Lue keskustelun säännöt.
Mille alalle sopii herkkä, empaattinen ja kiltti ihminen?
Vääränlainen
05.11.2019 |
Nykymaailmassa tuntuu, että tällainen ihminen ei sovi oikein mihinkään.
Olen opiskellut asiantuntija-ammattiin, mutta koen että joudun päivästä toiseen esittämään muuta kuin olen.
Mietin, että onko edes olemassa alaa, jossa juuri nämä ominaisuudet on arvossaan, eikä heikkouksia.
Mitään ideoita?
Kommentit (137)
Täällä on ihan hassuja mielikuvia ammateista, esim. kukkakauppa..kiiretöntä kukkien hoivaamista ja mukavia asiakkaita. Kaupan kassa..kiireetöntä työtä ja mukavia asiakkaita. Siivoustyö, kiireetöntä myös ja mukavaa vain. Ilmeisesti kommentoijilta, jotka on itse tehneet ko. työtä 70-luvulla tai luottavat omiin päätelmiinsä "kävin joskus kukkakaupassa ja näytti mukavalta se homma".
Todellisuudessa kyllä palvelualan työt ovat sellaisia, että ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä ja hankaliakin tilanteita on. Työtahti voi olla kova. Siivoustyö alipalkattua ja työmäärät hurjat, stressaavaa työtä ja kiitosta ei välttämättä koskaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä tee ongelmaa itsellesi omista luonteenpiirteistäsi. Opiskele ihan vaan joku itseäsi kiinnostava ammatti ja hakeudu töihin. Jokainen saa olla semmoinen kuin on. Jos joku ei tykkää sinun kiltistä luonteestasi, mitä siitä. Teet työtä itsesi elättämistä varten.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ominaisuutesi ovat ihan hyviä ja hyödyksi monella alalla. Oleellisempaa on, miten herkkyytesi sinussa ilmenee. Jäävätkö asiat vaivaamaan sinua vielä työpäivän jälkeenkin? Jos vaikka näet tai kuulet työssäsi jotain kamalaa? Tai aiheuttaako herkkyytesi sinulle ongelmia, jos saat negatiivista palautetta? Vai pystytkö herkkyytesi avulla ymmärtämään paremmin negatiivisen palautteen antajaa? Ymmärtämään sitä ikävää asiakasta, joka huusi ja tiuski sinulle?
Jos pystyt erottamaan selkeästi omat tunteesi muiden tunteista ja kärsimyksistä, monet hoiva- ja hoitoalan työpaikat, hyvinvointiin liittyvät työpaikat, eläinten kanssa tapahtuvat työpaikat jne ovat omiaan sulle. Jos taas et pysty, järkytyt herkästi näkemästäsi ja kuulemastasi tai samaistut herkästi toisen tilanteeseen, sulle sopii parhaiten sellainen työ, missä ei ole tällaisia elementtejä. Esimerkiksi kirjanpitäjä.
Mä kuvittelin nuorena olevani noilla ominaisuuksilla sopiva sairaanhoitajaksi. Ja tietyssä mielessä olinkin. Potilaat tykkäsivät. Jopa ne, jotka tullessaan olivat vihaisia ja agressiivisiakin. En kuitenkaan osannut päästää henkisesti irti asioista, joita työssäni kohtasin. Parissa vuodessa työssä näkemäni asiat alkoivat tulla uniinikin. Tajusin olevani ihan väärällä alalla, vaikka olin myös työkavereideni keskuudessa pidetty työntekijä. Vaihdoin it-alalle ja olen ollut tyytyväinen.
Sama täällä. Olen myös sairaanhoitaja ja alaa vaihtamassa. En kyllä suosittele sh työtä kenellekään herkälle ja empaattiselle. Työssä täytyy olla kova ja tehokas.
Jonkun mainitsema muusikon työ ei tosiaankaan sovi herkälle, ja muutenkin taidealoilla saa olla sitkeä, ja riskejä pelkäämätön, jos aikoo saada leivän pöytään.
Kirjanpito voisi olla sopivaa? Tai muu jossa saa tehdä omaan tahtiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä kiinnostavin on työ kukkakaupassa. Kukkakauppatyössä harvemmin voi epäonnistua. Eikä ihmiset hoputa, ilkeile tai valita.
Harmi, että palkka on hyvin matala.Kertoo ettet tiedä alasta mitään. Hyvin useinkin voi epäonnistua jos tekee tilaustyönä erilaisia asetelmia ja kimppuja. Aikataulut on usein tiukat, tilaukset tulee viime tingassa, on vääränlaiset/väriset kukat myytävänä, väärin pakattu, eivät kestä päivääkään, vanhoja kukkia hautalaitteissa jne. Kukkakaupassa työskentely ei ole pelkästään kukkien kastelua ja ihailua.
Okei. Minulla on käsitys kukkakauppatyöstä, että siellä sidotaan nättejä kimppuja.
En kuitenkaan usko, ettö työ on niin stressaavaa, kuin monessa muussa paikassa. Kyllä asiakas jo kimpun ostovaiheessa näkee, jos kukat ovat huonoja. Ei huonoa tavaraa voi myydä missään saamatta palautetta.
Jos kukkien ja työn lastu on ok, en usko, että asiakkailla on valittamista. Sitäpaitsi kukat yleensä viedään jollekin, joten kimpun antaja ei jää katselemaan vanhojen kukkien kuihtumista.
Kukkakaupassa käydään ennen juhlahetkeä, synttäreitä, hää-, hautajaisjuhlia yms. Ihmisillä on muut asiat mielessä ja yleensä kiire kukkia hakiessa, joten eivät ehdi valittamaan.
Kukat työkaverina eivät vittuile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ominaisuutesi ovat ihan hyviä ja hyödyksi monella alalla. Oleellisempaa on, miten herkkyytesi sinussa ilmenee. Jäävätkö asiat vaivaamaan sinua vielä työpäivän jälkeenkin? Jos vaikka näet tai kuulet työssäsi jotain kamalaa? Tai aiheuttaako herkkyytesi sinulle ongelmia, jos saat negatiivista palautetta? Vai pystytkö herkkyytesi avulla ymmärtämään paremmin negatiivisen palautteen antajaa? Ymmärtämään sitä ikävää asiakasta, joka huusi ja tiuski sinulle?
Jos pystyt erottamaan selkeästi omat tunteesi muiden tunteista ja kärsimyksistä, monet hoiva- ja hoitoalan työpaikat, hyvinvointiin liittyvät työpaikat, eläinten kanssa tapahtuvat työpaikat jne ovat omiaan sulle. Jos taas et pysty, järkytyt herkästi näkemästäsi ja kuulemastasi tai samaistut herkästi toisen tilanteeseen, sulle sopii parhaiten sellainen työ, missä ei ole tällaisia elementtejä. Esimerkiksi kirjanpitäjä.
Mä kuvittelin nuorena olevani noilla ominaisuuksilla sopiva sairaanhoitajaksi. Ja tietyssä mielessä olinkin. Potilaat tykkäsivät. Jopa ne, jotka tullessaan olivat vihaisia ja agressiivisiakin. En kuitenkaan osannut päästää henkisesti irti asioista, joita työssäni kohtasin. Parissa vuodessa työssä näkemäni asiat alkoivat tulla uniinikin. Tajusin olevani ihan väärällä alalla, vaikka olin myös työkavereideni keskuudessa pidetty työntekijä. Vaihdoin it-alalle ja olen ollut tyytyväinen.
Sama täällä. Olen myös sairaanhoitaja ja alaa vaihtamassa. En kyllä suosittele sh työtä kenellekään herkälle ja empaattiselle. Työssä täytyy olla kova ja tehokas.
Naisvaltainen työyhteisö olisi kammotus herkälle. En jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan hassuja mielikuvia ammateista, esim. kukkakauppa..kiiretöntä kukkien hoivaamista ja mukavia asiakkaita. Kaupan kassa..kiireetöntä työtä ja mukavia asiakkaita. Siivoustyö, kiireetöntä myös ja mukavaa vain. Ilmeisesti kommentoijilta, jotka on itse tehneet ko. työtä 70-luvulla tai luottavat omiin päätelmiinsä "kävin joskus kukkakaupassa ja näytti mukavalta se homma".
Todellisuudessa kyllä palvelualan työt ovat sellaisia, että ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä ja hankaliakin tilanteita on. Työtahti voi olla kova. Siivoustyö alipalkattua ja työmäärät hurjat, stressaavaa työtä ja kiitosta ei välttämättä koskaan saa.
Siivoustyö on kiireistä. Olen tehnyt sitä muutamassa paikassa. Jos löytää hyvän paikan, tekee työnsä hyvin ja on huomaamaton, kenelläkään ei ole ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti
Psykologi
Muusikko
ValokuvaajaTerapeutin tai psykologin työ saattaa olla henkisesti liian rankkaa herkälle ja empaattiselle ihmiselle.
Nimimerkillä kiinnostaisi kyllä, mutta kun ahdistavat liikaa.
Totta. Toinen on hoitoala. Mielestäni ei sovi herkille.
Joku järjestötyö tai työ seurakunnassa voisi myös sopia. Kirjasto?
Hoitotyö ei missään nimessä käy - siellä ovat kovimmat riivinrautanaiset töissä ja niiltä saa henkisesti turpaan joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan hassuja mielikuvia ammateista, esim. kukkakauppa..kiiretöntä kukkien hoivaamista ja mukavia asiakkaita. Kaupan kassa..kiireetöntä työtä ja mukavia asiakkaita. Siivoustyö, kiireetöntä myös ja mukavaa vain. Ilmeisesti kommentoijilta, jotka on itse tehneet ko. työtä 70-luvulla tai luottavat omiin päätelmiinsä "kävin joskus kukkakaupassa ja näytti mukavalta se homma".
Todellisuudessa kyllä palvelualan työt ovat sellaisia, että ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä ja hankaliakin tilanteita on. Työtahti voi olla kova. Siivoustyö alipalkattua ja työmäärät hurjat, stressaavaa työtä ja kiitosta ei välttämättä koskaan saa.
Siivoustyö on kiireistä. Olen tehnyt sitä muutamassa paikassa. Jos löytää hyvän paikan, tekee työnsä hyvin ja on huomaamaton, kenelläkään ei ole ongelmaa.
Siivoustyö on äärimmäisen rankkaa fyysisesti, en voi suositella, jos ei halua rikkoa itseään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan kaupan ala. Tää on ihan helvetistä!!!! T. Vaatemyyjä
Tämä keskustelu tulee hyvään saumaan, sillä itsekin painin samanlaisten kysymysten äärellä. Tässä hieman omia mietteitäni. Olen kuvailemasi kaltainen luonteeltani ja opiskelen toista vuotta varhaiskasvatuksen opettajaksi (kasvatustieteiden kandidaatiksi). Teoriaopinnot ovat olleet mielenkiintoisia, mutta käytännön työ on valitettavasti minulle aivan liian uuvuttavaa, mikä on tullut esille harjoittelujaksojen kautta. Pidän lapsista valtavasti, mutta en ole kovin sanavalmis ja puheääneni on hiljainen ja rauhallinen, mikä vaikeuttaa ryhmänhallintaa. Kaikenlaisia persoonallisuuksia toki tarvitaan, mutta siitä huolimatta en koe sopivani muottiin - yleensä tällä alalla työskentelevät kun tuntuvat olevan ulospäinsuuntautuneita, melko puheliaita ja heittäytymiskykyisiä.
Ajattelin käydä nämä opinnot loppuun, mutta on hyvin todennäköistä, etten tule työskentelemään varhaiskasvatuksen kentällä opettajana. Hallinnolliset tehtävät ja itsenäinen toimistotyöskentely olisi itselleni tällä hetkellä unelma, mutta tämä koulutus ei juurikaan valmenna niihin. Toisaalta koen, että voisin olla myös vahvoilla sellaisessa työssä, jossa voin kohdata yhden tai maksimissaan muutaman asiakkaan kerrallaan (terapialuonteinen työ, keskusteluapu tms.), sillä isossa ryhmässä ominaisuuteni jäävät helposti kollegoiden dominoivien luonteenpiirteiden varjoon. Vaikka introvertti olenkin, nautin ihmisten auttamisesta ja luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen rakentamisesta, minkä lisäksi olen mielelläni kuuntelevana korvana. Toivottavasti mekin löydämme vielä oman juttumme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltti ja empaattinen siskoni valmistui vasta eläinlääkäriksi ja on kuin luotu siihen työhön!! Tietysti siinä joutuu kohtaamaan myös kuolemaa ja surullisia omistajia, mutta siskoni osaa kohdata heidät suurella sydämellä ja on saanut paljon kiitosta ja positiivista palautetta! Täytyy vain tuntea itsensä ja varmistaa, ettei herkkyys ole sen laatuista että asiat jäisivät mieleen pyörimään vapaa-ajallakin. Pakko vielä huomauttaa, että hän ei ollut entuudestaan mikään lahjakas luonnontieteissä ja arvosanat olivat yläasteella ja lukiossa 6-7 tasoa, mutta kovalla työllä hän luki itsensä sisään.
Tuttavien ammatteja... Fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä, pienen kyläkaupan työntekijä, koneistaja, kirpputoriyrittäjä, leipuri ja hammaslääkäri. Kummityttö lukee yhteiskuntatieteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltteydestä on pelkkää haittaa jokaisella elämän osa-alueella. Kannattaa yrittää päästä siitä eroon. Lieneekö olemassa jotain assertiivisuuskursseja tms.
Vierailija kirjoitti:
Tutkija, saat olla yksin.
Onnea vaan, siinä vaiheessa kun apurahasta pitää taistella, tuolla kentällä kiltit syödään elävältä ja rahoitus loppuu siihen paikkaan.
Totta puhut, työelämässä pitäisi olla vaan kova, kylmä, tunteeton, rationaalinen realisti. Karua.
Oman kiltteyden ja empaattisuuden kanssa voi ja kannattaa opetella sopivat tunnetaidot, kuten omien rajojen laittaminen ja itsensä suojeleminen esim. liialta toisen asemaan asettumiselta.
Olen kiltti ja usein yliempaattinen. Olen erittäin menestynyt omalla luovalla alallani, jota mainitaan kateuden, kilpailun ja katkeruuden värittämäksi. Minulla on toiminimi. Herkkyydestäni on ollut ehdottomasti enemmän hyötyä kuin haittaa.
En ole halunnut toimia kylmästi ja kovasti, ja olen saanut monia hyviä ystäviä kollegoistani. Olen joutunut opettelemaan puolieni pitämistä esim. sopimus- ja tekijänoikeusasioissa, mutta niin joutuu jokainen.
En kannata ajattelua, jossa maailmasta 90% on niin kamalaa ettei sitä kestä vaan kannattaa välttää. Täällä on monia herkkiä ja empaattisia tyyppejä liikkeellä. Minusta on parasta opetella tuntemaan itsensä ja rajansa ja sitten lähteä rohkeasti seikkailemaan. Suosittelen ap:lle lämpimästi sellaista alaa, josta hän on vilpittömän kiinnostunut.
Ehdotuksia kirjoitti:
Toki jos olet nuori ja pystyt siihen mene lukemaan lakia tai lääkäriksi.
Ei missään nimessä.
Lakimiehen homma on jatkuvaa tappelua, venkoilua ja taistelua; pahimmassa tapauksessa siinä joutuu lain varjolla ajamaan täysin oman moraalin ja empatian vastaisia asioita. Tuloksena kiltillä ihmisellä helposti täysi burnout.
Lääkärinä taas empaattisella on nopeasti voimat finito, kun huomaa ettei pysty auttamaan ihmisiä niin paljon kuin tahtoisi, johtuen joko sairauden laadusta, liian pienistä resursseista (julkinen) tai potilaan puutteellisesta maksukyvystä (yksityinen).
Vierailija kirjoitti:
Elä tee ongelmaa itsellesi omista luonteenpiirteistäsi. Opiskele ihan vaan joku itseäsi kiinnostava ammatti ja hakeudu töihin. Jokainen saa olla semmoinen kuin on. Jos joku ei tykkää sinun kiltistä luonteestasi, mitä siitä. Teet työtä itsesi elättämistä varten.
Ihana, mutta naiivi kommentti. Kun et voi tehdä noin, olla siis välittämättä. Sitä joutuu kierteeseen ja lopulta masentuu. Toki tilanteet ja ihmiset ei ole mustavalkoisia ja joku onnistuukin olemaan ns. välittämättä, mutta itseltäni se ei onnistu.
Nuo ominaisuutesi ovat ihan hyviä ja hyödyksi monella alalla. Oleellisempaa on, miten herkkyytesi sinussa ilmenee. Jäävätkö asiat vaivaamaan sinua vielä työpäivän jälkeenkin? Jos vaikka näet tai kuulet työssäsi jotain kamalaa? Tai aiheuttaako herkkyytesi sinulle ongelmia, jos saat negatiivista palautetta? Vai pystytkö herkkyytesi avulla ymmärtämään paremmin negatiivisen palautteen antajaa? Ymmärtämään sitä ikävää asiakasta, joka huusi ja tiuski sinulle?
Jos pystyt erottamaan selkeästi omat tunteesi muiden tunteista ja kärsimyksistä, monet hoiva- ja hoitoalan työpaikat, hyvinvointiin liittyvät työpaikat, eläinten kanssa tapahtuvat työpaikat jne ovat omiaan sulle. Jos taas et pysty, järkytyt herkästi näkemästäsi ja kuulemastasi tai samaistut herkästi toisen tilanteeseen, sulle sopii parhaiten sellainen työ, missä ei ole tällaisia elementtejä. Esimerkiksi kirjanpitäjä.
Mä kuvittelin nuorena olevani noilla ominaisuuksilla sopiva sairaanhoitajaksi. Ja tietyssä mielessä olinkin. Potilaat tykkäsivät. Jopa ne, jotka tullessaan olivat vihaisia ja agressiivisiakin. En kuitenkaan osannut päästää henkisesti irti asioista, joita työssäni kohtasin. Parissa vuodessa työssä näkemäni asiat alkoivat tulla uniinikin. Tajusin olevani ihan väärällä alalla, vaikka olin myös työkavereideni keskuudessa pidetty työntekijä. Vaihdoin it-alalle ja olen ollut tyytyväinen.