Venlafaxin käyttökokemuksia?

Itsellä oli pari päivää pahoinvointia, sen jälkeen ei sivuvaikutuksia. Saattoi auttaa ainakin jonkin verran. Vaikea arvioida, kun mulla oli samaan aikaan alkoholiongelma.

Kaveri syö tuota.siis ex kaveri.muuttaa ihmistä tosi paljon.

Ei juuri muistikuvia, ainakin pystyin käymään töissä eikä tainnut olla pahoja tunnevuoristoratoja tai romahduksia. Lopettaminen taas oli niin kamalaa (huimausta, sähköiskuja, epätodellinen olo, karmea olo) että ikinä en enää tuohon lääkkeeseen koske. Lopetusoireet kesti kuukausikaupalla.

Teki zombiksi, lopetus tuskallista. En voi suositella.

Aloitus: tosi kova päänsärky pari vuorokautta. Lopetus kerralla, eikä mitään sivuoireita. Vaikutus: kaikki yhtä puuroa, ei mitään väliä millään, ei iloa eikä surua. En suosittele.

Voiko masennuksesta selvitä ilman lääkettä? Käyn kyllä säännöllisesti puhumassa. Ap

Itselläni venlafaksiini pelasti henkeni. Sairastuin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja olisin tappanut itseni ilman venlaa. Ensin kokeiltiin tietysti muita masennuslääkkeitä, mutta ne eivät tehonneet. Venlafaksiinista tuli ikäviä sivuoireita: afasia, näkö huononi, lihasspasmeja, bruxismia, ja vieroitusoireita tuli heti jos unohti ottaa lääkkeen (“sähköiskuja” aivoissa).

En suosittelisi lääkettä ensimmäiseksi masennuslääkekokeiluksi, mutta jos muut eivät toimi niin sitten ehdottomasti.

Lopettaminen ei ollut tippaakaan hankalaa kun sen teki hallitusti, vähensin joka päivä yhden rakeen kapselin sisältä - jos tuli oireita, en vähentänyt lisää seuraavana, jos tuli pahoja oireita, saatoin palauttaa edellisenä päivänä poistetun. Nyt olen ollut kuukausia ilman, eikä ole ollut minkäänlaista ongelmaa.

Sen sijaan ennen lopetusta lähdin lomalle ja unohdin venlat kotiin viikoksi - loppuviikosta oksensin kaaressa, palelin niin että nännit muuttuivat tummansinisiksi, tärisin hallitsemattomasti, missään ei ollut lämmin paitsi ammeessa. Ainoa mikä ammeessakaan pysyi sisällä oli laimennettu appelsiinimehu. Lopulta oli pakko maksaa melkoinen summa rahaa että lääkkeet matkasivat 600km taksin takapenkillä. Luulin aidosti kuolevani.

Kaiken kaikkiaan olen hiton kiitollinen että venlafaksiinia on olemassa, mutta en niitä ihan ensimmäiseksi lähtisi suosittelemaan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Voiko masennuksesta selvitä ilman lääkettä? Käyn kyllä säännöllisesti puhumassa. Ap

Ehkä voi. Se riippuu ihan siitä millainen masennuksesi on. Tiedätkö sinä mistä se johtuu? Onko taustalla traumaa, persoonallisuushäiriötä, synnytystä yms?

Onko tämä nyt se uusi emätinvoide?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko masennuksesta selvitä ilman lääkettä? Käyn kyllä säännöllisesti puhumassa. Ap

Ehkä voi. Se riippuu ihan siitä millainen masennuksesi on. Tiedätkö sinä mistä se johtuu? Onko taustalla traumaa, persoonallisuushäiriötä, synnytystä yms?

Traumaattinen turvaton lapsuus ja väkivaltainen suhde aikuisena takana. Epävakaa persoonallisuus piirteitä on mm. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voiko masennuksesta selvitä ilman lääkettä? Käyn kyllä säännöllisesti puhumassa. Ap

Ei ne lääkkeet sua mitenkään paranna. Kaikki lähtee sun asenteesta ja muutoksista elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko masennuksesta selvitä ilman lääkettä? Käyn kyllä säännöllisesti puhumassa. Ap

Ei ne lääkkeet sua mitenkään paranna. Kaikki lähtee sun asenteesta ja muutoksista elämässä.

Olen tämän asian kanssa paininut pitkään, nyt nelikymppisenä vieläkin. Yritin 20v ollessani itsaria, sen jälkeen en ole ajatellut kuolemaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko masennuksesta selvitä ilman lääkettä? Käyn kyllä säännöllisesti puhumassa. Ap

Ehkä voi. Se riippuu ihan siitä millainen masennuksesi on. Tiedätkö sinä mistä se johtuu? Onko taustalla traumaa, persoonallisuushäiriötä, synnytystä yms?

Traumaattinen turvaton lapsuus ja väkivaltainen suhde aikuisena takana. Epävakaa persoonallisuus piirteitä on mm. Ap

Minulla epävakaa pershärö, vaikea masennustausta, ahdistusoireilua etc. Melko kirjo lääkkeitä käyty läpi ja karu totuus on että aika harvaa ne lopulta auttaa oikeasti. Niitä vaan työnnetään jokaiselle koska on helpompaa ja halvempaa kuin terapia, ja lääketeollisuus kiittää.

Suosittelisin kokeilemaan erilaisia selfhelp-kirjoja ja niiden harjoituksia. Esim. Tunne lukkosi, Läsnäolon voima yms. Ja kannattaa myös harjoitella sitä että hymyilee vaikkei hymyilytä, mieli ja keho on sillätavalla kytköksissä toisiinsa että pelkkä hymyileminen viestii aivoille että nyt onkin ihan kivasti asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko masennuksesta selvitä ilman lääkettä? Käyn kyllä säännöllisesti puhumassa. Ap

Ei ne lääkkeet sua mitenkään paranna. Kaikki lähtee sun asenteesta ja muutoksista elämässä.

Ei niiden lääkkeiden kuulukaan parantaa. Niiden kuuluu antaa jaksamista siihen että voi tehdä muutoksia elämässään. Vakavasti masentunut kun ei kykene välttämättä nousemaan sängystä.

Jos suinkin mahdollista älä aloita.

Vierailija kirjoitti:

Jos suinkin mahdollista älä aloita.

Miten nuo epävakaan persoonan piirteet paranee?vai pääseekö niistä millä tavalla eroon? Aiemmin makasin vain päivät, nyt teen jo asioita aika paljon. Enkä käytä lääkettä vaan käyn juttelemassa. Ihmisten ilmoille lähteminen on vielä vaikeaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suinkin mahdollista älä aloita.

Miten nuo epävakaan persoonan piirteet paranee?vai pääseekö niistä millä tavalla eroon? Aiemmin makasin vain päivät, nyt teen jo asioita aika paljon. Enkä käytä lääkettä vaan käyn juttelemassa. Ihmisten ilmoille lähteminen on vielä vaikeaa. Ap

Paras lääke epävakauteen on rutiinit ja säännöllinen, mahdollisimman "normaali" elämä, vuodesta toiseen. Siihen ei ole mitään pikaparannusta, saati lääkitystä.

Onko kukaan saanut näitä hermosärkyyn. Tuttavalleni tk-lääkäri määräsi näitä siihen, mutta hän ei ole aloittanut niiden syömistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suinkin mahdollista älä aloita.

Miten nuo epävakaan persoonan piirteet paranee?vai pääseekö niistä millä tavalla eroon? Aiemmin makasin vain päivät, nyt teen jo asioita aika paljon. Enkä käytä lääkettä vaan käyn juttelemassa. Ihmisten ilmoille lähteminen on vielä vaikeaa. Ap

Olen kolmekymppinen ja mulle eräs lääkäri, jonka luona käyn alkoholiongelman takia, sanoi, että aika hioo pahimpia särmiä. Kolmevitosen jälkeen pitäisi olla jo vähän helpompaa.

Jos psykiatri ne on määrännyt niin söisin sinuna. Netissä on lääkkeistä aina kauhukokemuksia, ei kannata lukea liikaa vaan rohkeasti kokeilla. Itsekin käytän lääkettä josta oon kuullut vaikka kuinka paljon pahaa ja oon tyytyväinen.