Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia teinille 15v vai onko mulla vaan välinpitämätön lapsi??
13.11.2019 |
Mä yritän selittää jotain tärkeää asiaa, esim. viimeksi työharjoitteluhakemukseen liittyvää, niin hänen asenteensa on "no ei se ny oo niin tarkkaa, ja mä ny laitoin noin, mitä sillä ny on väliä, meni jo".
Vaikka olis vielä mahdollisuus korjata "virhe" niin ohittaa sen tällä tavalla.
Tai jokin muu asia jolla on oikeasti elämän kannalta merkitystä, ohittaa olan kohautuksella vaikka miten yritän painottaa että tätä asiaa kun ei vaan voi ohittaa.
Siis kyse on asioista joilla on oikeasti merkitystä ja mulla tietoa miten sen täytyy olla, en joka asiaan tietenkään yritä tuputtaa omia mielipiteitäni.
Muuten ihan fiksu lapsi, ihana ja empaattinen ym., mutta tollanen ihme välinpitämättömyys just tärkeitä asioita kohtaan vaikka kuinka selitän asian merkitystä, mulla ei kestä hermo.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja just jos kyse vaikka tet paikan hakemisesta, kysy haluaisiko apua, äläkä vain mene ja sano että asia tehdään näin ja näin. Tuonikäiselle tulee sellaisesta vain olo, että luulet ettei hän osaa mitään itse. Tuonikäinen ajattelee olevansa jo niiiiiiin vanha ja aikuinen
Tottakai teiniä pitää ohjata ja neuvoa. Jos vanhempi ei ohjaa ja teini opi ottamaan apua vastaan, niin miten siellä tetissä menee sitten? Ja se ei haittaa, että teini ajattelee, että hän ei osaa mitään, sillä sehän on tosi, hän ei osaa paljon mitään. Vanhempi on vanhempi aina ja nuoren on hyvä oppia kuuntelemaan, se vain ja ainoastaan vahvistaa.
Tämäkin on totta, mutta sitten kuitenkaan ei halua sille teinille oloa että häntä pidetään tyhmänä ja osaamattomana. Tai niin se teini sen näyttää ottavan jos ohjaa.
On nämä vaikeita asioita. Ehkä mietin liikaakin välillä, just siksi että oma nuoruus vain meni eikä kukaan ohjannut tai neuvonut ja kaikki on pitänyt oppia kantapään kautta. Nyt sitten haluaisi että omilla lapsilla olisi tarjolla kaikki vaihtoehdot ja tsemppaukset ja ohjaukset mitä vain omilla resursseilla pystyn antaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tuo, että neuvoo mutta ei puutu liikaa. On kiinnostunut nuoren asioista.
Oma vanhempi poikani oli tuonikäisenä sellainen, että jos kysyi miten koe meni, oli vastaus "mitä se sulle kuuluu". Seuraavalla kerralla ajattelin, että ei halua että kyselen, joten en kysynyt, niin illalla sanoi, että "ei sua kiinnosta ees miten mun koe meni" 😅😅
Ja tää tyyppi on hyvä koulussa ja kiinnostaa että asiat menee oikein jne.
Haluaa että on kiinnostunut asioistaan, mutta ei sitten kuitenkaan halua, että "puututaan"
Siinäpä se, että osaa valita jonkun kultaisen keskitien. Mulla molemmat lapset aivan eri ääripäätä, joten heidän kanssaan on tullut toimittua eri tavalla. Tällä nuoremmalla aika huono koulumenestys ja veljensä yrittänyt myös kertoa, että miksi kannattaa opiskella, mutta nuorempi ei vain kertakaikkiaan tajua miksi veljeään kiinnostaa niin paljon opiskelu.
Mulla on esikoinen vasta 11v, ja hänellä joskus sama asenne (mun mielestä johtuu siitä, että hän haluaa vain pois tilanteesta kun asiaa on käyty läpi jonkun aikaa ja keskittyminen vaan loppuu). Hänen kanssaan auttaa kun erillisenä hetkenä juttelee esim., että kuule mä ymmärrän että noi yksityiskohdat on rasittavia, mutta on tosi tärkeetä muistaa katsoa jokainen kohta läpi ja laittaa oikeat tiedot, muuten sä et välttämättä pääse sinne minne sä haluat...
11v kanssa tosin varmasti paljon helpompaa, hän ei vielä vastusta sellaista "opettajamaisuutta" minulta.
Vierailija kirjoitti:
No mä toivon että kuuluu. En haluaisin koko elämää olla vahtimassa että jääkö asioita hoitamatta tuon vuoksi.
-ap
Sitten et ole ja sitten jää hoitamatta, jos on jäädäkseen. Meillä tuntuu olevan ihan samanlainen "hutilus". En ole pitkään aikaan jaksanut välittää. Jos on ihan pakkopakkopakko (joku kouluun ilmoittautuminen tms.) niin sitten teen itse, en ole vahtimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja just jos kyse vaikka tet paikan hakemisesta, kysy haluaisiko apua, äläkä vain mene ja sano että asia tehdään näin ja näin. Tuonikäiselle tulee sellaisesta vain olo, että luulet ettei hän osaa mitään itse. Tuonikäinen ajattelee olevansa jo niiiiiiin vanha ja aikuinen
Tottakai teiniä pitää ohjata ja neuvoa. Jos vanhempi ei ohjaa ja teini opi ottamaan apua vastaan, niin miten siellä tetissä menee sitten? Ja se ei haittaa, että teini ajattelee, että hän ei osaa mitään, sillä sehän on tosi, hän ei osaa paljon mitään. Vanhempi on vanhempi aina ja nuoren on hyvä oppia kuuntelemaan, se vain ja ainoastaan vahvistaa.
Tämäkin on totta, mutta sitten kuitenkaan ei halua sille teinille oloa että häntä pidetään tyhmänä ja osaamattomana. Tai niin se teini sen näyttää ottavan jos ohjaa.
On nämä vaikeita asioita. Ehkä mietin liikaakin välillä, just siksi että oma nuoruus vain meni eikä kukaan ohjannut tai neuvonut ja kaikki on pitänyt oppia kantapään kautta. Nyt sitten haluaisi että omilla lapsilla olisi tarjolla kaikki vaihtoehdot ja tsemppaukset ja ohjaukset mitä vain omilla resursseilla pystyn antaa.
-ap
Mä olen yrittänyt omalle teinille sanoa, että tiedän, että varmasti neuvon asioita, jotka hän jo tietää vallan hyvin, mutta kun en ole kaikesta varma, niin sanonpa varalta. Ja että niitä mitä jo tietää voi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Usein saa silti vähän silmien pyörittelyä ja "älä äiti puutu" -kommentointeja, mutta kyllä osa asioista oikeasti menee perille. Saattaa jopa olla, että asia, josta neuvottiin ja johon teini vastasi hälläväliä-asenteella, korjataankin kaikessa hiljaisuudessa.
Mutta välillä tulee kyllä turhautumisen tunteita, kun asia, josta olet tolkuttanut jo vaikka kuinka monta kertaa meneekin perille välittömästi, jos saman asian sanoo joku opettaja tai valmentaja tai fysioterapeutti jne.
-7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuon ikäistä enää vahdita. Teini voi itse kysyä apua, jos tarvii. Eihän se koskaan tule osaamaa itsenäistä asioiden hoitoa, kun äiti ei ole selän takana vahtimassa. Oma vastuu omista tekemisistä on erittäin tärkeä oppia.
Sanonpa tähän vain, että 15-vuotias ei ole lähellekään aikuinen, eikä häneltä sellaista pidä odottaa. Toki on tärkeää opetella hoitamaan itsenäisesti asioitaan, mutta yksiltä se onnistuu paremmin ja toisilta huonommin. Jotkut kaipaavat todella paljon ohjausta tai ihan vain rohkaisua, toiset "persiille potkimista". Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin kypsä omaan EVVK nuoreen. Kesätyöpaikan missasi kun ei mennyt koskaan paikalle(sukulaisen firma), ja opiskelu ei kauheesti kiinnosta ja nyt olisi opintoihin liittyvä työssäoppimisen vaihe. Vaan ei nappaa. Mitään ei viitsi itse tehdä, eikä ilmoittele jos ei saa niveliinsä liikettä ja lähde sovittuun paikkaan työharjoitteluun. Alkaa tulla jatkuvaa negat.palautetta eri paikoista. Tiedän ettei päihteet ole kuvioissa. On ujo kyllä, mutta ujouden ei saisi olla esteenä hoitaa ne hommat mitkä hän on muiden kanssa sopinut.
Onko neuvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatko, että lapsesta ei tule silmänräpäyksessä vastuullinen aikuinen? Ei teiniltä voi herranen aika odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuiselta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuon ikäistä enää vahdita. Teini voi itse kysyä apua, jos tarvii. Eihän se koskaan tule osaamaa itsenäistä asioiden hoitoa, kun äiti ei ole selän takana vahtimassa. Oma vastuu omista tekemisistä on erittäin tärkeä oppia.
Juuri tuon ikäisenä niitä asioita nimenomaan opetellaan vanhempien kanssa! Sitten aikuisena ei tarvitse miettiä, miten laskut maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä toivon että kuuluu. En haluaisin koko elämää olla vahtimassa että jääkö asioita hoitamatta tuon vuoksi.
-ap
Toisaalta et voi mikromanageerata jatkuvasti asioita, jotka lapsen pitäisi jo oman ikätasonsa mukaisesti osata hoitaa. Jos työharjoitteluhakemukseen jää jokin pieni virhe (tai virhe sinun mielestäsi), niin lapsesi itse siitä vastaa ja anna hänen ottaa vastuuta omasta tekemisestään. Jos työharjoitteluun ei pää juuri sen virheen vuoksi, niin sitten olet oikeassa, mutta muussa tapauksessa lapsesi teki riittävän hyvää jälkeä.
Väsynyt potkimaan persuksille kirjoitti:
Olen täysin kypsä omaan EVVK nuoreen. Kesätyöpaikan missasi kun ei mennyt koskaan paikalle(sukulaisen firma), ja opiskelu ei kauheesti kiinnosta ja nyt olisi opintoihin liittyvä työssäoppimisen vaihe. Vaan ei nappaa. Mitään ei viitsi itse tehdä, eikä ilmoittele jos ei saa niveliinsä liikettä ja lähde sovittuun paikkaan työharjoitteluun. Alkaa tulla jatkuvaa negat.palautetta eri paikoista. Tiedän ettei päihteet ole kuvioissa. On ujo kyllä, mutta ujouden ei saisi olla esteenä hoitaa ne hommat mitkä hän on muiden kanssa sopinut.
Onko neuvoja?
Mielenterveyspoliklinikka? Aina ei ole viitsimisestä kyse, vaan voi olla ahdistuneisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi alapeukkuja? Enkö itse nää jotain asiaa nyt?
-ap
Kuulostat tosi rasittavalta ja stressaavalta vanhemmalta. Anna nuoren tehdä tavallaan ja oppia mahdollisista virheistään. Nuori kuulostaa ihailtavan itsenäiseltä, kun tekee asiat omalla tavallaan, puuttumisestasi välittämättä.
Miksi skorpioni ja vesimies olivat mainittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä toivon että kuuluu. En haluaisin koko elämää olla vahtimassa että jääkö asioita hoitamatta tuon vuoksi.
-ap
Tunnen tuollaisia aikuisiakin. Persoonakysymys mutta vielä on aikaa että persoona kypsyy ja muuttuu.
Parasta on että jatkat palautteen antamista ja perustelet, ja sitten annat olla. Älä huolehdi tai tee toisen puolesta. Esimerkiksi jos ei saa kesätöitä koska ei tee korjauksia mitä ehdotat hakemukseen - (jos on lukihäiriö tms eri asia, sitten voitte katsoa yhdessä) niin voit sanoa, huomaatko nyt miksi on tärkeää tehdä asiat kunnolla?
Jatka vaan asioiden perustelemista. Esim jos ei maksa laskuja tulee sakko, jos ei opettele oikeita sääntöjä opiskelussa ei välttämättä pärjää jne.
Meillä tuli töihin just yksi tällainen sankari, jolla on tuo asenne että Ihan sama kunhan on sinne päin. Kolmen viikon aikana on aiheuttanut oman yksikkönsäkin ulkopuolella jo puheita koska työntekijän tekemiset häiritsee muidenkin tiimien töitä. Sanomatta selvää että työsopimus ei jatku.
Sulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa vaikka ihmisen oma persoona on yleensä tosi voimakas. Jos ei ole sitä nöyryyttä luonnostaan, että asioihin täytyy paneutua ja tehdä ne kunnolla, sitä on tosi vaikea oppia. Mutta hienoa kun jaksat yrittää! Syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on arvokas taito elämässä.
Ps. Onko lapsesi skorpioni tai vesimies?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Osaa ne sitten yllättääkin joissain tilanteissa hoitamalla oikein mallikkaasti asiansa, mutta pointti on se, että asia pitää tehdä itse, vanhempi ei saa puuttua. Ja jos vanhempi puuttuu, vastaus on juuri kuvatunlainen.
Terveisin myöskin 15-vuotiaan äiti
Jep, juuri näin
Luulisin, että on ikään liittyvää. Minulla on kaksi poikaa. Isommalla on Asperger, käytännössä varsin lievä, mutta asioiden hoitaminen voi olla vaikeaa. Yläkoulu ei napannut yhtään ja sain tosi paljon selvittää asioita hänen puolestaan eli mitä tekee ja milloin ja mihin konkreettisesti jonkin työn palauttaa yms. Aika tyypillistä Aspergerien äideille, että saa toimia "sihteerinä", mutta poika tietysti suuttui eikä ole sittemmin paljon asioistaan puhunut, vaikka muuten meillä on sopuisat välit. Mutta edelleen vuosien jälkeen olen sitä mieltä, että hyvä että päällepäsmäröin, että sai peruskoulun läpi ok papereilla.
Nuorempi taas on motivoitunut ja ns. tavis, osaa hoitaa asiat. Hänellä on suunnitelmana mennä lukioon ja haluamaansa lukioon ei pääse ihan heittämällä vaan vähän pitäisi ponnistella. Koetan joskus muistutella, että käytäpä nyt parikymmentä minuuttia lukemiseen pelaamisen tms. sijaan, se voi vaikuttaa paljon arvosanaan, vastaus on aina joo joo ja ei sen nii välii. Vaikka on siis nimenomaan asiansa hyvin hoitava ja haluaa "menestyä" niin kyllä vaan tuossa iässä se pidemmälle ajattelu on välillä vaikeaa.
Voihan olla, että hänellä on vain rennompi elämänasenne kuin sinulla.