Lue keskustelun säännöt.
Onko lastenhoitoapu appivanhemmiltani nyt verrannollinen minun heidän auttamiseensa heidän ollessa vanhoja?
05.11.2019 |
Painotus sanalla minun, ei mieheni eli heidän poikansa.
Haluan jo nyt harkita asiat perinpohjin eli jos he nyt tarjoutuvat ja joskus meidän pyynnöstämmekin hoitavat lapsiamme, lankeaako myös minulle myöhemmin kiitollisuudenvelka ja heidän auttamisensa? Korvaisin mielelläni avun nyt, en 20 tai 30 vuoden päästä, kun en tiedä, miten voin, millainen elämäntilanteeni on ja mitä tässä välissä tapahtuu. En halua tuntea viis - tai kuuskymppisenä huonoa omatuntoa, jos en vaikka jaksakaan tai halua.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän mummut ja papat on iäkkäämpiä kuin menneitten vuosikymmenten aikaan.
Monet jo sen ikäisiä kuin isomummut ja vanhapapat ennen. Ei puhettakaan, että heillä olisi
enää teetetty lastenhoitotyötä tai muutenkaan vaivattu. Kunnioitettiin korkeaa ikää.
Et nyt viitsisi kuitenkaan yleistää. Ei ne kaikki mummot ja papat ole haudan partailla kun lapsenlapsia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän mummut ja papat on iäkkäämpiä kuin menneitten vuosikymmenten aikaan.
Monet jo sen ikäisiä kuin isomummut ja vanhapapat ennen. Ei puhettakaan, että heillä olisi
enää teetetty lastenhoitotyötä tai muutenkaan vaivattu. Kunnioitettiin korkeaa ikää.Et nyt viitsisi kuitenkaan yleistää. Ei ne kaikki mummot ja papat ole haudan partailla kun lapsenlapsia tulee.
Niinpä. Monet saavat lapsen 25-vuotiaana ja silloin omat vanhemmat ovat usein siinä 50-55. Lastenlasten ollessa alakouluiässä ovat 60-65, mutta se ei nykyään ole mikään kepin varassa liikkuva vanhus, vaan energinen maailmanmatkaaja ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän mummut ja papat on iäkkäämpiä kuin menneitten vuosikymmenten aikaan.
Monet jo sen ikäisiä kuin isomummut ja vanhapapat ennen. Ei puhettakaan, että heillä olisi
enää teetetty lastenhoitotyötä tai muutenkaan vaivattu. Kunnioitettiin korkeaa ikää.Et nyt viitsisi kuitenkaan yleistää. Ei ne kaikki mummot ja papat ole haudan partailla kun lapsenlapsia tulee.
Tosiasiahan se on. Vielä 60-70-luvulla isovanhemmat oli nuoria, koska lapset tehtiin nuorena. Oma mummini oli 46v kun synnyin.
Nykyään lapset tehdään yhä myöhempänä ja on tilastollinen fakta. Monen isovanhemmat ovat 65v ylöspäin.
Eri.
Vierailija kirjoitti:
Moralisesti kyllä, sillä ei voi syödä vain rusinoita pullasta. Siis sinun ja miehesi, ovathan lapsetkin olleet yhteiset eli hyöty on tullut lastenhoidosta molemmille.
Meillä appivanhemmat oli vielä työelämässä, kun lapset oli pieniä ja pian eläkkeelle päästyään sairastuivat ja siksi eivät antaneet paljon hoitoapua.
Viimeiset 5v ollaan autettu tosi paljon, anoppi kuoli pari vuotta sitten ja nyt parin viikon päästä haudataan myös appi. Ja ollaan autettu nämä vuodet pyytettomästi, miettimättä ollaanko me saatu yhtä paljon apua vai ei.
Ja tämän, toisen ihmisen välittämisen ja empatiakyvyn haluamme antaa esimerkillä ja asenteella lapsillemme, pitämällä huolta läheisistämme, vaikka emme itse sitä vanhana odotakkaan, mutta yhtähyvin se voi olla heillä ystävä tai läheinen ja pidän sitä kasvatuksellisesti hyvin tärkeänä ja meidän vanhempien velvollisuus on antaa esimerkki hyvänä ihmisenä olemisesta.
Hienosti kirjotettu, periaatteessa olen samaa mieltä. Tosin joskus näillä kaikkein läheisillä voi olla tosi ikävät luonteet, mitkä tekevät auttamisen tai peräti yhdessäpidon mahdottomaksi. Ettehän tekään opeta lapsianne auttamaan ihmisiä jotka kohtelevat heitä kun kynnysmattoa? Ainahan hyvän ihmisen pitäisi kääntää se toinenkin poski, mutta tulevia sukupolvia ei kannata kasvattaa liian kilteiksi. Maailmassa on eri kulttuureja, myös sellaisia missä kiltin, lue heidän mielestään tyhmän, hyväksikäyttö on ihan hyväksyttyä. Lojaalisuus onkin sitten klaania kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän mummut ja papat on iäkkäämpiä kuin menneitten vuosikymmenten aikaan.
Monet jo sen ikäisiä kuin isomummut ja vanhapapat ennen. Ei puhettakaan, että heillä olisi
enää teetetty lastenhoitotyötä tai muutenkaan vaivattu. Kunnioitettiin korkeaa ikää.Et nyt viitsisi kuitenkaan yleistää. Ei ne kaikki mummot ja papat ole haudan partailla kun lapsenlapsia tulee.
Tosiasiahan se on. Vielä 60-70-luvulla isovanhemmat oli nuoria, koska lapset tehtiin nuorena. Oma mummini oli 46v kun synnyin.
Nykyään lapset tehdään yhä myöhempänä ja on tilastollinen fakta. Monen isovanhemmat ovat 65v ylöspäin.
Eri.
Politiikkojen mielestähän tämän päivän 65 v vastaa eilisen 50 veetä. Elikkä samat energiat pitäisi löytyä. Eläkeikää tullaan nostattamaan tulevaisuudessa rutkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei onneksi suju ihan niin yksioikoisesti kuin nyt mietit.
Yleisesti ajatellaan, miten suvun sisällä pitäisi hoitaa toisiaan syystä kuin syystä.
Äitini oli halukas hoitamaan lapsenlapsia, mutta hän ei liki 90 vuotiaana ja leskenä voi sietää ketään sörkkimään hänen asioitaan. Äitini on aina ollut tahtonaisia ja on yhä. Tänään saan sentään viedä hänelle omenapiirakkaa, koska ei jaksa enää itse leipoa.
Teen töitä vanhusten parissa, yksityisellä sektorilla, ja monelle on tärkeää vastata omasta elämästään niin kauan kuin järki toimii kuin notkua nuoremman sukupolven armoilla. Mikä hemmetin vimma sukulaisilla on sitten työntää nokkansa joka asiaan ja asettaa vaikkapa kieltoja omalle vanhemmalleen esim, ettei saa juoda viiniä? Henkilökunnan on pakko suostua lähiomaisten tahtoon, vaikka viinistä ei mitään haittaa olekaan. Sekö on sitten sitä "huolenpitoa"?
Jos appivanhempasi auttavat sillä keinoin, että olet velkaa heille, niin älä ota apua vastaan. Ei se mene niin. Elämä tuo tullessaan vaikka mitä. Yhtä lailla sinä voit olla silloin avun tarpeessa ja huonokuntoinen vaikkapa vakavan sairauden vuoksi, joten elä tätä päivää kuin huolittelet huomisesta.
Auttamista on niin monenlaista ja se lähtee ihan siitä, että haluaa auttaa. Miehesi on vastuussa appivanhemistasi, et sinä, ja teet sitten sen minkä voit ja pystyt. Vanhusten kykyjä ja voimia väheksytään aivan liikaa. Joskus yksi puhelinsoitto voi olla se tärkein juttu, mikä tekee vanhuksen päivästä hienon. Jos nyt jotakin apua haluat jo tässä vaiheessa miettiä sinen jonnekin tulevaisuuteen.
Moralisesti kyllä, sillä ei voi syödä vain rusinoita pullasta. Siis sinun ja miehesi, ovathan lapsetkin olleet yhteiset eli hyöty on tullut lastenhoidosta molemmille.
Meillä appivanhemmat oli vielä työelämässä, kun lapset oli pieniä ja pian eläkkeelle päästyään sairastuivat ja siksi eivät antaneet paljon hoitoapua.
Viimeiset 5v ollaan autettu tosi paljon, anoppi kuoli pari vuotta sitten ja nyt parin viikon päästä haudataan myös appi. Ja ollaan autettu nämä vuodet pyytettomästi, miettimättä ollaanko me saatu yhtä paljon apua vai ei.
Ja tämän, toisen ihmisen välittämisen ja empatiakyvyn haluamme antaa esimerkillä ja asenteella lapsillemme, pitämällä huolta läheisistämme, vaikka emme itse sitä vanhana odotakkaan, mutta yhtähyvin se voi olla heillä ystävä tai läheinen ja pidän sitä kasvatuksellisesti hyvin tärkeänä ja meidän vanhempien velvollisuus on antaa esimerkki hyvänä ihmisenä olemisesta.