Miten selviän yksin lasten kanssa?

Pahimpina aikoina olen elänyt tunnin, kaksi kerrallaan: enää tunti, niin alkaa pikku2, jolloin saan lukea kirjaa rauhassa, siitä enää kaksi tuntia niin lapset ovat sängyssä. Aamulla jaksaa, kun jo tunnin päästä lapset on jätetty hoitoon ja saa rauhassa mennä loppumatkan töihin... Pikkujuttuja. Illaksi oma herkku ja uusi kirja tai leffaa.

Kotitöitä en ole tehnyt enää kun lapset nukkuvat. Olen käynyt rauhassa saunassa ja vaikka lakannut varpaankynnet, rentoutunut. Viikonloppuna on huoletta otettu rennosti, haettu pizzaa, katsottu lastenleffoja, siivottu jos on jaksanut. Äkkiä ne sitten kasvaa. Rutiinit tärkeitä kyllä itsellekin.

Surkeeäiti kirjoitti:

Kyllä lapset on ex-aviomiehen kanssa ihan tarkoituksella tehty, mies häipy kun tuhka tuuleen eikä hänellä kuin äiti joka sairas eikä voi lasten hoidossa auttaa. Oma äiti oli ainoa sukulainen jolta apua saanut ja kuoli. Ystäviä kyllä mutta kaikki ovat lapsettomia eikä heistä tälläisessä tilanteessa apua...

Tuntuu vaan siltä että joka päivä on pelkkää selviytymistä ja odottaa että päivä jo loppuis, kunnes alkaa uus...

inulla on kaltaisesi ystävä, joka uskoo, että lapsettomista ystävistä ei ole apua. En ole ikinä ymmärtänyt tuota logiikkaa. miten lapseton ystävä ei muka osaisi hoitaa lasta... ei se mitään ydinfysiikkaa ole, varsin helppoa hommaa, ei tarvitse kuin tajuta, että kyseessä on lapsi, joka ei osaa itse nähdä syy-seuraussuhdetta, jonka vuoksi häntä on vahdittava tekemisissään.

Jos lapset on alle kouluikäisiä, soita neuvolaan. Varmasti sieltä ohjaavat apua.

Kannustan myös olemaan avoin ystäville ja naapureille omasta jaksamisestasi. Ihan varmasti joku heistä on sellainen, että pystyisi ja haluaisi auttaa ja ottaa lapset vaikka vain yhdeksi päiväksi hoitoon. Itse ainakin olen auttanut naapurin yh-äitiä, jolla useita lapsia, ottamalla lapsia yökylään viikonlopuksi silloin tällöin. Uskon, että moni auttaa, jos vain heiltä suoraan sitä uskaltaa pyytää.