Tyttöystäväni ei noteerannut isänpäivää mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Surullista miten vähän naiset kunnioitavat isiä ja isyyttä yleisellä tasolla. Tästä ketjustakin sen näkee. lUuletteko että 50 vuotta sitten nuori neito ei olisi toivottanut tuntemattomallekin isä-henkilölle hyvää isänpäivää ja niiannut kauniisti perään? Todellakin olisi. Tänä päivänä pitää olla kaikessa femin istinen vastarannan kiiski ja edes omalle miehelle ei voi toivottaa hyvää isänpäivää!

50 vuotta sitten Suomessa ei yleisesti juhlittu isänpäivää.

Kyllä mä aamulla huikkasin miehelle "hyvää isänpäivää", vaikkei meillä lapsia olekaan. Miehellä on 24v tytär, joka ei ole koskaan asunut meidän kanssa. Aamiaista en sentään tehnyt, mies lähti kauppaan kun keittelin aamukahvia. 

Tämä päivä on vähän surullinen aina, kun mies odottaa koko päivän, että tytär soittaisi. Viime vuonna laittoi viestin klo 23. Sekin oli sentään jotain, yleensä ei kuulu mitään.  Samoin toimii kuulemma äitienpäivänä. Ottaa yhteyttä vain silloin kun tarvitsee rahaa tai on muuten ongelmissa. 

Minusta ois kohteliasta onnitella kumppaniaan isänpäivänä vaikka ei yhteisiä lapsia olekaan. Se ei kovin iso vaiva ole. Onnittelen minäkin mm. appiukkoani ja jos satun olemaan töissä niin ehkä jotain ihan tuntematonta isääkin. Mutta kortin tekeminen, lahjan hankkiminen ja aamiainen vuoteeseen kuulostaa vähän liiottelulta minusta, et ole hänen isänsä tai lapsensa isä.

Kyllä minä onnittelisin isänpäivänä jos poikaystävälläni olisi lapsi edellisestä suhteesta. Saattaisin huomioida jotenkin muutenkin, toki ensisijaisesti lapsen "tehtävä". En ottaisi paineita eikä kannattaisi joka vuosi jotakin odottaa onnitteluitten lisäksi.

Mielestäni isänpäivän onnittelut kuuluu kuitenkin kaikille isille.

Minkä takia se kuvitteellinen vaimosi on nyt yhtäkkiä tyttöystävä??? VOISITKO JO LOPETTAA, aikuinen nainen 😴 älkää ruokkiko tätä typerää jankkaajatrollia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti? Tekisitkö samoin äitienpäivänä hänelle jos hänellä olisi lapsi joka ei ole sinun, eikä lapsi olisi edes paikalla että voisit tehdä sen lapsen kanssa tai puolesta?

Minä ainakin, tottakai. Koko paketti äiti ja lapsi samalla kertaa. Kyllä äiti ansaitsee huomiota myös uudelta mieheltään äitienpäivänä. Näin ajattelen, mutta voin olla väärässäkin. Sitäpaitsi naista tulee muistaa joka päivä!

'eri

Harvoin saa NÄIN hyviä nauruja vauvapalstan trolliketjuista. 

Tuli tässä mieleen, että pitäisiköhän lähettää isänpäiväkortti sille miehelle, joka luovutti spermaa hedelmöityshoitoklinikalla?

Kyllähän lapsen biologinen isä on aina se "oikea isä" joka ansaitsee onnittelut, vaikka hän olisi panostanut lapsentekoon vain 3 minuuttia koko elämänsä aikana (runkkaaminen muovimukiin siellä laboratorion vessassa). 

Vierailija kirjoitti:

Harvoin saa NÄIN hyviä nauruja vauvapalstan trolliketjuista. 

Tuli tässä mieleen, että pitäisiköhän lähettää isänpäiväkortti sille miehelle, joka luovutti spermaa hedelmöityshoitoklinikalla?

Kyllähän lapsen biologinen isä on aina se "oikea isä" joka ansaitsee onnittelut, vaikka hän olisi panostanut lapsentekoon vain 3 minuuttia koko elämänsä aikana (runkkaaminen muovimukiin siellä laboratorion vessassa). 

Samoin äidille, jopka rahasti munasolullaan. Koskahan ne joutuvat maksamaan elareita? Tai huomioimaan mahdollisessa perinnössä?

No periaatteessahan tuo muistaminen on tuossa tapauksessa vapaaehtoista. Kivaa toki, mutta ei hän nyt välttämättä edes ajatellut, että pitää erikseen muistaa noin suureellisesti, kun ei edes lapsi ole paikalla.

No meillä vähän toisin, ukolla on lapsia itsellä ei, tänään on meillä ensimmäinen isänpäivä yhdessä. Lapset ovat täällä ja tarkoitus oli kakkukahvitella ja vähän muistaa. Herralla meni jo pikkuherne nenään aikaisemmin kun kakun teossa oli pieni aikarajoite, puolesta viikosta lauantaihin asti iltavuoroja, jolloin olin liikenteessä n. 11-30-22.45 välisen ajan.

Mutta lupasin kuitenkin jotain saada aikaiseksi. Eli siis muutenkin pitkän työviikon jälkeen olin väsynyt, joten sänkyaamupalat sai nyt unohtaa, mutta ne kakkukahvitukset sitten iltapäivällä. Noeiiiii, nyt sitten ollaan mökötetty koko päivä, kun tapana on HETI AAMUSTA muistaa ja jos menee iltapäivään niin on aivan sama, että onko enää mitään. Ja sitten vielä kun nuo pikkumukulat eivät heti herättyään oma-alotteisesti osanneet onnitella isäänsä vaan tekivät sen sitten vähän myöhemmin, heillekin totesi vain että myöhäistä se nyt enää on.

Ja turha kuulemma enää koskaan mitään järjestää, koska ei aio enää odottaa yhtään mitään kun ei näköjään täällä mitenkään muisteta. 🙄

Miksi et ap edes tapaa lastasi isänpäivänä? Eikö kiinnosta?

Kannatti erota, turha odottaa aamiaisia sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

No periaatteessahan tuo muistaminen on tuossa tapauksessa vapaaehtoista. Kivaa toki, mutta ei hän nyt välttämättä edes ajatellut, että pitää erikseen muistaa noin suureellisesti, kun ei edes lapsi ole paikalla.

No meillä vähän toisin, ukolla on lapsia itsellä ei, tänään on meillä ensimmäinen isänpäivä yhdessä. Lapset ovat täällä ja tarkoitus oli kakkukahvitella ja vähän muistaa. Herralla meni jo pikkuherne nenään aikaisemmin kun kakun teossa oli pieni aikarajoite, puolesta viikosta lauantaihin asti iltavuoroja, jolloin olin liikenteessä n. 11-30-22.45 välisen ajan.

Mutta lupasin kuitenkin jotain saada aikaiseksi. Eli siis muutenkin pitkän työviikon jälkeen olin väsynyt, joten sänkyaamupalat sai nyt unohtaa, mutta ne kakkukahvitukset sitten iltapäivällä. Noeiiiii, nyt sitten ollaan mökötetty koko päivä, kun tapana on HETI AAMUSTA muistaa ja jos menee iltapäivään niin on aivan sama, että onko enää mitään. Ja sitten vielä kun nuo pikkumukulat eivät heti herättyään oma-alotteisesti osanneet onnitella isäänsä vaan tekivät sen sitten vähän myöhemmin, heillekin totesi vain että myöhäistä se nyt enää on.

Ja turha kuulemma enää koskaan mitään järjestää, koska ei aio enää odottaa yhtään mitään kun ei näköjään täällä mitenkään muisteta. 🙄

Varmaan alkaa valjeta, miksi noin ihana mies ja isä on eronnut. Kauheaa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin saa NÄIN hyviä nauruja vauvapalstan trolliketjuista. 

Tuli tässä mieleen, että pitäisiköhän lähettää isänpäiväkortti sille miehelle, joka luovutti spermaa hedelmöityshoitoklinikalla?

Kyllähän lapsen biologinen isä on aina se "oikea isä" joka ansaitsee onnittelut, vaikka hän olisi panostanut lapsentekoon vain 3 minuuttia koko elämänsä aikana (runkkaaminen muovimukiin siellä laboratorion vessassa). 

Samoin äidille, jopka rahasti munasolullaan. Koskahan ne joutuvat maksamaan elareita? Tai huomioimaan mahdollisessa perinnössä?

Suomen lainsäädännön mukaan kudostenluovuttaja (munasolun luovuttaja, siittiön luovuttaja) ei ole vastuussa lapsen elatuksesta eikä lapsella ole oikeutta periä kudostenluovuttajan omaisuutta sen jälkene kun kudostenluovuttaja kuolee.

Mutta tämän asian tietävätkin yleensä vain ne, jotka ovat oikeasti käyneet hedelmöityshoidossa. Hyvä, että niitä hoitoja saa nykyään julkisella puolella (veronmaksajien laskuun) ja lesbopareille sekä sinkkunaisille.