Kun lapsi ei halua mennä päiväkotiin, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ymmärrän että susta tuntuu kurjalta, mutta äidin on käytävä töissä ja sä et voi olla yksin kotona sillä aikaa. Sä lähdet nyt päiväkotiin, äiti hakee sitten kun pääsee töistä"

"Ymmärrän, että susta tuntuu kurjalta isin (tai toisen äidin) luo meno, mutta sä oot meidän molempien lapsi ja me molemmat rakastetaan sua ja halutaan olla sun kanssa. Sä lähdet nyt isin luo ja vietät mukavan viikonlopun isin kanssa, tulet sitten sunnuntaina takaisin."

Tuossa sulle pari esimerkkilausetta, jotka toistat joka ikinen kerta ja päättäväisesti hätäilemättä toimit niinkuin sanot. Toistat asiaa vaikka 100 kertaa, 101. kerta saattaa mennä vaikka hyvin. Lapsela on turvallinen olo kun hän älyää sinun aikuisena määrittävän rajat näissä asioissa.

Olen näin tehnytkin. Se vaan, kun yritän selittää, että etävanhemman luona sulla on kivaa ja mitähän hauskaa teette, niin lapsi toteaa, että siellä ei ole kivaa vaan hänellä on tylsää, koti-ikävä eikä etävanhempi tee hänen kanssaan mitään vaan katsoo vain puhelinta. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten etövanhempi hänen kanssaan aikaa viettää, sillä tämä ei suostu keskustelemaan asiasta kanssani.

Älä sano enää, että siellä on kivaa, jos lapsen mielestä ei ole (tai jos hän siinä hetkessä kokee ettei ole).

Meillä myös nuorempi lapsi aina ollut päiväkotia vastaan. Etenkin nyt kun isosisarus on koulussa ja nuorempi kokee jääneensä "yksin" eskariin.

Meillä apua on ollut noista noin 5 minuutin sylihetkistä aamuisin. Sekä siitä, että olen myöntänyt lapselle ettei päiväkodissa välttämättä ole aina kivaa, mutta siellä silti pitää olla koska yksin ei kotiin voi jäädä.

Teen vuorotyötä ja tästä johtuen pääsen välillä hakemaan lapsen aiemmin ja välillä joutuu olemaan koko päivän. Olen huomannut että lapselle on hyvin tärkeää kertoa ja sanoittaa, milloin tulen. "Päiväruoan jälkeen", välipalan aikaan tai vasta ulkoilusta.

Laskemme myös yhdessä päiviä viikonloppuun ja tsemppaan "kolme päivää vielä!" Pojan kaikki vähäisetkin kaverit lähtivät muualle eskariin, siksi lapsella ei ole mitään paloa sinne mennä. Rehellisyys ja avoimuus on meillä auttanut. Toivottavasti teillä sopeudutaan:)

Mitä se etäisä on tästä asiasta mieltä ja mitä hän ehdottaa ratkaisuksi? Kun ongelma liittyy tuohon etäisäviikonloppuun.

Sanot tekeväsi 4-päiväistä viikkoa ja että lapsella on vain 2-3 kotipäivää 2 viikossa. Sinulla on niitä kuitenkin 6. Voisiko niitä rytmittää niin että lapsi hyötyisi niistä paremmin? Voisiko esim. etävanhempiviikonlopun jälkeinen maanantai olla vapaata tai vaihtoehtoisesti ne teidän kahdenkeskiset viikonloput nelipäiväisiä? Jos etävanhemman luo meneminen jännittää, voi olla että se perjantaivapaa (?) menee siinä jännittäessä eikä palautuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ymmärrän että susta tuntuu kurjalta, mutta äidin on käytävä töissä ja sä et voi olla yksin kotona sillä aikaa. Sä lähdet nyt päiväkotiin, äiti hakee sitten kun pääsee töistä"

"Ymmärrän, että susta tuntuu kurjalta isin (tai toisen äidin) luo meno, mutta sä oot meidän molempien lapsi ja me molemmat rakastetaan sua ja halutaan olla sun kanssa. Sä lähdet nyt isin luo ja vietät mukavan viikonlopun isin kanssa, tulet sitten sunnuntaina takaisin."

Tuossa sulle pari esimerkkilausetta, jotka toistat joka ikinen kerta ja päättäväisesti hätäilemättä toimit niinkuin sanot. Toistat asiaa vaikka 100 kertaa, 101. kerta saattaa mennä vaikka hyvin. Lapsela on turvallinen olo kun hän älyää sinun aikuisena määrittävän rajat näissä asioissa.

Olen näin tehnytkin. Se vaan, kun yritän selittää, että etävanhemman luona sulla on kivaa ja mitähän hauskaa teette, niin lapsi toteaa, että siellä ei ole kivaa vaan hänellä on tylsää, koti-ikävä eikä etävanhempi tee hänen kanssaan mitään vaan katsoo vain puhelinta. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten etövanhempi hänen kanssaan aikaa viettää, sillä tämä ei suostu keskustelemaan asiasta kanssani.

Keskitä lapsen ajatukset nykyhetkeen ja ole läsnä. Kerro että äiti rakastaa aikaa sun kanssa, ihana kun olet siinä. Tiedän että harmittaa. Äitiäkin harmittaa mutta yhdessä selvitään. Paljon läheisyyttä jonka voimalla lapsi jaksaa kerätä itsevarmuutta ja reippautta.

Sinun pitää vaan päästä yli siitä epämukavuuden tunteesta. Lapset huomaavat hyvin helposti vanhemmista ne pehmeät kohdat, ja käyttävät niitä hyväkseen. Nyt lapsi on saanut sinut tuntemaan, että etäisän luona ja tarhassa on vaarallista ja paha olla. Koet, että lapsi ei ole kodissaan, jos on isän luona. Ja tarhassakin kaikki lapset ovat kipeitä koko ajan, köhivät ja nuha on. Vaarallista. Et siis luota näihin paikkoihin, ja lapsi huomaa sen ja vedättää sinua 6-0.

Nyt vaan otat sen vastuun kantaaksesi. Lapsi yrittää tottakai testata että saanko äidin tuskastumaan, tai mikä vielä parempi, itkemään. 5-vuotias on jo iso ja tietää, että töissä on käytävä että saadaan leipä pöytään. Tuon ikäiselle voi jo puhua rahasta, ja siitä että kotona ei voi vain istua päivisin tekemättä mitään, on käytävä töissä. Senhän takia lapset on tarhassa, että aikuiset käyvät töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein aika äärimmäisen ratkaisun, kun tytär ei millään sopeutunut päiväkotiin, eli jäin itse kotiin kunnes hän meni kouluun. Toinen lapsistamme sopeutui ihan ok, ei tykännyt mennä päiväkotiin ja oli joskus kitinää aikaisista herätyksistä ja sinne menoista, mutta ei koko päivää siellä ollut hankala. Tytär taas sielläkin vaan naama punaisena itki tai huusi ja yritti karkailla koko ajan. Pari kertaa onnistuikin. Siinä vaiheessa kun hän alkoi päiväkotipäivien jälkeen olla ärtyisän sijaan jotenkin masentuneen oloinen ja apaattinen päätin että en kestä katsoa omaa lasta tuollaisena, ja jäin kotiäidiksi. Nyt tytär jo 10-vuotias eikä koulussa ole ollut mitään sopeutumisvaikeuksia. Hyvin introvertti hän on, eikä tykkää metelistä eikä tungoksesta, ilmeisesti vaan se päiväkoti oli hänelle liikaa siinä iässä.

Millä rahalla pystyit jäämään kotiin? Ja jouduitko irtisanoutumaan sitä varten?

Irtisanouduin tosiaan töistä. Mies on it-alalla ja tienaa ihan hyvin joten taloudellista katastrofia asiasta ei tullut. Oman työelämäni jatkuvuus kotiäiteilyn jälkeen huolestutti kyllä itseäni kovasti, mutta sain aika pian töitä tyttären mentyä kouluun enkä ole työttömänä joutunut olemaan. 

Olisiko perhepäivähoitajalle pääsy mahdollista? Paljon pienempi ryhmä ja kotimaisemmat olosuhteet.

Onnistuisiko jos menisit etäisävkl jälkeisenä ma aina vasta klo 11 töihin ja tekisit sen ti pitkän työpäivän niin että isä hakisi päiväkodista eli korvaisit ti ip ne ma aamun tunnin työnantajalle?

Tämä takia aion kasvattaa omia lapsiani kotona mahdollisimman pitkään, vaikka sitten vähävaraisena. Itkisin ja huutaisin minäkin, jos minut revittäisiin aikaisin aamulla sängystä ja pakotettaisiin joka päivä lähtemään koko päiväksi paikkaan, jonne en halua mennä ja jossa en viihdy.

Tuon ikäiselle lapselle siirtymät ovat haaste ja hän tarvitsee vielä paljon aikuisen tukea niihin.  Vasta koulun ekaluokan loppuun mennessä lapsi oppii itse säätelemään siirtymiä. 

Onko päiväkoti homeessa? Vaihda sitä!