Jo varhain tarhaikäisistä lapsista näkee kuka ei tule pärjäämään elämässä, ei muodosta ystävyyssuhteita ja jää yksin
Eikä aikuisena saa muodostettua parisuhdetta, masentuu, ahdistuu ja etääntyy.
Kommentit (27)
Joo, muistan kuinka ala-asteella mentiin ensimmäistä kertaa uimahalliin, muut oli aivan innoissaan mutta minä aloin siellä altaassa itkemään kun se metakka ja vedessäolo yms. jotenkin ahdisti. Olin se erilainen nuori silloin ja nyt vielä vanhempanakin, en oikein koskaan ole viihtynyt ihmisseurassa ja yllättäen olen myös ilman parisuhdettakin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Näin ikävä kyllä on. Sosiaaliset taidot on puutteellisia.
Juurikin tämä > Sosiaaliset taidot on puutteellisia. On tullut nähtyä eläviä tapauksia ja asiaa pahentaa jos ihminen on vähääkään syrjään vetäytyvä.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä uutisia sulle ap: ihminen voi menestyä elämässää vaikka olisi introvertti eikä lainkaan sosiaalinen.
Kuka tahansa voi emnestyä, mutta riippuu ihmsestä, elinympäristöstä ja luonteesta menestyykö vai ei. Niin monta tekijää on vaikuttamassa.
Li haluaa lapset eskariin ja tarhaan ajoisss leikkimään ja oppimaan niin saadaan noi kotona piilotellut ongelmat esiin
No minä olin kiusattu tarhassa ja koulussa, ja pärjännyt elämässä ja parisuhde (joka ei tosin ole pärjäämisen merkki) ja ystäviä ym. Elämä on pitkä, tarha ja koulu vain osa sitä. Epäsosiaalinenkin pärjää!
Pienikin tuki ja lapsen nakeminen auttaa.
En ollut päiväkodissa, olin kotona äidin ja sisarusten kanssa. Ironisesti äiti on lto.
En ole koskaan seurustellut. Olen nyt 34.