneet. Ja jos meistä jompikumpi on eron kannalla joskus ollut niin minä.
Ap
Meillä käytetty kumia ehkäisynä yli 10v eikä ole koskaan ehkäisy pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kehoittaisin kertomaan miehen vanhemmille näistä miehen aborttivaatimuksista.
Äiti sanoo pojalle, että nyt teette näin ja he elävät onnellisena elämänsä loppuu asti? :D
Tekisin abortin. Vaikka lähes kaikissa muissa tilanteissa varmaan lapsen pitäisin. Oman eron jälkeen (samanikäiset lapset) on ollut niin rankkaa, etten edes uskalla ajatella millaista olisi ollut odottaa vauvaa/ hoitaa lisäksi vielä vauvaa. Oma jaksaminen, se oma eron käsittely, lasten jaksaminen ja lasten oireilu erosta... viha exää kohtaan kun se ei kanna puolta vastuuta ja on kaikenlaista erimielisyyttä milloin mistäkin. Koen että olemassa olevien lasten kannalta se abortti olisi ainoa oikea vaihtoehto.
Parisuhde on selvästi jo loppu, koska tuollaisia uhkauksia ei voi toinen esittää eikä niitä oikein voi antaa anteeksi, tai voi antaa anteeksi mutta jättää aika syvät haavat suhteeseen mistä ei helpolla yli mennä. Etenkään kun tilanne oli jo valmiiksi tulehtunut. Tsemppiä kuitenkin <3