~~ELOkuisten Sunnuntai~~

Ihana viesti Pubu! Minua hymyilytti moneen kertaan.Tuo juttu siitä Jamssan äidin siivousinnosta ja ämpärin ja imurin ojentamisesta oli niin íhania mielikuvia herättävä. Mistähän minun äitini saisi moisen innostuksen...En kyllä tykkäisi huonoa, jos tulisi meille vähän jelppimään, mutta kun ei niin ei. Ojentelisin ilomielin kaikkia tarvittavia siivousvälineitä...



Hymyily teki kyllä terää heti aamusta, sillä saimme eilen surullisen viestin, miehen isoäiti joutui eilen sairaalaan ja saattohoitoon suoraan, mitään ei ole tehtävissä, nyt vaan odotetaan kutsua tuonpuoleiseen. Vielä en tiedä onko yö jo vienyt hänet mukanaan, odottelen soittoa anopilta. Isommat lapset ehtivät juuri lähteä vanhempieni mökille Ylläkselle, kun meille soitettiin. Päätimme ettemme kerro asiasta lapsille mitään ennenkuin palaavat kotiin. Isomummi ehtii nukkua pois ennen heidän paluutaan, mutta onneksi lapset tapasivat hänet äitienpäivänä.



Näin se elämä vie. Kaikenlaista tähänkin kevääseen on mahtunut. Raskaudesta on ollut läheisille paljon lohtua, appi sanoi eilen, että on se sitten ihanaa, kun noita lapsenlapsia on noin monta ja lisää tulossa, elämä jatkuu sittenkin!



Minua on alkanut vaivata pätkittäinen yöuni taas. Nukuin tuossa välillä ihan kohtuullisesti, mutta nyt kääntyminenkin alkaa olla sellainen operaatio, että täytyy oikein ählätä, että pääsee toiselle kyljelle, niin ja vessahätää unohtamatta...Miten olinkaan näin lyhyessä ajassa unohtanut tuon öisen tuskan, kun yritän kuin maitovalas kuivalla maalla kääntyä....:))) (loppuraskautta odotellen...). Ei pitäisi valitella, kun kaksosia odottavilla on varmasti ankeampaa tässä suhteessa.



Laitan tapaamispinon huomenna palstalle. Käykäähän ahkerasti ilmoittautumassa mukaan!



Opemamma ja vimpula rv 27+5

Täälläpäs yrittää ihan arskakin paistella...



Kaveri ois tulos puolilta päivin kylään, eli pitänee varmaan ettii itelleen jotain päällekin..



OPEMAMMA: miulahan nuo yövalvomiset oli aivan hurjia jo tässä yhdes vaihees, mutta kun aloin syömään noita obsidaneja ni olen nukkunu paremmin??????? siis voiko raudan puute aiheuttaa myös unettomuutta, ihan outo juttu... Tosin mullahan oli noita hengästymisiä aina öisin ja ne varmasti johtu siitä alhasesta hempasta ja sen vuoksi siis valvoskelin myös välillä.... Mutta toivottavasti alkaa siulaki unet pian parantua!



Sörkimpäs minäkin vielä tätä SYNNYTYS keskustelua... Mie olen ehdottomasti sitä mieltä, että sektio on paljon kivuliaampaa mitä normaalisti menny alatiesynnytys ja luulen että siinä äiti ei kyllä pääse helpolla (toki on niitä jotka palautuvat hirmu hyvin jne).. Ja omaa kokemusta ei ole, enkä sitä haluakaan tuosta sektiosta.. Lähinnä siis perustan nämä omat näkemykseni siihen mitä itse olen lapsivuodeosastolla harjoittelussa nähnyt ja mitä muutamat kaverit ovat kokemuksiaan kertoneet... Ja mielestäni leikkaus on aina iso riski.. Minulle tehtiin eppari ekassa synnytyksessä ja sekin oli kipeä pitkään ja piti istua vaan toisella kankulla jne, mutta liikkeelle siis pääsin heti synnytyksen jälkeen, itse työnsin vauvan sängyssänsä salista vuodeosastolle. Ja mitä tulee siihen ettei sektioäiti olisi yhtä hyvä kuin normaalisti synnyttäny: HÖPÖ HÖPÖ... Itse koin jonkinmoista epäonnistumista, kun lapsi ei itekseen tahtonutkaan tulla maailmaan vaan synnytys piti käynnistää, miule se oli semmonen juttu, että olisin muka huonompi mitä muut, kun sairaalassa olin suppareiden alettua sain heti kivunlievityksen enkä joutunu kärvistelemään niin kuin normaalisti kotona joutuu oottelemaan ja hammasta yhteen puremaan.. Mutta nyt on nuokin ajatukset jääny taakse... ja jos sektioon joudun ni toivon että se ois ennemmin suunniteltu mitä hätäsektio... ja perätilalasta en ole valmis synnyttämään, ehkä jos ois useampi synnytys takana ni sitten, mut ei kiitos nytten...



Kylläpäs tuli sekavasti tarinoitua toivottavasti ei tästä synny mitään vääriä käsityksiä kellekään... (miussa ei oikein ole kirjoittajan vikaa)..



MINUSTA on kans kiva et näitä keskusteluja käydään, vaikka aiheet oiski arkoja, sitä vartenhan täällä ollaan, et saa purkaa omia aatoksiaan ja kysellä muitten kokemuksia jne..



SYNNYTYKSESTÄ noin muuten sitten...... Onko kukaan kokeillu KIVUNLIEVITYKSEEN sitä vesiallasta??? Onko tehokas? Mie haluisin sitä nyt kokeilla jos tilanne antaa periksi ja pääsen siihen saliin missä tuo allas on... Mutta luulen et nopeasti olen varmaan taas epiduraalia pyytämässä ja jämähdän kiinni sänkyyn enkä halua edes silmiäni avata (tosi aktiivinen synnyttäjä siis täällä :P), tosin ilokaasukin mulle kyllä viimeeksi tehos hyvin... Entäs sitten PONNISTUSVAIHE, onko joku käyttäny sitä JAKKARAA??? Sekin minnuu niin kovasti kiinnostas. Viimeks pusersin kylkiasennossa kun puoli-istuva ei kertakaikkiaan onnistunu, supparit hävis heti kun tuohon asentoon siirryin.. kylkiasento oli kyl ihan jees, se vaan sitten kesti niin kauan kun ei oikein osannu ponnistaa eikä ollu tuota maanvetovoimaa apuna...



KUIVAUSRUMMUSTA VIELÄ: Meillä on tommonen pyykkitorni, samaa merkkiä molemmat koneet.. luulen ettei koneiden kuitenkaan tarvi olla samaa merkkiä jos ne haluaa päällekäin laittaa, kunhan vaan ne sopii päällekäin, eli kuivausrumpu tulee pesukoneen päälle, eli se ei sit saa olla isompi mitä pesukone.. koneitten väliin meille tuli tommoset metalli jutut jotka liimattiin pesukoneeseen ja kuivausrumpu nostettiin sitten niitten päälle. Ekana meillä ei noita juttuja ollu ja aina kun pesukone alko lingota kuivuri hilautu kohti toista reunaa (seinän puolelle onneks), noitten välikappaleiden asennuksen jälkeen ei ole tuota enää sattunu... (ja taas tuli sekavasti selitettyy)



Juu, olen tainnu jaaritella jo vähän liikaakin :P, sunnuntain viettoon siis!



hanneli ja natikka 31

Olipas mieltä kohottava viesti ihan aamutuimaan, minuakin hymyilytti tuo Pubun vinkki Jamssalle, ei muuta kuin kokeilemaan =)



Ehkä se on helpompaa tämmösellä ensisynnyttäjällä valmistautua synnytykseen, kun ei tiedä mitä odottaa. Saa nähä sitten siinä valmennuksessa, että joko munkin pitää avata silmäni siihen tosiasiaan, että se voi jo jonkin verran sattuakin. Mutta edelleen, tapahtui se synnytys miten tahansa, niin mua lähinnä pelottaa ne jälkitoimen piteen, kuten esim. välilihan ompeleminen, jos tulee pahoja repeytymisiä ja sitten se kotia lähtö. Miten ikinä sitä voi yhtäkkiä osata hoitaa vauvaa ja selviytyä siitä niin, ettei tee mitään peruuttamatonta. Mutta onkai siitä muutkin selvinneet.



Huomenna alkais työt. Vähän jännittää miten tuon jakson kans, mutta eihän se oo ku neljä viikkoa, luulis jaksavan.



Mä yritin eilen (taas kerran) vääntää rautalangasta miehelleni, että miltä musta tuntuu, kun sillä ei oo ikinä aikaa mulle tai että musta tuntuu siltä, että tarvitsisin enemmän huomiota ja haleja. Siitähän se kinastelu alkoi, ja sain nukkua yksin, ku mies nukku sohvalla. Että oikein mukavasti meni tää mun lomanpätkä tapellessa. On kyllä nyt niin masentunut fiiilis, että taidan tän päivän vaan maata sängyssä ja surkutella itseäni.. =)



Jep, mutta mä meen. Tsemppiä tosiaan Jamssalle äitinsä kanssa!



Ikarus

Mie olin ihan kauhuissani sillon kun tytön kanssa sairaalasta kotio tultiin.. Tuntui etten osannu tehdä mitään ja mikä pirullisinta molemmat mummot kuuluvat kategoriaan: en ala neuvomaan vauvan hoidossa.. eli piti kyselemällä kysellä niitä neuvoja jos ite oli ihan pihalla :P.... Mutta onneks täällä oli tuo vauva palsta ja sieltä alussa paljon luinki juttuja, sitten sekin jäi.. Mutta joo, kyllä siitä selviää, en osaa sanoa miten, mutta täällä ollaan ainakin vielä hengissä niin tyttö ku äitikin :)...

joo,siis mäkään en pahalla tota synnäri juttuu kirjottanu,mut tunteet on herkässä jos isän kuoleman takia ja sitten ku omassa kaveripiirissäkin on tätä seläntakan puhumista että kuinka normaalisti synnyttäneet on parempia kun sektio äidit.. mulle itelle on sama miten syntyy kuhan os terve vauva!

kuivausrummusta: me päädyttiin sellaseen yhdistelmään missä on pesukone ja rumpu samassa,ja hyvin on toiminu! ei tartte mitään tornii rakentaa ;) :) siinä on 2 kuivaus juttua viileempi ja kuuma/lämmin! ja pölyt jää koneeseen,oikeen ihanaa esim. lakanat kuivaa siellä!.

omasta voinnista: ihan ok olo,ehkä väsyy joteski helposti (raudanpuutos) syön kyllä spartocinea 3 tabl./päivä. mites te muut ootteko ottanu vitaamiinia? lady vita 2+ tai sit olikohan multitabs 2+?

mä tossa lopetin mut joteski tuntuu et on väsyneempi olo?!

huomena ois töihin meno 3 viikon saikuttelun jälkeen :S saas nähä miten onnistuu ku tuntuu et normaali kävely ja seisominen pistää supisteluita/kaiken maailman kolotuksia liikkeelle.eilen olin kamun juhlissa piipahtamassa niin jouduin seisomaan ja kyllä oli jalat joteski aamustakin vielä poikki..mut nyt aamu kaffelle,ukko keitti herkku kahvia :P päivän jatkoja kaikille :)

k.h.p ja tärppi tasan 28 (jihaaaa)

Onneksi tänään on taas kiva sää, ettei mene kotona käkkimiseen koko päivä.



OPEMAMMAlle paljon voimia surun käsittelyyn! Näin se elämä vaan menee, miehesi isoäiti on kuitenkin saanut elää pitkän ja toivottavasti onnellisen elämän. Kuten appesi sanoi, pienten lasten touhut ja uusi elämä on parasta lääkettä surussakin.



PUBU, olipa hauska sun viesti! Meilläkin taas anoppi kävi perjantaina ja alkoi heti kerääään leluja lattialta. Hetken päästä kuului kipakasti, että " Taasko nuo magneetit on lattialla kun juuri ne jääkaapin oveen laitoin" . Nii-i, kannattaako niitä turhaan kesken leikkien alkaa korjailemaan, turhaa hommaa mun mielestä. Meillä on sellaset muumi-" paperinukke" magneetit jääkaapin ovessa, joilla lapset saa leikkiä.



Kuivausrummusta. Merkki ei ole tärkeää vaan lähinnä sen kuivausrummun koko, että varmasti pysyy päällä. Meillä ne kyllä sattuu olemaan samaa merkkiä. Meillä ei ole tuollaisia metallikiinnikkeitä vaan ainoastaan muovimaton palaset (aika isot), jotka estää rummun liikkumisen linkouksen aikana. Ainoa miinus on nyt se, että koneet on paikassa, jossaon vain 1 pistoke. Eli en voi ladata seuraavaa konetta pyörimään kuivausrummun työtäessä ekaa konetta, kun ei sa virtaskaa seinästä. No, torni siirtyy ens kesänä vessasta kodinhoitohuoneeseen, kunhan saadaan remontti tehtyä...niin ja ensin remonttirahat kerättyä. Pikkujuttu ;-)



En osannut ajatella omassa sektiopelossani, että saattaisin sohaista jotain arkaa aluetta. Kuten Pubu sanoi, imetys on kyllä näillä palstoilla yksi kestokiistelyn aihe, mutta en nosannut ajatella synnytyksenkin olevan herkkää (siis todella herkkää) maaperää. Minäkin toivon, että keskustelua jatketaan synnytyksestä ja muista aiheista vapaasti ilman mitään ylimääräisiä johtopäätöksiä, ollanko tässä hyviä vai huonoja, normaaleja vai epänormaaljea jne.



HANNELI: Vesiallas on houkuttanut muakin. Oon netistä lukenut aika paljon kokemuksia ja eniten on mieleen jäänyt se, että veden alla ollessa supistuskin tuntuu aivan kuin se tapahtuisi maan alla. Eli että lieventää todella paljon kipua. Miinuspuolena siten taas on se, että pitkän ihemisen on vaikea saada hyvää asentoa ammeessa. Jos on polvillaan, vesi ei yllä selkään ja ainoa vaihtis on lillua selällään. Toisekseen veden rentotuttava vaikutus saattaa jopa hidastaa synnytystä, mutta mulla ainakin kuuma suihku ja kuumat kaurapussit on ollut aivan ehdoton supistuskivun poisviejä ja silti synnytys on edistynyt. Noita ammeitahan saa vuokrata, jos haluaa varmistaa, että sellaisen varmasti synnytykseen saa. Ystäväni vuokrasi ammeen ja oli oikein tyytyväinen. Yks hauska pointti, minkä HP:n synnytysvalmennuksessa sanoivat, oli että jos haluaa ammeeseen niin isän on hyvä muistaa ottaa uimahousut mukaan. Meilläkin on molemmilla kerroilla ollut isillä uimahousut pakattuna mukaan, vaikkei hän niitä olekaan tarvinnut ;-) Kätilö kertoi, että oli kerran järkyttynyt pahasti käskettyään isän äidin tukesi ammeeseen ja isä oli vain heittänyt itsensä hippuloilleen ja pompannut ammeeseen.



Ei nyt tullutkaan ihan pikaviesti, sain ruhtinaallisesti aikaa kirjoitella turinoita kun miehet edelleenkin ovat ulkoilemassa. LAitanpa vauvanvaatteita koneeseen pyörimään ;-)



Pumpuli

Täällä on eilen ja tänään pidetty räätälin verstasta eli ommeltu

saumoja ja paranneltu nappien kiinnityksiä talvivaatteista ja miehen

vaatteista. Nyt lähtee meidän talvikamat vihdoinkin pois eteisestä :)

Onpas kivaa kun tulee siistimpää...



Taitaa siinä äippäpakkauksessa olla vähemmän vaatteita kuin ennen

koska onhan siinä 3 vaatetta vähemmän kuin 2005 pakkauksessa osittain

kallistuneiden hintojen ja sen kestiksen takia. Voishan ne tehdä

siihen vaikka indeksikorotuksen hintojen nousun myötä?

niin tavaramäärä pysyisi samana.



Kiva oli lukea ajatuksia synnytyksestä, sellaistahan se on että netissä

tulee aina jonkunlaista erimielisyyttä asioista, koska kun monta ihmistä

lukee jotain tiettyä tekstiä niin se herättää helposti erilaisia reaktioita.

Mäkin toivoisin, että tämä vauva nyt älyäisi:) itsensä kääntää niin

ei sitä sektiota tarvitsisi etukäteen edes pohtia. Haavat ja repeämät tietysti

myös pelottaa, kun ei ole aiemmin synnyttänyt.



Pia rv:lla 32

Onpas viikonlopuksi paljon juttua kertynyt, ja tässä sit vähän vielä lisää palstan täytettä :)



Alatie/sektio vaihtoehdoista oli keskustelua. Esikoista kun lähdin synnyttämään pahin vaihtoehto mitä ajatella saattoi oli sektioon joutuminen, vaan sinne sitä silti sitten jouduttiin 5 päivän käynnistelyjen ja pysähtyneen synnytyksen takia. Ja hengissä selvittiin. Kyllä koen synnyttäneeni vaikka sektion koinkin, alla oli kuitenkin 14 tunnin säännölliset supistukset, kohdunsuu ei vaan auennut kuin 3 cm. Nyt sitten seuraava synnytys pelottaa, kumpikaan vaihtoehto ei erityisemmin houkuta vaan jompikumpi se luultavasti on edessä :) Näin kaksossynnyttäjällä vielä huonoimmassa tapauksessa molemmat. Joillakin ilmeisesti A syntyy alakautta ja B joudutaan jostain syystä leikkaamaan. Saas nähdä miten mukelot vielä mahtuu pyörimään, viimeeksi ultrassa olivat molemmat poikittain joka tarkoittaisi automaattisesti sektiota. Siinähän sitä sitten hoitelisi leikattuna kahta vaavia ja esikoinen päälle, rankkaa tulisi luultavasti olemaan.



Nukkumisesta, aika pätkissä on meikäläisen yöunet. Kyljen kääntäminen on kyllä melkoinen operaatio, vauhtia pitää ottaa ettei vahngossa päädy selälleen. JOs selälleen joutuu siinä sitten ollaankin ja pyristellään kuin kala kuivalla maalla ja mietitään miten siitä pois pääsisi :) Kömpelö olo siis vaivaa, ja vessassakin joutuu ramppaamaan pari kolme kertaa yössä, joka sitten onkin aina oma operaationsa kun pitää kammeta sängystä ylös :)



Vaan eiköhän tämä tästä, jos äitipolin lääkäreihin on uskominen, saattaa meikäläisellä olla vaavit kainalossa jo 6 viikon kuluttua. Hui miten aika rientää.



Eilen käytiin taas shoppaamassa ja täydentämässä vauvatarvikkeite, ostettiin pari sitteriä, hoitopöydän pehmuste, amme jne. NYt ei puutu enää kuin toinen turvakaukalo ja toinen pinnis, meinattiin kokeilla josko alkuun pärjättäisiin yhdellä pinniksellä. Äitiyspakkausta edelleen odotellaan, kelan sivujen mukaan pakkaus on tilattu eli ei mene enää pitkään kun pääsee hypistelemään :)



Tapaamiseen en tosiaan pääse, ei paljon lähikaupunkia edemmäs enää uskalla matkustella. Mutta toivottavasti säät suosii teitä jotka paikalle kykenette.



Tässä tätä omaa napaa sitten tuli ja ihan riittämiin :) Huomenna seuraava neuvola, kuulee hurjan sf-mitan ja muut arvot.



Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!



Babybel ja muksut rv30+2

Terkkuja lämpimästä Lontoosta, vihdoin pitkän harmaan kauden jälkeen paistaa aurinko.Heti tulee paremmalle tuulelle.

Me ollan vihdoin saatu päätökseen vaunujen hankinta ja sellaiset saatu tilaukseen.JOten projekti Vauva alkaa ollaa lupaavaasti vaiheessa joilloin suurimmat ostot on saatu päätökseen, enää pari työmaa pohdintaa ja viime hankittojen suunnittelua :)



Luin miellenkiinnolla näistä synnytyksistä ja hyvä/huono synnyttäjä enkä voi kun ihmetellä.Eihän kukaan vertaa että oliko hyvä sydänleikkaus perustuen käyttettyyn kipulääkkeeseen, nukutukseen ja oliko avo- vai tähystysleikkaus.Miten naiset viitsivät toisiaan arvostella toisen synnytyksen perusteella? Onko silloin jotain ongelmia omassa itsetunnossa ja sillätavalla yrittää sitä kohottaa vai onko omassa äitiydessä jotain hakusessa? Onko jollekin synnyttäminen ja äitiys ensimmäinen asiassa jossa tuntee pätevänsä ja siksi yrittää kohottaa itseään? Ystävälleni oli siskonsa sanonut sektion jälkeen että olipa sääli kun en päässyt oikeasti synnyttämään niin päätimme sitten viettää pojan ei-oikeasti-syntynyttä synttäreitä!



Lääkärit tekevät päätöksen sektiosta ja aika harva ottaa varmaan kantaa muiden hoitopäätöksiin ihan noin periaattesta niin että miksi synnytys olisi eri asia? Mene ja tiedä, itseä vaan kummaksuttaa nämä supersynnyttäjät jotka arvostelevat muidenkin synnytykset.



Olimme eilen kavereiden kanssa syömässä ja iltaa istumassa lounge baarissa ja kieltämättä tuli mieleen että olisipa ollut kiva heittää huiviin pari siideriä ja mennä tanssimaan.Nyt ei kuitenkaan ihan notkeimmasta päästä lantion liike lähde :) Ja mihin sitä mahan laittaisi? Yllättävän hauskaa oli kumminkin.



Nyt aurinkoa ottamaan ja punakkaa Torremolimos raitaa naamaan hankkimaan!



Minik, joka ei tiedä kuinka synnytys tulee sujumaan ja haluaa kaiken mahdollisen lääketieteellisen avun

aurinkokin paistoi vielä aamulla mutta ei enää..=( no alkuviikosta ilmeisesti luvannu hyvää ilmaa=)



Pubu:omanapaisuushan on nyt muutenkin ihan sallittua tässä elämänvaihees ja mun mielestä on ainaki kiva aina lukea miten muut samoilla viikoilla menevät jakselee ja onko samoja oireita..=)



opemamman maitovalas heitto piristi päivää *hahahaha* ja kyllä tässä pikkuhiljaa alkaakin siltä tuntumaan;) ja voimia suruun!



mun mielestä sektioäiti on ihan yhtä hyvä äiti ku normaali ja monestihan se tehdään lapsen ja äidin hyvinvoinnin takia!itsekin olen miettiny tätä koska on tuo selkä ollut alusta asti riesana,mut nyt taas suhtkoht hyvä joten toivon et pystyn normaalisti synnyttää,mut ikinähän ei tiedä mitä tapahtuu!!



Ikarus sulla on samat mietteet ku mulla et miten sitä sit pärjää ku ei olekaan enää kukaan neuvomas mitä tehdä ja mitä vauva tarvii,mutta täytyy vain ajatella et kyllä siihen kasvaa viimeistää silloin kun vauva todellakin on todellinen ja sitä saa hoitaa,niin ja kaikki lapsethan on erinlaisia!..valmennuksessa näytetyt videot oli ihan mielenkiintoisia,odotin kyllä et olisivat olleet pahempia mut todella hienotunteisesti oli kuvattu ja kauhukuvia ei jäänyt..ennemminki sitä nyt ihan odottaa...=)



K.h.p. mä olen juonu beroccaa aina aamuisin(silloin kun muistan=\)..mulle neuvolan täti sanoi et paras rautalääke olis obsidan ja kapselina,se imeytyy kuulema parhaiten jne. mulla nousi hb kuukaudes niin 112, 133 et mulla ainaki tehos..ja olivielä kiva kun mulla ne auttoi ummetukseenkin=)



Pumpuli *hahahah.* isä hippuloisilleen altaaseen,aika paha..=D kyllä siinä on isäkin varmaan niin sekaisin ettei tiedä mitä tekee..



oma napaa sit vähän...eilen illalla katottii pikkuvelin(4v) vanhoja vauvavaatteita äitipuolen kans,sainpas sieltä sit laatikollisen kerättyä=) ihanaa kun huomenna pääsen kotiin niitä peseen ja laittaan!nyt olis sit kaikki vaatteet ainaki,ei tarvis enää yhtään lisää..!sain vihdoin viimein hoitopöydänkin joten nyt on tilaa mihin ne laittaakin,paitsi et pitäis vielä löytää tila sille pöydälle=D pääsin sit 1.30 yöllä sänkyyn ja voi sitä nivussärkyä,sitä se istuminen teettää ja vauvakin oli niin aktiivinen et ihan pomppasin ylöspäin kun motas kylkeen,ei ollu yhtään kivan tuntoinen..et rangaistusta sain..ja kiva migreenikin oli illalla,kesti sellaiset 3 tuntia,2lääkettä piti ottaa,onneksi huomasin kuitenkin ajoissa ku näkö alkoi heikentyä..onneksi ei ole usein,taisi olla 3(?)kunnon migreeni rask.aikana. mutta tällainen valituspäivä oli eilen,kiitos kun sain jakaa sen kanssanne..heh!



nyt nosen tästä helkatin penkistä jotta en joutuisi kärsimään yhtä paljon tänään=D



jmi82&vaavi31+4

Pubu: kiitos siivousvinkistä, katsotaan uskallanko kokeilla.



Opemamma: jaksamista surussa. Onkin ehkä parempi lapsille, että saavat viettää loman rauhassa, muuten voi mennä suremiseksi.



MIEHET on juu joskus vaikeita ymmärtää. Mulla ei muuten ole valittamista, mutta joskus tuntuu, että nyt raskausaikana tarvitsisi jotain extraa, siis jotain sellaista lisähellyyttä ja -ymmärtämystä. Meillä ainakin mies aina muistaa sanoa, että raskaus on naiselle ihan luonnollista eikä se ole sairaus. Ja ei ymmärrä jos yritän selittää jotain hormonimyrskyjä ja mielentilojen heittelyitä. Nauraa vaan ja sanoo, että toi on taas jotain naisten keksintöä. Siivoaa kyllä ja käsittää selkä- yms. kivut, mutta just se henkinen puoli... Toisaalta, aika vaikea sitä oli itsekin yrittää ymmärtää ennen kuin oli kokenut raskauden.



JAKKARASTA: Mä yritin esikoista synnyttäessäni jakkaraa, mutta ei siitä oikein ollut apua. Mulle se jakkara ei silloin sopinut ollenkaan, erityisesti selkään sattui ja tuntui muutenkin, että koko alapää repeää (heh, niinhän se tekikin sitten todellisuudessa). Molemmat lapset olen siis ponnistanut ulos perinteisessä puoli-istuvassa asennossa. Esikoista synnyttäessä kokeilin kaikkia eri asentoja, kontallaan, selällään, kyljellään, seisaaltaan, jakkaralla... Kaikki sattuivat selkään ja muutenkin tuntuivat epämiellyttäviltä. Katsotaan mitä tällä kertaa tapahtuu.



SYNNYTYKSESTÄ vielä: Varsinkin nämä avoimet keskustelupalstat tuntuvat olevan joillekin ihmisille sellaisia höyryjenpäästelypaikkoja, jossa voi purkaa kaikki aggressiot loukkaamalla toisia ihmisiä. Ja tietenkin joskus sitä voi vahingossakin loukata toista ihmistä tarkoittamatta, jos itselle joku asia on vain niin ilmiselvä, että ei voi käsittää, miten joku voikin ajatella ihan erilailla. KHP, ja muut sektiolla synnyttäneet, niin mä ainakin ajattelen teitä vain lähinnä kunnioittavasti. Mulle sektio on se " pahempi" vaihtoehto, jota en koskaan haluaisi kokea (paitsi jos vauvan turvallisuus on vaarassa). Mutta on myös niitä ihmisiä, jotka haluavat sektion, koska uskovat esim. vartalon pysyvän parempana, sama juttu imetyksen kanssa. Imetyksen kanssa kukin tehköön mitä haluaa ja mikä parhaimmalta tuntuu, mutta esim. Amerikoissa sektiot ovat lehtijuttujen mukaan todella yleisiä ja toivon, että siihen suuntaan ei täällä meillä mennä. Mutta siis jälleen, mun mielestä on loppujen lopuksi ihan sama miten kukin meistä naisista synnyttää, vai synnyttääkö ollenkaan. Ja kukin äiti on oikea äiti ja kunnon äiti riippumatta ruokinnasta, synnytystavasta, nukkumisjärjestelyistä jne...



Ah, tulipahan vaahdottua. Toivon, että en ketään loukannut mielipiteilläni. Kun yrittää paljon tekstiä ahtaa pieneen tilaan, niin pakostikin ilmaisutyyli kärjistyy ;)



Jamssa rv30+1

mä kokeilin tota obsidania,mutta se kovetti mun mahan niin pahasti että tavaraa ei saanu ulos ilman levolacia,siksi vaihoin merkkiä.

..vielä tota miehen suhtautumista.

mulla mies oli ennen sellainen hermoheikki ja sai pelätä suunnilleen että milloin sanon pahasti ja mistä vetää seuraavaksi herneen nokkaan..

nyt mun raskauden myötä miehen käyttäytyminen muuttunut täysin ja ymmärtää kyllä mun mieliala heittelyt tai sen että ne nyt kuuluu tähän tilaan ja on paljon huomaavaisempi mua kohtaan..kait sen isosisko on kertonut sille mitä raskaus saa aikaan=) ,kun ei nimittäin alkanu millää lukee mitää juttua raskaudesta ku yritin alus et olis lukenu niin ymmärtäis sit mua ja mun käyttäytymistä..

ja ei muuten tule niin paljoa napistuakaan kun mies ottaa suurimmat napinat hymyilemällä,et tappelua ei helposti saa aikaiseksi..toivottavasti tämä olisi pysyvä vaihde hänellä=D

Ainut mitä toivoisin olis se et ottais kotitöihin enemmän osaa..2vk olen sanonu imuroimisesta ja aikoo tehdä aina huomenna kun unohti..mut nyt en ole kotona joten toivottavasti tämän pvn aikana tekee tai olen huomenna kun kotiin pääsen kuin myrkyn syöny!ja itse kun olen päättäny et se on nyt miehen homma ku itse teen kaikki muut kotityöt!yks lauantai oli kiva ku pidettiin siivouspäivä,mies imuroi koko huushollin ja putsasi parvekkeen siitepölystä ja minä sitten luutusin sisällä ja pesin vessan..oli niin onnellinen olo sen jälkeen että sen vois kohta ottaa uusiksi=D



toivottavasti ei ollu kovin tylsää tekstiä..!!!



k.h.p. niin joo sillähän on joko kovettava tai pehmentävä vaikutus..no hyvä kun olet sopivan löytänyt=)



jmi82&vaavi31+4

Onneksi edes vähän aurinko pilkistää:)



Mulla on tuon siivoamisjutun kanssa niin, että aina kun oma äitini tulee käymään, on mulla paniikki siivoamisesta. Ikävä kyllä. hän on sellainen siivousfriikki, että huhhuh. Eipä tuo mitään sano, vaikka en itse niin paljon siivoakkaan, mutta tuleepahan vaistomaisesti puunattua vähän extraa ennen hänen tuloaan. Tylsää! Anoppia varten ei onneksi tarvi yhtään puunata, vaikka hän on ammatiltaan siivooja. Ja oma äitini, uskokaa täi älkää- lastenhoitaja. Luulisi siis olevan juuri niin päin, että anoppi mutisisi... :=)



Pumpulille ihan semmoinen pikku tarkennus, että mulla supistukset eivät suinkaan loppuneet vauvan syntymään, vaan pahenivat entisestään! Sain tipalla sitä " supistusainetta" (oksitosiini tai joku vastaava) aina vaan lisää, että istukka irtoaisi. Sehän siinä olikin niin ikävää, kun todella oli luullut, että se tuska loppuisi siihen kun vauva syntyy.... En siis mitenkään osannut valmistautua henkisesti moiseen. Ehkä juuri siksi se oliskin niin vaikeaa... Mutta nyt siis osaan pelätä pahinta. Aion kyllä tosiaan asiasta lekurille mainita. Suorastaan tulen anelemaan armoa....



Tapaamiseen en ehkä taida tulla. Toisaalta tekis mieli, mutta toisaalta tuntuu aika rankalta reissulta, ja meillä on kyllä vähän muutakin ohjelmaa sille päivälle. Mutta en mene vannomaan. Katsellaan.



Ihmetyttää vähän tuo keskustelu tuosta sektio/alatiesynnytyksestä. Jokainen varmaan on kuitenkin sitä mieltä, että luonnollisesti kaikki on yhtä hyviä äitejä ja molempi tapa parempi. Eipä siitä sen enempiä. Synnäri kertomuksia on kyllä kiva lukea.



Taidan mennä laittamaan pikkuruisia vaavin vaatteita kaappiin.



Kivaa viikonlopun loppua!



Katzu ja pikkupimu 31+3

ponnistin esikoisen jakkaralta ja minulle se sopi tosi hyvin. Painovoima auttaa ponnistuksen suuntauksessa, ja mieheen nojatessa asento on hyvä. En tiedä liittyikö siihen vai ei, mutta ponnistusvaihe oli vain 15 min. Mies tosin valitteli jälkeenpäin että oli suht raskasta tukea siinä raskaasti taaksepäin nojailevaa äitiä.



Mutta rohkeasti siis vaan kokeilemaan, kyllä siitä äkkiä pois pääsee jos ei tykkääkään. Itse meinaan lähtökohtaisesti ponnistaa jakkaralla nytkin jos muuten onnistuu. Vauva tosin vielä perätilassa (rv 32 alkaa ti),ja mietinkin että koskahan hän kääntynee vai meinaako jäädä noin. Sitten tuleekin taas ihan erilainen synnytys, eli perätilasektio.



adalmina



-laskee kanssa päiviä että pääsisi töistä pois!

Täällähän on kirjoiteltu todella ahkerasti viikonloppuna!! Tekisi mieli kommentoida moneenkin juttuun, mutta tuskinpa enää tätä kirjoittaessani edes muistan, mitä kaikkea pitikään kommenoida... Tämä pää on nykyisin niin laho.



Synnyttämisestä on keskusteltu paljon... Mulla ei ole oikeastaan minkäänlaista pelkoa kumpaankaan suuntaan. Synnytin ensimmäisen alateitse ja kaikenkaikkiaan se oli varsin helppo synnytys. Olin synnytyssalissa noin 5 tuntia ja ponnistaminenkin kesti vain puolisen tuntia. Synnytystäni varjosti ainoastaan se, että olin synnyttämässä sunnuntaina keskiyöllä ja sairaalssa sattui juuri silloin olemaan pieni miehitys ja monta kiireellisempää synnytystä saman aikaisesti. Minut jätettiin miehen kanssa aika yksin ja sain odottaa kaikkea, niin kivunlievitystä, kätiöä kuin repeymien ompelemista. Tästä jäi vähän kurja fiilis, mutta toisaalta ymmärrän, ettei tuollaista varmaankaan toista kertaa kohdalleni satu. Kyse oli vain huonosta tuurista.



Toivuin synnytyksestä ällistyttävän nopeasti. Menetin verta aika paljon ja useampi kätilö jaksoi jälkikäteen ihmetellä sitä, miten pystyin kuitenkin itse kävelemään salista huoneeseen ja miten nopeasti olin jalkeilla jne. Ainoastaan istuminen oli hieman vaikeaa pari ensimmäistä päivää ja repeämät luonnollisesti hieman kiristivät ja parantuessaan kutisivat. Muuten synnytyksestä toipuminen oli nopeaa.



Luonnollisesti synnyttäminen käy välillä mielessäni. Ei se mikään ihana kokemus mielestäni ole, mutten osaa kuitenkaan pelätä sen aiheuttamaa kipua (vaikka meillä uudelleensynnyttäneillä on juuri se, että me TIEDÄMME millaista se kipu on). En osaa myöskään pelätä mahdollista sektiota. Tietysti siitä toipuminen voisi olla hitaampaa, mutta siltikin olen myös sen asian suhteen hyvin avomielinen. Kunhan vain vauva syntyisi terveenä!!



Mulla petti kivunlievitys ensimmäisessä synnytyksessä tosi pahasti ja kätilö kieltäytyi loppuvaiheessa toisesta epiduraaliannostuksesta sen antibioottitipan vuoksi, joten ilman minkäänlaista lievitystä se loppuaika vedettiin. Ainoa toiveeni tällä kertaa on, että saisin kunnon kivunlievityksen. Nyt ainakin osaan sitä paremmin itselleni vaatia. Toisaalta, kestin se kivun ensimmäisellä kerrallakin, miksen nyt toisellakin :).



AMME kiinnostaisi minuakin, sillä kokemukseni mukaan lämpimässä vedessä makaaminen auttaa mm. koviin kuukautiskipuihin. Ekaa synnyttäessäni ammeellinen synnytyssali oli varattuna, joten en päässyt kokeilemaan. Tälläkin kertaa taitaa jäädä ammeet kyllä väliin, sillä todennäköisesti olen taas " sidottuna" sängyn viereen antibioottitiputuksen vuoksi.



OMAA NAPAA: Viikonloppu on vierähtänyt aivan liian nopeasti! Olin esikoisen kanssa lauantai-aamupäivänä asioilla, kävimme mm. leluostoksilla ja tietenkin hampurilaisella :). Tänään oli tarkoitus lähteä miehen kanssa kahdestaan vaateostoksille ja pojan veimme mummilaan hoitoon. Emme olleet tajunneet, ettei kaupat olleetkaan auki helluntain vuoksi, joten teimmekin ex tempore leffareissun. Kävimme katsomassa Da Vinci Koodin. Nyt vähän harmittaa, että viikonloppu on taas ohi ja työviikko alkamassa. Oloa hieman helpottaa tieto siitä, että työpäiviä on jäljellä enää 14!



ÄITIYSPÄIVÄRAHA -päätöstä en ole vieläkään saanut, vaikka äitiysloma alkaa jo kolmen viikon kuluttua!! Onneksi työnantaja maksaa 3 kuukaudelta palkan, joten ei tässä mikään kiire vielä ole. Mutta hiukan silti harmittaa, että jää tämä asian näin viime tippaan. Luonnollisesti vähän jännittää, minkälaisen päivärahan tällä kertaa saan.



Eipä tällä kertaa muuta. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!



Pepper (31+3)

Tässäpä taas mattimyöhäinen viestiä kirjoittelee...



Oma napa: Vointi ihan hyvä vielä, mutta aamuisin, kun sängystä nousee tuntuu, että joku olisi potkinut ja lujaa tuonne alapäähän. kun sitten lopulta pääsee liikkeelle olokin helpottuu. Hassua;)



Minustekin on tosi kivaa, että meidän pinoissa jutskaillaan eri aiheista ja jokainen saa sanoa sanottavansa. Kaikki kun ollaan erilaisia, niin samoin mielipiteet, mutta tosiaan rohkeasti kaikki vaan keskustelemaan. Onkin kivaa, kun tällaisella avoimellakin palstalla uskaltaudutaan purkautumaan ;)



k.h.p:ltä piti kysäistä, että minkä merkkinen tuo teidän yhdistelmä pesukone/kuivausrumpu on? Alkoikin kiinnostamaan moinen.



Hanneli kyseli siitä vesialtaasta ja minä sellaisessa istuskelin aika tovin. Kun joulupäivänä ei pahemmin muita synnyttäjiä ollut ja tämä Jorvin ainoa amme oli vapaana, päätin kokeilla. Siinä sit istuskelin ja välillä suihkuttelin vatsaa ja supparit oli jopa ihan siedettäviä. Sit kun piti ammeesta pois tulla meinasin lyyhistyä kasaan. Oli meinaan oikeesti aika kovat supistukset ja heti pyysinkin epiduraalin!!! Siispä jos mahdollista, niin suosittelen kokeilemaan!



Ikarus mietti näitä synnytyksen jälkeisiä juttuja. Minäkin viimeksi ensisynnyttäjänä menin avoimin mielin ja hyvä niin vaikken edes tiennyt, miten pitäisi ponnistaa, kun käskettiin ponnistaa ;) Repesinkin yli tunnin ponnistelujen jälkeen niin pahasti, että nukutuksessa sitten ommeltiin ja mies oli pojan kanssa sen aikaa. Paranin kuitenkin hirmu nopsasti vaikka erilaisissa testeissä ravasuin koko seuraavan vuoden. Ei jäänyt kyllä kammoa synnytykseen vaikka nyt hieman mietityttää, että jos yhtä kookas lapsi, niin varmaan sektio turvallisempi ettei tarvitse Tenoja käyttää loppuelämää. No, sen näkee sitten siinä painoarviossa, joka on aika raskauden lopulla.



höpisen tässä vielä ajankuluks eli sohasen siihen synnytyskeskusteluunkin. Olin tyytyväinen, että sain synnyttää alakautta eikä sektiota tarvittu vaikka puheet siihen suuntaan alkoivat synnytyksen edetessä kääntyäkin. Minulle suunniteltu sektio olisi parempi vaihtoehto niin osaisi sitten henkisesti valmistautua asiaan. Kunhan sen vauvelin sieltä maailmaan saa, niin tavalla ei väliä. Pikkasen kuitenkin mietityttää tuo elokuussa haavan paraneminen ja alle 2 vuotias poju, joka kaipaa syliä, mutta se on sitten sen ajan juttuja ja onneksi äitini asuu lähellä ja voipi tulla aina tarvittaessa jeesaamaan, kun miehen lomat loppuu.



Nyt kopettelen ja häviän telkkarin ääreen. Enpä edes lukassut sepostuksiani, joten älkää antako virheiden yms. seikkojen häiritä ;) Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!!!



Air 28+1 ja poju 12/04