Millainen merkitys uskonnolla on elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin jo lapsena uskontojen valheellisuuden ja uskovaisten tekopyhyyden. Tämä tietämys vahvistui ja saavutti huippunsa, kun minut pakotettiin rippikouluun. Pakollisilla jumalanpalveluskäynneillä huomasin, kuinka kaupungin pahimmat juopot ja vaimojensa pettäjät istuivat eturivissä suut maireina.

Sinä päivänä, kun täytin 18, marssin maistraattiin ja erosin tästä järjestelmästä.

Kristinuskohan on nykyisin aivan samaa kuin esimerkiksi psykiatria. Kumpikin ilmoittaa, että ihmisen ei edes kannata, eikä kuulu, ei pidä yrittää muuttua täydelliseksi, vaan että viat ovat ja pysyvät. (Vaikka ovat myos ja eritoten opin itsensä aiheuttamia) On kiellettyä muuttua hyväksi.

Siksi oppi ajaa ihmiset toisiaan vastaan ja vihollisiksi: Muuttamatta heitä täydellisiksi.

Oppi, psykiatria tunkee lapsesta pitäen aivoihin silmistä ja korvista, ja muuttaa ajattelua.

Siksi jokainen opin pysyväksi ilmoittama vika on kuitenkin tietysti opin itsensä aiheuttama. Tämä koskee psykiatrian lisäksi nykyisin myos pitkälti kristinuskoa siksikin, että kristinusko kumartaa psykiatriaa.

Kyseessä on siis molemmissa uskominen, uskonto koska tuo uskonto tunkee silmistä ja korvista sisälle, ja vaikuttaa aivoihin.  Koska siihen uskotaan.

Näissä kahdessa uskonnossa on siis vikaa. 

Tajusin jo hyvin nuorena onneksi että mitään jumalaa ei ole olemassa ja että miten naurettavaa touhua uskonnot ovat.

Toki kelpo tapa pitää herkkäuskoiset hölmöt herran nuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot on mielen harhaa. Elämä on planeetan jäähtymisestä ja painivoimasta aiheutuva sivutuote, jolla ei ole mitään merkitystä. Olemme hetkellinen universumin tietoisuuden leimahdus ja sitten se on ohi. Linunradalla on tuhat miljardia tähteä ja galakseja on kaksisataamiljardia. Meidön olemassaolo on sattumaa ja se on täysin 100% mitätöntä ja turhaa.

Tiedätko, että valon nopeudella liikkuva alkeishiukkanen on ikuinen.  Niin että kun aivoissani viimeisen kerran välähtää se on ikuista, koska se tulee olemaan valoa.

Se on elamää, ja se tulee myos havittamaan elaman pilkkaajan olemattomuuteen.

t. pakana ja "hieroglyfi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pystyä uskomaan siihen, että on olemassa joku "kaikkivaltias" tai että kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus, mutta en pysty. Rukoilen kyllä mielessäni etenkin silloin, kun pelkään tai olen ahdistunut, mutta en oikeasti usko, että olisi mitään sellaista jumalaa, joka kuulisi rukoukset ja pystyisi jotenkin vaikuttamaan asioihin.

Ootko lukenut Raamattua? Siinä Jumala puhuu meille.

Olen lukenut. Olen vieraillut Israelissa, olen käynyt kirkossa (myös ortodoksi- ja katolisessa), olen osallistunut hiljaisuuden retriittiin, olen keskustellut papin kanssa, olen keskustellut jopa rabbin kanssa, olen lukenut hurjan määrän kirjoja, mutta mitä enemmän luen, sitä varmemmin tiedän, että en kykene uskomaan. Tällä hetkellä pohdin yleisen teologian perusopintoja avoimessa yliopistossa, mutta en ole varma, riittääkö aikani.

Ei ihminen itse pystykää uskomaan, usko on aina lahja Jumalalta. Mutta jos haluat uskoa ja pyydät sitä Jumalalta, nii Jumala antaa sen kyllä ja nimenomaan Sanan eli Raamatun ja sakramenttien eli kasteen ja ehtoollisen välityksellä. Usko on luottamista siihen mitä Jumala sanoo eli Raamattuun, eli Jeesukseen joka on Jumalan Sana. Ja Jeesuksesta voi lukea Raamatusta ja sit vaa luottaa siihe mitä siinä sanotaan. Eli esim Joh 3:16 eli evankeliumiin, eli siihen luottamista että Jumala on antanut sun synnit anteeksi Jeesuksen tähden ja sä saat vaan ottaa sen lahjana vastaan ja olla sit pelastettu eli uskoa Jeesukseen sun syntien sovittajana. Ei sun siis tarvitse itse tehdä mitään, edes uskoa, vaa saat ottaa kaiken valmiina vastaan.

Tuollaista uskoa en edes haluaisi. Minulle ei tuota ongelmaa uskoa, että pari tuhatta vuotta sitten on elänyt karismaattinen henkilö, jonka puheet ovat jääneet elämään ja kymmeniä-satoja vuosia myöhemmin niitä on jopa tallennettu kirjalliseen muotoon. Varmasti hän on sanonut paljon viisaitakin asioita. Ja jos pystyisin uskomaan Jumalaan niin voisin haluta toteuttaa uskoani kristinuskon puitteissa ihan siksi, että se on omassa kulttuurissamme helpoin tapa. Eli voisin ajatella tuota kauan sitten elänyttä ihmistä jonkinlaisena opettajana ja hahmona, joka symbolisoi minulle uskoa ymmärrettävällä tavalla. Mutta raamattu on ihmisten kirjoittama kirja ja kristinusko on yhteiskuntapolitiikkaa ja oman aikansa kuva. Eli ei, en haluaisi tuollaista uskoa.

Suhtautan se niin että on parempi että miljardi ihmistä on uskonnollisia kuin että miljardi ihmistä kritisoi aktiivimallia ja on työttömiä loisioita. Ei uskonnot ole pahoja, se mitä ihminen tekee uskonnolla voi olla pahaa.

En koe itseäni uskonnolliseksi vaikka uskon jumalaan ja rukoilen jumalaa.

Käsitykseni jumalaan liittyy pitkälti se että en käytä käsiäni varastamiseen tai pedófiliaan, kuten ei jumala myöskään.

Uskonnon harjoittaminen on parempi suhteessa kuin esim. marijuana.

Saatana kulkee kanssani joka päivä. Alle 2 kuukautta uhriaikaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot on mielen harhaa. Elämä on planeetan jäähtymisestä ja painivoimasta aiheutuva sivutuote, jolla ei ole mitään merkitystä. Olemme hetkellinen universumin tietoisuuden leimahdus ja sitten se on ohi. Linunradalla on tuhat miljardia tähteä ja galakseja on kaksisataamiljardia. Meidön olemassaolo on sattumaa ja se on täysin 100% mitätöntä ja turhaa.

Tiedätko, että valon nopeudella liikkuva alkeishiukkanen on ikuinen.  Niin että kun aivoissani viimeisen kerran välähtää se on ikuista, koska se tulee olemaan valoa.

Se on elamää, ja se tulee myos havittamaan elaman pilkkaajan olemattomuuteen.

t. pakana ja "hieroglyfi"

Valon nopeudella ja nopeammin kuin aika liikkuva eliksiirisin alkeishiukkanen maapallossamme on kapsaisii, näin ainakin maapallossamme.

Veetuttaa tuo yksi kiihkouskonto jonka kannattajia rynnii tänne kaikista ilmansuunnista. Että sellainen merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pystyä uskomaan siihen, että on olemassa joku "kaikkivaltias" tai että kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus, mutta en pysty. Rukoilen kyllä mielessäni etenkin silloin, kun pelkään tai olen ahdistunut, mutta en oikeasti usko, että olisi mitään sellaista jumalaa, joka kuulisi rukoukset ja pystyisi jotenkin vaikuttamaan asioihin.

Ootko lukenut Raamattua? Siinä Jumala puhuu meille.

Ihanko joka kohdassa Jumala puhuu raamatussa? Jos näin on, niin on kyllä sekavaa ja ristiriitaista puhetta. Kirjan sekavuudesta todistavat sen lukuisat eli tulkinnat ja sen myötä syntyneet kirkot ja eri kuppikunnat.

Lähinnä vitsailun aihe :)

Se pitää minut elossa. En näe järkeä elämässä, joka loppuisi kuoleman jälkeen. Tämä nykyinen elämä ei ole mitenkään erityisen mukavaa, joten en näe järkeä hengailla täällä ihan vaan olemisen ilosta. Jos saisin tietää varmasti, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään, vaan palaisin samaan epätietoisuuden tilaan kuin jossa olin ennen syntymääni, tap paisin itseni välittömästi.

Pitää homovihaani yllä. Homot on kivitettävä Raamatun käskyn mukaisesti.

T: Kristitty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pystyä uskomaan siihen, että on olemassa joku "kaikkivaltias" tai että kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus, mutta en pysty. Rukoilen kyllä mielessäni etenkin silloin, kun pelkään tai olen ahdistunut, mutta en oikeasti usko, että olisi mitään sellaista jumalaa, joka kuulisi rukoukset ja pystyisi jotenkin vaikuttamaan asioihin.

Ootko lukenut Raamattua? Siinä Jumala puhuu meille.

Olen lukenut. Olen vieraillut Israelissa, olen käynyt kirkossa (myös ortodoksi- ja katolisessa), olen osallistunut hiljaisuuden retriittiin, olen keskustellut papin kanssa, olen keskustellut jopa rabbin kanssa, olen lukenut hurjan määrän kirjoja, mutta mitä enemmän luen, sitä varmemmin tiedän, että en kykene uskomaan. Tällä hetkellä pohdin yleisen teologian perusopintoja avoimessa yliopistossa, mutta en ole varma, riittääkö aikani.

Ei ihminen itse pystykää uskomaan, usko on aina lahja Jumalalta. Mutta jos haluat uskoa ja pyydät sitä Jumalalta, nii Jumala antaa sen kyllä ja nimenomaan Sanan eli Raamatun ja sakramenttien eli kasteen ja ehtoollisen välityksellä. Usko on luottamista siihen mitä Jumala sanoo eli Raamattuun, eli Jeesukseen joka on Jumalan Sana. Ja Jeesuksesta voi lukea Raamatusta ja sit vaa luottaa siihe mitä siinä sanotaan. Eli esim Joh 3:16 eli evankeliumiin, eli siihen luottamista että Jumala on antanut sun synnit anteeksi Jeesuksen tähden ja sä saat vaan ottaa sen lahjana vastaan ja olla sit pelastettu eli uskoa Jeesukseen sun syntien sovittajana. Ei sun siis tarvitse itse tehdä mitään, edes uskoa, vaa saat ottaa kaiken valmiina vastaan.

Mutta sitten Jumala ei annakaan sitä uskomisen lahjaa kaikille, vaan heittää ne, jotka eivät ole sitä lahjaa alunperinkään saaneet, vielä helvettiin kärsimään. Reilu meininki.

Vierailija kirjoitti:

Se pitää minut elossa. En näe järkeä elämässä, joka loppuisi kuoleman jälkeen. Tämä nykyinen elämä ei ole mitenkään erityisen mukavaa, joten en näe järkeä hengailla täällä ihan vaan olemisen ilosta. Jos saisin tietää varmasti, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään, vaan palaisin samaan epätietoisuuden tilaan kuin jossa olin ennen syntymääni, tap paisin itseni välittömästi.

Kerro lisää siitä tilasta, jossa olit ennen syntymääsi! Itse nimittäin uskon, että juuri siihen "tilaan" me kaikki palaamme kuoltuamme.

Vierailija kirjoitti:

Se pitää minut elossa. En näe järkeä elämässä, joka loppuisi kuoleman jälkeen. Tämä nykyinen elämä ei ole mitenkään erityisen mukavaa, joten en näe järkeä hengailla täällä ihan vaan olemisen ilosta. Jos saisin tietää varmasti, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään, vaan palaisin samaan epätietoisuuden tilaan kuin jossa olin ennen syntymääni, tap paisin itseni välittömästi.

Niin siis kuolema on juuri nimenomaan sitä, että elämä loppuu. Ei hyvää päivää teitä mielikuvitusmaailmassa eläviä. Ihmisen elämällä ei todellakaan ole mitään sen kummempaa tarkoitusta kuten ei millään muullakaan eliöllä. Sinun vanhempasi ovat vain halunneet saada lapsen. Sen seurauksena sinä synnyit. Olisit myös voinut jäädä syntymättä. Tuntuu täysin järjettömältä, että elintoimintojen lakatessa jotenkin heräisikin eloon. Oletko koskaan ollut tajuttomana? Kuoleminen on juuri sitä. Olet tajuttomana ja ajantaju häviää.

Vierailija kirjoitti:

Se pitää minut elossa. En näe järkeä elämässä, joka loppuisi kuoleman jälkeen. Tämä nykyinen elämä ei ole mitenkään erityisen mukavaa, joten en näe järkeä hengailla täällä ihan vaan olemisen ilosta. Jos saisin tietää varmasti, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään, vaan palaisin samaan epätietoisuuden tilaan kuin jossa olin ennen syntymääni, tap paisin itseni välittömästi.

Onhan se kivaa uskoa tuollaiseen. Ainoa vaan, että se ei tee siitä totta.

En käsitä miksei ihmiset voi hyväksyä sitä, että kaikki elämä loppuu joskus. On todella itsekästä kuvitella mitään muuta. Sinä et ole mitenkään erityinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pystyä uskomaan siihen, että on olemassa joku "kaikkivaltias" tai että kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus, mutta en pysty. Rukoilen kyllä mielessäni etenkin silloin, kun pelkään tai olen ahdistunut, mutta en oikeasti usko, että olisi mitään sellaista jumalaa, joka kuulisi rukoukset ja pystyisi jotenkin vaikuttamaan asioihin.

Ootko lukenut Raamattua? Siinä Jumala puhuu meille.

Ihanko joka kohdassa Jumala puhuu raamatussa? Jos näin on, niin on kyllä sekavaa ja ristiriitaista puhetta. Kirjan sekavuudesta todistavat sen lukuisat eli tulkinnat ja sen myötä syntyneet kirkot ja eri kuppikunnat.

Tuo johtuu vaa siitä ettei ihmiset voi ymmärtää Jumalaa nii hyvin etteikö tulkintaeroja tulis. Raamattu on kokonaan Jumalan Sanaa eikä siinä oo ristiriitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pystyä uskomaan siihen, että on olemassa joku "kaikkivaltias" tai että kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus, mutta en pysty. Rukoilen kyllä mielessäni etenkin silloin, kun pelkään tai olen ahdistunut, mutta en oikeasti usko, että olisi mitään sellaista jumalaa, joka kuulisi rukoukset ja pystyisi jotenkin vaikuttamaan asioihin.

Ootko lukenut Raamattua? Siinä Jumala puhuu meille.

Olen lukenut. Olen vieraillut Israelissa, olen käynyt kirkossa (myös ortodoksi- ja katolisessa), olen osallistunut hiljaisuuden retriittiin, olen keskustellut papin kanssa, olen keskustellut jopa rabbin kanssa, olen lukenut hurjan määrän kirjoja, mutta mitä enemmän luen, sitä varmemmin tiedän, että en kykene uskomaan. Tällä hetkellä pohdin yleisen teologian perusopintoja avoimessa yliopistossa, mutta en ole varma, riittääkö aikani.

Ei ihminen itse pystykää uskomaan, usko on aina lahja Jumalalta. Mutta jos haluat uskoa ja pyydät sitä Jumalalta, nii Jumala antaa sen kyllä ja nimenomaan Sanan eli Raamatun ja sakramenttien eli kasteen ja ehtoollisen välityksellä. Usko on luottamista siihen mitä Jumala sanoo eli Raamattuun, eli Jeesukseen joka on Jumalan Sana. Ja Jeesuksesta voi lukea Raamatusta ja sit vaa luottaa siihe mitä siinä sanotaan. Eli esim Joh 3:16 eli evankeliumiin, eli siihen luottamista että Jumala on antanut sun synnit anteeksi Jeesuksen tähden ja sä saat vaan ottaa sen lahjana vastaan ja olla sit pelastettu eli uskoa Jeesukseen sun syntien sovittajana. Ei sun siis tarvitse itse tehdä mitään, edes uskoa, vaa saat ottaa kaiken valmiina vastaan.

Mutta sitten Jumala ei annakaan sitä uskomisen lahjaa kaikille, vaan heittää ne, jotka eivät ole sitä lahjaa alunperinkään saaneet, vielä helvettiin kärsimään. Reilu meininki.

Kyllä antaa mutta kaikki ei halua sitä ottaa vastaan ja siks päätyvät helvettiin.

"En näe järkeä elämässä, joka loppuisi kuoleman jälkeen."

Niin vain on. Ei se siitä millään järkeilyllä kummemmaksi muutu. T. Realisti.