Lue keskustelun säännöt.
Taide on vain rikkaita ihmisiä varten
06.11.2019 |
Haluaisin ostaa kotiini ”aitoja” tauluja vaan ei ole varaa. Yksi taulu voi maksaa kahden kuukauden nettopalkan verran, köyhänä on siis katseltava tyhjiä seiniä. Ja taiteilijat valittavat, kun taidetta tekemällä ei elä.
Kommentit (48)
Kotimaista vanhaa taidetta saa vaikka jostain Bukowskisin nettihuutokaupasta satasilla, ei sen ole pakko nuori taiteilija olla. Aika halvalla mielestäni menee, kun huomioi tarvittavan ajan ja tarvikkeiden hinnat. Ylärajaa hinnalle ei sitten tietysti olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oston joskus taulun, johon ihastuin näyttelyssä. Maksoi 250 euroa. Taulu ei tosin ole iso, mutta olipa kuitenkin juuri sopiva minulle.
Ymmärrän harmin ja ärsytyksen, mutta ajattele asiaa näin. Sinulle taulu maksaa 1-2 kk:n palkan - mutta taiteilija on voinut tehdä samaa taulua saman ajan tai jopa kauemmin, ja lisäksi hän maksaa materiaalikulut itse. Taiteilijan työkin on työtä. Ja apurahat ovat aika pieniä, satunnaisia, katkonaisia, ja jotkut eivät edes saa niitä.
Meidän perhe oli köyhä duunariperhe 60 - luvulla.
Lapsuudesta muistan eräänkin talven jolloin äitini lähti ostamaan talvitakkia ja palasi taulun kanssa:) Toisen kerran hän osti torilta taulun nuorelta taiteilijalta - tämä on ollut jo vuosikymmeniä galleristi ja arvostettu. Taulun arvo on nyt 24xostohinta! Tuo edellinenkin taulu on moninkertaistanut arvonsa. Yhden taulun saivat itseltään Väinö Aaltoselta 40 luvulla, olivat tuttavia keskenään jotain kautta. Muitakin tauluja löytyy.
Meillä vanhemmat - kouluttamattomuudestaan huolimatta - olivat monella tavalla sivistyneitä ja kultturelleja.
Itse olen ostanut taulut sen mukaan mistä itse nautin, mukana toki muutama nimekäskin taiteilija. Kirppiksiltä tekee joskus löytöjä. Toisaalta seiniltä löytyy myös onnistuneita valokuvia oman elämän varrelta. Haluan nähdä ympärilläni kauniita asioita ja mikä tahansa taide ilahduttaa
Meillä on paljon tauluja, osa omilta ja mieheni vanhemmilta perittyjä. Mm Wäinö Aaltosen taulu jonka vanhempani saivat lahjana häneltä.
Yhtenä vuonna äitini lähti ostamaan itselleen pitkään säästettyä talvitakkia ja tuli taulun kanssa kotiin:) Kun tyttäreni syntyi hän osti torilta eräältä nuorelta taiteilijalta tämän taulun. Nyt tuo mies on galleristi ja taulun arvo 20 kertainen.
Ja vanhempani olivat todella köyhiä duunareita
Itse olen tehnyt löytöjä kirppareilta.
Seinillä on myös omia valokuvia suurennoksina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on paljon tauluja, osa omilta ja mieheni vanhemmilta perittyjä. Mm Wäinö Aaltosen taulu jonka vanhempani saivat lahjana häneltä.
Yhtenä vuonna äitini lähti ostamaan itselleen pitkään säästettyä talvitakkia ja tuli taulun kanssa kotiin:) Kun tyttäreni syntyi hän osti torilta eräältä nuorelta taiteilijalta tämän taulun. Nyt tuo mies on galleristi ja taulun arvo 20 kertainen.
Ja vanhempani olivat todella köyhiä duunareita
Itse olen tehnyt löytöjä kirppareilta.
Seinillä on myös omia valokuvia suurennoksina
Tuo viimeinen. Sillä on helppo sisustaa.
Totta. Kaikkien tuntemieni taidetta tekevien ihmisten reitti taiteen tekemiseen on ollut vähintäänkin mutkikas, joten ei mikään ihme, että taide maksaa. Taiteen tekemiseen ei itseasiassa ole olemassa ennustettavaa selkeää reittiä tai kaavaa. Siksi se on niin mielenkiintoista ja arvokasta. Se on aina uusi.
Alkuperäisessä hyvässä taiteessa on ”aura”, energiaa, jonka tuntee teosta katsellessa, koskettaessa tai sen lähellä ollessa.
Kukapa ei haluaisi energiaa kotiinsa?
Mitäpä siitä ei maksaisi?
Ikean taulua ja alkuperäistä koskettavaa taidetta vertaisin kokemuksena tv:stä esim. sukeltamisen katseluun verrattuna itse sukeltamiseen.
Ökyrikkaat ostavat taidetta todella kalliilla kotiinsa ja rikastuvat edelleen, koska saavat energiaa kotiinsa.
Taide on mielenkiintoista kaikista hyödykkeistä siinä mielessä, että sen hinnalla ei ole ylärajaa. Taulu, joka tämä vuonna on maksanut 100 miljoonaa, voi kymmenen vuoden päästä olla 300 miljoonaa. Varallisuus tiivistyy yhä pienemmän ihmisryhmän käsiin maapallolla, joten senkin takia arvotaiteen hinta nousee ilman ylärajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääää....
Rakastan ferrareita, mutta minun pitää tyytyä Fiatt Puntoon.
Äääääää
Jos pitäisi miettiä uravalintaa uudestaan, pistäisin kaikki panokset taiteen tekemiseen. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ajatus hyödykkeestä ilman arvon ylärajaa.
Sen ympärillä olevan energian kokoaminen voisi olla taloudellisesti hyödyllistä. Olosuhteiden optimoiminen ihanteellisiksi luovuuden maksimoimiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän niinkuin pelaisi venäläistä rulettia.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitäisi miettiä uravalintaa uudestaan, pistäisin kaikki panokset taiteen tekemiseen. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ajatus hyödykkeestä ilman arvon ylärajaa.
Sen ympärillä olevan energian kokoaminen voisi olla taloudellisesti hyödyllistä. Olosuhteiden optimoiminen ihanteellisiksi luovuuden maksimoimiseksi.
Siinähän olisi Suomen valtiontalouden pelastus!
Ostetaan taidetta ja nostetaan apurahat pilviin!
Taiteen ympärilleen säteilemä energia nostaa Suomen uuteen kukoistukseen.
Suomi nousi 90- luvun lamastakin Joogalentäjien ansiosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs nämä taidelainaamojen asiakkaat hoitavat kehystämispuolen? Jos on niin persaukinen, ettei ole varaa maksaa koko teoksen hintaa kerralla, onko varaa kehystämiseen? Ja jos palauttaakin teoksen niin saako kehystämisrahat takaisin? Itse olen ostanut aina kertamaksulla ja laittanut teokset surutta Ikean kehyksiin, mitä osa taidelainaamojen työntekijöistä on syvästi paheksunut. Onneksi omalleen saa tehdä mitä lystää.
Onko taide enää merkityksellistä? Onko se sitä koskaan ollut (muissa kuin taiteilijoiden OmaKehussa)?
Suuret massat ostaa viihdettä. Maalaustaiteen sijaan julisteita, valokuvia, koristejuttuja. Taidekirjallisuuden sijaan viihdekirjallisuutta, sehän myykin hyvin, toisin kuin taide. Jopa Reijo Mäki elättää itsensä kyhäelmillään, mikä on stanan kunnioitettavaa. Taide-elokuvat ovat aivan marginaalissa, viihde jyrää niin palkinnonjaoissa kuin lippuluukuilla. Musiikista nyt puhumattakaan. Ja kuten nähdään tänä vuonna Emma-gaalan suhteen - poliittinen korrektius ja samanmielisyyden pakko vie viimeisetkin mahdollisuudet taiteelta (jonka pitäaisi niemomaan perustua vapauteen).
Taiteen merkitys on vähentynyt rajusti sitten 1960- ja -70 -lukujen. Silloin vielä saattoi oikeasti olla kuunnelluimpien biisien listalla jokin taidepläjäys. Nyt ajatus tuntuu todella kaukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi omistaa. Menee Firenzeen Ufficiin niin näkee todella taidetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi omistaa. Menee Firenzeen Ufficiin niin näkee todella taidetta.
Uffizi
Niistä hinnoista voi myös neuvotella. Omien taulujen hinnoista olen saanut tingattua yhteensä 4000 euroa pois.
Vierailija kirjoitti:
Onko taide enää merkityksellistä? Onko se sitä koskaan ollut (muissa kuin taiteilijoiden OmaKehussa)?
Suuret massat ostaa viihdettä. Maalaustaiteen sijaan julisteita, valokuvia, koristejuttuja. Taidekirjallisuuden sijaan viihdekirjallisuutta, sehän myykin hyvin, toisin kuin taide. Jopa Reijo Mäki elättää itsensä kyhäelmillään, mikä on stanan kunnioitettavaa. Taide-elokuvat ovat aivan marginaalissa, viihde jyrää niin palkinnonjaoissa kuin lippuluukuilla. Musiikista nyt puhumattakaan. Ja kuten nähdään tänä vuonna Emma-gaalan suhteen - poliittinen korrektius ja samanmielisyyden pakko vie viimeisetkin mahdollisuudet taiteelta (jonka pitäaisi niemomaan perustua vapauteen).
Taiteen merkitys on vähentynyt rajusti sitten 1960- ja -70 -lukujen. Silloin vielä saattoi oikeasti olla kuunnelluimpien biisien listalla jokin taidepläjäys. Nyt ajatus tuntuu todella kaukaiselta.
No ainakin taide on kokenut valtavan inflaation käsitteenä. Kun 'kaikki on taidetta' ajatusmaailma voitti, niin mikään ei oikein ole taidetta. Taidepiirit yrittävät hivuttautua viihteen rahapatojen ääreen ja samalla pysyä palkintomateriaalina. Siis sekä syödä kakun että pitää se ehjänä. Siinä pitää jo miellyttää niin montaa tahoa, että latteaksi menee, ja niin on mennytkin. Inflaatio. Nykyajan taiteella ei ole mitään sanottavaa, eikä annettavaa, se on tietyn keskiluokan kulissi, savuverho sekä sijoituskohde.
Ja Suomen suurimmat taiteilijathan on Anna Abreu ja Antti Tuisku. Että niin. Inflaatio.
Matrikkelitaiteilijan taulu on sijoituskohde, arvo kasvaa.
Kuvataidehan on saanut alkunsa luolamaalauksista. Se, mitä ymmärretään taiteella voi käytännössä sisältää mitä vaan. Toisekseen aloittajan käsitys on sangen suppea siksi, että onko taiteen tarkoitus olla jotain sellaista, mitä omistaa kotonaan? Onko se keskeistä? Taiteeseen voi tutustua kirjojen välityksellä ja netistä nyt löytää kuvia ja tietoja aivan rajattomasti. Joku puhui jotain taideteosten energiasta, joka välittyy vain alkuperäisen teoksen ääressä. "Alkuperäisyyskin" on suure, johon taiteen määrittelysssä törmää yhtä lailla kuin tuo "omistajuuskin". Näitä voi ja pitää hieman kyseenalaistaa. Taiteessakin sitä tehdään jatkuvasti. Itse pidän puhetta elottoman kappaleen energioista hieman hömppänä, mutta jos se tuo jollekin lisäarvoa niin se hänelle suotakoot.
Mullakin on instagramissa hienoja valokuvia,joista saat halavalla hienoja kokonaisuuksia,senkun kysyt. Ihmisiä,luontoa,kummallisuuksia jne. Ja joo,redbubblessa kanssa.