Mies väkivallan kohteena

Mediassa ja joka puolella puhutaan jatkuvasti naisiin kohdistuvasta väkivallasta, mikä on tietenkin todella valitettavaa, mutta nyt haluaisin keskustella miehistä.

Jostain syystä tuntuu, että miehet eivät edes tunnista itseensä kohdistuvaa (henkistä) väkivaltaa. Vaikka nainen olisi kuinka alistava tahansa niin kysyttäessä mies rustaa kyselytutkimuksessa, että en ole kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Myöskään pienet lyönnit ei tilannetta muuta vaan mies on useimmiten omasta mielestään edelleen koskematon. Eikö miehet tunnista väkivaltaa vai kariseeko viimeisetkin miehisyyden rippeet, jos myöntää tämän? Onko kyseessä samanlainen tilastoharha kun jos kysellään seksikumppaneiden määrästä?

Asia kiinnostaa minua siksi, että rikkinäisen lapsuuteni takia olin aikaisemmin todella huono kumppani ja olen joutunut työstämään näitä asioita. Siltikään kukaan entisistä kumppaneistani ei ole sitä mieltä, että he olisivat olleet mitään uhreja. Vaikka olivatkin. Tiedän myös useita muita miehiä pakonomaisesti kontrolloivia naisia, jotka eivät selvästi edes ymmärrä omaa tilannettaan. Nainen kun kontrolloi miestä niin sille voidaan jopa nauraa koko porukalla ja miestä haukutaan koko ajan ja kaikkien kuullen ”huumorilla”.

Kukaan ei varmasti halua olla huono kumppani, mutta ne ongelmat usein kumpuaa lapsuudesta ja siitä ettei ole nähnyt tervettä parisuhteen mallia. Itse kannan kovasti syyllisyyttä omasta toiminnastani ja siksi haluaisin tuoda esille myös tätä puolta eli kun mies onkin uhri. Ja se voi olla paljon yleisempää kuin kuvitellaan.