Lue keskustelun säännöt.
Työskentelen nepsy-ihmisten parissa ja en kehtaa tätä muuallekaan purkaa vaan sanon tänne.
03.11.2019 |
Nykyään nepsy-tutkimuksia vaaditaan naurettavan pienistä syistä.
Ajatellaan, että jos pari "kriteeriä" täyttyy niin "meidän lapsella on muuten sitten adhd/add/tourette" tms. ja sama aikuisilla, diagnosoidaan itsensä netin keskustelupalstoilla ja vaaditaan tutkimuksia vaikka laajat alkukartoitukset ei puolla mitään siihen viittavaa, että sieltä olisi mitään diagnoosia ikinä tulossa.
Voi myös olla, että tutkimukset on tehty ja todettu, että kaikki on ihan "normaalisti" niin silti sanotaan kaikille, että "Joo mulla on add " tms, vaikka sitä ei ole.
Yleensä ne "oireet" johtuu jostain ihan muusta.
Lapsien ihan normaalitkin kiinnostukset ja kehitysvaiheet koetaan epänormaaleina ja tehdään itse diagnooseja, sitten huudetaan ammattilaisille jotka ei tajua mistään mitään kun todetaan, että ei, teidän lapsellanne ei ole mitään poikkeavaa, vaan hän on ihan normaali lapsi, jolla on jotain tiettyjä normaaleja piirteitä.
Olen ollut alalla 12v ja kun näitä facebookin ryhmiä lukee niin meinaa välillä itku tulla kun hakemalla haetaan.
Tämä kaikki aika on sitten pois niiltä, joilla ihan oikeasti on niitä poikkeavuuksia.
Kommentit (63)
heikot kasvatustaidot vanhemmalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... Ei tässä edes kehtaa hakea apua, kun on tällaisia vähättelijöitä. Esimerkiksi minä olen tällainen aikuinen, jolla on ollut ihan lapsuudessa jo tietynlaisia haasteita, jotka on vaan laitettu tyhmyyden ja laiskuuden piikkiin. Esimerkiksi minun huone oli jo lapsuudessa aivan kaaos ja vanhemmat vaan huutoraivosi kuinka sotkuinen olen. Niin, en vaan kyennyt tekemään mitään. Yritin opiskella, mutta en silti oppinut ja olin taas tyhmä ja laiska... Minun päässä on koko ajan kaaos ja saattaa olla miljoona asiaa tekeillä yhtä aikaa enkä suoriudu niistä yhdestäkään. Olen todella kuormittunut ja ahdistunut koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Ei sillä diagnoosilla muuten mitään välttämättä teekään, mutta kun lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, esim koulussa, ilman sitä.
Saa, tai pitäisi ainakin saada. Tukitoimet on ensisijaisia, jotka saa ilman diagnoosiakin. Käytäntö voi tietysti olla eri ja vaihdella eri kouluissakin. Meillä ainakin on ohje, että nepsyselvittelyt aloitetaan tukitoimien suunnittelulla kotiin ja kouluun. Jos ne ei auta, niin sitten selvitellään tarkemmin. Mitään yksittäistä testiä tai tutkimusta ADHD:n, autismin tms. toteamiseen ei ole
T. Koulupsykologi
Vierailija kirjoitti:
Pienestä lapsesta näkee, miten heikot kasvatustaidot lapsella on. Lapsi ei malta istua paikallaan ja syödä, ei opi potalle, ei opi pukemaan ja laittamaan kenkiä oikeisiin jalkoihin, ei opi piirtämään, ei opi kirjoittamaan nimeään, ei opi värejä, ei opi käyttämään saksia. Ei opi ajamaan pyörällä jne. Ei opi uimaan. Ihan yksinkertaisia asioita, jotka lapsi haluaa oppia ja oppii, kunhan oma vanhempi opettaa ja asiaa toistetaan päivittäin.
Nepsyn kohdalla kyse ei ole osaamisesta vaan toiminnaohjauksen pulmista. Kas, kun hän on neuroEPÄtyypillinen. Kyllä minunkin lapseni OSAA pestä hampaat ja käydä suihkussa, mutta koska hänellä on neuroepätyypillisyyttä niin hän ei saa sitä tehtyä ellei hänelle erikseen sitä edelleen, tuhansien ja tuhansien toistojen jälkeen, sanota.
Neurotyypilliset eivät tunnu sitä ymmärtävän millään. Toisaalta ymmärrän, en minäkään aina meinaa millään muistaa, että lapseni ei ole tyhmä tai tee sitä tahallaan, vaan hän todellakin on erilainen kuin me joilla näitä ongelmia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Itse työskentelen läpsy-ihmisten kanssa, ja voi ziisus niitä kurpitsavankkuritarinoita..
Kirjaa kaikki tarinat ylös , eläkkeellä sitten julkaiset kirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Ei sillä diagnoosilla muuten mitään välttämättä teekään, mutta kun lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, esim koulussa, ilman sitä.
Sopivalla diagnoosilla Kela maksaa lapsesta 500,- kuukaudessa ekstraa.
Nykyajan lapset ovat hirvittävän laiskoja, eivät jaksa tehdä mitään. Tätähän ei voi sanoa ääneen töissä. Piiloudutaan jonkun diagnoosin taakse.
t. ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienestä lapsesta näkee, miten heikot kasvatustaidot lapsella on. Lapsi ei malta istua paikallaan ja syödä, ei opi potalle, ei opi pukemaan ja laittamaan kenkiä oikeisiin jalkoihin, ei opi piirtämään, ei opi kirjoittamaan nimeään, ei opi värejä, ei opi käyttämään saksia. Ei opi ajamaan pyörällä jne. Ei opi uimaan. Ihan yksinkertaisia asioita, jotka lapsi haluaa oppia ja oppii, kunhan oma vanhempi opettaa ja asiaa toistetaan päivittäin.
Mihin tämä nyt liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapset ovat hirvittävän laiskoja, eivät jaksa tehdä mitään. Tätähän ei voi sanoa ääneen töissä. Piiloudutaan jonkun diagnoosin taakse.
t. ope
Yyyh. Minä olin ysärillä "hirvittävän laiska", vaikka minulla on aikuisiällä diagnosoitu ADD. Enkä varmasti ollut ainoa lapsi, joilla ei ollut diagnoosia "jonka taakse piiloutua". Minun isäni myös 100 % nepsy, mutta eipä hän mitään apua ole koskaan hakenut muualta kuin viinasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No liittyiskö tähän ilmiöön
https://yle.fi/uutiset/3-10928894 (eilinen artikkeli: Liikaa vastuuta liian varhain? Nykykoulussa järjestelmästä putoavat sellaiset, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla)Nuo uudet oppimisympäristöt ja itseohjautuvuuden vaatiminen alakoululaisilta on kyllä silkkaa hulluutta.
Juuri näin! Kutosluokkalaisen pojan keharikeskystelussa kävi ilmi, että autan läksyjen tekemisessä ja kuulustelen kokeita varen. 25v opettajatar siihen: "Vanhempien ei kuulu auttaa tämän ikäistä lasta. Lapsen pitää itse tietää, mitä lapsi ei osaa." Tsiisus!
Aivan sairasta tämä nykymeno. Ei ihme, että moni jää jälkeen. En totellut opettajaa, vaan jatkamme samalla linjalla.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapset ovat hirvittävän laiskoja, eivät jaksa tehdä mitään. Tätähän ei voi sanoa ääneen töissä. Piiloudutaan jonkun diagnoosin taakse.
t. ope
Opettajissa on valitettavan paljon kaltaisiasi. Tiedän, olen itsekin opettaja ja kuuntelen välillä ihan suu auki joidenkin kommentteja. Moni kun sanoo sen ääneenkin siellä töissä.
Oman lapsen ongelmat ovat todellakin avanneet silmät myös opettajien kädettömyydelle ja välinpitämättömyydelle. Kädetön olen usein itsekin mutta en koskaan välinpitämätön. Äitinä olisin kaivannut edes jonkinlaista ymmärrystä sille että lapsi ei ole tyhmä, laiska tai osaamaton, ja että hän kärsii itsekin siitä että ei osaa tai opi. Mutta eihän sellaista tule, kun opettajat ovat kaltaisiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti niitäkin, mutta on myös meitä jotka on koko ikänsä olleet muiden mielestä tosi omituisia, vaikka ovat aina yrittäneet kovasti olla normaaleja kuin muut. On myös sellaisia kuten kaverini, jonka lempinimi oli vuosikymmeniä ADHD, vaikka sai diagnoosin vasta n. 40-vuotiaana. Itse en ole lähtenyt hakemaan itselleni tai lapselleni diagnoosia, kun molemmat pärjätään kyllä, vaikka ollaankin vähän outoja. Tukitoimet olisi ehkä pois joltain joka ei ilman niitä pärjää.
Ap siis diagnosoi ihan itsekin muita ihmisiä? Ja tietää millaisia vaikeuksia heillä on omassa arjessaan. Älykäs nepsy voi päästä pitkälle Ja silti voi olla arjessa hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienestä lapsesta näkee, miten heikot kasvatustaidot lapsella on. Lapsi ei malta istua paikallaan ja syödä, ei opi potalle, ei opi pukemaan ja laittamaan kenkiä oikeisiin jalkoihin, ei opi piirtämään, ei opi kirjoittamaan nimeään, ei opi värejä, ei opi käyttämään saksia. Ei opi ajamaan pyörällä jne. Ei opi uimaan. Ihan yksinkertaisia asioita, jotka lapsi haluaa oppia ja oppii, kunhan oma vanhempi opettaa ja asiaa toistetaan päivittäin.
Kyllä meidän nepsy oppi nuo taidot ihan helposti.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapset ovat hirvittävän laiskoja, eivät jaksa tehdä mitään. Tätähän ei voi sanoa ääneen töissä. Piiloudutaan jonkun diagnoosin taakse.
t. ope
Se luokan paras 9,8 keskiarvolla ja 9:n käytöksellä voi olla nepsy. Älykkään lapsen vaikeudet tulevat esiin vasta kuormituksen kasvaessa, joko lukiossa tai yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko, ammattilainen, aina ihan varma siitä että niin monien apua hakevien hätä on turhaa? Terveysammattilaisten lähtökohta tuntuu olevan nykyisin, että apua hakeva on turhaan ja tyhmyyttään liikkeellä. Esim. minä en mene lääkäriin kuin jos on aivan pakko. No menin sitten kerran kun tarpeeksi pahasti tuli paniikkioireita ja sekoamisen tunnetta. Ja kas, en näyttänyt tarpeeksi tarvitsevalta ja sain kuulla vain että "kuule, on ihmisiä jotka ihan oikeasti tarvitsevat apua". Ja se siitä sitten! Nyt sinnittelen ties kuinka monetta vuotta paniikissa ja masentuen, yrittäen keksiä itsehoitomenetelmiä, kun tiedän etten koskaan saa apua.
Joo. Ja näillä sun vinkeilläsi kerää itselleen kantaan semmoisen käsivarren mittaisen luettelon turhia käyntikertoja, että sen tehtyään on koko lopun elämänsä pipipään maineessa, eikä kukaan missään ota vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Ei sillä diagnoosilla muuten mitään välttämättä teekään, mutta kun lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, esim koulussa, ilman sitä.
Sopivalla diagnoosilla Kela maksaa lapsesta 500,- kuukaudessa ekstraa.
Sehän ei ole mikään automaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No liittyiskö tähän ilmiöön
https://yle.fi/uutiset/3-10928894 (eilinen artikkeli: Liikaa vastuuta liian varhain? Nykykoulussa järjestelmästä putoavat sellaiset, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla)Nuo uudet oppimisympäristöt ja itseohjautuvuuden vaatiminen alakoululaisilta on kyllä silkkaa hulluutta.
Juuri näin! Kutosluokkalaisen pojan keharikeskystelussa kävi ilmi, että autan läksyjen tekemisessä ja kuulustelen kokeita varen. 25v opettajatar siihen: "Vanhempien ei kuulu auttaa tämän ikäistä lasta. Lapsen pitää itse tietää, mitä lapsi ei osaa." Tsiisus!
Aivan sairasta tämä nykymeno. Ei ihme, että moni jää jälkeen. En totellut opettajaa, vaan jatkamme samalla linjalla.
Mikä ihmeen keharikeskustelu?
Minun lapsellani on ADHD. Jos hänellä ei saa sitä, niin mikä sitten hänellä on!
Hän on todella impulsiivinen ja tarkkaamaton. Hänellä on vaikeuksia tunnesäätelyn kanssa. Hänellä on ongelmia kaverisuhteissa, koska hänellä ei ole mitään suodatinta, mitä sanoo.
Ei, hän ei pelaa eikä hänellä ole puhelinta. Hänellä on säännölliset ruoka-ja nukkuma-ajat. Hänen kanssaan on säännöt, seuraamukset ja rutiinit. Hänen kanssaan keskustellaan yhtenäön, miten jokin asia pitäisi tehdä. Mutta se ei mene perille, vaikka olet sanonut sen sata kertaa.
Hänellä on lääkitys. En tietenkään haluaisi, että lapseni syö jotain sellaista. Ei ole vaihtoehtoa. Jos hän ei syö, niin hän häiritsee, härvää, vaeltaa ja puhuu koulussa taukoamatta. Hän ei usein edes tajua puhuvansa. Lääkkeen avulla tilanne on ollut hyvä tai vaihdellen vähintäänkin siedettävä. Ikävä ja ymmärrettäväkin fakta on, että hän on saanut koko elämänsä lähes negatiivista palautaäetta itsestään ja eihän sellaista kestä kukaan, et edes sinä.
Meillä on toinen lapsi, jolla näitä haasteita ei ole. Näitä menisi vaikka 20 samalla vaivalla kuin tämä toinen. Ei tarvitse pelätä, tuleeko hänestä päihdeongelmainen, rikollinen vaan jotain ihan tavallista.
Me vanhemmat kaipaisimme tukea enemmän kuin haukkumista. Ihan niinkukn ei olisi tarpeeksi raskasta muutenkin.
Pienestä lapsesta näkee, miten heikot kasvatustaidot lapsella on. Lapsi ei malta istua paikallaan ja syödä, ei opi potalle, ei opi pukemaan ja laittamaan kenkiä oikeisiin jalkoihin, ei opi piirtämään, ei opi kirjoittamaan nimeään, ei opi värejä, ei opi käyttämään saksia. Ei opi ajamaan pyörällä jne. Ei opi uimaan. Ihan yksinkertaisia asioita, jotka lapsi haluaa oppia ja oppii, kunhan oma vanhempi opettaa ja asiaa toistetaan päivittäin.