Mikä olisi paras ratkaisu tässä tilanteessa? Tuleva ekaluokkalainen kyseessä

Ehdottomasti lykkäystä kannattaa pohtia. Nämä loppuvuoden pojat voi olla turhan lapsellisia, kun samassa ryhmässä on vielä alkuvuoden tyttöjä. Mutta ei tämä tietenkään ole sääntö. Veljeni ja hänen ystävänsä esimerkiksi ovat joulukuussa syntyneitä ja olivat luokkansa parhaita. Mutta yleisesti kannattaa kyllä miettiä.

Oma poikani on syntynyt tammikuun lopussa ja luojalle kiitos siitä. Hän oli lapsellinen, myöhäinen puhuja ja häslä, mutta kun oli jo 7,5-vuotias koulun alkaessa, niin on mennyt tosi hienosti. Lto:kin sanoi jo viskari-iässä, että onneksi on ihan alkuvuoden lapsi, koska ehtii paremmin kypsyä kouluun. On nyt vitosella ja koulu menee hienosti.

Meillä oli vuosi sitten sama pohdinta. Poika syntynyt marraskuussa ja on ikäistään lapsekkaampi. Kynätehtävät ei kiinnostaneet pätkääkään. Teki niitä vain jos opettaja seisoi herkeämättä vieressä vahtimassa, muuten karkasi heti takaisin leikkeihin ja lusmuili kaikessa missä voi. Kuitenkin kouluvalmiustestien tuloksena oli, että pojalla on jopa keskivertoeskaria paremmat akateemiset valmiudet.

Päätettiin lopulta laittaa hänet tuplaamaan eskari. Päätökseen vaikutti jossain määrin myös se, että hänen parhaat tarhakaverinsa olivat vuotta nuorempia eskariin tulijoita, ja omassa ikäryhmässään ei tuntunut löytävän kunnolla paikkaansa.

On paha mennä jossittelemaan kumpi olisi loppupeleissä ollut se parempi vaihtoehto, kun molempia ei voi testata. Homma meni nyt kuitenkin näin: keväällä kun pojalle selvisi että ei lähdekään syksyllä kouluun, niin olihan se kova paikka. Itki ja sanoi että olisin minä osannut ne tehtävät (jotka siis lusmuili) tehdä mutta en vain viitsinyt. Me vastasimme, että kyllä me tiedämme että olisit osannut, ongelma onkin juuri se ettet tehnyt vain koska ei huvittanut. Ei niin voi koulussa toimia.

Syksyllä uudessa eskariryhmässä jatkoi kaksi muutakin edellisvuoden kertaajaa, mikä varmaan helpotti osaltaan, ja ryhmään tuli niitä kavereita sieltä pienempien puolelta. Kakkosvuosi meni tehtävien osalta paljon paremmin, nyt poika teki kaikki tehtävät vaikka ei aina olisi huvittanutkaan. Leikkiminen oli edelleen kuitenkin se ykkösjuttu. Kaverisuhteet meni paljon paremmin. Nyt hän ei ollut enää vähän syrjitty lapsellinen outolintu, vaan tykätty ja tasaveroinen leikkikaveri. Ehkä jopa vähän ihailtukin, isompi ja kaikki jutut entuudestaan tietävä kun oli.

Tänä syksynä alkoi ekaluokka yhdessä viime vuoden eskareiden kanssa. Lukemistaidot on kehittyneet todella nopeasti, matematiikka on lasten leikkiä. Läksyjen suhteen (ja varmaan luokassakin) menee edelleen minimipanostuksella, mutta onneksi tehtävät on niin helppoja että jaksaa tuon minimin suht kivuttomasti tehdä. Opettajan mukaan pientä vaikeutta tehtäviin keskittymisessä esiintyy vieläkin, mutta ei häiritsevässä määrin.

Niin, kristallipalloa minulla ei ole joten en tiedä oliko valinta se paras vai ei, mutta ei tuosta tämän hetken tietojen valossa mitään suurta haittaa ainakaan päässyt syntymään. Ehkä hän olisi pärjännyt jotenkin jo viime vuonna, mutta olisi ollut selvästi enemmän altavastaaja tämän syksyn aloitukseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta mutta näin yleisellä tasolla on kai parempi olla oman luokkansa vanhimmasta kuin nuorimmasta päästä. Eli kai riskinä että poika tulee olemaan koulu-uransa ajan ns. pahnanpohjimmainen. Mutta minähän en siis mitään oikeasti tiedä, tämä on vain mutuilua.

Tämähän siinä huolettaakin, ja siksi olisi kiva kuulla kokemuksia.

Huolettaa myös, että jos tuplaa eskarin, onko sekin haitaksi, kun muut kaverit lähtee kouluun ja hän jää vielä päiväkotiin

Ap

Kyllähän hän eskarista sitten taas uusia kavereita saa. Sanoisin, että vähemmän se pitkässä juoksussa kiinnittää muiden negatiivisen huomion kuin eka luokan tuplaaminen tai se, että vilkkauttaan häiritsee ja häiriköi tunneilla.

Kiitos taas kommenteista. Pääsen keskustelemaan erityislastentarhaopettajan kanssa näin alkuun. Toivotaan, että asiat nytkähtävät eteenpäin.

Ap

Olen loppuvuodesta syntynyt. Koin aina koulussa olevani ihan vähän jäljessä muita. (vaikkakin suoritin lukion ja yliopiston)

Mutta hah. Kerran oli asiasta mieheni kanssa juttua ja hän sanoi kokeneensa samoin. Hän taas on syntynyt tammikuun ihan alussa eli olut luokkansa ehkä vanhin.

Ainakin tampereella järjestetään kokeilu tuollaisessa tapauksessa.

En enää muista, käytiinkö siellä 1 vai 2 kertaa. Mietinnän alla olevat lapset olivat luokkahuoneessa ja heitä tarkkailtiin. Tekivät tehtäviä yms.

Lapseni ei osannut juuri ollenkaan edes kirjaimia. Oleellista oli että miten käyttäytyi ryhmässä. Meille sanottiin, että on täysin valmis kouluun.