Lapsettomat omasta tahdosta
Te yli 40veet, jotka ette syystä tai toisesta ole halunneet lapsia, niin onko jälkeenpäin kaduttanut, kun ette olekkaan niitä hankkineet? Olen itse 21v ja minusta tuntuu, että en halua ikinä lapsia. Ja ei, en kaipaa kommentteja nuoresta iästäni ja siitä miten mieli kerkeää vielä vuosien varrella muuttua.
Kommentit (9)
Olen vasta 38, enkä ainakaan vielä ole katunut. Päinvastoin, ajatus lapsettomuudesta on vain vahvistunut vuosi vuodelta.
Minä halusin vielä sinun iässäsi lapsia, mutta nyt lähempänä 30v on alkanut tuntua kokoajan enemmän ja enemmän siltä etten haluakaan... Eli se mieli voi muuttua kyllä myös näin päin. Kaikki jaksaa aina toitottaa vaan sitä, miten se muuttuu toisinpäin. Aivan yhtä hyvin lapsia haluavalle voi sanoa 'kyllä se mieli voi vielä muuttua".
Olen 45, enkä ole katunut. Koira ja kissa riittää lapsiksi.
En ole koskaan katunut, olen vain tyytyväinen. T: nainen synt. 72
Vierailija kirjoitti:
Te yli 40veet, jotka ette syystä tai toisesta ole halunneet lapsia, niin onko jälkeenpäin kaduttanut, kun ette olekkaan niitä hankkineet? Olen itse 21v ja minusta tuntuu, että en halua ikinä lapsia. Ja ei, en kaipaa kommentteja nuoresta iästäni ja siitä miten mieli kerkeää vielä vuosien varrella muuttua. Miten asia on vaikuttanut parisuhteisiin? Oletteko joutunut eri teille muuten sopivan kumppanin kanssa, mutta lapsien kannalta tulevaisuuden näkymät ovat erilaiset?
41v, ei ole kaduttanut. Niin kuin joku aiemmin jo totesi, lapsiperheissä vierailun jälkeen olemme erityisen tyytyväisiä päätökseen. Lapset ovat ihan mukavia mutta emme missään nimessä olisi halunneet/jaksaneet kaikkea sitä mitä se mukanaan tuo.
Monella elämäntilanne vaikuttaa haluihin saada lapsia vaikka toki monella mieli ei muutu, mutta toisaalta monella taas muuttuu ja moneen kertaan. Itse haaveilin nuorempana 0-2 lapsesta, sitten 4-6, no neljä meillä on ja viidettä-kuudetta en sitten halunnutkaan. En ole katunut, toisaalta tuskin olisin katunut kuuttakaan tai vaikka vain yhtä lasta. Vaikka sen tietää tasan varmasti, että nyt en halua lapsia niin varmaksi ei voi sanoa haluaako koskaan, sen tietää vasta sitten kun on elänyt niin pitkään. Minulla on sisko, jolla oli pahoja mt-ongelmia nuorempana ja ajatteli, ettei siksi ikinä olisi hyvä äiti, hankki koiran vain. Reilu kolmekymppisenä hän pärjäsi kuitenkin aivan erilailla, oli paljon vakaampi ja uuden miesystävänsä kanssa hänellä on nyt kaksi lasta. Ei sitä oikeasti vielä tiedä ennen kuin ok sinne asti elänyt, pätee toki molemminpäin, lapsihalut voivat myös kadota. Onneksi normaali ihminen rakastaa saamiaan lapsia niin paljon, ettei käy palautukset mielessä eikä mieli enää sitten muutu. Vaikeasti vammaisten tai käytöshäiriöisten lasten kohdalla tietenkin vähän eri juttu ainakin ajoittain.
Nuorempana halusin lapsia, mutta siihen ei ollut parisuhteissani mahdollisuuksia. Elämässäni on ollut paljon rankkoja kokemuksia, joista selviytyminen henkisesti vei aikaa. Olen vähitellen löytänyt oman tapani elää siten, että jaksan hyvin, nautin työstäni ja vapaa-ajastani. Monta kertaa olen kiittänyt, etten lapsia koskaan tehnyt, enkä myöskään niitä enää haluaisi. Olen nyt 44v. Ajattelen, että jokaisen polku on omanlaisensa ja sen vuoksi muiden kokemuksiin ei näitä päätöksiä kannata perustaa.
Olen nyt 48, eikä ole koskaan kaduttanut. Olen vapaudenkaipuinen ihminen ja minulla on matala hoivavietti. Edes lemmikkiä en koskaan aikuisiällä ole halunnut. Tunne valintani oikeellisuudesta oikein korostuu aina kun käyn jollain sukulaisellani tai tuttavallani, jolla on lapsia.