Aseksuaali kumppanina
Olen naimissa aseksuaalisen naisen kanssa. Yllätyksenä tämä ei tullut, mutta jotenkin kuvittelin, että luonto hoitaa tämmöiset asiat ja seksielämä muodostuisi ihan normaaliksi. No, ei ole muodostunut ja nyt olen ollut 5,5 vuotta ilman seksiä.
Itse olen todella seksuaalinen ja hoidan omat tarpeeni pahimmillaan viidesti päivässä. Yleensä kyllä vain kerran tai kaksi. Meillä on muuten läheinen suhde, hellitään toisiamme, suukotellaan jne, joten mitään läheisyyden kaipuuta tai naisen kosketusta en tarvitse tämän lisäksi. Muutenkin meidän suhde voi hyvin ja minulla on varmasti yksi parhaista vaimoista maailmassa. Ainut puuttuva asia on seksi ja nyt alkaa tuntua siltä, että sitä olisi saatava.
Minulla on ollut lupa alusta saakka hakea seksiä muualta, mutta en sitä ole koskaan tehnyt. Kunnioitan omaa kumppaniani niin paljon, että en ole tätä halunnut tehdä. Nyt olen kuitenkin vakavissani alkanut harkita tätä vaihtoehtoa. Ongelma on vain siinä, että en oikein tiedä, miten tämä olisi järkevintä toteuttaa? Jotenkin tuntuu, että olisi vain helpointa ostaa seksiä joltain maksulliselta. En halua lähteä mihinkään baariin notkumaan seksin perässä. Siksi tuo ostaminen olisi helpointa. Tai sitten jos olisi joku FWB-tyyppinen suhde. Se ehkä olisi kaikista paras vaihtoehto, mutta mistä hemmetistä mä sellaisen kaverin löydän?
Ideoita ja ajatuksia hiukan kaipailisin. Onhan yksi vaihtoehto jatkaa oman käden kanssa, mutta 5,5 vuoden jälkeen sekin alkaa jo vituttamaan ihan konkreettisesti.
Kommentit (31)
Tai miten voi kuvitella panetuksen tunteen, jos ei ole koskaan panettanut?
Menetykset ym. on kuitenkin sellaisia, että suurinosa ihmisistä on joskus kokenut jonkun menetyksen, tuntenut surua, tuskaa ja muita vastaavia tunteita, joten samaistuminen toisten tragedioihin on helpompaa.
Tai vaikkei olisi kokenutkaan menetystä, niin kyllä ihmiset lähtökohtaisesti osaa kuitenkin kuvitella, miten kamalaa olisi jos menettäisi jotain tärkeää.
Seksi on työläämpää kuin halailu :D kuitenkin haluan, että mieheni saa tyydytettyä tarpeensa, joten pitää koittaa olla jollain tavoin messissä. Koen miehen halujen vähentyneen suhteen myötä, ja välillä tietysti hiipii pelko, että en riitäkään hänelle, mutta toisaalta hän vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, vaikka oivallukseni olikin kriisi parisuhteessamme. Kriisistäkin on jo kahdeksan vuotta. Tantraseksi voisi hyvinkin toimia minulle, mutta en näe meitä kokeilemassa sitä, suhteemme on alun jälkeen ollut melko häveliäs ja uusia juttuja on ollut vaikea ottaa matkaan. Eli kuten halailussakin seksiin nähden, on helpompaa jatkaa vanhaan malliin, kun en osaa odottaa edes mitään palkkiota (nautinto) vaivasta (seksi, uusien toimintamallien ehdotus ja opettelu).
Kaappiässä kirjoitti:
Seksi on työläämpää kuin halailu :D kuitenkin haluan, että mieheni saa tyydytettyä tarpeensa, joten pitää koittaa olla jollain tavoin messissä. Koen miehen halujen vähentyneen suhteen myötä, ja välillä tietysti hiipii pelko, että en riitäkään hänelle, mutta toisaalta hän vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, vaikka oivallukseni olikin kriisi parisuhteessamme. Kriisistäkin on jo kahdeksan vuotta. Tantraseksi voisi hyvinkin toimia minulle, mutta en näe meitä kokeilemassa sitä, suhteemme on alun jälkeen ollut melko häveliäs ja uusia juttuja on ollut vaikea ottaa matkaan. Eli kuten halailussakin seksiin nähden, on helpompaa jatkaa vanhaan malliin, kun en osaa odottaa edes mitään palkkiota (nautinto) vaivasta (seksi, uusien toimintamallien ehdotus ja opettelu).
Kummalleko teistä on ollut vaikeampi ottaa uusia juttuja seksiin mukaan? Eikö itselläsi uteliaisuus voita häveliäisyyttä, kokeillaksesi vaikkapa sitä tantraseksiä? Siinähän nimenomaan etsitään läheisyyden ja yhtenä olemisen kautta ihan uusia ulottuvuuksia seksin kokemiseen, kuin parijoogaa seksin kera, rauhoittumista, keskittymistä, matkasta nautiskelu tärkeämpi kuin päämäärä, joskin orgasmi kohdalle osuessaan huomattavasti kokonaisvaltaisempi.. eikö sellainen olisi juuri sinulle paljon antavampi kokemus, kuin olla enemmänkin panoalustana ilman omia haluja miehellesi? Kokea myös se henkinen yhteys ja vahingossa saattaisit löytää seksin nautintojakin. Mikä on riski kokeilussa, mikä palkintona? Eikä se raja tarvitse olla niin jyrkkä edes, tutkailet mielestäsi kivoja tantrajuttuja ja sanot vain että kokeillaanko näin jne. Yksi todella intiimi on istuallaan miehen jalat koukussa levällään, nainen tulee vastaavasti eteen jalat miehen jalkojen ja vatsan välistä, kalu sisään ja lähekkäin. Pidätte käsillä toisianne hyvänä, puristelet kalua kun sille tuntuu, välillä pientä liikettäkin. Suutelua, hengittelyä samaan tahtiin.
Mieheni on ehkä persoonaltaan minua häveliäämpi, itse koen olevani avoimempi kokemuksille. Suhteen alussa meillä oli enemmän seksiä, kun itsekin olin hullaantunut häneen ja yritin parhaani halutakseni ja harrastaakseni seksiä, sillä sehän nyt kuuluu asiaan.. Sitten toisaalta myös saatoin olla torjuva, sillä olisin kovasti toivonut 'onnistuvani' ja kiihottuvani seksissä, ja koin syyllisyyttä ja pettymystä siitä, ettei niin käynyt. Vaikka syy selvisi, en osaa sanoa kuinka paljon torjuva käytökseni on vaikuttanut mieheeni. En ole uskaltanut udella näitä asioita, sillä se, että nämä asiat ovat hänelle todella vaikeita puhua, tekee keskustelun minullekin vaikeaksi. Pelkään myös loukkaavani hänen miehisyyttään näistä asioista kyselemällä, sillä hänessä voi aistia tietynlaista epävarmuutta itsestään. Mutta tuota tantraa voisin kokeilla nimeämättä sitä tantraksi, se voisi auttaa häntäkin epävarmuutensa kanssa ja auttaisi meitä pysymään samalla sivulla läheisyyden ja seksin suhteen.
Kaappiässä kirjoitti:
Mieheni on ehkä persoonaltaan minua häveliäämpi, itse koen olevani avoimempi kokemuksille. Suhteen alussa meillä oli enemmän seksiä, kun itsekin olin hullaantunut häneen ja yritin parhaani halutakseni ja harrastaakseni seksiä, sillä sehän nyt kuuluu asiaan.. Sitten toisaalta myös saatoin olla torjuva, sillä olisin kovasti toivonut 'onnistuvani' ja kiihottuvani seksissä, ja koin syyllisyyttä ja pettymystä siitä, ettei niin käynyt. Vaikka syy selvisi, en osaa sanoa kuinka paljon torjuva käytökseni on vaikuttanut mieheeni. En ole uskaltanut udella näitä asioita, sillä se, että nämä asiat ovat hänelle todella vaikeita puhua, tekee keskustelun minullekin vaikeaksi. Pelkään myös loukkaavani hänen miehisyyttään näistä asioista kyselemällä, sillä hänessä voi aistia tietynlaista epävarmuutta itsestään. Mutta tuota tantraa voisin kokeilla nimeämättä sitä tantraksi, se voisi auttaa häntäkin epävarmuutensa kanssa ja auttaisi meitä pysymään samalla sivulla läheisyyden ja seksin suhteen.
Kuulostaa kivalta ja todellakin suosittelen. Saatatte molemmat yllättyä iloisesti! Olisi mahtavaa jos kokeiltuanne hiukan avaisit tähän samaan ketjuun miten meni ja etenkin miten itse koit, tietysti vain jos haluat avautua :)
Toivottavasti löydät uutta nautintoa myös seksistä, antoisia kokeiluja!
Seksiä on niin monenlaista, että vaikea kuvitella ettei joku edes jostain kiihottuisi tai nauttisi.
Koitan muistaa! Tosin tällaiset prosessit saattavat viedä pitkiäkin aikoja, joten ihan heti en varmaankaan palaa asiaan, etenkään nyt töiden vuoksi etäsuhteessa eläessä. Kiitos! Ja muistutan vielä, että edustan vain itseäni, en kaikkia aseksuaaleja. Monille tällainenkaan ajatus ei tunnu omalta.
Täytyy sanoa, että olisi aivan hirveää olla parisuhteessa aseksuaalin ihmisen kanssa. Toisaalta olen kyllä välillä miettinyt, onko oma naisystäväni aseksuaali. (Olen itse nainen.) Ainakin meillä on halukkuudessa suuret erot, mikä sekin koettelee vakavasti suhdetta. Jos itse olisin ollut tutustumisvaiheessa siinä tilanteessa, että kumppani olisi kertonut olevansa aseksuaali, en olisi aloittanut suhdetta. Seksihän on elämän suola, parisuhteen kulmakivi. Minulle parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä.
Voi jumalauta mitä elämän haaskausta, en pysty ymmärtää!
M37 kirjoitti:
Voi jumalauta mitä elämän haaskausta, en pysty ymmärtää!
Tuskin aseksuaali kokee haaskaavansa elämäänsä, kun jättää tekemättä sen mitä ei halua tehdä.
Uskon, että ennen pitkää ajaudut eroon vaimostasi jahka päätät harrastaa seksiä toisen kanssa. Miksi jäädä tuohon suhteeseen, jos halut ei kohtaa.
Niin mutta niihin katastrofin kohdanneiden ihmisten tunteisiin osaa samaistua, sillä jokainen voi kuvitella miten hirveää olisi esim. menettää koti, perhe ym. Mitä ikinä.
Panetuksen tunne taas on sellainen, että jos ei sitä ole koskaan kokenut, niin miten voi tietää kuinka kokonaisvaltainen ja perustarpeen kaltainen luonnonvoima se on?