Onko kukaan päässyt tunnevajeen tunnelukosta?

Varmaan joku on päässyt, kun aiheesta on tarjolla kursseja ja terapiaa.

Oma elämä on muuttunut paljon, kun opin ymmärtämään, että asioita keskustelu on tärkeää ja niitä omia tunteita p pitää oppia nimeämään ja näyttämään rakentavasti. Oon käynyt keskustelemassa terapeutille..

Voit etsiä tietoa onko omalla paikkakunnalla joku vastaanotto johon pääsee ilman lähetettä/ lyhyellä odotusajalla...

Olen. Tee niitä tehtäviä, ja koeta tehdä aina lukkotilanteissa, jos sellaisen huomaat, joku pieni muutos jos vaan voit. Koeta ajaa itseäsi myös haastaviin keskusteluihin, ota asioita puheeksi. Ei muutu viikossa, ole kärsivällinen. Voi mennä vaikka 1-3 vuotta kun työstää. Mutta palkitsee monin kerroin.

En tuosta, mutta toisesta tunnelukosta olen. Kaikki lähtee siitä, että asian tiedostaa. Ja sitten muutama vuosi harjoittelua.

Päästä irti tunnelukoista -kirja ja kerran viikossa terapeutilla. Kaippa se tästä. Kirjassa on hurjasti hyviä pointteja. Itse koitan jatkuvasti hakea hyvitystä lapsuuden vajauksille, kylmät etäiset vanhemmat jne. Eihän se koskaan tule paikkaantumaan, se on mennyttä, enkä voi riippua toisissa "paikkaa minut!"... mutta itsemyötätunnon harjoittamisella ja tunteiden eriyttämisellä uskon olevani oikealla tiellä. Kauhea homma silti :D N32

Eikun jäät sinne lukkojen taakse vain mököttämään

Onko kukaan tehnyt Avaamoterapian verkkokurssia?

Kyllä pääsee, kun käy riittävän monta kallista kurssia. Kyllä se voimakas ketutuksen tunne vapautuu lukostaan, kun tunnelukkoihminen tajuaa tulleensa huijatuksi.

Entä jos lukko on aina ollutkin, kun vanhemmilla ei ollut mitään tunnetaitoja vastata tarpeisiini? Lakkasin odottamasta ja yrittämästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pääsee, kun käy riittävän monta kallista kurssia. Kyllä se voimakas ketutuksen tunne vapautuu lukostaan, kun tunnelukkoihminen tajuaa tulleensa huijatuksi.

Avaamo myy jokaiseen lukkoon erillistä kurssia. Nerokasta, sillä kaikilla meistä on useampi lukko joten yhden käytyä voi siirtyä seuraavaan...

Miten se hallitsee?

Ei kai kursseista haittaakaan ole?

Vierailija kirjoitti:

Miten se hallitsee?

Tarkkailen kumppanini käytöstä koko ajan, mietin rakastaako oikeasti jos kääntää kylkeä väärällä hetkellä tai valitsee väärät sanat. Vakuutun hetkeksi mutta erossa ollessa keksin että hän on menettänyt kiinnostuksen.

Tämä kietoutuu paljon hylätyksi tulemisen pelon kanssa, sekä oman vajavuuden tunteen kanssa. Ajattelen ettei minulla ole annettavaa ja kyseenalaistan miksi kukaan haluaisi olla kanssani .

Nämä ovat suurimmaksi osaksi pääni sisällä.

No minulla on muistaakseni ollut se kun tein testin. Vanhempien kanssa tuntuu vaikealta muuttaa toimintaa, jos vanhempi räjähtää siitä että ilmaiset tunteesi. Pitää harjoitella muiden ihmisten kanssa? Tai ehkä ne räjähdyksetkin sitten kestää mutta pitäisi olla keinot toimia siinä tilanteessa. Haljua ryhtyä vanhempansa terapeutiksikaan.. Itseasiassa yritin kyllä päästä opiskelemaan psykologiksi mutta eivät ottaneet. Näkivät tunnelukkoni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se hallitsee?

Tarkkailen kumppanini käytöstä koko ajan, mietin rakastaako oikeasti jos kääntää kylkeä väärällä hetkellä tai valitsee väärät sanat. Vakuutun hetkeksi mutta erossa ollessa keksin että hän on menettänyt kiinnostuksen.

Tämä kietoutuu paljon hylätyksi tulemisen pelon kanssa, sekä oman vajavuuden tunteen kanssa. Ajattelen ettei minulla ole annettavaa ja kyseenalaistan miksi kukaan haluaisi olla kanssani .

Nämä ovat suurimmaksi osaksi pääni sisällä.

Voi sinua!

Pääsen aina perjantaisin kun lasissa on makeaa siideriä ja karaokessa raikaa Tinakenkätyttö.

Vierailija kirjoitti:

Pääsen aina perjantaisin kun lasissa on makeaa siideriä ja karaokessa raikaa Tinakenkätyttö.

Ah! Avaudutaan!