8v poika on ujo ja arka. Mitä tehdä?!
Meidän pihalla ei ole montaa samanikäisiä poikia(varmaan 3-4) muttei se selitä miksei meidän pojalle kelpaa pihakaverit vaan koulukaverit kelpaa vain. Minulle on ihan samaa mitä kavereita he ovat kunhan poika nyt leikkisi heidän kanssaan eikä istuisi vain kotona pelaamassa tai katselemassa tv:tä. Täytyyhän tuon ikäinen lapsi purkaa energiansa (pihalla)leikkimiseen eikä pelikoneen hakkaamista. Koulukaverit joskus silloin tällöin tulevat pyytää häntä ulos mutta koska he asuvat suht kaukana joten vierailut tapahtuvat vain n.2-3krt kuussa.
Olen yrittänyt kannustaa häntä ulos pihalle leikkimään muiden poikien kanssa mutta "pakotetuttaan" ulos hän vain keinuu yksinään eikä ole huomaavinakaan muita ihmisiä tai sitten menee jonnekin nurkkaan hyppimään tai jotain sellaista jotta olisi kaukana muista ikäisistään.
Tässä alkaa mennä toivo pojan sosiaalisuus luonteesta.
Tästä on hyvä keskustelu meneillään tuolla Leikki-ikäisissä... :-)
En tietenkään poikaasi tunne, enkä perhettännekään saati asuinpaikkaanne ym., mutta ensimmäisenä tulee mieleen, että MIKSI pojan pitäisi tulla toimeen *kaikkien* kanssa??! Viihdytkö itse (tai kukaan meistä) automaattisesti aina omanikäistesi seurassa?! ´"Toimeen tuleminen" ja "viihtyminen" on toki kaksi eri asiaa ja aikuinen ihminen sopeutuu tilanteisiin kun on pakko, mutta vapaa-ajan viettäminen seurassa, jonka kanssa ei koe itseään joko tervetulleeksi tai samanhenkiseksi on melkoista puuronjuontia. Kaikki *eivät*ole "sosiaalisia", mikä omalla tavallaan on hyväkin asia! Olemme toki vieraantuneet luonnontilasta,mutta evoluutionkin kannalta ajatellen sekä suunapäänä tilanteisiin heittäytyviä ("yltiösosiaalisia") että tarkkailevia ja arkojakin luonteita tarvitaan. Ensin mainitut ovat niitä taistelijoita, jotka ovat helposti rynnänneet tilanteisiin mukaan, mutta päässeet pian hengestään, ja jälkimmäiset taas elämän ja kehityksen ylläpitäjiä...
Okei, aiheeseen ;-P palatakseni sanoisin, että lapsesi kannalta tilanne toki on varsin ikävä: hänellähän ei ole ketään samanhenkistä kaveria, jonka kanssa viettää aikaa 8-vuotiaan tavoin, mutta toisaalta hän tuskin on sosiaalisesti ihan taidotonkaan, kun kavereita koulusta kuitenkin löytyy! Heidän kanssaan vaan taitaa olla enemmän yhteistä? Siinä olet totisesti oikeassa, että kesäloman viettäminen telkkaa katsellen ja pelejä pelaten ei todellakaan ole mielekästä.:-( OIisko jotain keinoa, jolla voisit edesauttaa tiheämpiä tapaamisia näiden koulukavereiden kanssa? Voisiko poikasi jo pyöräillä turvallisesti heille? Omilla pojillani on ollut samantyyppistä ongelmaa siinä, vaikka välimatkaa ei olekaan, että he eivät jostain syystä monastikaan ole kovin oma-aloitteisia hakemaan muita, vaan odottavat aina toisten hakevan heitä. Olen itse ainakin yrittänyt saada heitä ymmärtämään, että eivät toiset aina jaksa tehdä aloitetta, vaan itse on joskus myös oltava aktiivinen. Se valitettavasti vain on aremmalle lapselle haasteellisempaa. Mutta ajattelin, että jollainhan ne samanikäiset (koulu)kaverit pääsevät teille -- ehkä poikasi voisi joskus tehdä saman matkan toiseen suuntaan? :-) Aluksi vaikka äidin kanssa tms.?
Itse inhoan nykyajan "harrastusfasismia", mutta yksi tapa toki saada samanhenkisiä kavereita ovat harrastukset. Harrastaako poikasi mitään, tai olisiko kiinnostunut jostakin? Ei tarvitse olla futis tai jääkiekko, voi olla uimaseura, pesis tai vaikka partio! :-) Sillä tavoin ei tietty ehkä edelleenkään löydä kavereita samasta pihapiiristä, mutta kavereita kumminkin ja uusia sellaisia.
Joka tapauksessa, jos pojallasi vain koulussa edes kavereita riittää, niin aika parantaa sikäli asioita, että ikää karttuu ja itsenäisyyttä tulee ja voi antaa koko ajan vähän lisää. Sillä tavoin myös kauempana asuvia kavereita voi tavata useammin.