Yksin kotona. Pullo kuoharia, ”vihkisormus” sormessa ja häähömppää telkkarissa - Mä haluan mennä naimisiin!
Puoliso on veljensä kanssa mökillä ja mulla on pitkästä aikaa itsesääli-ilta. On oltu yhdessä 5,5 vuotta ja mä haluaisin mennä naimisiin. Ollaan jo 41-vuotiaita, eli ei ole kyse mistään nuoren haihattelusta. Kuoharikin puhuu tässä fiiliksessä, muttei tätä voi kokonaan alkoholin piikkiin laittaa.
En halua häitä vaan mennä kahdestaan tai perheen läsnäollessa naimisiin. Ei vaihdeta nimiä, avioehto tulee, mikään ei käytännössä muutu. Mutta silti haluan mennä naimisiin. Haluan yhden, simppelin sormuksen ja muutaman yön häämatkan, siinä se. Haluan aviomiehen, joka on mun lähin omainen ja jonka kanssa elää yhdessä toivottavasti vielä vuosikymmeniä. Ja niille, jotka aikoo huomautella miehen rahoilla elämisestä, tiedotettakoon, että tienaan n. 1000-1600€/kk enemmän kuin mies ja minulla on enemmän omaisuutta. Lapsia ei ole eikä voi tullakaan.
No joo. Kunhan skumppa loppuu, otan sormuksen pois sormesta, käyn suihkussa, menen nukkumaan ja herään taas normaalina ihmisenä. Karkauspäivä on helmikuussa, täytyy pohtia aiheuttaako se toimenpiteitä.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet aiheesta, tiedätkö haluaako mies naimisiin?
Ollaan keskusteltu yleisellä tasolla. Hänellä ei kuulemma ole mitään naimisiinmenoa vastaan. Ja toki jossain vaiheessa varmasti menemmekin naimisiin, mutta mun mielestä se voisi tapahtua kohtapuoliin eikä 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ap
Tulee mieleen joku kauhuleffan morsian..
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen joku kauhuleffan morsian..
Bride of Chucky
Mulla ei ole kihlaeikä vihkisormuksia vaikka olen ollut mieheni kanssa naimisissa 13v. Ylä ja alamäkensä tässäkin liitossa on.
Mä oon mennyt vihille 2 x enkä halua ikinä enää. Elämä on ainakin mulle parempi sinkkuna, jolla on oma asunto ja vakituinen rakastaja kuin jonkun pöljän kodinkoneena.
Kaipaan suhteelta sitä hellyyttä ja avoimuutta, joka heti hiipuu kun nyhjätään kaikki vapaa-ajat yhdessä.
Sitä saa, kun ei ole koko ajan käden ulottuvilla.
Vierailija kirjoitti:
Mikäpä estää sinua kosimasta?
Ei mikään, mutta mielestäni naimisiinmeno on niin iso asia, että siitä pitää sopia yhdessä. En ole koskaan ymmärtänyt amerikkalaistyylisen kosinnan odottelua. En haluaisi, että minua kosintaan yllättäen enkä halua kosia yllättäen. Haluan, että yhdessä keskustellaan avioliiton solmimisesta, sen mukana tulevista oikeuksista ja velvollisuuksista ja kun molemmat osapuolet ovat yksimielisiä naimisiin menosta, voi toinen halutessaan kosia ”hupimielellä”. Ehkä olen outo, mutta kun on luonteeltaan hyvin realisti niin näin ajattelen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäpä estää sinua kosimasta?
Ei mikään, mutta mielestäni naimisiinmeno on niin iso asia, että siitä pitää sopia yhdessä. En ole koskaan ymmärtänyt amerikkalaistyylisen kosinnan odottelua. En haluaisi, että minua kosintaan yllättäen enkä halua kosia yllättäen. Haluan, että yhdessä keskustellaan avioliiton solmimisesta, sen mukana tulevista oikeuksista ja velvollisuuksista ja kun molemmat osapuolet ovat yksimielisiä naimisiin menosta, voi toinen halutessaan kosia ”hupimielellä”. Ehkä olen outo, mutta kun on luonteeltaan hyvin realisti niin näin ajattelen. Ap
Siis mikä estää sopimasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäpä estää sinua kosimasta?
Ei mikään, mutta mielestäni naimisiinmeno on niin iso asia, että siitä pitää sopia yhdessä. En ole koskaan ymmärtänyt amerikkalaistyylisen kosinnan odottelua. En haluaisi, että minua kosintaan yllättäen enkä halua kosia yllättäen. Haluan, että yhdessä keskustellaan avioliiton solmimisesta, sen mukana tulevista oikeuksista ja velvollisuuksista ja kun molemmat osapuolet ovat yksimielisiä naimisiin menosta, voi toinen halutessaan kosia ”hupimielellä”. Ehkä olen outo, mutta kun on luonteeltaan hyvin realisti niin näin ajattelen. Ap
Mikset sitten aloita keskustelua muutenkin kuin yleiseltä tasolta? :)
Kannattaako noin tuoreessa suhteessa harkita naimisiinmenoa?
Minä olin nykyisen vaimoni kanssa kimpassa 16 vuotta ennen avioliittoa. Hän kosi, tai oikeastaan totesi että vihkitilaisuus on ensi kesänä maistraatissa, ole paikalla tai älä.
Minusta jos olisi ollut kiinni, ei oltais naimisissa vaikka hän onkin elämäni nainen. En vaan koe avioliittoa instituutiona kovin merkityksellisenä. Jos toista rakastaa, ei siihen tarvita nimiä paperissa.
Itse oon ollut avoliitossa vuosia enkä halua kihloihin tai naimisiin. Niin vanhanaikaista!
Vierailija kirjoitti:
Karkauspäivä on helmikuussa
Voi ei! Yksi päivä enemmän odotusta kesään. Mä en kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäpä estää sinua kosimasta?
Ei mikään, mutta mielestäni naimisiinmeno on niin iso asia, että siitä pitää sopia yhdessä. En ole koskaan ymmärtänyt amerikkalaistyylisen kosinnan odottelua. En haluaisi, että minua kosintaan yllättäen enkä halua kosia yllättäen. Haluan, että yhdessä keskustellaan avioliiton solmimisesta, sen mukana tulevista oikeuksista ja velvollisuuksista ja kun molemmat osapuolet ovat yksimielisiä naimisiin menosta, voi toinen halutessaan kosia ”hupimielellä”. Ehkä olen outo, mutta kun on luonteeltaan hyvin realisti niin näin ajattelen. Ap
Mikset sitten aloita keskustelua muutenkin kuin yleiseltä tasolta? :)
Hyvä kysymys. Mies tietää minun haluavan naimisiin nopeammin kuin hän, joten lienee syytä ottaa asia tosissaan puheeksi. Kestän kyllä vastauksen, että hän haluaa naimisiin vasta kun on oltu yhdessä 10 vuotta tms, mutta oikeassa olet, asiasta pitää puhua tarkemmin niin saan mielenrauhan :) Ap
Ihana avaus <3
Omassa parisuhteessa suunnilleen saman pituinen historia enkä itse halua naimisiin, mutta lähetän lämpimiä ajatuksia :-)
Oho, kerrankin järkevä, jalat maassa oleva aloitus naimisiinmenosta! Sellainen, jossa ihan oikeasti mietitään, mitä avioitumiseen tarkoittaa.
Ap, nyt juot skumpat, surffailet hääsivuilla, etsit sormuksia, hömppäilet ihan rauhassa jne. Huomenna mietit, milloin olisi sopiva, rauhallinen hetki jutella puolisosi kanssa. Molemmat joudutte varmasti tekemään kompromisseja toivettenne suhteen, mutta sellaista se on.
Kuulostaa tutulta. Mä istutin puolisoni pöydän ääreen 6 vuoden seurustelun jälkeen ja pyysin, että keskustellaan vakavasti mennäänkö naimisiin ja jos mennään niin milloin. Mies oli siihen saakka kuitannut puheet ’sitten joskus’ -kommentilla. Oltiin jo lähes nelikymppisiä eikä miehen ystävistä kukaan ollut naimisissa. Juteltiin ihan hyvässä hengessä ja päätettiin palata asiaan muutaman kuukauden kuluttua, jotta mies sai miettiä asiaa.
Meni kolme viikkoa ja mies kysyi mitä mieltä olisin jos mentäisiin naimisiin :) Vihkiminen oli siitä päivästä 26 päivän kuluttua ja nyt on oltu naimisissa reilut 8 vuotta. Mies on monta kertaa sanonut, että kaipasi tönäisyä. Mä olisin pysynyt yhdessä avoparinakin jos naimisiinmeno olisi ollut miehelle kynnyskysymys.
Tuli mieleen että tein joskus ketjun siitä että josko "menisin naimisiin" itseni kanssa, hommaisin puvut jne. Ja pukeutuisin siihen aina vuosipäivänä ja juhlisin itsekseni, kun en ole koskaan päässyt naimisiin.
Mammat oli muistaakseni vaan että ok...
Itsesääli-ilta vietetty ja nyt olo on taas ihan normaali :) Kävin aamupäiväkävelyllä ja samalla kahvilla kaupungilla, nyt kotihommia, kirjan lukemista ja sunnuntain viettoa.
Naimisiin menon aion ottaa miehen kanssa puheeksi sopivassa välissä, mutta ei se tämän tai huomisen asia ole. Ap
Joko AP olet puhunut miehen kanssa? Haku löysi tämän ketjun kun googlaisin naimisiinmenoa. Olisin voinut kirjoittaa aloituksen itse, sillä erolla että olen vielä vähän alle 40 ja yhdessä on oltu 4 vuotta.
Oletteko keskustelleet aiheesta, tiedätkö haluaako mies naimisiin?