Kurosella on osuva rakkauden määritelmä:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Kyse ei ole mistään hyväksikäytöstä tai työstä vaan tarkoittaa sitä, että se ihminen joka olet, kaikkineen päivineen on se puuttuva palanen toisen ihmisen elämässä. Just sellaisena kun olet, tekemättä mitään.

Niin, no voisiko olla ettei se ole vastaus yhtään kenenkään tarpeisiin? Tai voisiko olla, että on ihmisiä, joita pelottaa ettei olisi? Jos tulet jätetyksi, se tarkoitti sitä, ettet ollutkaan vastaus sen ihmisen tarpeisiin, joka oli itsellesi tärkeä ja jolle annoit kauneimpasi ja jota rakastit. Kivaa.

Se taitaa olla niin, että jos tulet jätetyksi, et ollutkaan vastaus sen ihmisen tarpeisiin. Nyt ymmärtän, mitä ajoit yllä takaa (olen ap, en se jolle vastasit). Mutta silti sinun pitää yrittää antaa kauneimpasi. No, sitähän elämä on.... ei kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Kyse ei ole mistään hyväksikäytöstä tai työstä vaan tarkoittaa sitä, että se ihminen joka olet, kaikkineen päivineen on se puuttuva palanen toisen ihmisen elämässä. Just sellaisena kun olet, tekemättä mitään.

Niin, no voisiko olla ettei se ole vastaus yhtään kenenkään tarpeisiin? Tai voisiko olla, että on ihmisiä, joita pelottaa ettei olisi? Jos tulet jätetyksi, se tarkoitti sitä, ettet ollutkaan vastaus sen ihmisen tarpeisiin, joka oli itsellesi tärkeä ja jolle annoit kauneimpasi ja jota rakastit. Kivaa.

Jos tulet käytetyksi voi olla niin , että ne toisen tarpeet ovat muuttuneet tai itse ole muuttunut niin ettet enää vastaa hänen tarpeisiin. Tässä kohtaa tulee se tahtominen kuvioihin. Elämä ei olekkaan itsekästä minä, minä minä juttua.

Eikö rakkauden todellinen määritelmä olekaan se, että selviää temppareista pariskuntana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

Luin, mutta en keskustellut siitä, vaan tuosta kohdasta, mistä keskustelin. Eihän se vain toisen (omien tarpeiden täyttymisen) asian varassa seiso. Rakkaus siis.

Oletko yksinkertainen? Tuossa sanotaan, että se toinen täyttää sinun tarpeesi ja sinä hänen. Luoja mikä idiootti. Mikä nepsy ongelma sinulta löytyy?

Mikä ihmeen hermostuja itse olet? Jos et ymmärrä lukemaasi, älä siitä kirjoittajalle raivoa, vaan mene itse opettelemaan luetun ymmärtämistä. En ala toistaa tekstiäni, ota se rauhallisesti uudestaan ja palaa asiaan, jos vielä jäi jotain epäselväksi.

Kuten sanottu, et ymmärtänyt aloitusta ja jäät jankkamaan pskaa.

A) et sanonut etten ymmärtänyt aloitusta, ainoastaan oletit sanovasi

B) ymmärsin aloituksen ja siinä oli rakkaudelle kaksi aspektia. 1: toinen täyttä omat tarpeet ja 2: hoksaa, että on itse vastaus toisen tarpeisiin.

Keskustelin siitä, kun jälkimmäistä ei koskaan tapahdu.

Capiche?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Eihän sitä voi tietääkään, ellei ole kommunikointia. Mutta jos puhutaan, niin kyllä se minusta enemmän on kuin pelkkää uskoa.

Asiaa helpottaa, jos puolisoilla on samanlaiset tarpeet. Sitten tulee vähän vahingossakin täytettyä tarpeet, kun ajattelee, mitä itse haluaisi, niin sen teen toiselle. Ongelmahan tulee erilaisuudesta, kun ei tajuta toisella olevan toiselaisia tarpeita.

No, itse olin 10 vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa, josta en ikinä kokenut, että voisin täyttää hänen tarpeitaan. Omani täyttyivät kyllä. Hän ei valitanut, en silsti saanut minkäänlaista kokemusta siitä, etä olisin täyttänyt hänen tarpeensa. Esim. inhosin seksiä, olikohan hänellä sellainen tarve kumppanille?

No, niin minäkin olin 20 v parisuhteessa, jossa loppuun asti luulin kaiken olevan hyvin. Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Lasten mukaan tämä uusi on aivan samanlainen kuin mies itse. Eli ymmärtää miehen tarpeet paremmin kuin minä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Kyse ei ole mistään hyväksikäytöstä tai työstä vaan tarkoittaa sitä, että se ihminen joka olet, kaikkineen päivineen on se puuttuva palanen toisen ihmisen elämässä. Just sellaisena kun olet, tekemättä mitään.

Niin, no voisiko olla ettei se ole vastaus yhtään kenenkään tarpeisiin? Tai voisiko olla, että on ihmisiä, joita pelottaa ettei olisi? Jos tulet jätetyksi, se tarkoitti sitä, ettet ollutkaan vastaus sen ihmisen tarpeisiin, joka oli itsellesi tärkeä ja jolle annoit kauneimpasi ja jota rakastit. Kivaa.

Jos tulet käytetyksi voi olla niin , että ne toisen tarpeet ovat muuttuneet tai itse ole muuttunut niin ettet enää vastaa hänen tarpeisiin. Tässä kohtaa tulee se tahtominen kuvioihin. Elämä ei olekkaan itsekästä minä, minä minä juttua.

Ai kun tulet jätetyksi, niin siitä alkaa tahtominen? Mitä sä oikein selität!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Eihän sitä voi tietääkään, ellei ole kommunikointia. Mutta jos puhutaan, niin kyllä se minusta enemmän on kuin pelkkää uskoa.

Asiaa helpottaa, jos puolisoilla on samanlaiset tarpeet. Sitten tulee vähän vahingossakin täytettyä tarpeet, kun ajattelee, mitä itse haluaisi, niin sen teen toiselle. Ongelmahan tulee erilaisuudesta, kun ei tajuta toisella olevan toiselaisia tarpeita.

No, itse olin 10 vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa, josta en ikinä kokenut, että voisin täyttää hänen tarpeitaan. Omani täyttyivät kyllä. Hän ei valitanut, en silsti saanut minkäänlaista kokemusta siitä, etä olisin täyttänyt hänen tarpeensa. Esim. inhosin seksiä, olikohan hänellä sellainen tarve kumppanille?

No, niin minäkin olin 20 v parisuhteessa, jossa loppuun asti luulin kaiken olevan hyvin. Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Lasten mukaan tämä uusi on aivan samanlainen kuin mies itse. Eli ymmärtää miehen tarpeet paremmin kuin minä?

Ap

No, mä en hetkeäkään luullut minkään olevan hyvin ja siis häivyin liitosta itse.

Onko tämä Sami Kuronen Matti Kurosen (pappi?) sukulaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Eihän sitä voi tietääkään, ellei ole kommunikointia. Mutta jos puhutaan, niin kyllä se minusta enemmän on kuin pelkkää uskoa.

Asiaa helpottaa, jos puolisoilla on samanlaiset tarpeet. Sitten tulee vähän vahingossakin täytettyä tarpeet, kun ajattelee, mitä itse haluaisi, niin sen teen toiselle. Ongelmahan tulee erilaisuudesta, kun ei tajuta toisella olevan toiselaisia tarpeita.

No, itse olin 10 vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa, josta en ikinä kokenut, että voisin täyttää hänen tarpeitaan. Omani täyttyivät kyllä. Hän ei valitanut, en silsti saanut minkäänlaista kokemusta siitä, etä olisin täyttänyt hänen tarpeensa. Esim. inhosin seksiä, olikohan hänellä sellainen tarve kumppanille?

No, niin minäkin olin 20 v parisuhteessa, jossa loppuun asti luulin kaiken olevan hyvin. Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Lasten mukaan tämä uusi on aivan samanlainen kuin mies itse. Eli ymmärtää miehen tarpeet paremmin kuin minä?

Ap

No, mä en hetkeäkään luullut minkään olevan hyvin ja siis häivyin liitosta itse.

Minulla ei taas ollut mitään merkkiä, josta olisin voinut päätellä, ettei asiat ole hyvin. Oli seksiä, oli aamupusut, lähtöpusut, tulopusut, iltapusut. Oli keskustelua. Oli yöt lusikassa nukkumista. Jne.

Miehellä oli kuitenkin yksi pohjaton tarve: saada ihailua. Sitä minä en kyennyt antamaan riittävästi. Luulin, että se riittää, ettei nalkuta eikä kritisoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

Luin, mutta en keskustellut siitä, vaan tuosta kohdasta, mistä keskustelin. Eihän se vain toisen (omien tarpeiden täyttymisen) asian varassa seiso. Rakkaus siis.

Oletko yksinkertainen? Tuossa sanotaan, että se toinen täyttää sinun tarpeesi ja sinä hänen. Luoja mikä idiootti. Mikä nepsy ongelma sinulta löytyy?

Mikä ihmeen hermostuja itse olet? Jos et ymmärrä lukemaasi, älä siitä kirjoittajalle raivoa, vaan mene itse opettelemaan luetun ymmärtämistä. En ala toistaa tekstiäni, ota se rauhallisesti uudestaan ja palaa asiaan, jos vielä jäi jotain epäselväksi.

Kuten sanottu, et ymmärtänyt aloitusta ja jäät jankkamaan pskaa.

A) et sanonut etten ymmärtänyt aloitusta, ainoastaan oletit sanovasi

B) ymmärsin aloituksen ja siinä oli rakkaudelle kaksi aspektia. 1: toinen täyttä omat tarpeet ja 2: hoksaa, että on itse vastaus toisen tarpeisiin.

Keskustelin siitä, kun jälkimmäistä ei koskaan tapahdu.

Capiche?

Capiche? Mitä vit*ua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Eihän sitä voi tietääkään, ellei ole kommunikointia. Mutta jos puhutaan, niin kyllä se minusta enemmän on kuin pelkkää uskoa.

Asiaa helpottaa, jos puolisoilla on samanlaiset tarpeet. Sitten tulee vähän vahingossakin täytettyä tarpeet, kun ajattelee, mitä itse haluaisi, niin sen teen toiselle. Ongelmahan tulee erilaisuudesta, kun ei tajuta toisella olevan toiselaisia tarpeita.

No, itse olin 10 vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa, josta en ikinä kokenut, että voisin täyttää hänen tarpeitaan. Omani täyttyivät kyllä. Hän ei valitanut, en silsti saanut minkäänlaista kokemusta siitä, etä olisin täyttänyt hänen tarpeensa. Esim. inhosin seksiä, olikohan hänellä sellainen tarve kumppanille?

No, niin minäkin olin 20 v parisuhteessa, jossa loppuun asti luulin kaiken olevan hyvin. Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Lasten mukaan tämä uusi on aivan samanlainen kuin mies itse. Eli ymmärtää miehen tarpeet paremmin kuin minä?

Ap

Ja siis eihän kyse ole siitä, että toinen ymmärtää miehen tarpeet paremmin, vaan sinä et onnistunut täyttämään hänen tarpeitaan. Mutta siis voi myös olla, että hän jätti sinut siksi, että HÄN ei kokenut täyttävänsä sinun tarpeitasi. Se ei tarkoita, että hän olisi sitä tiedostanut. Se on asia ihmisessä itsessään, kun ei koe täyttävänsä toisen tarpeita, ei koe olevansa hänelle arvokas, niin toisen voi vain jättää.

Mä kokisin itseni silloin jätettynä tosi epäonnistuneeksi, koska on se vähän minunkin vastuullani, että toinen tietää joka päivä olevansa vastaus mun unelmiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

Luin, mutta en keskustellut siitä, vaan tuosta kohdasta, mistä keskustelin. Eihän se vain toisen (omien tarpeiden täyttymisen) asian varassa seiso. Rakkaus siis.

Oletko yksinkertainen? Tuossa sanotaan, että se toinen täyttää sinun tarpeesi ja sinä hänen. Luoja mikä idiootti. Mikä nepsy ongelma sinulta löytyy?

Mikä ihmeen hermostuja itse olet? Jos et ymmärrä lukemaasi, älä siitä kirjoittajalle raivoa, vaan mene itse opettelemaan luetun ymmärtämistä. En ala toistaa tekstiäni, ota se rauhallisesti uudestaan ja palaa asiaan, jos vielä jäi jotain epäselväksi.

Kuten sanottu, et ymmärtänyt aloitusta ja jäät jankkamaan pskaa.

A) et sanonut etten ymmärtänyt aloitusta, ainoastaan oletit sanovasi

B) ymmärsin aloituksen ja siinä oli rakkaudelle kaksi aspektia. 1: toinen täyttä omat tarpeet ja 2: hoksaa, että on itse vastaus toisen tarpeisiin.

Keskustelin siitä, kun jälkimmäistä ei koskaan tapahdu.

Capiche?

Capiche? Mitä vit*ua?

Capiche = onko selvä

Vierailija kirjoitti:

Eikö rakkauden todellinen määritelmä olekaan se, että selviää temppareista pariskuntana?

Heh, jos temppareista jotain oppii niin sen, että rakkaus on harvinaista. Toisiaan siellä satuttavat parit eivät ole rakastuneita, koska rakastunut haluaa olla vain rakkaansa kanssa. He eivät myöskään rakasta, koska jos rakastaa, tekee sen päätöksen, että ei satuta toista, vaikka omat halut meinasivatkin viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Eihän sitä voi tietääkään, ellei ole kommunikointia. Mutta jos puhutaan, niin kyllä se minusta enemmän on kuin pelkkää uskoa.

Asiaa helpottaa, jos puolisoilla on samanlaiset tarpeet. Sitten tulee vähän vahingossakin täytettyä tarpeet, kun ajattelee, mitä itse haluaisi, niin sen teen toiselle. Ongelmahan tulee erilaisuudesta, kun ei tajuta toisella olevan toiselaisia tarpeita.

No, itse olin 10 vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa, josta en ikinä kokenut, että voisin täyttää hänen tarpeitaan. Omani täyttyivät kyllä. Hän ei valitanut, en silsti saanut minkäänlaista kokemusta siitä, etä olisin täyttänyt hänen tarpeensa. Esim. inhosin seksiä, olikohan hänellä sellainen tarve kumppanille?

No, niin minäkin olin 20 v parisuhteessa, jossa loppuun asti luulin kaiken olevan hyvin. Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Lasten mukaan tämä uusi on aivan samanlainen kuin mies itse. Eli ymmärtää miehen tarpeet paremmin kuin minä?

Ap

No, mä en hetkeäkään luullut minkään olevan hyvin ja siis häivyin liitosta itse.

Minulla ei taas ollut mitään merkkiä, josta olisin voinut päätellä, ettei asiat ole hyvin. Oli seksiä, oli aamupusut, lähtöpusut, tulopusut, iltapusut. Oli keskustelua. Oli yöt lusikassa nukkumista. Jne.

Miehellä oli kuitenkin yksi pohjaton tarve: saada ihailua. Sitä minä en kyennyt antamaan riittävästi. Luulin, että se riittää, ettei nalkuta eikä kritisoi.

Niin, hän ei saanut päivittäin tuntea olevansa vastaus sun unelmiisi, en mäkään sellaisen puolison kanssa haluaisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Eihän sitä voi tietääkään, ellei ole kommunikointia. Mutta jos puhutaan, niin kyllä se minusta enemmän on kuin pelkkää uskoa.

Asiaa helpottaa, jos puolisoilla on samanlaiset tarpeet. Sitten tulee vähän vahingossakin täytettyä tarpeet, kun ajattelee, mitä itse haluaisi, niin sen teen toiselle. Ongelmahan tulee erilaisuudesta, kun ei tajuta toisella olevan toiselaisia tarpeita.

No, itse olin 10 vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa, josta en ikinä kokenut, että voisin täyttää hänen tarpeitaan. Omani täyttyivät kyllä. Hän ei valitanut, en silsti saanut minkäänlaista kokemusta siitä, etä olisin täyttänyt hänen tarpeensa. Esim. inhosin seksiä, olikohan hänellä sellainen tarve kumppanille?

No, niin minäkin olin 20 v parisuhteessa, jossa loppuun asti luulin kaiken olevan hyvin. Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Lasten mukaan tämä uusi on aivan samanlainen kuin mies itse. Eli ymmärtää miehen tarpeet paremmin kuin minä?

Ap

No, mä en hetkeäkään luullut minkään olevan hyvin ja siis häivyin liitosta itse.

Mä pidin huolen siitä, että mun mies tiesi joka päivä olevansa vastaus mun unelmiini, mutta koska en saanut samnlaista käytöstä takaisin päin koin olevani ihan turha hänelle ja lähdin. Voi olla, että mies oli ihan tyytyväinen, mutta en itse voi hyvin jos sitä ei osoiteta isommalla ilollla ja innolla. Voi olla toki persoonakysymyskin, mun persoona on sellainen, että pystyn sen näyttämään, mutta siis se ei tarkoita, että olisin jokin tehokas kotitalouskone, ei alkuunkaan. Mutta kotityöt on mulle aivan peanuts rakkauden rinnalla. Haluaahan nitä sitten tehdä, jos on hyvä olla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Eihän sitä voi tietääkään, ellei ole kommunikointia. Mutta jos puhutaan, niin kyllä se minusta enemmän on kuin pelkkää uskoa.

Asiaa helpottaa, jos puolisoilla on samanlaiset tarpeet. Sitten tulee vähän vahingossakin täytettyä tarpeet, kun ajattelee, mitä itse haluaisi, niin sen teen toiselle. Ongelmahan tulee erilaisuudesta, kun ei tajuta toisella olevan toiselaisia tarpeita.

No, itse olin 10 vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa, josta en ikinä kokenut, että voisin täyttää hänen tarpeitaan. Omani täyttyivät kyllä. Hän ei valitanut, en silsti saanut minkäänlaista kokemusta siitä, etä olisin täyttänyt hänen tarpeensa. Esim. inhosin seksiä, olikohan hänellä sellainen tarve kumppanille?

No, niin minäkin olin 20 v parisuhteessa, jossa loppuun asti luulin kaiken olevan hyvin. Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Lasten mukaan tämä uusi on aivan samanlainen kuin mies itse. Eli ymmärtää miehen tarpeet paremmin kuin minä?

Ap

No, mä en hetkeäkään luullut minkään olevan hyvin ja siis häivyin liitosta itse.

Minulla ei taas ollut mitään merkkiä, josta olisin voinut päätellä, ettei asiat ole hyvin. Oli seksiä, oli aamupusut, lähtöpusut, tulopusut, iltapusut. Oli keskustelua. Oli yöt lusikassa nukkumista. Jne.

Miehellä oli kuitenkin yksi pohjaton tarve: saada ihailua. Sitä minä en kyennyt antamaan riittävästi. Luulin, että se riittää, ettei nalkuta eikä kritisoi.

Niin, hän ei saanut päivittäin tuntea olevansa vastaus sun unelmiisi, en mäkään sellaisen puolison kanssa haluaisi olla.

Hyvä pointti. En ole tullut ajatelleeksikaan tuota näkökulmaa.

Mutta: mies ei ollut täysi vastaus unelmiini, mutta riittävä kuitenkin. Ei minulla ollut valitettavaa, vain kiitollisuuden aiheita.

Ei nykyinenkään mieheni täytä kaikkia unelmieni kriteereitä. Silti tahdon rakastaa häntä.

Ei kukaan täytä kaikkia toisen unelmia, eli turha luulla, että sellainen olisi mahdollista. Ja sitten ei täytä etenkään, jos unelma on tyyliä miljardööri, jolla menestyvät yritys, mutta silti paljon kotosalla....

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Sitähän se rakkaus on että ei kysytä koko ajan että mitä se minua hyödyttää vaan että mitä se MEITÄ hyödyttää. Jos pyrit olemaan kaikin mahdollisin tavoin vastaus sen toisen tarpeisiin niin silloin voit myös odottaa että hän on vuorostaan sitten vastaus kaikkiin sinun tarpeisiisi. Kun siis annat kaikkesi niin myös kaiken saat.

Jos lähtee aina siitä että ensin pitää saada ennen kuin voi antaa niin siitä ei juuri mitään hyvää ja aitoa synny.

En allekirjoita tuota. Eka lause on totta ja se että rakkaus rakastumisen jälkeen on päätös ja valinta jota on uusinnettava ikuisesti ja tärkeimmin silloin kun se ei ole helppoa ja vaivatonta.

Mutta omat tarpeet siinäkin on taustalla, että halutaan olla liitossa jossa kumpikin on toiseen ehdoitta sitoutunut. Ehkä se sietämispuoli ja se mitä itse tekee toisen hyväksi on sitten enemmän ihmisen kokemuksessa pinnalla päivästä toiseen kun tunteet on hiipuneet sellaiseksi kaverirakkaudeksi, mutta nihkeä sävy tuossa määritelmässä on, niinkuin rakkaus olisi muka jotenkin pyyteetöntä uhrautumista. En itse haluaisi olla sellaisen kanssa joka noin ajattelee, jos ei multa koe saavansa mitään ja pitää itseään jonain marttyyrinä niin kyllä se on eron paikka. Samaten jos itsestä alkaa tuntua pysyvästi, että suhde ei enää palvele mua millään tavalla. Kai mä sitten en tunnusta ehdottoman rakkauden olemassaoloa parisuhteessa. Lapsen ja vanhemman tai sisarusten välillä sellaista voi ollakin, mutta pidän kyllä sitäkin todella sairaana. Omat välit vanhempiin on katki koska he ovat vaikeita ihmisiä joiden läsnäolo elämässäni tekee mulle pahaa ja uhkaa terveyttäni. En näe mitään hyvää tai hienoa siinä, että mistään syystä sitoutuisin kestämään sitä pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Kyse ei ole mistään hyväksikäytöstä tai työstä vaan tarkoittaa sitä, että se ihminen joka olet, kaikkineen päivineen on se puuttuva palanen toisen ihmisen elämässä. Just sellaisena kun olet, tekemättä mitään.

Niin, no voisiko olla ettei se ole vastaus yhtään kenenkään tarpeisiin? Tai voisiko olla, että on ihmisiä, joita pelottaa ettei olisi? Jos tulet jätetyksi, se tarkoitti sitä, ettet ollutkaan vastaus sen ihmisen tarpeisiin, joka oli itsellesi tärkeä ja jolle annoit kauneimpasi ja jota rakastit. Kivaa.

Rakkaus ei ole mikään kodinkone, jonka mukana tulee takuulappu kun ostat sen Gigantista. Et voi reklamoida mihinkään. Muutta kuin itsellesi. Nykyihmisen kuluttaminen ja minä minä -asenne näkyy kyllä tässäkin keskustelussa. Ikään kuin se rakkaussuhde, joka päättyi eroon olisi ollut viallinen, palautettava ja mieluiten rahat takaisin -tapaus. Ei pystytä näkemään elämää ja sen kauneutta, jonkin asian eteen tehdyn työn arvoa. Ajatellaan, että kun rakkaus epäonnistui niin "tulipa tehtyä turhaa työtä". Todellisuudessa kaikki kokemamme muokkaa ja kehittää meitä jos vaan ymmärrämme ottaa opit vastaan. Ihminen ei näe mitä hän suhteen myötä todella "saa", koska on liian kärkäs pitämään huolta siitä, että saa "sen" minkä ansaitsee. Itse määrittelemänsä paketin, nimeltä rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Kuka Kuronen, missä?

Matti J. Kuronen jossain lehdessä. Tämän olisi voinut aloituksessa mainita kun nimestä Kuronen tulee ihan joku muu henkilö mieleen.