Miten selviän yksin lasten kanssa?

Voi mikä tilanne. ❤😣 ei taida olla muuta keinoa kuin lähteä rakentamaan tukiverkkoja. Neuvolan kautta voi saada kotiapua toki myös. Lasten kanssa kannattaa yrittää mennä sieltä mistä aita on matalin ja järjestää elämä lasten kanssa itselle mahdollisimman kivaksi. Onko pienperheyhdistys sulle tuttu? Yllättävän moni kaveri on mua auttanut lapsen kanssa kun olen vaan rohkeasti pyytänyt apua.

A) Missä on lasten isä?

B) Pyydä apua omilta vanhemmilta tai sisaruksilta.

Mll

Mites tukiperhe lapsille? Lapset olisivat 1-2viikonloppua/ kk siellä ja sinä saisit ladata akkuja. Minkä ikäiset lapset sinulla on?

Kyllä lapset on ex-aviomiehen kanssa ihan tarkoituksella tehty, mies häipy kun tuhka tuuleen eikä hänellä kuin äiti joka sairas eikä voi lasten hoidossa auttaa. Oma äiti oli ainoa sukulainen jolta apua saanut ja kuoli. Ystäviä kyllä mutta kaikki ovat lapsettomia eikä heistä tälläisessä tilanteessa apua...

Tuntuu vaan siltä että joka päivä on pelkkää selviytymistä ja odottaa että päivä jo loppuis, kunnes alkaa uus...

Tukiperhettä olen pyytänyt mutta ei niitä ole jotka 2 lasta ottaisivat, puoli vuotta nyt odottanut.

Ovatko lapset päiväkodissa? Oletko töissä? En ole läheskään samassa tilanteessa, mutta omat tukiverkot puuttuvat. Lapset kuitenkin ovat myös isällään ja lasten isän vanhemmat auttavat paljon. Kuitenkin kun olen yksin lasten kanssa, ei minulla ole mitään muuta kuin työ ja lapset. Ei siis ollenkaan vapaa-aikaa.

Toimiiko tuo pienperheyhdistys vaan Helsingissä? Turusta ollaan.

Kuulostaa tosi raskaalta, jos et saa taukoja. Jos siis lapset on niin pieniä, ettei oo päivähoidossa. Varmana tulee monta kertaa toivoton olo, ja silti varmana tulee hyviäkin hetkiä. Kotipalvelu on hyvä vaihtoehto, jos ei käy niin, että saa palvelusetelin ja määrärahat loppuu kesken vuoden ja apu loppuu kuin seinään. Rahalla toki saa lastenhoitopalveluja silloin kun sitä on, Care.comissa pääsee itse valitsemaan tyyppiä. Ja tukiperhe tosiaan ois loistava vaihtoehto, mut kuulemma niihin on pitkät jonot, eli heti hakemaan. Jos käy hyvä tuuri, niin lasten kavereitten vanhemmat saattaa osottautua fiksuiksi tyypeiksi, joille voi jättää lapsia hoitoon. Eihän se samaa oo, kuin se jos ois toinen huoltaja tms vahvasti sitoutunut hoitaja, mutta on se jaksamiselle parempi, että saa ees joskus taukoja kuin ei koskaan.

Älä nyt ainakaan anna lapsia pois, vaan yritä vaan jotenkin kestää tuo tilanne. Kyllä kaikki varmasti helpottaa kun lapset kasvavat. Toki ei se auta tähän nykyhetkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko lapset päiväkodissa? Oletko töissä? En ole läheskään samassa tilanteessa, mutta omat tukiverkot puuttuvat. Lapset kuitenkin ovat myös isällään ja lasten isän vanhemmat auttavat paljon. Kuitenkin kun olen yksin lasten kanssa, ei minulla ole mitään muuta kuin työ ja lapset. Ei siis ollenkaan vapaa-aikaa.

Ovat päiväkodissa ja itse päivät töissä, se onkin sitten ainoa pelastus koska ilman töitä olisin tuskin tänne enään kirjottamassa. Tosin kun ei vakipaikkaa ole niin en yhtään ihmettelis ettei enään töihin pyydettäis kun poissaoloja tullut nyt syksylläki sairastelujen takia ihan kiitettävästi. Ei ole varaa palkata lastenhoitoapua muualta. Olen vaan niin loppu etten pysty yhtään nauttiin enään elämästä tai lapsista, tuskin hekään nauttii enään mun seurasta kun on pinna niin kireellä koko ajan.

Voimahali. Ymmärrän, että nyt näyttää erittäin synkältä ja keinot tilanteen helpottamiseksi ovat vähäiset. Yritä jaksaa, ja pitää lapset itselläsi. Kyllä se vielä helpottaa 🖤 rohkeasti pyydät ystäviltä apua.

Voi kunpa itse voisikin jotenkin auttaa :(

Mietin vaan että oonko jotenkin niin huono äiti etten jaksa vaan huolehtia yksin vai onko täällä siis yksinhuoltajia jotka oikeesti pystyy jotenki nauttiin elämästä? Tuntuu ettei siitä olis edes apua vaikka joku nyt tulis hoitaan lapsia pariks tunniks, luultavasti se aika menis vaan miettiessä että kuinka paljon v”tuttaa taas kaikki. Eniten varmaankin se ettei ole ketään kenen kanssa jakaa vastuuta, henkisesti se on raskainta.

Voi olla että sun olisi parempi olla työtön ja lapset silti hoidossa

Jos soitan lastensuojeluun etten jaksa enään, miten ne toimii? Aina kuulee ettei niistä lastensuojelun tyypeistä ole kun harmia mutta en nyt enään keksi oikein muutakaan...

En kyllä pysty tajuamaan, miten yhteiskunnassa sallitaan, että toinen vanhempi voi jättää lapset täysin toisen vastuulle. Jos vieraannuttaminenkin on rikos, miten omien lasten hylkääminen ei ole rangaistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että sun olisi parempi olla työtön ja lapset silti hoidossa

Ei kai se ole edes käytännössä mahdollista?

Surkeeäiti kirjoitti:

Jos soitan lastensuojeluun etten jaksa enään, miten ne toimii? Aina kuulee ettei niistä lastensuojelun tyypeistä ole kun harmia mutta en nyt enään keksi oikein muutakaan...

Soita nyt ensin lapsiperheiden kotipalveluun ja pyydä sieltä teille apua. Jos ne ei auta niin sitten perhetyöhön. Lastensuojelu vasta kun oot kokeillu ensin noi. Ja varaa itsellesi vaikka työterveydestä aika jollekin psyk.sh:lle tai vastaavalle, jolle voit käydä yksin juttelemassa. Tsemppiä.

Töiden jälkeen tai ennen töitä lapset päiväkodissa puoli tuntia ylimääräistä että saat oman kahvihetken, vielä mieluummin liikuntahetken, kumpi vain auttaa sun jaksamista enemmän. Madalla omia vaatimuksia esimerkiksi ruoanlaiton, ulkoilun ja siivouksen suhteen. Anna lapsille illalla ruutuaikaa ja ota silloin se oma hetkesi. Tehkää yhdessä lasten kanssa joogaa tai jumppaa. Tehkää kotitöitä yhdessä, siinä se ilta kuluu. Anna lasten läträtä kylvyssä pikkuammeissa, peseydy itse samalla. Kun lapsilla on uniaika on kotityöt tehty, mene itsekin nukkumaan yhtä aikaa lasten kanssa koska tarvitset paljon unta! Ne kasvaa koko ajan ja se oikeasti helpottaa, montaa vuotta ei ole noin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Töiden jälkeen tai ennen töitä lapset päiväkodissa puoli tuntia ylimääräistä että saat oman kahvihetken, vielä mieluummin liikuntahetken, kumpi vain auttaa sun jaksamista enemmän. Madalla omia vaatimuksia esimerkiksi ruoanlaiton, ulkoilun ja siivouksen suhteen. Anna lapsille illalla ruutuaikaa ja ota silloin se oma hetkesi. Tehkää yhdessä lasten kanssa joogaa tai jumppaa. Tehkää kotitöitä yhdessä, siinä se ilta kuluu. Anna lasten läträtä kylvyssä pikkuammeissa, peseydy itse samalla. Kun lapsilla on uniaika on kotityöt tehty, mene itsekin nukkumaan yhtä aikaa lasten kanssa koska tarvitset paljon unta! Ne kasvaa koko ajan ja se oikeasti helpottaa, montaa vuotta ei ole noin vaikeaa.

Tätä mä koitan itselleni joka päivä hokee että joskus helpottaa kun ne kasvaa mutta tällä hetkellä se tuntuu vaan niin kaukaselta ajatukselta kun tunnit lasten kanssa tuntuu viikoilta...