Yksinäiset, miten vietätte joulun?

Vietän äitini ja koirani kanssa ja oikeastaan olen varmasti ihan tyytyväinen siihen. Sitten kun oikeasti olisin täysin yksin niin en varmaan enää olisikaan. Isovanhemmat kuolivat viime talvena ja näin joukkomme harventui entisestään. Olen nuori nainen. Minun ihmisuhteeni ovat vanhemmat ( isä asuu toisella paikkakunnalla)  sekä  yksi nettikaveri silloin tällöin joka asuu ulkomailla. Muuten ei ketään ja en todellakaan ole tyytyväinen tähän. Joskus sitä miettii kuinka tähän ollaankaan päädytty. Kaikki lähti sieltä koulusta ja kiusattiin ja jäin silloin jo yksin. Sitten en olekaan saanut tilannetta paljon muutettua ja ihmiset eivät ole koskaan jääneet elämääni ja itsekin myönnän, että olen hidas tutustumaan. 

Siihen jouluun vielä palatessa niin pitää sanoa, että yritän vaan olla onnellinen silloin. Syödään vähän paremmin jos vaan rahaa on sekä vietetään rauhallista aikaa muutenkin. Tärkeintä on se tunnelma ja pahinta on se alkaa ahdistaa juuri sielloin. Viime joulu oli ihan hyvä ja varsinkin joulun jälkeen sain taas rauhan elämääni vähäksi aikaa. Oikeasti kaipaan silti ihmisiä elämääni niin paljon. En tiedä olisiko ulkomailla asiat paremmin , koska tämä nettikaverini on ainakin niin ihana ihminen ja muutenkin oikeasti tuntuu, että osaan jutella näiden ulkomailla asuvien kanssa paremmin ja he aina ovat olleet todella ihania ihmisiä. Sori jo aiheen ohitus.

Aina samoin, tavat istuvat tiukassa, en viitsi mitään laittaa, silti innostun.

Olen kuin odottaisin jotakin vaikka oikeasti en tiedä varmaksi onko juuri näin hyvä.

Katotaan elänkö edes jouluun asti jos pää ja kroppa hajoaa tätä menoa.

Kotona ihan samanlailla kuin kaikki muutkin päivät, yksin kotona.

M37

Nautin! Herkkuja, kirjoja, telkkaria, punkkua. En välttämättä edes hievahda 3 päivään kotoa. Ihanaa!

Lähden reissuun. Ei ole kiinnostanut viettää äidin ja sen uuden miehen kanssa joulua enää vuosiin ja isän luona on tylsää. Joten lähden kanarialle.

Laskettelen villapaidassa ja poltan kirjoja.

Olen yksinäinen isoksi osaksi omasta tahdostani. Mutta vietän joulun siis aina yksin, yleensä varaan itselleni hienon huoneen hotellista ja vain nautin.

ulkomaille lämpimään vetämään pää sekaisin. surullista toisaalta.

Vierailija kirjoitti:

Koitan vain parhaani mukaan olla ajattelematta, että on joulu ja ihmiset ovat viettämässä aikaa rakkaittensa kanssa. Minulle tulee nyt viides vuosi putkeen yksin vietettynä ja pakkohan se on myöntää, että aika pahalta se tuntuu. Ja surulliselta. Jotenkin silloin vain konkreettisesti korostuu se ettei minulla oikeasti ole yhtään läheistä ihmistä elämässäni..

Sama juttu minulla ja oikeastaan ne juhlapyhät ovat aina pahempia ja silloin aina miettii oikeasti kuinka helppo olisi kadota tästä maailmasta ilman, että kukaan huomaisi mitään. Se on eri olla joskus yksin tai olla muuten sellainen ihminen joka ei kaipaa seuraa, mutta jos sinulla on kuitenkin toivo siitä, että olisi läheisiä ja tahtoisit kuitenkin seuraa nini silloin siihen yksinäisyyteen ei meinaa tottua. Tuntuu etten olisi lainkaan olemassa. Olen vasta nuori ja oikeasti mietin, että mitä jos tämä jatkuu vuosien ajan. 

Minulla on tulossa ensimmäistä kertaa elämässäni yksinäinen joulu ja suoraan sanottuna se pelottaa ja ahdistaa. Elämä on ollut vaikea minua kohtaan tämän vuoden aikana. Olen menettänyt äitini ja tätini - ihmiset joiden kanssa olen viettänyt jouluni syntymästä lähtien. Alkusyksystä erosin myös pitkästä parisuhteesta. Entisellä miehelläni oli myös kolme ihanaa lasta, joihin kiinnyin kovasti. Enää en kuitenkaan näe heitä ja ikävä on valtava, luulen että tuleva joulu tulee vain korostamaan sitä ikävää.

En tiedä vielä että mitä tehdä. En osaa oikein ajatella joulua laatuaikana itseni kanssa - olenhan yleensä yksin ahdistuneena ison osan päivistä. Jonkun hotellihuoneen voisi kai varata, olisi edes eri seinät ympärillä. Katselen varmaan jouluisia ohjelmia ja muistelen "aiempaa elämääni", kun kaikki oli vielä hyvin. Joulukuussa ajattelin osallistua mahdollisimman moneen tapahtumaan joissa kerätään vähävaraisille lapsille joululahjoja, jospa siitä tulisi hieman iloa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Koitan vain parhaani mukaan olla ajattelematta, että on joulu ja ihmiset ovat viettämässä aikaa rakkaittensa kanssa. Minulle tulee nyt viides vuosi putkeen yksin vietettynä ja pakkohan se on myöntää, että aika pahalta se tuntuu. Ja surulliselta. Jotenkin silloin vain konkreettisesti korostuu se ettei minulla oikeasti ole yhtään läheistä ihmistä elämässäni..

Ymmärrän sinua. Olen itkenyt monet joulut ja uudet vuodet yksinäisyyttä, vaikka asuinkin aiemmin samassa talossa (kauheiden) vanhempieni kanssa. Nyt ei ole sitäkään ja pelkään jo valmiiksi joulukuuta, kun tiedän, miten kauheita aikasemmat vuodet ovat olleet. Eräskin uusi vuosi meni lähinnä sohvalla pimeässä itkien.

Kuten sanoit, yksinäisyys korostuu. Sosiaalinen media on myrkkyä tämän suhteen itselleni. Yritän keksiä ajoissa jonkin toimintasuunnitelman, ettei jäisi aikaa vatvoa ongelmia tai selailla Instagramissa postauksia pikkujouluista ja muista bileistä.

Kirkkoon meneminen ja vapaaehtoistyö ovat todella hyviä ideoita, kiitos näistä! Mieleen tulee itseasiassa eräs paikka, jonne tarvitaan jouluna vapaaehtoisapua ja kirkkoonhan voisi mennä kuuntelemaan joululauluja.

^32/32 Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ketään, äitini ja isäni inhoavat minua. Katselen televisiota ja juon viinaa. Helpottaa hiukan sitä tuskaa.

Eli mitä tuskaa se juominen helpottaa? Vanhempiesi inhoa? Huijaat itseäsi, että viina helpottaa, kun tosiasiassa se pahentaa. Mutta ei se mitään, kaikki juovat syyttelevätkin juomisen syistään muita.

Kiitos viestistäsi.

Minua on hakattu koko lapsuuteni, henkistä väkivaltaa oli jopa vielä enemmän. Jätettiin ilman ruokaa yms. Äiti nussi vieressäni hoitojensa kanssa huutaen.

Mulla on kolme diagnoosia ja kaikkia diagnoosejani syytän tekemättömästä abortista.

Mutta olen kiitollinen kun alennuit kommentoimaan kaltaiselleni.

Teillä kaikilla asiat hyvin, teillä on varaa sentään ostaa ruokaa. Itse työttömänä, lasken senttejä. Ei ole perhettä, yksin köyhänä työmarkkinatuella. Rahaa säästöön ei jää yhtään. Toinen joulu näin. Käyn kävelemässä jouluaattona ja yritän pysyä positiivisena. Välillä tulee ankea olo, mutta minkäs sille voi. Olen 57v. Tänä jouluna haen kasan kirjoja kirjastosta ja lueskelen, sekä käyn Hurstin valinnassa. Onneksi on sentään lämmin koti. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vietän äitini ja koirani kanssa ja oikeastaan olen varmasti ihan tyytyväinen siihen. Sitten kun oikeasti olisin täysin yksin niin en varmaan enää olisikaan. Isovanhemmat kuolivat viime talvena ja näin joukkomme harventui entisestään. Olen nuori nainen. Minun ihmisuhteeni ovat vanhemmat ( isä asuu toisella paikkakunnalla)  sekä  yksi nettikaveri silloin tällöin joka asuu ulkomailla. Muuten ei ketään ja en todellakaan ole tyytyväinen tähän. Joskus sitä miettii kuinka tähän ollaankaan päädytty. Kaikki lähti sieltä koulusta ja kiusattiin ja jäin silloin jo yksin. Sitten en olekaan saanut tilannetta paljon muutettua ja ihmiset eivät ole koskaan jääneet elämääni ja itsekin myönnän, että olen hidas tutustumaan. 

Siihen jouluun vielä palatessa niin pitää sanoa, että yritän vaan olla onnellinen silloin. Syödään vähän paremmin jos vaan rahaa on sekä vietetään rauhallista aikaa muutenkin. Tärkeintä on se tunnelma ja pahinta on se alkaa ahdistaa juuri sielloin. Viime joulu oli ihan hyvä ja varsinkin joulun jälkeen sain taas rauhan elämääni vähäksi aikaa. Oikeasti kaipaan silti ihmisiä elämääni niin paljon. En tiedä olisiko ulkomailla asiat paremmin , koska tämä nettikaverini on ainakin niin ihana ihminen ja muutenkin oikeasti tuntuu, että osaan jutella näiden ulkomailla asuvien kanssa paremmin ja he aina ovat olleet todella ihania ihmisiä. Sori jo aiheen ohitus.

Olen myös nuori ja mietin monesti, miten päädyin tähän tilanteeseen. Uusia ystäviä on kyllä vaikea saada, jos itseluottamus on saanut osumaa ja on siksi hitaasti lämpeävä. Olen yrittänyt saada kontaktia muutamaan ihmiseen tänä vuonna, mutta minusta melkein tuntuu kuin olisin unohtanut, miten syviä ystävyyssuhteita edes luodaan.

Jos ulkomailla asuminen kiinnostaa, kannustan muuttamaan. Suomessa on hieman kankea sosiaalinen ilmapiiri, ja siihen monet eivät sovi. Uudelle paikkakunnalle tai jopa uuteen maahan muuttaminen voi antaa mahdollisuuden tutustua muihin ihmisiin ja itseesi ilman mitään ennakko-odotuksia suhteesi. Tietysti ulkomailla monet ovat yksinäisiä kulttuuri- ja kielierojen takia, mutta en tiedä onko tuolla teoreettisella mahdollisuudella suuresti väliä, jos on jo täällä yksinäinen. Omia ongelmiaan ei voi paeta, mutta joskus elinympäristön muutos voi auttaa paljonkin.

Ap

Olen aaton Kotihoidossa iltavuorossa töissä ja joulun pyhät aamuvuorossa. Tykkään tuoda joulun iloa yksinäisille vanhuksille. Kotona minua odottaa koiruus, jonka kans ulkoilen ja vietän rauhallista joulua. Ainoa lapseni on vankilassa, vielä monta, monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Teillä kaikilla asiat hyvin, teillä on varaa sentään ostaa ruokaa. Itse työttömänä, lasken senttejä. Ei ole perhettä, yksin köyhänä työmarkkinatuella. Rahaa säästöön ei jää yhtään. Toinen joulu näin. Käyn kävelemässä jouluaattona ja yritän pysyä positiivisena. Välillä tulee ankea olo, mutta minkäs sille voi. Olen 57v. Tänä jouluna haen kasan kirjoja kirjastosta ja lueskelen, sekä käyn Hurstin valinnassa. Onneksi on sentään lämmin koti. 😊

Elämäsi vaikuttaa rankalta, mutta en pidä ihmisten kärsimysten vertailemisesta. Asiat voisivat aina olla huonommin, mutta ne voisivat myös olla paremminkin. Yksinäisyys sattuu. Ideaalissa tilanteessa kukaan ei olisi köyhä, koditon tai yksinäinen -- varsinkaan juhlapäivinä.

Ap

Vietän kuten vapaapäivät. muutenkin. Sehän on vaan yksi päivä muitten joukossa. Miksi siitä pitää tehdä tuollainen numero?

Olen joulun vapaaehtoisesti yksin ja lähden reissuun.