Mikä yliopisto ala sopii, jos ei tiedä yhtään mitä haluaa?

Itse hain vastaavassa tilanteessa lukemaan kasvatustiedettä. Valmistun pian. Ei tämä vieläkään ole mulle mikään sydämen asia, oikeastaan monesti koulutukseen liittyvä tutkimuksellinen jargon jopa ärsyttää, mutta ihan mukiinmenevä ala silti. Eikä tarvitse mitään erityistaitoja päästäkseen sisään, perslihaksia vain.

Mäkään en tiedä yhtään mitä voisin tehdä työkseni. En ole oikein missään hyvä, paitsi ehkä kielissä ja matematiikassa. Kirjanpito ei kiinnosta. Olen todella ujo ja epäsosiaalinen, joten terveysala ei mahdollinen. Ammatinvalinnanohjaajalla olen käynyt. Ei ollut hyötyä siitä. Olen ihan hukassa.

Vierailija kirjoitti:

No en halua amikseen enkä ammattikorkeaan. En ole kovinkaan käytännönläheinen ihminen. Yo-arvosanani olivat:

Äikkä E

Pitkä matikka C

Ruotsi L

Reaali E

Englanti M

Keskiverrot arvosanat, mutta uskon, että yliopistoissa on yo-kokeissa huonomminkin pärjänneitä. En ole kumminkaan mikään tyhmä.

Ootko dorka noi on hyvät arvosanat? Miten niin keskiverto? Toisaalta noi sun aineet on aika perus. Mikä oli reaali?

Ei mikään, jos ei äidinkielikään suju.

Reaali? Minä vuonna kirjoitit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en halua amikseen enkä ammattikorkeaan. En ole kovinkaan käytännönläheinen ihminen. Yo-arvosanani olivat:

Äikkä E

Pitkä matikka C

Ruotsi L

Reaali E

Englanti M

Keskiverrot arvosanat, mutta uskon, että yliopistoissa on yo-kokeissa huonomminkin pärjänneitä. En ole kumminkaan mikään tyhmä.

Ootko dorka noi on hyvät arvosanat? Miten niin keskiverto? Toisaalta noi sun aineet on aika perus. Mikä oli reaali?

Biologia

Ihan sama minne pyrit. Teet sen valmiiksi ja menet töihin. Niin useimmat muutkin tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Reaali? Minä vuonna kirjoitit?

Muutama vuosi sitten

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama minne pyrit. Teet sen valmiiksi ja menet töihin. Niin useimmat muutkin tekevät.

Töissä vietetään suuri osa elämästä, niin ei nyt ihan mitä tahansa kannata opiskella.

Sosiaaliala työllistää myös. Muut järkevät taitaa olla jo mainittu.

Taloudesta perustutkinto, sitten töihin mihin vain.

Yliopisto tai korkeakoulu liian raskas, jos ei mitään hajuakaan siitä, mitä haluaa (edes kolmen vuoden jälkeen).

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en halua amikseen enkä ammattikorkeaan. En ole kovinkaan käytännönläheinen ihminen. Yo-arvosanani olivat:

Äikkä E

Pitkä matikka C

Ruotsi L

Reaali E

Englanti M

Keskiverrot arvosanat, mutta uskon, että yliopistoissa on yo-kokeissa huonomminkin pärjänneitä. En ole kumminkaan mikään tyhmä.

Ootko dorka noi on hyvät arvosanat? Miten niin keskiverto? Toisaalta noi sun aineet on aika perus. Mikä oli reaali?

Biologia

Hae opiskelemaan sitä biologiaa. Siinä on monenlaisia erikoistumisvaihtoehtoja. Ja jos ei tutkijan hommat kiinnosta, niin opettajaksikin voi erikoistua.

Vierailija kirjoitti:

OKL, opiskele luokanopettajaksi. Niitä töitä on ainakin helppo hakea, jos on opettajan pätevyys.

Mielestäni opettajan ammatti on kyllä kutsumusala. Tai ainakin pitäisi olla. Todella tärkeää hommaa, en halua että lapsiani opettaa joku joka ei oikein keksinyt mitään muutakaan.

Kannattaisi opetella kirjoittamaan ensiksi. Yhdyssanat päin mäntyä, pilkut ihan väärin...

Vierailija kirjoitti:

Hae opiskelemaan sitä biologiaa. Siinä on monenlaisia erikoistumisvaihtoehtoja. Ja jos ei tutkijan hommat kiinnosta, niin opettajaksikin voi erikoistua.

"Jos ei tutkijan hommat kiinnosta" -kuinkahan suuri prosentti yhtään minkään aineen opiskelijoista voi päästä tutkijoiksi? Ei kai se ole vaan kiinnostuksesta kiinni vai onko?

Aiemmista ehdotuksista; Minkälaisia työpaikkoja on tarjolla sosiologeille tai kasvatustieteilijöille?

Minun mielestäni ei kannata ruveta opiskelemaan ennen kuin tietää, mikä oikeasti kiinnostaa. Hulluuden huipentuma on minusta opiskella jotakin alaa, joka ei selkeästi valmista ammattiin ja josta ei edes ole erityisemmin kiinnostunut. Suosittelen ennemmin hakeutumaan työelämään, jos suinkin vaan saat minkä tahansa työn. Jonkun lyhyen 1-2 v. koulutuksen voi käydä, jos se auttaa saamaan töitä tai kouluttautua työn ohessa. Muutaman vuoden päästä voi kirkastua se, mitä haluat elämältäsi ja uraltasi ja sinulla on hyvässä lykyssä säästöjä opintoja varten & valmiina työpaikka, jossa voit tehdä sijaisuuksia opintojen ohessa. Saatat myös haluta jäädä tuohon työpaikkaan ja unohtaa opiskelut.

Minä olen itse hankkinut korkeakoulututkinnon alalta, jonka luulin kiinnostavan, mutta ei sitten kiinnostanutkaan tarpeeksi ja/tai en osannut nuorempana "verkostoitua" että olisi tutkijan ura auennut. Nyt olen tehnyt jo parikymmentä vuotta muuta työtä, johon kouluttauduin työn ohessa opiskellen. Palkka vuorotyölisineen 3200 €/kk. Harmittaa ne hukkaan heitetyt kirjojen ääressä vietetyt vuodet ja opintolaina, jota maksoin pitkään ja hartaasti takaisin pätkätyöansioilla.

Hallintotieeteet ja johtaminen/sosiaalityö

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan sinulle hörhöilykurssia, esim. yksisarvishoitajana voisit pärjätä. Tai miten olisi koirakuiskaaja..

Koirakuiskaajia totisesti tarvittaisiin, kun tietää millaisissa oloissa koiria on, ja ettei niitä kouluteta.

Jos sinulla ei ole kiinnostusta mihinkään tiettyyn, niin monet yo-tutkinnot ovat suora reitti työttömäksi. Itselläni on yo-tutkinto kielistä ja vaikka sekin työllisti jotenkin niin tajusin, että ei se kuitenkaan niin hirveästi nappaa. Nyt opiskelen insinööriksi ja töihin alettiin kiskoa jo heti ekan vuoden jälkeen kesällä. En tiedä miksi hyljeksit AMK:ta, se antaa paljon paremmin "valmiin ammatin" kuin yliopisto (lukuun ottamatta sellaisia aloja joihin on vaikea päästä sisään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae opiskelemaan sitä biologiaa. Siinä on monenlaisia erikoistumisvaihtoehtoja. Ja jos ei tutkijan hommat kiinnosta, niin opettajaksikin voi erikoistua.

"Jos ei tutkijan hommat kiinnosta" -kuinkahan suuri prosentti yhtään minkään aineen opiskelijoista voi päästä tutkijoiksi? Ei kai se ole vaan kiinnostuksesta kiinni vai onko?

Aiemmista ehdotuksista; Minkälaisia työpaikkoja on tarjolla sosiologeille tai kasvatustieteilijöille?

Minun mielestäni ei kannata ruveta opiskelemaan ennen kuin tietää, mikä oikeasti kiinnostaa. Hulluuden huipentuma on minusta opiskella jotakin alaa, joka ei selkeästi valmista ammattiin ja josta ei edes ole erityisemmin kiinnostunut. Suosittelen ennemmin hakeutumaan työelämään, jos suinkin vaan saat minkä tahansa työn. Jonkun lyhyen 1-2 v. koulutuksen voi käydä, jos se auttaa saamaan töitä tai kouluttautua työn ohessa. Muutaman vuoden päästä voi kirkastua se, mitä haluat elämältäsi ja uraltasi ja sinulla on hyvässä lykyssä säästöjä opintoja varten & valmiina työpaikka, jossa voit tehdä sijaisuuksia opintojen ohessa. Saatat myös haluta jäädä tuohon työpaikkaan ja unohtaa opiskelut.

Minä olen itse hankkinut korkeakoulututkinnon alalta, jonka luulin kiinnostavan, mutta ei sitten kiinnostanutkaan tarpeeksi ja/tai en osannut nuorempana "verkostoitua" että olisi tutkijan ura auennut. Nyt olen tehnyt jo parikymmentä vuotta muuta työtä, johon kouluttauduin työn ohessa opiskellen. Palkka vuorotyölisineen 3200 €/kk. Harmittaa ne hukkaan heitetyt kirjojen ääressä vietetyt vuodet ja opintolaina, jota maksoin pitkään ja hartaasti takaisin pätkätyöansioilla.

Sosiologiasta en osaa sanoa, mutta yleisen kasvatustieteen pääaineesta hiljattain valmistuneena voin kertoa, että työllistymismahdollisuudet ovat monipuoliset ja oman kokemukseni perusteella hyvät! Itse hain aikoinaan opiskelemaan tätä alaa vastaavassa tilanteessa ja opintojen aikana kiinnostus alaa kohtaan kasvoi