Yksinäiset, miten vietätte joulun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä kaikilla asiat hyvin, teillä on varaa sentään ostaa ruokaa. Itse työttömänä, lasken senttejä. Ei ole perhettä, yksin köyhänä työmarkkinatuella. Rahaa säästöön ei jää yhtään. Toinen joulu näin. Käyn kävelemässä jouluaattona ja yritän pysyä positiivisena. Välillä tulee ankea olo, mutta minkäs sille voi. Olen 57v. Tänä jouluna haen kasan kirjoja kirjastosta ja lueskelen, sekä käyn Hurstin valinnassa. Onneksi on sentään lämmin koti. 😊

Elämäsi vaikuttaa rankalta, mutta en pidä ihmisten kärsimysten vertailemisesta. Asiat voisivat aina olla huonommin, mutta ne voisivat myös olla paremminkin. Yksinäisyys sattuu. Ideaalissa tilanteessa kukaan ei olisi köyhä, koditon tai yksinäinen -- varsinkaan juhlapäivinä.

Ap[/quote

Mutta elämä ei ole "ideaalista". Köyhiä on yhteiskunnassamme, joilla ei ole mitään. Piditpä siitä tai et. T. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietän äitini ja koirani kanssa ja oikeastaan olen varmasti ihan tyytyväinen siihen. Sitten kun oikeasti olisin täysin yksin niin en varmaan enää olisikaan. Isovanhemmat kuolivat viime talvena ja näin joukkomme harventui entisestään. Olen nuori nainen. Minun ihmisuhteeni ovat vanhemmat ( isä asuu toisella paikkakunnalla)  sekä  yksi nettikaveri silloin tällöin joka asuu ulkomailla. Muuten ei ketään ja en todellakaan ole tyytyväinen tähän. Joskus sitä miettii kuinka tähän ollaankaan päädytty. Kaikki lähti sieltä koulusta ja kiusattiin ja jäin silloin jo yksin. Sitten en olekaan saanut tilannetta paljon muutettua ja ihmiset eivät ole koskaan jääneet elämääni ja itsekin myönnän, että olen hidas tutustumaan. 

Siihen jouluun vielä palatessa niin pitää sanoa, että yritän vaan olla onnellinen silloin. Syödään vähän paremmin jos vaan rahaa on sekä vietetään rauhallista aikaa muutenkin. Tärkeintä on se tunnelma ja pahinta on se alkaa ahdistaa juuri sielloin. Viime joulu oli ihan hyvä ja varsinkin joulun jälkeen sain taas rauhan elämääni vähäksi aikaa. Oikeasti kaipaan silti ihmisiä elämääni niin paljon. En tiedä olisiko ulkomailla asiat paremmin , koska tämä nettikaverini on ainakin niin ihana ihminen ja muutenkin oikeasti tuntuu, että osaan jutella näiden ulkomailla asuvien kanssa paremmin ja he aina ovat olleet todella ihania ihmisiä. Sori jo aiheen ohitus.

Olen myös nuori ja mietin monesti, miten päädyin tähän tilanteeseen. Uusia ystäviä on kyllä vaikea saada, jos itseluottamus on saanut osumaa ja on siksi hitaasti lämpeävä. Olen yrittänyt saada kontaktia muutamaan ihmiseen tänä vuonna, mutta minusta melkein tuntuu kuin olisin unohtanut, miten syviä ystävyyssuhteita edes luodaan.

Jos ulkomailla asuminen kiinnostaa, kannustan muuttamaan. Suomessa on hieman kankea sosiaalinen ilmapiiri, ja siihen monet eivät sovi. Uudelle paikkakunnalle tai jopa uuteen maahan muuttaminen voi antaa mahdollisuuden tutustua muihin ihmisiin ja itseesi ilman mitään ennakko-odotuksia suhteesi. Tietysti ulkomailla monet ovat yksinäisiä kulttuuri- ja kielierojen takia, mutta en tiedä onko tuolla teoreettisella mahdollisuudella suuresti väliä, jos on jo täällä yksinäinen. Omia ongelmiaan ei voi paeta, mutta joskus elinympäristön muutos voi auttaa paljonkin.

Ap

Niin ymmärrän kyllä, että itsessäkin on paljon vikaa, mutta oikeasti mietin vähän aikaa sitten kuinka ikäviä ihmisiä olenkaan kohdannut ja uskon, että jos nuorempana asiat olisivat menneet edes vähän paremmin ihmisten kanssa niin en varmaan olisi tässä tilanteessa nyt. Olen kuitenkin ihan mukava ja ystävällinen ihminen. Tietenkin se vaikuttaa, että itseluottamus on alhainen ja sitä luottamusta vaikeaa saada. En varmaan myöskään uskalla jo voi ulkomaille kuitenkaan muuttaa. Rahat ainakin niin vähissä muutenkin. Toivon todella sinullekin kaikkea hyvää ja sitä, että sinulla olisi kuitenkin ihan mukava joulu kuitenkin. 

Äkkilähtö Kanarialle, siellä voi olla muitakin yksinäisiä.

Koiran kanssa. Syön suklaata ja sushia. Luen!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tulossa ensimmäistä kertaa elämässäni yksinäinen joulu ja suoraan sanottuna se pelottaa ja ahdistaa. Elämä on ollut vaikea minua kohtaan tämän vuoden aikana. Olen menettänyt äitini ja tätini - ihmiset joiden kanssa olen viettänyt jouluni syntymästä lähtien. Alkusyksystä erosin myös pitkästä parisuhteesta. Entisellä miehelläni oli myös kolme ihanaa lasta, joihin kiinnyin kovasti. Enää en kuitenkaan näe heitä ja ikävä on valtava, luulen että tuleva joulu tulee vain korostamaan sitä ikävää.

En tiedä vielä että mitä tehdä. En osaa oikein ajatella joulua laatuaikana itseni kanssa - olenhan yleensä yksin ahdistuneena ison osan päivistä. Jonkun hotellihuoneen voisi kai varata, olisi edes eri seinät ympärillä. Katselen varmaan jouluisia ohjelmia ja muistelen "aiempaa elämääni", kun kaikki oli vielä hyvin. Joulukuussa ajattelin osallistua mahdollisimman moneen tapahtumaan joissa kerätään vähävaraisille lapsille joululahjoja, jospa siitä tulisi hieman iloa elämään.

Kirkossa kannattaa käydä jos jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Teillä kaikilla asiat hyvin, teillä on varaa sentään ostaa ruokaa. Itse työttömänä, lasken senttejä. Ei ole perhettä, yksin köyhänä työmarkkinatuella. Rahaa säästöön ei jää yhtään. Toinen joulu näin. Käyn kävelemässä jouluaattona ja yritän pysyä positiivisena. Välillä tulee ankea olo, mutta minkäs sille voi. Olen 57v. Tänä jouluna haen kasan kirjoja kirjastosta ja lueskelen, sekä käyn Hurstin valinnassa. Onneksi on sentään lämmin koti. 😊

No minä olen työtön nuori jolla hyvin etäiset välit vanhempiin sekä ei oikeastaan muita läheisiä. Rahat usein loppu ja nyt varsinkin, kun on ollut paljn yllättäviä menoja. Säästöt kohta käytetty ja nyt odotan sitä, että pärjään jotenkin kuun loppuun. Missään maksullisissa jutuissa en voi käydä ja vaatteet kirppikseltä. En silti koskaan halua vähetellä kenenkään tilannetta. Jokainen saa tuntea olevansa surullinen tai saa kokea yksinäisyyttä. 

Jos on joskus viettänyt joulun esim sairaalassa, tajuaa että koti, hyvä ruoka ja lemmikki tekee jo hyvän joulun.

Tiedän mistä puhun, kymmenisen vuotta viestit joulut kahden kissan kanssa, ja kivaa oli. Kerättiin opiskelijabudjetilla jouluruokia pari kk, ensin säilykkeitä ja suklaata jne.

Ostin pari kirjaa syksyn mittaan (yleensä divarista), korkattiin punkkupullo ja meillä oli tosi viihtyisää itse tehtyjen koristeiden kera.

Asennekysymys

Työttömällä on ruhtinaallisesti rahaa opiskelijaan verrattuna, jos nyt pitää verrata.

Mikäli kelit sallii niin hiihtovaeltamaan pohjois-Lappiin jouluksi. Päivän lumipyryssä hiihtämisen jälkeen autioituvan kamiinan lämmössä kinkkua ja ruisleipää.. Pari naukkua hyvää viskiä. Minulle riittää erämaa. Unohtuu se yksinäisyys, tai se menettää merkityksensä edes hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Teillä kaikilla asiat hyvin, teillä on varaa sentään ostaa ruokaa. Itse työttömänä, lasken senttejä. Ei ole perhettä, yksin köyhänä työmarkkinatuella. Rahaa säästöön ei jää yhtään. Toinen joulu näin. Käyn kävelemässä jouluaattona ja yritän pysyä positiivisena. Välillä tulee ankea olo, mutta minkäs sille voi. Olen 57v. Tänä jouluna haen kasan kirjoja kirjastosta ja lueskelen, sekä käyn Hurstin valinnassa. Onneksi on sentään lämmin koti. 😊

Ei se minullakaan takuueläkeläisenä hulppeaa ole, mutta pystyn varmasti sen kinkun ja lanttulaatikon ostamaan, on tässä sen verran syöty pelkkää makaronia viime kuukausina ja voin tinkiä siitä kodin lämmöstäkin sähkölämmittäjänä. Hiukan kyllä mietin että ostaisinko kinkun alennuksesta joulun jälkeen, siinähän sitä olisi pakkaseen lihaa pitkäksi aikaa.

Töissä, kun satun työskentelemään alalla, jolla se on mahdollista. Mieluiten vielä iltavuoroa koko joulu, koska ainakin itselläni se yksinäisyyden kyyneltippa vierähtää silmäkulmasta helpommin iltaisin.

Ostan hyvissä ajoin itselleni lahjan (tänä vuonna elokuvalippu) ostan imelletyn perunalaatikon kaupasta. Aattona sytytän kynttilän edesmenneen koirani kunniaksi ja muistelen. Sitten vien naapurin vanhuksen koiran ulos, kuten joka ilta. Koiralle ostin kuivattuja kanasuikaleita ja naapurille kudoin kaulaliinan.

Vierailija kirjoitti:

Joulu yksinhän on tosi ihana. Nuorena muutaman joulun yksin vietin. Pikkasen pikku kotia koristelin, söin valmiita laatikoita, katsoin tv. Tä. Kerran menin karaokeen. Oikein ihanaa oli.

Noinkohan sanoisit, jos olisit ns. pakotettu viettämään sen yksin suurin piirtein joka vuosi. Tuskin

Olen joko töissä tai yksin kotona. Kotona ollessa katson tv ym mitä nyt yleensäkin teen yksin.

Töissä , vanhusten hoivapaikassa. Uskokaa tai älkää, meillä hoitajat eivät saa syödä jouluaattona jouluateriaa vanhusten kanssa. Ei kuulu etuihin. Me hoitajat jouluaattonakin hiki päässä hosumme, hotkaisemme jossain välissä eväämme ja samaa hosumista jouluaattona, kuin muinakin päivinä. Mikään ei ole eri tavalla, oli joulu tai juhannus. Vaikka omaisille täytyy teeskennellä jouluntunnelmaa, esimiehen määräyksestä. Kiirettä ei saa näyttää ulos.😀

Berliinin matka poikaporukalla kuuluu jouluohjelmaan.

Menen mökille. Aattona nautiskelen viiniä ja suklaakonvehteja takkatulen äärellä ja kuuntelen jouluradioo.

Jouluna iltakirkko ihana ja haudoilla kynttilät. Noissa kivaa ohjelmaa. Kirjat, tv ja musiikkia. Ei koe oloaan niin yksinäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu yksinhän on tosi ihana. Nuorena muutaman joulun yksin vietin. Pikkasen pikku kotia koristelin, söin valmiita laatikoita, katsoin tv. Tä. Kerran menin karaokeen. Oikein ihanaa oli.

Noinkohan sanoisit, jos olisit ns. pakotettu viettämään sen yksin suurin piirtein joka vuosi. Tuskin

Kuka sinut pakottaa? Mikset järjestä tekemistä itsellesi, ellet kerran halua olla yksin?