Lue keskustelun säännöt.
Mies saa ihan tyhjästä hillittömiä itkukohtauksia
03.11.2019 |
Itse ajattelen tämän johtuvan masennuksesta, mutta hoitoon ei aio hakeutua. Nämä kohtaukset alkavat kun miehen mielestä painostan häntä liikaa, eli pyydän joskus omaa aikaa ja apua arkeen. Hänen mielestään minun pitäisi hoitaa kaikki yksin ja selvitä kaikesta yksin. Hän sitten auttelisi mikäli ehtii. Lasten kanssa tämä yhtälö on vaan hyvin vaikea. MIes nimenomaan vaati ja halusi lapsia. Erota mies ei tietenkään halua ja itse suoraansanoen en uskalla erota juurikin tuollaisen luonteen hallitsemattomuuden vuoksi. Mitä voisin tehdä? Toki eron voi ottaa yksin, mutta pelkään, että silloin tapahtuisi jotain todella pahaa. Turvakotiin tms ei voisi ikuisesti linnoittautua, koska lasten on pakko käydä koulussa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä pelkäät, että mies vahingoittaa sinua tai lapsia erossa, niin mikä ihme saa sinut kuvittelemaan että olisitte turvassa nyt?
Jos ymmärrät tällaisten suhteiden dynamiikkaa, niin ymmärrät kyllä mikä. Tiedätkö mikä on kauhun tasapaino?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jo päättänyt, ettet aio erota ikinä. Hauskaa loppuelämää. :)
Toivottavasti saat seuraavassa, tai jo tässä elämässä samanlaisen tilanteen itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies siis pitää sinua ja lapsia panttivankina. Ja sinua orjana.
Aseena ei pyssy, vaan itkukohtaukset. Mieti vähän miltä tuo ulkopuolisesta kuulostaa.
Niin? Ymmärrän kyllä miltä. Miten tämän ymmärtäminen auttaa minua ja lapsia? Anna konkreettisia ohjeita, niistä voisi olla apua. Ap
Alat katsella asuntoja, teet vuokrasopimuksen, järjestät muuton, haet eroa.
Onko nykyinen tilanne sinusta terveellinen sinun, tai lasten mielenterveyttä ajatellen?
Pitää ajatella terveyttä kokonaisvaltaisesti. Ero on ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, tämä on näitä jankkausketjuja, joissa löytyy sivukaupalla tekosyitä miksei se ero kelpaa. Luultavasti provo.
Huomaa ettei sinulla ole elämänkokemusta. Kaikki, mikä ei liippaa omaa kokemusmaailmaasi tai on vaikeampi kuin 1+1, ei ole välttämättä provo.
Pakko kommentoida sen verran että ei se elämänkokemus tarkoita sitä että on saanut paskaa niskaansa kilotolkulla.
Elämänkokemus taitaa puuttua sinulta itseltäsi koska et osaa nähdä mitään ratkaisuja tilanteeseesi ja sinulle täytyy konkreettisesti kertoa ratkaisut siihen.
No annan yhden ratkaisun. Muuta sinne turvakotiin ja vaihda samalla numerosi salaiseksi. Lapsille sama juttu ja isän numero pois puhelimesta niin kauaksi aikaa että pahin on ohi. Olette siellä turvakodissa niin kauan kuin tilanne sitä vaatii.
Sitten voit alkaa suunnitella elämää eteenpäin. Turvakodista löytyy osaavaa henkilökuntaa neuvomaan mikä on seuraava askel. Sitä ei tarvitse vielä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, kiitos sulle provon huutelija. Toisiaan minäkin toivon sulle paskaa elämää ja karmaa kaupan päälle.
Itse vähän vastaavaa kokeneena annan seuraavat vinkit:
Suunnittele. Punnitse tarkkaan kehen voit luottaa. Tee suunnitelma siitä, että miten voit hyvällä alibilla ilmoittaa erosta riittävän etäisyyden päästä. Itse toteutin asian niin, että olin lähtenyt auttamaan erääseen tapahtumaan ja ottanut täten muutamaksi päiväksi kamppeita mukaan. Olin hyvissä ajoin ottanut omat tärkeät paperit repun läppäritaskuun, minne hän ei koskaan tajunnut katsoa.
Tärkeää on miettiä, että keiden tarvitsee tietää missä mennään. Itse kerroin omalle esimiehelle, että tilanne on tällainen -- eli siis tilanne voi heittää häränpyllyä pahastikin ja etten välttämättä pääse töihin. Tai sitten että puoliso paukahtaa töihin. Sitten pari ystävää tiesi, että mitä tapahtuu. Viestittelin olinpaikoistani heille ja siitä, että missä mennään. Tärkeää on katsoa ystävät, jotka eivät juorua JA jotka eivät ole puolison tuttavia.
Ja muista mikä on tärkeintä: sinun ja lastesi turvallisuus. Älä esimerkiksi murehdi mitään koiraa tai kissaa. Mun oli esimerkiksi jätettävä lemmikki hetkeksi vanhaan kotiin oman onnensa nojaan, jotta oma nahka pelastuu. Tiedän, että joku nyt saa kunnon kiepit asiasta, mutta näin se nyt oli mentävä. Ennakoivasti elsua en olisi voinut tehdä. Puoliso ilmeisesti ei ollut kuitenkaan kajonnut lemmikkiin ja sain sen itselleni sitten myöhemmin, kun sain asunnon järjestettyä.
Ja älä murehdi materiaa. Mulla jäi taakse kalliit kalusteet taakse, paljon vaatteita, kirjoja, elokuvia yms. Tavaraa maailmassa riittää. Voin sanoa, että nopeasti kuitenkin pääset jaloillesi tarvittavien tavaroiden suhteen.
Ja, älä välitä niistä jotka mussuttavat siitä että et ole mitään oikeasti tekemässä. Mulla kesti noin kaksi vuotta, ennen kuin sain tapahtumaan. Moni käänsi mulle selkänsä juuri sillä nassutuksella että vingun vain huvin ja harrastuksen vuoksi. Jokainen voisi pohtia tosiaan sitä sammakon keittämistä elävältä. Milloin hypätä pois? Mulla eräs pieni tapahtuma lopulta käynnisti tämän ketjun. Sitten alkoikin aika ryminällä tapahtumaan.
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Okei, kiitos sulle provon huutelija. Toisiaan minäkin toivon sulle paskaa elämää ja karmaa kaupan päälle.
Itse vähän vastaavaa kokeneena annan seuraavat vinkit:
Suunnittele. Punnitse tarkkaan kehen voit luottaa. Tee suunnitelma siitä, että miten voit hyvällä alibilla ilmoittaa erosta riittävän etäisyyden päästä. Itse toteutin asian niin, että olin lähtenyt auttamaan erääseen tapahtumaan ja ottanut täten muutamaksi päiväksi kamppeita mukaan. Olin hyvissä ajoin ottanut omat tärkeät paperit repun läppäritaskuun, minne hän ei koskaan tajunnut katsoa.
Tärkeää on miettiä, että keiden tarvitsee tietää missä mennään. Itse kerroin omalle esimiehelle, että tilanne on tällainen -- eli siis tilanne voi heittää häränpyllyä pahastikin ja etten välttämättä pääse töihin. Tai sitten että puoliso paukahtaa töihin. Sitten pari ystävää tiesi, että mitä tapahtuu. Viestittelin olinpaikoistani heille ja siitä, että missä mennään. Tärkeää on katsoa ystävät, jotka eivät juorua JA jotka eivät ole puolison tuttavia.
Ja muista mikä on tärkeintä: sinun ja lastesi turvallisuus. Älä esimerkiksi murehdi mitään koiraa tai kissaa. Mun oli esimerkiksi jätettävä lemmikki hetkeksi vanhaan kotiin oman onnensa nojaan, jotta oma nahka pelastuu. Tiedän, että joku nyt saa kunnon kiepit asiasta, mutta näin se nyt oli mentävä. Ennakoivasti elsua en olisi voinut tehdä. Puoliso ilmeisesti ei ollut kuitenkaan kajonnut lemmikkiin ja sain sen itselleni sitten myöhemmin, kun sain asunnon järjestettyä.
Ja älä murehdi materiaa. Mulla jäi taakse kalliit kalusteet taakse, paljon vaatteita, kirjoja, elokuvia yms. Tavaraa maailmassa riittää. Voin sanoa, että nopeasti kuitenkin pääset jaloillesi tarvittavien tavaroiden suhteen.
Ja, älä välitä niistä jotka mussuttavat siitä että et ole mitään oikeasti tekemässä. Mulla kesti noin kaksi vuotta, ennen kuin sain tapahtumaan. Moni käänsi mulle selkänsä juuri sillä nassutuksella että vingun vain huvin ja harrastuksen vuoksi. Jokainen voisi pohtia tosiaan sitä sammakon keittämistä elävältä. Milloin hypätä pois? Mulla eräs pieni tapahtuma lopulta käynnisti tämän ketjun. Sitten alkoikin aika ryminällä tapahtumaan.
Voimia.
Kiitos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äh, tämä on näitä jankkausketjuja, joissa löytyy sivukaupalla tekosyitä miksei se ero kelpaa. Luultavasti provo.
No juuri tällaisella provoepäilyjankkauksella saadaan sivukaupalla materiaalia. Kunhan ap saa asialliset vastaukset, ei tarvita muuta jankkausta ja provohuuteluita. Pullahiiret, jotka itse elävät turvallista elämää arvostelevat omista silkkipoteroistaan käsin. Se oikea elämä onkin sitten ihan muualla. Miten pullahiiret itse pärjäisivät siellä?
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyinen tilanne sinusta terveellinen sinun, tai lasten mielenterveyttä ajatellen?
Pitää ajatella terveyttä kokonaisvaltaisesti. Ero on ainoa vaihtoehto.
Pullahiiripalkinto tälle kommentille. Ap:han ei varmaankaan ole itse tullut ajatelleeksikaan asiaa tältä momentilta. Hänhän kertoi jo yrittäneensä pariterapiaa, siellä ei tietenkään ole varmaan asia tullut puheeksi? Eihän? Syyllistäminen on niin ihanaa, eikö? Kuten tuossa kommentissa aiemmin sanottiin, pullahiirten on hyvä arvostella silkkipoteroistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän sinua täysin ja olen ollut täysin samojen aatosten parissa. Olen pohtinut, että paras ratkaisu olisi se, että mies itse haluaisi erota tai että hän esim. pettäisi, jolloin minulla olisi ”hyvä syy” jättää hänet. Se, että mieheni on vastenmielinen hullu, ei ole riittävä syy ja nyt erotessa saisin hänet taatusti vainoamaan itseäni ja tekemään elämästäni helvettiä.
Tsemppiä ja voimia. Yritä jutella vaikka eroneuvoon, jos sieltä saisi vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolista apua ei ole, siis sukulaisia tms. Maksullista hoitoa mies ei suvaitse, koska kotiimme ei kuulemma saa tulla ulkopuolisia. Pariterapia loppui, koska mies vaan jankkasi kaikki mielipiteeni nurin ja terapeutit katsoivat, ettei terapia hyödytä. Sain vain pahemman olon terapiasta, kun näki miten joustamaton mies on ja lisänä tuo, että vaikka kuinka huonosti olisi asiat, ei voi erota ylläolevista syistä. Tätä en kuitenkaan sanonut terapiassa, liekö terapeutit näkivät ? Ap
Ensin ajattelin otsikon nähdessäni että mies on tosi masentunut tai kärsii paniikkikohtauksista, mutta tämän viestin luettuani pakko todeta että eiköhän kyseessä ole persoonallisuusvinoutunut henkilö joka käyttää mm itkua manipulaation välineenä.
Mieti nyt ap niitä lapsiasi! Tuo teidän paska arki on heidän lapsuutensa. Ja millaisen parisuhteenmallin haluat heille jättää? Ero on ainut vaihtoehto.
Huomaa ettei sinulla ole elämänkokemusta. Kaikki, mikä ei liippaa omaa kokemusmaailmaasi tai on vaikeampi kuin 1+1, ei ole välttämättä provo.