Onko introverteilla mitään toivoa nuorisotyössä?

Introverttiys ei liity asiaan mitenkään. Olet epäsosiaalinen tai ujo.

Vierailija kirjoitti:

Introverttiys ei liity asiaan mitenkään. Olet epäsosiaalinen tai ujo.

Samaa olin tulossa sanomaan.

Perinteinen nuorisotalotyö ei välttämättä ole sinun juttusi. Nuta-hommiin hakeutuvat yleensä toimeliaat ekstrovertit, jotka ovat koko ajan kehittämässä jotain aktiviteettia ja siksi tyylisi voi tuntua nuorista oudolta. Taloilla käyvät nuoret ovat itsekin yleensä aktiivisia ja toiminnanjanoisia ryhmäihmisiä, jotka saattavat testata ahkerasti uusia kasvoja.

Sinulle voisi sopia paremmin esim. nuorten startti- tai taidetyöpajan ohjaajana toimiminen. Toki auktoriteettia vaaditaan niissäkin mutta pajanuoret ovat yleensä jo kasvaneet pahimman känkkäränkkä- ja testausvaiheen ohi, ja lisäksi vanhemmat nuoret monesti arvostavat rauhallista ja hyvää kuuntelijaa. Jos suuntaudut myös yhteisöohjaukseen, niin ikääntyvien tai mielenterveyskuntoutujien viriketoiminnan ohjaaminen saattaisi olla yksi vaihtoehto.

Ammattiroolissa et voi olla vetäytyvä, vaan sinun tulee olla aktiivinen, oma-aloitteinen ja kiinnostunut nuorista, myös niistä äänekkäämmistä. Introverttiys tekee siitä asteen haastavampaa, mutta jo ammattinimekkeessäsi on sana "yhteisö", jota sinun tulee omalla toiminnallasi edistää ja rakentaa. Mutta, kun pääset sinuiksi sen kanssa kuinka sovitat nämä kaksi asiaa niin löydät oman, aidon tapasi toimia ja introverttiys voi olla myös vahvuutesi. Oppimista ei kuitenkaan tapahdu mukavuusalueella, vaan sinun täytyy tulla pois sieltä ja haastaa itseäsi. Et suinkaan pelkää tai arastele nuoria? Sitä kannattaa työstää jos niin on.

Introverttiys ei estä menestymistä millään alalla. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ihminen tarvitsee palautuakseen yksinoloa ja omaa aikaa. Vaikutat aloituksesi perusteella aika epävarmalta itsestäsi ja tekemisestäsi - muistathan, että kyseessä on vasta ensimmäinen harjoittelusi. Nuorisotyöhön hakeutuu kyllä dominoivia ja räväköitä ekstrovertteja mutta näin on kaikkien ihmisläheisten alojen kohdalla. Enemmän kaivattaisiin kuuntelutaitoisia, avarakatseisia ja maltillisia ihmisiä, jotka mieluummin tutkivat ennen kuin hutkivat. Lopuksi vielä, että kai sinulle on nimetty harjoittelun ohjaaja top-paikalla? Hänen velvollisuutensa on ohjata työskentelyäsi ja antaa palautetta siitä, missä olet onnistunut ja missä sinulla on vielä kehitettävää. Tsemppiä!

Kiinnitin huomiota tähän kohtaan viestissäsi: "Enemmän viihdyn sellaisten lasten tai nuorten, jotka ovat tulleet yksin talolle, seurassa kuin isossa laumassa."

Vähän kuulostaa siltä, että asetat oman viihtyvyytesi nuorten tarpeiden edelle. Se on ilman muuta plussaa, että kiinnität näihin yksin tulleisiin huomiota, koska he monesti tahtovat hukkua yleisen talohärdellin joukkoon. Mutta jos olet näiden yksinäisten kanssa pääasiassa siksi, ettet pidä nuorisolaumoista, niin sitten sinun olisi hyvä miettiä sitä, miksi olet hakeutunut juuri tälle alalle. Kuten eräs vastaaja sanoi, niin jo ammattinimikkeesi kertoo siitä, että tehtäväsi on edistää ja rakentaa nimenomaan yhteisöjen toimivuutta. Jos kuitenkin pidät nuorten kanssa työskentelystä mutta mieluummin yksittäin, niin esimerkiksi koulukuraattori olisi siinä tapauksessa nuoriso-ohjaajaa parempi uravalinta.

Nyt olet valinnut kyllä väärän alan tai sinun on omaksuttava ammatillisesti tosi paljon. Onhan selvää, että välillä minäkin asetun tarkkailijan rooliin, mutta yleensä olen siellä, missä tapahtuu. Kohtaaminen on työssäni nuorisotyöntekijänä kaikkein tärkeintä, lyöttäydyn porukkaan ja kyselen kuulumiset. Olen se hiivatin utelias, joka höpsii ja kuuntelee. Minun ammatti-minään kuuluu vain olla sosiaalinen ja kaiken lisäksi pitää olla ne korvatkin. Olen esillä ja vedän porukkaa mukaani, en todellakaan vain osallistu jos joku pyytää. Olen aina valmiina pelaamaan ja osallistumaan, samoin jos joku haluaa puhua, minulla on aikaa ja voin istahtaa alas kuuntelemaan. 

Tässä hommassa pitää olla sosiaalinen ja terve uteliaisuus on aina hyväksi.

Et mainitse työpaikkaohjaajasta mitään. Opiskelijalla on oltava ohjaaja työssäoppimispaikalla ja hänen vastuullaan on seurata, miten oppimisesi etenee ja antaa myös sinulle siitä palautetta. Samaten säännölliset ohjauskeskustelut ovat ehdottoman tärkeitä, etenkin kun kyseessä on ensimmäinen harjoittelusi. Kauanko olet nyt ollut harjoittelussa ja kuinka pitkään sinulla on jaksoa vielä jäljellä?

Nuoret eivät piittaa siitä oletko ekstrovertti vai introvertti, he ovat kiinnostuneet siitä kohtaatko heidät avoimesti, kuunteletko heitä tarkasti ja haluatko sydämestäsi viettää aikaa heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret eivät piittaa siitä oletko ekstrovertti vai introvertti, he ovat kiinnostuneet siitä kohtaatko heidät avoimesti, kuunteletko heitä tarkasti ja haluatko sydämestäsi viettää aikaa heidän kanssaan.

Sen lisäksi he kaipaavat neutraalia aikuista elämäänsä. Eivät aikuista kaveriksi.

Minulla oli aikoinaan monien nuorten kanssa todella syvällisiä juttuja kun he hakeutuivat tilanteisiin, joissa saivat jutella rauhassa edes hetken kanssani. Elämänkokemus avartaa näköaloja ja sen kuuleminen on monelle teinille helpotus.

Varmaan tulet kohtaamaan ja olet jo kohdannutkin lapsia ja nuoria, jotka nimenomaan haluaisivat, että joku aikuinen viettäisi heidän kanssaan aikaa kahden, kuuntelisi juuri heitä yksilöinä. Uskoisin, että tuollaisissa töissä tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Eiväthän kaikki nuoretkaan viihdy isossa porukassa tai pysty puhumaan niissä. 

"Pitääkö minun työssä olla aina yliaktiivinen?"

Kyllä näin, mutta siinä on loppuunpalamisen vaara ja riippuu siitä miten paljon joustonvaraa on persoonallisuudessa. Hakeudu ennemmin vaikka johonkin tukiorganisaatioon, esimerkiksi suunnittelijaksi, missä tarvitaan nuorisotyön ymmärtämystä. Mahdollisuuksia on, valitse ensimmäiset työpaikkasi sillä silmällä että pääset siirtymään suorasta asiakaskontaksista sivummalle, työkokemus sanelee joskus uraa liikaa, ainakin niillä introverteilla joilla sosiaaliset taidot eivät edesauta sijoittumista.

Älkää jaksako tätä ikuista itkua. Huomion kerääminen omalla introverttiydellään on jo niin vanha virsi. Tunnen niin monta hyvin eri työtehtävissä menestynyttä introverttiä, etten jaksa tätä marinaa enää. 

Eri asia jos olet masentunut etkä halua siitä toipua, koska uhrina saat enemmän huomiota. Jos ei sosiaaliset taitosi riitä siihen, että tietäisit, milloin kannattaa jotain peliä ehdottaa tai ei, niin voi voi. Ja sitten, jos haluat olla ihmisten kanssa työssä, joudut kestämään sen, etteivät kaikki pidä sinusta. Se on ihan yhtä ärsyttävää oli ekstrovertti tai introvertti, mutta se täytyy kestää ja siihen ei voi kiinnittää huomiota liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako tätä ikuista itkua. Huomion kerääminen omalla introverttiydellään on jo niin vanha virsi. Tunnen niin monta hyvin eri työtehtävissä menestynyttä introverttiä, etten jaksa tätä marinaa enää. 

Eri asia jos olet masentunut etkä halua siitä toipua, koska uhrina saat enemmän huomiota. Jos ei sosiaaliset taitosi riitä siihen, että tietäisit, milloin kannattaa jotain peliä ehdottaa tai ei, niin voi voi. Ja sitten, jos haluat olla ihmisten kanssa työssä, joudut kestämään sen, etteivät kaikki pidä sinusta. Se on ihan yhtä ärsyttävää oli ekstrovertti tai introvertti, mutta se täytyy kestää ja siihen ei voi kiinnittää huomiota liikaa.

Mitä sitten klikkasit tätä aihetta, kun olet kerta niin kyllästynyt introverttiysmarinaan? :D Vähän nyt sitä kuuluisaa omaa vastuuta kehiin, ei joka paikkaan tarvitse mieltänsä tulla pahoittamaan.

Aloittajan pohdinnat ovat ihan aiheellisia, vaatiihan nuorisotyö huomattavaa sosiaalista aktiivisuutta, luovimista eri vuorovaikutustilanteissa ja kykyä suhtautua asiattomuuksiinkin ammatillisesti. Herkemmät ja varautuneemmat introvertit voivat palaa nopeasti loppuun tällaisessa työssä. Ap:lle en minäkään suosittelisi nutatyötä ensisijaisena vaihtoehtona, sen sijaan esim. nuorten opiskelu-/työllisyysvalmentaja tai vaikka verkkonuoriso-ohjaajan työ voisivat olla sopivampia.