7-vuotiaan pojan pelot ja pahat unet???

Ihanaa että on saman asian kanssa "painijoita". Mulla on 7-v tyttö (meni siis ekalle). Hän on aina ollut yöllä heräilijä ja viereen tulija. Välillä nukkunut omassa huoneessaan yksin ilman ongelmia. Kunnes tuli loppukesä ja tämä alkusyksy! Huh huh! Ei meinaa jaksaa ymmärtää. Tyttö ei menisi nukkumaan, kun joka asia pelottaa. Auki tai kiinni olevat ovet, verhot, pimeys, varjot, yksin oleminen jne jne.. Illalla kun käy nukkuun, nukahtaa lopulta aika nopeasti, mutta herää joka yö eikä meinaa mennä takaisin nukkumaan. Tähän showhun herää koko perhe koska asuntoni on kovin pieni ja me kaikki yritämme nukkua samassa huoneessa. Hulluinta on että todella kaikki nukumme samassa paikassa mutta siltikin tyttömme pelkää. :(

Meillä myös samanikäinen poika (täyttää joulukuussa 7) ja samoja ongelmia. Meillä ollut aina nukkuminen hankalaa ja poika pelokas (pelkää mm. pimeää, kovia ääniä, yksinolemista), on kuitenkin nukahtanut pikkuveljen kanssa samaan huoneeseen suht hyvin (tosin äiti/isä ollut nukuttamassa eli istunut huoneen lattialla kunnes pojat nukkuu) ja sieltä sitten itsekseen jossain vaiheessa yöllä tepsutellut meidän huoneeseen. Nyt kesän lopulla on kuitenkin alkanut hirmuinen show, eli poika ei uskalla nukahtaa kun pelkää, että herää niin ettei aikuinen olekaan enää huoneessa. Koska on kuitenkin väsynyt niin tietenkin nukahtaa lopulta, mutta nukkuu hirveän keveästi ja jotenkin puolihorteessa tarkkailee koska huoneesta lähdetään pois ja sitten alkaa itku ja paniikki kun on "yksin". Ja sitten aikunen sinne takaisin ja homma alusta... Alamme olla ihan väsyneitä tilanteeseen ja eniten huolettaa että saako poika riittävästi laadukasta unta. Itse olen ajatellut että liittyy koulun aloitukseen ja äidin töihin paluuseen, mutta on kyllä kestänyt jo aika kauan. Olemme yrittäneet keskustella asiasta, mutta ei osaa oikein itseä kertoa mikä pelottaa, sanoo kyllä jotain esim. pimeästä ja möröistä ja kummituksista, mutta en saa oikein selville mikä kaiken takana on. Toivomme että tilanne alkaisi pikku hiljaa hellitää, muuten joutuu ehkä keskustelemaan asiasta jonkun asiantuntijan kanssa.

Isä on illalla vieressä nukahtamiseen saakka. Koulun alun aikoihin hän suunnitteli omaan huoneeseen muuttoa, mutta hänellä pitäisi olla parvisänky, missä on kuulema turvallisempaa. No, sitä emme tässä vaiheessa lähde vielä hankkimaan, koska itse pelkään putoamista...



Poikamme on ollut aina arka, erittäin herkkä ja pelokas tietyissä tilanteissa. Hän on ainut lapsi, mikä ehkä myös vaikuttaa asiaan. Luonteeltaan hyvin samanlainen kuin me vanhemmat.



Itsenäistyminen ei ole mennyt samaa rataa kuin ikäisillään. Suuri syy on varmaan pihakaveripiirin puuttuminen. Ei ole kaveria, kenen kanssa harjoitella spontaanisti erilaisia tilanteita. Eli kaverit tulevat aina kutsuttuina.



Onneksi tuttavapiirissä on samanlaisia lapsia, millä voi lohduttautua, ja toivoa, että rohkeutta vielä kertyisi, ja mielikuvitus alkaisi tasaantua.

Oli rohkea noin 6-vuotiaaksi. Siitä alkoi yöheräily, painajaiset, pelot ja yökukkuminen. Poika nukkuu tosi vähän, valvottaa etenkin minua ja usein nukkuukin vieressäni. Sen taas muut lapset kokevat tosi epäoikeudenmukaiseksi, koska he eivät saa nukkua vieressäni. Eivät siis myöskään samalla tavalla pelkää tms.

AIka rankkaa on. Nytkin heppu on tuolla sängyssäni, kun taas parkui omassaan muistellen viimeöistä painajaista. Hän on muutenkin herkkä, rauhallinen, boheemi lapsi, mutta koulussa tulee hyvin toimeen ikätovereidensa kanssa.

En ole keksinyt ratkaisua. Joka yö "taistellaan" ja mietitään ratkaisuja, yhdessä ja erikseen, mutta apua ei ole löytynyt perheneuvolasta, koulusta eikä mistään.