Avioero ja lähiomaisen suhtautuminen
Lyhykäisyydessään: erosin pitkästä suhteesta ja avioliitosta. Kerroin erosta lähiomaiselleni reilu kuukausi sitten ja reagointi eroon on ollut seuraavanlaista:
- tajuanko miten vakavasta asiasta on kyse?
- en tule koskaan enää löytämään ketään hyvää ihmistä, varoittelua narkkareista
- eksäni löytää pian uuden, tulokkaita on tulossa ovista ja ikkunoista
- minä en löydä enää koskaan mitään
- kerroin uudesta ihmisestä johon tutustuin. tämä henkilö ei kuulemma ole aidosti kiinnostunut, kerta on älykäs ja koulutettu. Kukaan älykäs ja koulutettu ei voi kuulemma kiinnostua minusta joten ei kannata rakennella pilvilinnoja,
- tivaamista tulenko koskaan elämään kunnon elämää
Vihaan tällä hetkellä omaa perhettä. Tekisi mieli katkoa välit ihan kaikkiin. Normaaleissa perheissä eron hetkellä tuetaan läheistä ja toivotaan tälle parasta. Minua mollataan ja saan kuulla olevani niin arvoton ja huono, ettei kukaan normaali voisi kiinnostua. Eksä nostettu jalustalle.
Ei vaan jaksaisi yhtään...
Kommentit (18)
Pidä heistäkin paussia vähän aikaa.
Mä pitäisin sukulaisista paussia ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Pidä heistäkin paussia vähän aikaa.
Niin taidan pitääkin, vaikka saan siitäkin luultavasti kuulla syyllistämistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä heistäkin paussia vähän aikaa.
Niin taidan pitääkin, vaikka saan siitäkin luultavasti kuulla syyllistämistä.
Ap
Paussin pitämisen hyvä puoli ja idea on se, ettei tarvitse kuulla syyllistämisiä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä heistäkin paussia vähän aikaa.
Niin taidan pitääkin, vaikka saan siitäkin luultavasti kuulla syyllistämistä.
ApPaussin pitämisen hyvä puoli ja idea on se, ettei tarvitse kuulla syyllistämisiä. :)
Hah, totta :D.
Mutta haluaisiko joku vaihtaa? Annetaan sekopäinen perhe, voin vaikka maksaa vaihdosta. Kaikki ihmiset ovat perseestä, mutta jännitystä ja juonenkäänteitä löytyy vaikka uuteen salkkareiden käsikirjoitukseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea on tuollaista?
Kaikkialla Suomessa taitaa olla enemmän tai vähemmän vinksahtaneita perheitä ja vuorovaikutussuhteita. Kontrolointia, alistamista, nöyryyttämistä, mitätöintiä, haukkumista. Ei kaikissa perheissä, mutta jokaisesta kaupungista ja kyläpahasesta näitä löytyy.
Ap
Hyi että mikä suhtautuminen. Kuulostaa siltä että tämä lähiomainen kokee eron henk.koht loukkauksena, hänen täydellinen maailmansa ja lähipiirinsä särkyy kun perheessä joku avioeron kokenut. Tai sitten vaan eksäsi on jostain syystä heidän silmissään maailman täydellisin tyyppi.
Tsemppiä sinulle, erot ovat hankalia usein silloinkin kun saa tukea, niin saati tuossa tilanteessa kun saat kuulla vielä sättimistä ja alistamista.
Kaikkea hyvää jatkoon, älä kuuntele mollausta äläkä usko sanaakaan. Ehkä olisi hyvä ottaa joksikin aikaa etäisyyttä tuosta läheisestä.
Jotkut ajattelee, että ero on jotenkin wt-meininkiä, ja "kunnon ihmiset" pysyy surkeassakin liitossa, koska muuten suvun maine kärsii.
Ei se niiden liitto ole, joten älä välitä.
Kuulostaa siltä, että tässä on kyseessä joku hihhuliuskonto, mutta kai tuollaista voi ihan "normaaleissakin" piireissä olla.
Vierailija kirjoitti:
Hyi että mikä suhtautuminen. Kuulostaa siltä että tämä lähiomainen kokee eron henk.koht loukkauksena, hänen täydellinen maailmansa ja lähipiirinsä särkyy kun perheessä joku avioeron kokenut. Tai sitten vaan eksäsi on jostain syystä heidän silmissään maailman täydellisin tyyppi.
Tsemppiä sinulle, erot ovat hankalia usein silloinkin kun saa tukea, niin saati tuossa tilanteessa kun saat kuulla vielä sättimistä ja alistamista.
Kaikkea hyvää jatkoon, älä kuuntele mollausta äläkä usko sanaakaan. Ehkä olisi hyvä ottaa joksikin aikaa etäisyyttä tuosta läheisestä.
Kiitos
Ap
Mietimme mieheni kanssa avioeroa joitakin vuosia sitten (lopulta emme eronneet). Omat vanhempani, etenkin äitini, sekosivat aivan täysin. Sain kuulla samanlaisia syyttelyitä, "tulet viettämään elämäsi yksin/ teet kamalan virheen/ vävy on ihana ja maailman paras ihminen/ et saa erota, koska meille tulee paha mieli(!!!)". Olin aivan järkyttynyt, että mitäs tämä nyt on.
Jatkoimme avioliittoa, mutta tämä tapaus jätti jäljen siihen, miten suhtaudun nykyään vanhempiini. En keskustele heidän kanssaan enää mistään syvällisistä asioista, koska tukea ei voi odottaa. Kun vaihdoin työpaikkaa, kerroin siitä siinä vaiheessa, kun uudessa työsopimuksessa oli nimi alla, en olisi jaksanut kuunnella mitään "hullu, olet työtön hautaan asti"- huutoa.
Tsemppiä ap:lle, kyllä se ajan kanssa helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ajattelee, että ero on jotenkin wt-meininkiä, ja "kunnon ihmiset" pysyy surkeassakin liitossa, koska muuten suvun maine kärsii.
Ei se niiden liitto ole, joten älä välitä.
Eihän se olekaan eikä muiden parisuhde. En voi kyllä suositella avioliittoa kenellekään, sen jälkeen parisuhde ei ole enää kahden ihmisen välinen, vaan kaikkien muidenkin omaisuutta. Jos koskaan enää järkisyistä menen naimisiin, en kerro siitä kenellekään.
Ap
Erotessa jouduin lohduttelemaan omaa äitiäni joka itki kun hän niin kovasti tykkäsi ex-miehestäni ja nyt tämä poistuu perheestä. Mitään tukea en saanut itse ja jäin aika yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tässä on kyseessä joku hihhuliuskonto, mutta kai tuollaista voi ihan "normaaleissakin" piireissä olla.
Ei ole hihhuliuskovainen. Tavan kristitty. Ei luvattu rakastaa ja olla ikuisesti yhdessä papin ja jumalan edessä, koska kumpikaan ei kuulu kirkkoon.
Mikä hitto siinä avioliitossa on, että yhdessä pitäisi olla vaikka väkisin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Erotessa jouduin lohduttelemaan omaa äitiäni joka itki kun hän niin kovasti tykkäsi ex-miehestäni ja nyt tämä poistuu perheestä. Mitään tukea en saanut itse ja jäin aika yksin.
Olen pahoillani. Tuollainen on todella perseestä. Saitko tukea muualta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessa jouduin lohduttelemaan omaa äitiäni joka itki kun hän niin kovasti tykkäsi ex-miehestäni ja nyt tämä poistuu perheestä. Mitään tukea en saanut itse ja jäin aika yksin.
Olen pahoillani. Tuollainen on todella perseestä. Saitko tukea muualta?
Ap
Kiitos sympatiasta. En saanut tukea oikeastaan mistään 10 vuoden parisuhteen päätyttyä. Kaveritkin ottivat etäisyyttä ja oman perheen tuli olisi ollut todella tarpeen. Tästä on jo vuosia, enkä usko että välit ja luottamus palautuvat koskaan, vaikka näennäisesti lapsuuden perheen kanssa väleissä olemmekin.
Omg! Kovin tutun kuuloista, tsemppiä, hakeudu sellaisten ihmisten seuraan jotka ajattelevat positiivisemmin.