Kun lapsi ei halua mennä päiväkotiin, mitä tehdä?

Ota enemmän aikaa niihin hetkiin. Kerro lapselle että tiedät ettei halua sinne. Kysy miten voit tehdä vaikeista aamuista mukavamman hänelle. Miettikää yhdessä mikä ilostuttaisi.

Mihin sinä menet sen jälkeen kun lapsi on mennyt päiväkotiin?

Töihin menen.

Tuo voisi auttaa, että yritän kysellä, mikä helpottaisi aamuja. Luulen kyllä, että ei hän osaa vastata. Olen yrittänyt tehdä aamuja mukavammiksi sillä, että lapsi saa valita aamupalan, mutta ei hän siihenkään osaa sanoa kuin että mikään ei kelpaa.

Yleensä mikään ei todellakaan kelpaa, kun häntä harmittaa.

Tiedän tuntuun, se on aivan kamalaa itselleenkin kun huomaa että lapsi tarvitsisi aikaa rauhoittua ja olla kotona vanhemman(tai vanhempien) kanssa. Mutta se ei ole mahdollista aina.

Tykkääkö lapsi kuitenki muuten olla päiväkodissa, että vain meneminen on vaikeaa?

Auttaisiko jos pidätte aamuisin 10minuutin sylittely hetken? Meillä ainakin auttaa. Menet vaikka sohvalle lapsi sylissä ja rauhoitutte ja halit häntä.

Itse tein aika äärimmäisen ratkaisun, kun tytär ei millään sopeutunut päiväkotiin, eli jäin itse kotiin kunnes hän meni kouluun. Toinen lapsistamme sopeutui ihan ok, ei tykännyt mennä päiväkotiin ja oli joskus kitinää aikaisista herätyksistä ja sinne menoista, mutta ei koko päivää siellä ollut hankala. Tytär taas sielläkin vaan naama punaisena itki tai huusi ja yritti karkailla koko ajan. Pari kertaa onnistuikin. Siinä vaiheessa kun hän alkoi päiväkotipäivien jälkeen olla ärtyisän sijaan jotenkin masentuneen oloinen ja apaattinen päätin että en kestä katsoa omaa lasta tuollaisena, ja jäin kotiäidiksi. Nyt tytär jo 10-vuotias eikä koulussa ole ollut mitään sopeutumisvaikeuksia. Hyvin introvertti hän on, eikä tykkää metelistä eikä tungoksesta, ilmeisesti vaan se päiväkoti oli hänelle liikaa siinä iässä.

Muuten päiväkoti on mukava, pieni 50 lapsen tarha. Lapsi on hyvin sosiaalinen ollut aina ja viihtyy kyllä muuten. Ruoasta ei tosin yleensä pidä, koska se ei kuulemma maistu miltään. Ja liian usein on makkaraa, josta lapsi ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Itse tein aika äärimmäisen ratkaisun, kun tytär ei millään sopeutunut päiväkotiin, eli jäin itse kotiin kunnes hän meni kouluun. Toinen lapsistamme sopeutui ihan ok, ei tykännyt mennä päiväkotiin ja oli joskus kitinää aikaisista herätyksistä ja sinne menoista, mutta ei koko päivää siellä ollut hankala. Tytär taas sielläkin vaan naama punaisena itki tai huusi ja yritti karkailla koko ajan. Pari kertaa onnistuikin. Siinä vaiheessa kun hän alkoi päiväkotipäivien jälkeen olla ärtyisän sijaan jotenkin masentuneen oloinen ja apaattinen päätin että en kestä katsoa omaa lasta tuollaisena, ja jäin kotiäidiksi. Nyt tytär jo 10-vuotias eikä koulussa ole ollut mitään sopeutumisvaikeuksia. Hyvin introvertti hän on, eikä tykkää metelistä eikä tungoksesta, ilmeisesti vaan se päiväkoti oli hänelle liikaa siinä iässä.

Millä rahalla pystyit jäämään kotiin? Ja jouduitko irtisanoutumaan sitä varten?

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko jos pidätte aamuisin 10minuutin sylittely hetken? Meillä ainakin auttaa. Menet vaikka sohvalle lapsi sylissä ja rauhoitutte ja halit häntä.

Tätä voisi koittaa.

Kuulostaa siltä, että lapsi päättää kaikesta, ei vanhempi. Ei millään pahalla. 

Lapsen kanssa kotiin jääminen ei ole mahdollista. Teen nyt jo lyhyempää työviikkoa, että lapsen ei tarvitse olla kuin 4 päivää viikosta hoidossa. Ja hän kaipaisi ikäistään seuraa.

Valitettavasti tuo kotiinjääminen on aika harvalle mahdollistakaan (yh:lle vielä vähemmän). Sylittely, keskustelu lapsen kanssa miksei halua mennä, mahdollisemman mukavaksi aamuit. Jos on jo niin iso, niin myös ehkä ymmärää että äidin täytyy mennä töihin...eli jutelkaa asioista.

Lapsellahan on vaan äitiä ikävä. Voisiko tulla kotiin etäisältä sunnuntaina pari tuntia aikaisemmin ja olisit sitten sen ajan hyvin intensiivisesti läsnä lapselle?

Minkä ikäinen lapsi? Itse olen myös todennut, että oikeastaan vain se, että järjestää aamuihin valtavan paljon aikaa, auttaa. (Mulla on toki helppo sanoa, kun on ydinperhe ja joustavat työajat mutta näin se vaan on mielestäni). Yrittää vaikka väkisin löytää jonkun positiivisen yhteyden lapseen hassuttelemalla, lukemalla jonkun kiinnostavan jutun lehdestä, leikkimällä jotain sanaleikkiä tms. aamupalapöydässä.

Voisiko etävanhempi viedä lapsen ma päiväkotiin, niin olisi yksi siirtymä vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että lapsi päättää kaikesta, ei vanhempi. Ei millään pahalla. 

No kerropa mistä tässä lapsi nyt päättää? Siitä, että syökö aamiaisella jogurttia, kananmunaa vai leipää. Puuroa mansikoiden vai mustikoiden kanssa.

Päiväkotiin menee, vaikka parkuu vastaan. Etävanhemman luo menee, vaikka juoksee pihalla lähtiessä karkuun ja menee piiloon. Vanhempi päättää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellahan on vaan äitiä ikävä. Voisiko tulla kotiin etäisältä sunnuntaina pari tuntia aikaisemmin ja olisit sitten sen ajan hyvin intensiivisesti läsnä lapselle?

Meillä on sunnuntaisin hyvin aikaa lapsen kanssa yhdessä. Mutta on varmaan rankkaa, että 14 päivän putkessa lapsella yhteensä 2-3 päivää, jolloin voi olla kotona. Muuten päiväkodissa tai etävanhemmalla. Tiedän, että en itse jaksaisi, jos kahden viikon syklissä mulla olisi vaan 2-3 ns vapaapäivää.

"Ymmärrän että susta tuntuu kurjalta, mutta äidin on käytävä töissä ja sä et voi olla yksin kotona sillä aikaa. Sä lähdet nyt päiväkotiin, äiti hakee sitten kun pääsee töistä"

"Ymmärrän, että susta tuntuu kurjalta isin (tai toisen äidin) luo meno, mutta sä oot meidän molempien lapsi ja me molemmat rakastetaan sua ja halutaan olla sun kanssa. Sä lähdet nyt isin luo ja vietät mukavan viikonlopun isin kanssa, tulet sitten sunnuntaina takaisin."

Tuossa sulle pari esimerkkilausetta, jotka toistat joka ikinen kerta ja päättäväisesti hätäilemättä toimit niinkuin sanot. Toistat asiaa vaikka 100 kertaa, 101. kerta saattaa mennä vaikka hyvin. Lapsela on turvallinen olo kun hän älyää sinun aikuisena määrittävän rajat näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Itse olen myös todennut, että oikeastaan vain se, että järjestää aamuihin valtavan paljon aikaa, auttaa. (Mulla on toki helppo sanoa, kun on ydinperhe ja joustavat työajat mutta näin se vaan on mielestäni). Yrittää vaikka väkisin löytää jonkun positiivisen yhteyden lapseen hassuttelemalla, lukemalla jonkun kiinnostavan jutun lehdestä, leikkimällä jotain sanaleikkiä tms. aamupalapöydässä.

Voisiko etävanhempi viedä lapsen ma päiväkotiin, niin olisi yksi siirtymä vähemmän?

5v. Tarkoittaisi sitten sitä, että ei olisi sunnuntai-iltaakaan kotona. Asiantuntijan mielestä ei ole hyvä, että lapsen vaihto tapahtuisi päiväkodin kautta, tulisi kuulemma lisää turvattomuuden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

"Ymmärrän että susta tuntuu kurjalta, mutta äidin on käytävä töissä ja sä et voi olla yksin kotona sillä aikaa. Sä lähdet nyt päiväkotiin, äiti hakee sitten kun pääsee töistä"

"Ymmärrän, että susta tuntuu kurjalta isin (tai toisen äidin) luo meno, mutta sä oot meidän molempien lapsi ja me molemmat rakastetaan sua ja halutaan olla sun kanssa. Sä lähdet nyt isin luo ja vietät mukavan viikonlopun isin kanssa, tulet sitten sunnuntaina takaisin."

Tuossa sulle pari esimerkkilausetta, jotka toistat joka ikinen kerta ja päättäväisesti hätäilemättä toimit niinkuin sanot. Toistat asiaa vaikka 100 kertaa, 101. kerta saattaa mennä vaikka hyvin. Lapsela on turvallinen olo kun hän älyää sinun aikuisena määrittävän rajat näissä asioissa.

Olen näin tehnytkin. Se vaan, kun yritän selittää, että etävanhemman luona sulla on kivaa ja mitähän hauskaa teette, niin lapsi toteaa, että siellä ei ole kivaa vaan hänellä on tylsää, koti-ikävä eikä etävanhempi tee hänen kanssaan mitään vaan katsoo vain puhelinta. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten etövanhempi hänen kanssaan aikaa viettää, sillä tämä ei suostu keskustelemaan asiasta kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Itse olen myös todennut, että oikeastaan vain se, että järjestää aamuihin valtavan paljon aikaa, auttaa. (Mulla on toki helppo sanoa, kun on ydinperhe ja joustavat työajat mutta näin se vaan on mielestäni). Yrittää vaikka väkisin löytää jonkun positiivisen yhteyden lapseen hassuttelemalla, lukemalla jonkun kiinnostavan jutun lehdestä, leikkimällä jotain sanaleikkiä tms. aamupalapöydässä.

Voisiko etävanhempi viedä lapsen ma päiväkotiin, niin olisi yksi siirtymä vähemmän?

5v. Tarkoittaisi sitten sitä, että ei olisi sunnuntai-iltaakaan kotona. Asiantuntijan mielestä ei ole hyvä, että lapsen vaihto tapahtuisi päiväkodin kautta, tulisi kuulemma lisää turvattomuuden tunnetta.

No sitä aikaa ja läheisyyttä sitten vain. Ehkä aiemmin nukkumaam ja aiemmin ylös?

Mä sanoisin nuo asiat vähän eri lailla kuin tuo edellinen, ilman tota "mutta" -osuutta. Eli vain tuo, että "mä ymmärrän, että sä haluaisit olla kotona mun kanssa aina. Se olis tosi ihanaa." Ja sitten halailua. Tuo "mutta" viestittää lapselle, että hänen pitäisi oikeastaan osata olla tuntematta noita tunteita. (Yleensäkin kaikki, mikä tulee lauseessa ennen mutta-sanaa, on bulls*ttia).