Lue keskustelun säännöt.
Odotukset uudessa suhteessa
11.11.2019 |
40+ hiljan eronneina olemme seurustelleet vajaan vuoden viettäen vähintään joka toisen viikonlopun yhdessä, muun ajan etäsuhteessa.
Kysyessä miesystävä sanoo, että on sitoutunut suhteeseemme, mutta ei halua suunnitella tulevaisuutta vaan elää tätä hetkeä. Hän ei ole myöskään innokas viettämään juhlapyhiä yhdessä esim nyt isänpäivää tai tulevaa joulua.
Mikä aika tällä iällä on mielestänne odottaa aikaa, jolloin tulevaisuudesta puhuminen tarkoittaa muutakin kuin seuraavista viikonlopuista sopimista? Minulle ehkä riittäisi jos esim tammikuussa voisi suunnitella yhteistä lomamatkaa tai keväällä tiivistää tapaamistahtia niin, että asuttaisiin yhdessä joka toinen viikko 4-5 vuorokautta.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.
Viisi kuukautta eron jälkeen löysimme toisemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies on ihan tyytyväinen nykyiseen eikä halua muuttaa sitä? Menee päivä kerrallaan ja ottaa asiat sitä mukaa kun ne tulee. Ehkäpä ajatus yhdessä asumisesta tai liian pitkälle eteenpäin katsomisesta ahdistaa tai ei vaan kiinnosta?
Meillä se muuttui luonnostaan. Ensimmäinen puoli vuotta mentiin päivä kerrallaan, ja sitten pikkuhiljaa halusi alkaa haluamaan enemmän. Koko ajan se tiivistyi.
Kahden vuoden jälkeen menimmenaimisiin. Emme edes asuneet yhdessä. Olimme 46 ja 47.
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.
Nopeaa toimintaa ehkä sulle, mutta ei kaikille.
Oma tilanteeni: 40+ minäkin, aviomies menehtyi alkuvuodesta 2018 ja olen ollut uudessa suhteessa jo yli vuoden ja olemme jo asuneet yhdessäkin viitisen kuukautta.
Tosirakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa.
AP miettii ihan oikein, haluaako mies sittenkään vakiintua, vaiko vain pitää hauskaa. Meillä oli jo alle 3kk:n jälkeen (eli tammikuussa 2019) tulevan kesän yhteinen loma suunniteltu ja matkat varattu. Osa parisuhdetta on mun mielestä, että suunnitellaan juttuja yhdessä eikä vaan humputella viikonloppuisin vailla mitään tulevaisuudensuunnitelmia.
AP:n iän huomioonottaen on ihan oikein haluta suunnitella, ettei esim parin vuoden päästä paljastu ettei mies halunnutkaan sitoutua ollenkaan. Jolloin on sitten taas pari piirua alempana sinkkumarkkinoilla. Vanheneva nainen ei ole aina kuuminta hottia tindereissä
leski kirjoitti:
Vierailij
</p>
<p>AP:n iän huomioonottaen on ihan oikein haluta suunnitella, ettei esim parin vuoden päästä paljastu ettei mies halunnutkaan sitoutua ollenkaan. Jolloin on sitten taas pari piirua alempana sinkkumarkkinoilla. Vanheneva nainen ei ole aina kuuminta hottia tindereissä[/quote kirjoitti:Tätä juuri tarkoitan. Ajattelen, että jos vielä vajaan puoli vuotta odotan jos toinen pystyy hahmottaa paremmin, mitä haluaa tulevaisuudessa. Harmi olisi hyvää ja rakasta miestä hylätä, mutta tulevaisuudessa en halua pelkkää joka toinen viikonloppu elämää. Lopullista yhteenmuuttoa olen valmis odottamaan vaikka viisi vuotta olosuhteiden pakosta, mutta yhteisen tulevaisuuden suunnittelua ja suhteessa etenemistä täytyy olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä se muuttui luonnostaan. Ensimmäinen puoli vuotta mentiin päivä kerrallaan, ja sitten pikkuhiljaa halusi alkaa haluamaan enemmän. Koko ajan se tiivistyi.
Kahden vuoden jälkeen menimmenaimisiin. Emme edes asuneet yhdessä. Olimme 46 ja 47.
Voi kun se tapahtuisikin noin. Nyt minä olen viimeisen parin kuukauden aikana ottanut asiaa muutamaan kertaan puheesta. Toki tässä ajan kanssa yhden yön yökyläilyt ovat muuttuneet kolmen yön kyläilyiksi. Mutta tulevaisuuden haaveet ja puheet vain puuttuvat. Ihan ensimmäisten kuukausien aikana niitä olikin, mutta kesällä kun mies vielä kipuili erostaan se jäi pois vaikka pahimman henkisen kriisinsä selättikin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies on ihan tyytyväinen nykyiseen eikä halua muuttaa sitä? Menee päivä kerrallaan ja ottaa asiat sitä mukaa kun ne tulee. Ehkäpä ajatus yhdessä asumisesta tai liian pitkälle eteenpäin katsomisesta ahdistaa tai ei vaan kiinnosta?
Juuri tästähän tässä on kyse. Mutta voiko suhteesta tulla mitään jos rakkaus ei laita miestä haluamaan enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on laastari, johon mies käy tyhjentämässä kassinsa. Turhan naivia kuvitella yhtään mitään enempää. Kun haavat on nuoltu se etsii sen oikean suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.
Palloa jalkaansa? Ihmettelen ihmisiä jotka näkee sitoutumisen jonain taakkana tai rajoitteena.
Itse en näe mitään syytä olla minkäänlaisessa suhteessa miehen kanssa, joka kokee noin. Kun niitä luonnostaan sitoutuviakin miehiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies on ihan tyytyväinen nykyiseen eikä halua muuttaa sitä? Menee päivä kerrallaan ja ottaa asiat sitä mukaa kun ne tulee. Ehkäpä ajatus yhdessä asumisesta tai liian pitkälle eteenpäin katsomisesta ahdistaa tai ei vaan kiinnosta?
Juuri tästähän tässä on kyse. Mutta voiko suhteesta tulla mitään jos rakkaus ei laita miestä haluamaan enempää.
Mutta miksi edes pitäisi haluta enempää? Ei se kerro rakkauden määrästä mitään. On rakkaussuhteita, joissa ei asuta yhdessä. On rakkaussuhteita, joissa toinen/molemmat tekevät reissutöitä eikä siksi nähdä kovin usein. Tässähän on kyse vaan erilaisista haluista. Jos ap haluaa parisuhteesta ylipäätään erilaista kuin mies, niin silloin kannattaa erota ja etsiä sellainen mies, jolla on samanlaiset ajatukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.
Palloa jalkaansa? Ihmettelen ihmisiä jotka näkee sitoutumisen jonain taakkana tai rajoitteena.
Itse en näe mitään syytä olla minkäänlaisessa suhteessa miehen kanssa, joka kokee noin. Kun niitä luonnostaan sitoutuviakin miehiä on.
Ap näkee, koska roikkuu miehessä joka haluaa olla vapaa ja tyhjentää vain kassit silloin tällöin. Ap:lla on kova kiire päästä avioon ennen kuin 50 tulee mittariin ja miksiköhän... mitä teki Kiikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tapasimme, kun itse olin ollut sinkkuna noin seitsemän vuotta ja mies leskenä viitisen vuotta. Alusta alkaen aloimme tapailla viikonloppuisin ja usein nähtiin myös keskellä viikkoa. Etätöiden ansiosta pystyin venyttämään 1-2 viikonloppua/kk niin, että viikonlopun vietto alkoi jo torstaina tai päättyi vasta maanantaina. Ensimmäinen tapaamisemme oli syyskuun puolivälin aikoihin ja kyllä me aika hyvissä ajoin otimme esimerkiksi joulun puheeksi, koska halusin tietää lähteekö mies mukaani joulun viettoon vai ostanko liput vain itselleni. Ensimmäinen ulkomaanmatka tehtiin noin 5 kk seurustelun kohdalla.
Mikään tuollainen yhdessä asumiskokeilu ei olisi välimatkan takia meillä onnistunut, mutta lomat olemme viettäneet suureksi osaksi yhdessä alusta alkaen. Tosin yhtään joulua emme ole olleet yhdessä, tästä joulusta tulee ensimmäinen yhteinen joulu.
Yhteen muutimme noin neljän vuoden seurustelun jälkeen, aiheesta oli puhuttu ja sitä oli pohdittu siinä vaiheessa useita kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.
Nopeaa toimintaa ehkä sulle, mutta ei kaikille.
Oma tilanteeni: 40+ minäkin, aviomies menehtyi alkuvuodesta 2018 ja olen ollut uudessa suhteessa jo yli vuoden ja olemme jo asuneet yhdessäkin viitisen kuukautta.
Tosirakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa.
AP miettii ihan oikein, haluaako mies sittenkään vakiintua, vaiko vain pitää hauskaa. Meillä oli jo alle 3kk:n jälkeen (eli tammikuussa 2019) tulevan kesän yhteinen loma suunniteltu ja matkat varattu. Osa parisuhdetta on mun mielestä, että suunnitellaan juttuja yhdessä eikä vaan humputella viikonloppuisin vailla mitään tulevaisuudensuunnitelmia.
AP:n iän huomioonottaen on ihan oikein haluta suunnitella, ettei esim parin vuoden päästä paljastu ettei mies halunnutkaan sitoutua ollenkaan. Jolloin on sitten taas pari piirua alempana sinkkumarkkinoilla. Vanheneva nainen ei ole aina kuuminta hottia tindereissä
Ok, entinen miehesi ei ollut tosirakkaus, mutta leskeneläke kuitenkin kelpaa. Hienoa että jollain on sentään pokkaa myöntää olevansa hyväksikäyttäjä.
Anteeksi nyt vaan, mutta edesmennyt mieheni oli sielunkumppanini. Sinä olet erittäin inhottava ihminen kun teet tuommoisia oletuksia. Et tunne minua etkä tuntenut miestäni. Hän nimenomaan olisi halunnut etten jää pitkäksi aikaa yksin.
En saa "leskeneläkettä" tiedoksi vaan. Olen nelikymppinen ja mieheni oli myös reilusti alle 50 menehtyessään tapaturmaisesti ja yllättäen.
Katso itseäsi peiliin jooko ja mieti mitä juuri sanoit. Toivottavasti tuli paha olo, muuten olet oikeasti paha ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.
Palloa jalkaansa? Ihmettelen ihmisiä jotka näkee sitoutumisen jonain taakkana tai rajoitteena.
Itse en näe mitään syytä olla minkäänlaisessa suhteessa miehen kanssa, joka kokee noin. Kun niitä luonnostaan sitoutuviakin miehiä on.
Ap näkee, koska roikkuu miehessä joka haluaa olla vapaa ja tyhjentää vain kassit silloin tällöin. Ap:lla on kova kiire päästä avioon ennen kuin 50 tulee mittariin ja miksiköhän... mitä teki Kiikko?
Kiikko? Kirjoitatko nyt sen itsensä tekstareilla naurettavaksi tehneen ex-ministerin puolisosta? Miten hän liittyy aiheeseen?
Sori, mutta mikään ap:n kirjoituksessa ei viittaa siihen, että olisi niin huonon miehen kanssa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.
Palloa jalkaansa? Ihmettelen ihmisiä jotka näkee sitoutumisen jonain taakkana tai rajoitteena.
Itse en näe mitään syytä olla minkäänlaisessa suhteessa miehen kanssa, joka kokee noin. Kun niitä luonnostaan sitoutuviakin miehiä on.
Ap näkee, koska roikkuu miehessä joka haluaa olla vapaa ja tyhjentää vain kassit silloin tällöin. Ap:lla on kova kiire päästä avioon ennen kuin 50 tulee mittariin ja miksiköhän... mitä teki Kiikko?
Kiikko? Kirjoitatko nyt sen itsensä tekstareilla naurettavaksi tehneen ex-ministerin puolisosta? Miten hän liittyy aiheeseen?
Sori, mutta mikään ap:n kirjoituksessa ei viittaa siihen, että olisi niin huonon miehen kanssa suhteessa.
Ap on mielestään huonon miehen kanssa suhteessa, koska suhde ei etene hänen tahtiinsa. Eikä välttämättä tule etenemään mihinkään suuntaan, joten kannattaisi vetää johtopäätöksiä jos aikoo vielä päästä leskeneläkkeeseen kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.
Palloa jalkaansa? Ihmettelen ihmisiä jotka näkee sitoutumisen jonain taakkana tai rajoitteena.
Itse en näe mitään syytä olla minkäänlaisessa suhteessa miehen kanssa, joka kokee noin. Kun niitä luonnostaan sitoutuviakin miehiä on.
Olennaista onkin, että halutaan samoja asioita. Joillekkin riittää erillissuhde paremmin kuin hyvin ja sekin voi olla täysin toisiinsa sitoutunut. Jotkut haluaa että asutaan samassa taloudessa jne. Jos ei ole tyytyväinen ja toinen ei halua samaa niin parempi etsiä sellainen kumppani jolla on samanlaiset toiveet.
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.
Nopeaa toimintaa ehkä sulle, mutta ei kaikille.
Oma tilanteeni: 40+ minäkin, aviomies menehtyi alkuvuodesta 2018 ja olen ollut uudessa suhteessa jo yli vuoden ja olemme jo asuneet yhdessäkin viitisen kuukautta.
Tosirakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa.
AP miettii ihan oikein, haluaako mies sittenkään vakiintua, vaiko vain pitää hauskaa. Meillä oli jo alle 3kk:n jälkeen (eli tammikuussa 2019) tulevan kesän yhteinen loma suunniteltu ja matkat varattu. Osa parisuhdetta on mun mielestä, että suunnitellaan juttuja yhdessä eikä vaan humputella viikonloppuisin vailla mitään tulevaisuudensuunnitelmia.
AP:n iän huomioonottaen on ihan oikein haluta suunnitella, ettei esim parin vuoden päästä paljastu ettei mies halunnutkaan sitoutua ollenkaan. Jolloin on sitten taas pari piirua alempana sinkkumarkkinoilla. Vanheneva nainen ei ole aina kuuminta hottia tindereissä
Ok, entinen miehesi ei ollut tosirakkaus, mutta leskeneläke kuitenkin kelpaa. Hienoa että jollain on sentään pokkaa myöntää olevansa hyväksikäyttäjä.
Anteeksi nyt vaan, mutta edesmennyt mieheni oli sielunkumppanini. Sinä olet erittäin inhottava ihminen kun teet tuommoisia oletuksia. Et tunne minua etkä tuntenut miestäni. Hän nimenomaan olisi halunnut etten jää pitkäksi aikaa yksin.
En saa "leskeneläkettä" tiedoksi vaan. Olen nelikymppinen ja mieheni oli myös reilusti alle 50 menehtyessään tapaturmaisesti ja yllättäen.
Katso itseäsi peiliin jooko ja mieti mitä juuri sanoit. Toivottavasti tuli paha olo, muuten olet oikeasti paha ihminen!
Nopeasti se sielunkumppani sitten unohtui. No, toisilla on sielunkumppanit ja tosirakkaudet sitten erikseen 😂. Toivottavasti teillä ei ollut sielunkumppanin kanssa lapsia.
Ei unohtunut, eikä unohdu ikinä.
Ei ollut lapsia.
Toivon sydämestäni, ettet Sinä menetä ikinä itsellesi tärkeää ihmistä. Kirjoituksestasi paistaa se, ettet ymmärrä mitä suru pitää sisällään. (Toisaalta taas, et varmaan edes omaa läheisiä ihmissuhteita, niin kamalia kommentteja sinulla on että empatiaa sinulla ei ole pätkääkään. Säälin läheisiäsi.)
Ellen olisi tavannut uutta miestä, olisin varmaan jo t*ppanut itseni. Kerran oli lähelläkin jo. Olisiko se parempi, vai saanko olla kuitenkin edes vähän onnellinen vielä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies on ihan tyytyväinen nykyiseen eikä halua muuttaa sitä? Menee päivä kerrallaan ja ottaa asiat sitä mukaa kun ne tulee. Ehkäpä ajatus yhdessä asumisesta tai liian pitkälle eteenpäin katsomisesta ahdistaa tai ei vaan kiinnosta?
Juuri tästähän tässä on kyse. Mutta voiko suhteesta tulla mitään jos rakkaus ei laita miestä haluamaan enempää.
Mutta miksi edes pitäisi haluta enempää? Ei se kerro rakkauden määrästä mitään. On rakkaussuhteita, joissa ei asuta yhdessä. On rakkaussuhteita, joissa toinen/molemmat tekevät reissutöitä eikä siksi nähdä kovin usein. Tässähän on kyse vaan erilaisista haluista. Jos ap haluaa parisuhteesta ylipäätään erilaista kuin mies, niin silloin kannattaa erota ja etsiä sellainen mies, jolla on samanlaiset ajatukset.
Minä ainakin ikävöin miestä kovin kun olemme erossa. Haluaisin viettää hänen kanssaan hieman enemmän aikaa ja haaveilla tulevasta. En tiedä haluanko ikinä enää naimisiin ja omasta kodista luopuminen ajankohtaista vasta aikaisintaan viiden vuoden kuluttua nuorimmaisen tullessa täysikäiseksi. Mutta sitä ennen odottaisin, että mies pystyisi jotenkin innostumaan meistä niin että haluaisi katsoa elämää jo seuraavaan vuodenaikaan esimerkiksi. Sanoo, että rakastaa, on sitoutunut suhteeseemme ja että kiintynyt minuun. Ei muuten ole mikään tunteiden hehkuttaja tai puhuja, mutta nuo asiat saa sanottua ❤️
Olen etäsuhteessa ollut jo yli neljä vuotta ja tapaamme melkein joka viikonloppu, lomilla enemmän. Mies vakiintui yllättävän äkkiäkin suhteeseen, mutta mitään virallistamista hän ei halua. Edelleen hänen äitinsä puhuttelee minua poikansa kaverina, olemme molemmat jo täyttäneet viisikymmentä eli tuntuu tosi ylentävältä. Yhteisiä unelmia meillä ei ole, eikä yhteen muuttokaan ole mahdollista, kun työt ovat toisella puolen Suomea kummallakin.
Itsestäni onnistuneen parisuhteen takana ovat ehdottomasti yhteiset tekemiset ja unelmat. Tämän hetkinen parisuhteeni on toivoton, koska miehen mielestä ei tarvitse olla, koska hänelle riittää, että viihdymme yhdessä ja jaamme saman arvomaailman. Aika näyttää, milloin karahtaa niin paljon kiville, että tämäkin loppuu.
Nopeaa toimintaa; hiljan eronneet ja silti jo vajaan vuoden yhdessä. Onko erot edes käsitelty? Ei ihme ettei mies halua taas palloa jalkaansa, en haluaisi minäkään. Satunnainen tapailu riittäisi.