Mies pilasi isänpäivän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut itsestäni irti eilen sitä, että olisin tänne vielä päivittänyt mitä tässä kävi. Sain täältä joiltakin niin ikäviä vastauksia, että ei tehnyt mieli enää kirjoittaa tänne mitään, koska tiedän saavani taas lisää ikäviä vastauksia. Kuitenkin koska osa tsemppasi niin heidän vuoksi nyt sitten lyhyesti: Mies palasi kuuden aikoihin kotiin, me oltiin lapsen kanssa pois kotoa se iltapäivä, mutta ehdittiin takaisin ennen miehen paluuta koska lapsella oli nälkä ja väsymys niin oli pakko tulla takaisin. Suututti ja suretti miehen käytös ja mies kyllä huomasi sen siinä illalla sitten. Puhuttiin ja sanoi syyksi, että kaikki ahdisti, töissä oli ollut pomon kanssa ongelmia, arki ahdisti, lapsen melu kotona ahdisti ja koki olevansa paskaisä koska kaikki ahdisti ja koska tunsi olevansa paskaisä niin ei pystynyt olemaan kotona isänpäivää. Uskon kyllä että puhui totta, mutta en silti sulata tällaista ollenkaan enkä ole vielä oikein selvittänyt itselleni mitä asiasta ajattelen, suututtaa ja surettaa edelleen. Mies yritti hyvittää käytöstään eilen viemällä meidät ulos syömään ja sellaista, mutta en oikein tiedä.. Osa luottamuksestani häntä kohtaan meni tässä rikki, koska en ymmärrä miksi ei voinut puhua minulle ajoissa ongelmista vaan teki näin. Nyt alan pelkäämään, että näin käy toistekin. Ap

Mies ei vaan oo vielä kasvanut ja kypsynyt isyyteen. Alkanut vaan pikkuhiljaa tajuta, että arki on rankkaa, elämä ei mee niin kuin haluaa ja on vielä joku huollettava. Se on monelle hirveä shokki. Ei mitenkään puolusta käytöstä, mutta silti ymmärrettävää. Tee selväksi, että tämä ei toistu. Hänen ON kasvettava aikuiseksi ja isäksi, koska on sellaisessa tilanteessa nyt, ei kohta, ei joskus, vaan nyt. Työasioista voitte puhua ja miettiä miten sitä taakkaa ja stressiä vähentää, mutta vaikka arjessa joskus tiuskitaan ja väsytään, työongelmat ei saa heijastua lapseen noin rajusti. Puhukaa enemmän. Olkaa kahdestaan enemmän. Laita vaikka väkisin mies tajuamaan että hän ei voi mielensä mukaan tehdä mitä haluaa, koska on nyt vanhempi (tää voi olla yllätys vaikka lapsi olis vähän vanhempikin, ikävä kyllä). Melu kotona voi ärsyttää, mutta laita isä osallistumaan lapsen arkeen enmmän niin saa niitä hyviäkin puolia. Molemmille lapsivapaata. 

Tsemppiä, puhukaa ensin, jos ei auta, voit miettiä miten paljon jaksat. <3

Miestä ei saa väkisin tajuamaan asioita. Eikä äidin kuulu olla se fiksu ja aikuinen ja huolehtia vielä mieslapsestakin.

Jaaha, sinusta siis ei kannata yrittää keskustella niin kuin aikuiset, koittaa selvittää asioita kun tulee ongelmia? sinun maailmassasi jos mies tekee virheen hän lentää ulos saman tien koska sinä olet nainen ja sinun ei kuulu kenestäkään huolehtia? Tietenkään ei pidä olla kynnysmatto tai äiti puolisolleen, mutta en nyt tajua miksei kriisin iskiessä voisi edes yrittää selvittää asioita, ihmisiä me kaikki ollaan. Onko "mies" joku synonyymi ihmiselle joka ei ymmärrä puhetta? Ihan suorin käsin ei tarvii aina tuomita jos joku käyttäytyy huonosti. Olen edelleen sitä mieltä että moni voisi yrittää asettautua toisen asemaan (pätee niin miehiin kuin naisiinkin) ja puhua, puhua, puhua. Jos ei auta niin sitten etenee sen mukaan, ei jää kärsimään. Mutta ehkä tää vaatii jo ihan aloitusvaiheessa ihmiseltä enemmän, että osaa valita kanssaihmisensä niin, etteä niiden kanssa voi kommunikoida.

Ahdistusta on paljon nykyään. Näkeehän sen täällä palstallakin, kun tulee ihan sekopäisiä kommentteja jankkaajilta. Sekin on merkki, että ahdistusta on, ja yksi tapa on purkaa sitä täällä palstalla muita mollaamalla ja haastamalla riitaa.

Tsempit ap:lle.

Se on naisen omassa päässä nuo kaikensortin hössötykset. Pitää olla sitä ja tätä. Jotku ei vaan jaksa sellasta.

Vierailija kirjoitti:

Se on naisen omassa päässä nuo kaikensortin hössötykset. Pitää olla sitä ja tätä. Jotku ei vaan jaksa sellasta.

Sitten ois voinu sanoa hyvissä ajoin ettei halua. Ei ois laps oottanu ja valmistellu.

Ite olin iloinen kun lapsen isä halus/ehti tavata kun laps kysy, vei meidät jopa syömään.

kaksi ja puolivuotias vähät välittää isänpäivästä. Ihan sama vaikka olisi pääsiäinen tai Mikkelinpäivä. Sulle siitä huono miekku tuli kun isi ei ihaillut kuinka näit vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

En saanut itsestäni irti eilen sitä, että olisin tänne vielä päivittänyt mitä tässä kävi. Sain täältä joiltakin niin ikäviä vastauksia, että ei tehnyt mieli enää kirjoittaa tänne mitään, koska tiedän saavani taas lisää ikäviä vastauksia. Kuitenkin koska osa tsemppasi niin heidän vuoksi nyt sitten lyhyesti: Mies palasi kuuden aikoihin kotiin, me oltiin lapsen kanssa pois kotoa se iltapäivä, mutta ehdittiin takaisin ennen miehen paluuta koska lapsella oli nälkä ja väsymys niin oli pakko tulla takaisin. Suututti ja suretti miehen käytös ja mies kyllä huomasi sen siinä illalla sitten. Puhuttiin ja sanoi syyksi, että kaikki ahdisti, töissä oli ollut pomon kanssa ongelmia, arki ahdisti, lapsen melu kotona ahdisti ja koki olevansa paskaisä koska kaikki ahdisti ja koska tunsi olevansa paskaisä niin ei pystynyt olemaan kotona isänpäivää. Uskon kyllä että puhui totta, mutta en silti sulata tällaista ollenkaan enkä ole vielä oikein selvittänyt itselleni mitä asiasta ajattelen, suututtaa ja surettaa edelleen. Mies yritti hyvittää käytöstään eilen viemällä meidät ulos syömään ja sellaista, mutta en oikein tiedä.. Osa luottamuksestani häntä kohtaan meni tässä rikki, koska en ymmärrä miksi ei voinut puhua minulle ajoissa ongelmista vaan teki näin. Nyt alan pelkäämään, että näin käy toistekin. Ap

Miehellä menee huonosti ja sun ainoa murhe on, että sulle tuli paha mieli. Vaimoainesta.

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan aikuinen ei omalle isälleen varmaankaan leipomuksia vie"

Häh? Kyllä meillä sekä minä että mieheni veimme itse tehdyt kakut isänpäivänä.

Ja ikää +30 kummallakin.

Lähes samoin. Itselläni on ikää yli 50 vuotta ja itsestään selvä perinne on, että sekä omani että mieheni vanhemmat tulevat meille sekä isän- että äitienpäivänä päivälliselle. Oman perheen kesken juhlistamme päivää aamulla, jolloin sankari saa nukkua pitkään ja herättyään nauttia muun perheen tekemän aamupalan. Lapsemme ovat nuoria aikuisia, joilla ei ainakaan vielä ole omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut itsestäni irti eilen sitä, että olisin tänne vielä päivittänyt mitä tässä kävi. Sain täältä joiltakin niin ikäviä vastauksia, että ei tehnyt mieli enää kirjoittaa tänne mitään, koska tiedän saavani taas lisää ikäviä vastauksia. Kuitenkin koska osa tsemppasi niin heidän vuoksi nyt sitten lyhyesti: Mies palasi kuuden aikoihin kotiin, me oltiin lapsen kanssa pois kotoa se iltapäivä, mutta ehdittiin takaisin ennen miehen paluuta koska lapsella oli nälkä ja väsymys niin oli pakko tulla takaisin. Suututti ja suretti miehen käytös ja mies kyllä huomasi sen siinä illalla sitten. Puhuttiin ja sanoi syyksi, että kaikki ahdisti, töissä oli ollut pomon kanssa ongelmia, arki ahdisti, lapsen melu kotona ahdisti ja koki olevansa paskaisä koska kaikki ahdisti ja koska tunsi olevansa paskaisä niin ei pystynyt olemaan kotona isänpäivää. Uskon kyllä että puhui totta, mutta en silti sulata tällaista ollenkaan enkä ole vielä oikein selvittänyt itselleni mitä asiasta ajattelen, suututtaa ja surettaa edelleen. Mies yritti hyvittää käytöstään eilen viemällä meidät ulos syömään ja sellaista, mutta en oikein tiedä.. Osa luottamuksestani häntä kohtaan meni tässä rikki, koska en ymmärrä miksi ei voinut puhua minulle ajoissa ongelmista vaan teki näin. Nyt alan pelkäämään, että näin käy toistekin. Ap

 Olenkin ihmetellyt, miten paljon yksinhuoltajia nykyisin on. Pitää antaa anteeksi (ei nyt ihan kaikkea) monta kertaa ja olet varmaan luvannut avioon mennessäsi tukea toista vaikeuksissa. Toisille ei ole helppoa puhua toiselle, jonka tietää huolehtivan vain jostain munien paistosta, vaikka kuinka ahdistaisi.

Ole hyvä ja lopeta barbileikit, perheenä olo on joskus vastoinkäymisiäkin, mutta niistä yhdessä selviäminen vahvistaa liittoa.

Tällä palstalla on kyllä surullisen paljon noita l a a s a l a i s i a purkamassa katkeruuttaan naisiin. 

Niin ja itse asiaan, voimia ap ja toivottavasti asiat ratkeavat parhain päin. Olisin itsekin vihainen ja miettisin onko miehestä lapsen vanhemmaksi, siis vastuun kantajaksi ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olisikohan edellisenä iltana mies vähän vihjailut että isänpäivän aamuna olisi mukava herätä siihen että vaimo imee lerssiä ja jatkaisi mahtavaan imutusorkkuun.

ei tainnut tulla mieleen?

ei ihme että pettyy, kun voisi edes kerran vuodessa saada kunnon suihinoton

Ja sinun per vos sa mielessäsi ap:lla on perhepeti, ja muksu katselee vieressä silmät ymmyrkäisinä aamuista lut kutusta? Sen jälkeen sitten söpösti papuja ja pekonia massuun, kermakakkua päälle ja kenties jatkamaan isinpäiväpuuhasteluja. Lapsen typerät kortit voi heittää takkaan tai katsella sitten, kunhan on kassit saatu tyhjiksi?

Onko tälle itsekkyydellä mitään rajaa? Ei edes oma lapsi mene omien himojen edelle :/

jospa sitä sessiota ei tullut edes viime vuonna eikä nytkään niin ehkä äänesti jaloillaan vaikka siitä lapset kärsikin. ei kai se lapsilta ole pois parisuhteessa S-hetket vai miten siis teillä?

luinko oikein että lapsen saantisi jälkeen ei ole olllut himoja kun lapsi tulee sen edelle? miten liittonne ylipäätään voi? milloin erositte? mietitkö koskaan miksi?

No en ihmettele, että olet pettynyt. Aikamoinen sika. Jos hän on sinulle jostain kiukkuinen, niin kyllä nyt lapsen takia pitäisi vähän edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on naisen omassa päässä nuo kaikensortin hössötykset. Pitää olla sitä ja tätä. Jotku ei vaan jaksa sellasta.

Sitten ois voinu sanoa hyvissä ajoin ettei halua. Ei ois laps oottanu ja valmistellu.

Ite olin iloinen kun lapsen isä halus/ehti tavata kun laps kysy, vei meidät jopa syömään.

Ehkäpä se sanoi, mutta AP tuskin kuuntelee miestään ollenkaan. 

Ja 2,5 vuotias lapsi ei tajua mistään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

En saanut itsestäni irti eilen sitä, että olisin tänne vielä päivittänyt mitä tässä kävi. Sain täältä joiltakin niin ikäviä vastauksia, että ei tehnyt mieli enää kirjoittaa tänne mitään, koska tiedän saavani taas lisää ikäviä vastauksia. Kuitenkin koska osa tsemppasi niin heidän vuoksi nyt sitten lyhyesti: Mies palasi kuuden aikoihin kotiin, me oltiin lapsen kanssa pois kotoa se iltapäivä, mutta ehdittiin takaisin ennen miehen paluuta koska lapsella oli nälkä ja väsymys niin oli pakko tulla takaisin. Suututti ja suretti miehen käytös ja mies kyllä huomasi sen siinä illalla sitten. Puhuttiin ja sanoi syyksi, että kaikki ahdisti, töissä oli ollut pomon kanssa ongelmia, arki ahdisti, lapsen melu kotona ahdisti ja koki olevansa paskaisä koska kaikki ahdisti ja koska tunsi olevansa paskaisä niin ei pystynyt olemaan kotona isänpäivää. Uskon kyllä että puhui totta, mutta en silti sulata tällaista ollenkaan enkä ole vielä oikein selvittänyt itselleni mitä asiasta ajattelen, suututtaa ja surettaa edelleen. Mies yritti hyvittää käytöstään eilen viemällä meidät ulos syömään ja sellaista, mutta en oikein tiedä.. Osa luottamuksestani häntä kohtaan meni tässä rikki, koska en ymmärrä miksi ei voinut puhua minulle ajoissa ongelmista vaan teki näin. Nyt alan pelkäämään, että näin käy toistekin. Ap

Hyvä että tilanne selvisi. Ehdotan, että annat tämän kerran anteeksi, ja pyydät, ettei tekisi vastaavaa toiste. Minimi pitäisi olla suutuksissa ja ahdistuneenakin se, että jos toinen on huolissaan, niin pyydettäessä kuittaa olevansa hengissä. Ja lapsellehan tuollainen selitys ei edes riitä, koska pieni lapsi hahmottaa maailmaa vielä niin, että kaikki vanhempien tekemiset liittyvät häneen.

Tässä hyvää oli kuitenkin se, että mies lähtiessään kertoi minne on menossa, ja paikka oli ns. tavanomainen, joten pohdittavaksi jäi lähinnä se, miksi hitossa hän lähti ja milloin hän palaa, ei se, minne hän lähti tai onko hän fyysisesti kunnossa. Minulle ex teki kerran aikoinaan tahallaan suutuksissaan katoamistempun tilanteessa, jossa oli todella syytä pelätä, että jotain on sattunut (lähti järvelle, ei palannut yöksi). Tässä sinun tapauksessasi ei ollut ymmärtääkseni samalla tavalla tahallista satuttamistarkoitusta ketään kohtaan, vaan ainoastaan kyvyttömyyttä nähdä oman ahdistuksen takaa, miten oma käytös vaikuttaa muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on naisen omassa päässä nuo kaikensortin hössötykset. Pitää olla sitä ja tätä. Jotku ei vaan jaksa sellasta.

Sitten ois voinu sanoa hyvissä ajoin ettei halua. Ei ois laps oottanu ja valmistellu.

Ite olin iloinen kun lapsen isä halus/ehti tavata kun laps kysy, vei meidät jopa syömään.

Ehkäpä se sanoi, mutta AP tuskin kuuntelee miestään ollenkaan. 

Ja 2,5 vuotias lapsi ei tajua mistään mitään. 

Et taida tietää mitään lapsista. Ei taatusti ole livekontaktia yhteenkään alle kouluikäiseen, ja hyvä niin, kun asenne heihin on tuo.

Toivottavasti miehes tajuaa lähteä tommosen ärsyttävän vinkujan luota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on naisen omassa päässä nuo kaikensortin hössötykset. Pitää olla sitä ja tätä. Jotku ei vaan jaksa sellasta.

Sitten ois voinu sanoa hyvissä ajoin ettei halua. Ei ois laps oottanu ja valmistellu.

Ite olin iloinen kun lapsen isä halus/ehti tavata kun laps kysy, vei meidät jopa syömään.

Ehkäpä se sanoi, mutta AP tuskin kuuntelee miestään ollenkaan. 

Ja 2,5 vuotias lapsi ei tajua mistään mitään. 

Et taida tietää mitään lapsista. Ei taatusti ole livekontaktia yhteenkään alle kouluikäiseen, ja hyvä niin, kun asenne heihin on tuo.

En olekaan luuseri, joka haluaisi lapsia. 

Naurattaa ne luuserit, jotka omistaa elämänsä niin vitun turhalle asialle kuin lapsi.

Hei haloo. Jotain järkeä sinne yläpäähän.

Kyllä minäkin olisin lähtenyt jos olisi noin epäterveellinen aamiainen laitettu nenän eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olisikohan edellisenä iltana mies vähän vihjailut että isänpäivän aamuna olisi mukava herätä siihen että vaimo imee lerssiä ja jatkaisi mahtavaan imutusorkkuun.

ei tainnut tulla mieleen?

ei ihme että pettyy, kun voisi edes kerran vuodessa saada kunnon suihinoton

Ja sinun per vos sa mielessäsi ap:lla on perhepeti, ja muksu katselee vieressä silmät ymmyrkäisinä aamuista lut kutusta? Sen jälkeen sitten söpösti papuja ja pekonia massuun, kermakakkua päälle ja kenties jatkamaan isinpäiväpuuhasteluja. Lapsen typerät kortit voi heittää takkaan tai katsella sitten, kunhan on kassit saatu tyhjiksi?

Onko tälle itsekkyydellä mitään rajaa? Ei edes oma lapsi mene omien himojen edelle :/

jospa sitä sessiota ei tullut edes viime vuonna eikä nytkään niin ehkä äänesti jaloillaan vaikka siitä lapset kärsikin. ei kai se lapsilta ole pois parisuhteessa S-hetket vai miten siis teillä?

luinko oikein että lapsen saantisi jälkeen ei ole olllut himoja kun lapsi tulee sen edelle? miten liittonne ylipäätään voi? milloin erositte? mietitkö koskaan miksi?

:O ? Viime isänpäivänä "ei ollut ses siota, eikä nytkään" ? Siis mikä pakko nuo ses siot on järjestää isänpäivänä? Ei äiditkään varmaan odota suik kareita tai doggia äitienpäivän aamuna, vai? Kenenkään en ole ainakaan kuullut kertovan muuta, kuin aamiaisesta, kakusta ja kahveista, ruusuista jne. Millainen ihminen liittää sek sin isän- tai äitienpäivään?

Ja jos se siitä on kiinni, niin eikö illalla ehdi? Lasten kanssa on juhlittu isää, ja jos isi vaikka lämmittää saunan, ja mamma nukuttaa lapsoset, voi aikuisten leikki alkaa. Mikä estää keksimästä vaikka mitä jännää? Mami voi vaikka pompata suuresta kakusta sek sivermeet päällään, ihan mitä vaan!

Mutta sinulle on kai ainoa isänpäivätoiminta sellainen, että tyrkätään vehje suuhun, kun lapset odottelevat malttamattomina, että päästään isiä muistamaan ja herkuttelemaan. Mutta ei ei, nyt lapsoset, menkäähän vaikka ulos siitä, MEILLÄ on tässä irs tai lut meneillään, kattellaan niitä kortteja myöhemmin! Hyi hitto, oksettaa!

En ole omista hi mois ta ni maininnut sanaakaan, se ko pää, mutta ihan varmasti omien lasteni elämä ja onni tulevat niiden edelle!!! Yli 20 vuotta kestänyt liittoni voi erittäin hyvin, kiitos, ja sutinaa riittää, siitä sinun ei tarvitse todellakaan olla huolissasi! :D

Sano sille näin:

"Ei minua haittaa, miten sinä vietät isänpäiväsi, mutta lapsesi olisi halunnut kiittää sinua isi ja riemuitsi yhdessä tehdystä aamupalasta".

Vietätte uuden isänpäivän ensi su uudelleen käsikirjoitettuna? Ei tarvitse tehdä muuta kun vaikka syödä jotain hyvää ja katsoa piirrettyä jos ei jaksa enempää. Sanotte lapselle että nyt on isänpäivä ja sitä juhlitaan yhdessä, se ei edes muista viime sunnuntaita kun vaan pintapuolisesti tunnetasolla.