"Pakollisten" ihmissuhteiden rasittavuus

Vierailija kirjoitti:

Mistäs niitä ystäviä sitten löytyy, jos ja kun omaa perhettä ei enää ole?

Jos tulee ero, tai kuolema erottaa, tai vakava sairaus jolloin jää työelämän jms. ulkopuolelle.

Poistakaa toki kaikki ihmiset elämästänne, noin vaan, suit sait. Käpertykää omaan pieneen tynnyriinne ja eläkää siellä.

Mutta älkää ihmetelkö, missä ne tuttavat ja ystävät ovat, miksi kukaan ei ota yhteyttä, sitten kun olettekin vailla apua, seuraa, olkapäätä tai tukijoita mahdollisiin vaikeisiin aikoihin.

Täh? Mulla on paljonkin ystäviä ja läheiset välit esim. äitiin ja siskoihin. Ongelma ontässä oli ihmiset, joiden kanssa ei synkkaa niin hyvin ja jotka haluavat silti kaveerata, kyläillä jne.

T. Nro 17

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähes 100% tekemisissä vain ihmisten kanssa, joiden kanssa viihdyn hyvin. En edes ehtisi tavata ketään ikävää ihmistä. Ok en varmaan olisi appivanhempien kanssa tekemisissä elleivät he olisi appivanhempia, mutta he ovat onneksi aivan mukavia ihmisiä.

Ja siis miten - no, jos joku jota en halua meille kutsuu itsensä meille, niin meille ei sovi. Koskaan. Sama oikeastaan toisinpäin, eli en myöskään mene heille, ei vaan koskaan sovi. Miehen kanssa menee onneksi melko yhteen se, kenestä tykätään, mutta esim. teidän tilanteessa mies näkisi kaveriaan yksinään muualla kuin meillä kotona. (Tai siis, voisi toki nähdä meillä mutta olisi varmaan vaikea järjestää, ettei vaimokin tulisi).

Mites sitten, jos on jo mennyt siihen, että jotain pariskuntaa tavataan, minä velvollisuudesta. Vähentääkö tapaamisia pikku hiljaa?

Muistan hyvin tuon tunteen, kun lapset olivat pieniä. Kannattaa kuitenkin pitää yhteyttä läheisiin ystäviin ja sukulaisiin. Lapset kasvavat nopeasti ja jossain vaiheessa on pakko olla muutakin elämänsisältöä kuin oma perhe. Muuten huomaa olevansa lopulta aika yksin..

Vierailija kirjoitti:

Mä olen opetellut tietoisesti pois tuollaisesta ajattelusta, mitä ap harrastaa. Tietoisesti hidastanut elämää, jotta ehdin nähdä IHMISIÄ, en imuroida kotona tai muuten suorittaa. Mielestäni kaikenlaiset ihmiset rikastuttavat elämää, kunhan itsellä ei ole liian kiire. Minulla varakkaan suvun jäsenenä ei ole. Mulla on aikaa toisille. Jos joku miehen sukulaisissa vierailu vain tökkii, en lähde. Asuvat niin kaukana, ettei kukaan oleta edes.

Täh? Nyt en ihan tajua? :D922

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin tuon tunteen, kun lapset olivat pieniä. Kannattaa kuitenkin pitää yhteyttä läheisiin ystäviin ja sukulaisiin. Lapset kasvavat nopeasti ja jossain vaiheessa on pakko olla muutakin elämänsisältöä kuin oma perhe. Muuten huomaa olevansa lopulta aika yksin..

Nyt ei ole kyse ihan tästä. Tarvitsen ja haluan kyllä aika introvertti aikaa olla ihan vaan oman miehen ja lapsen kanssa omana perheenä, mutta haluan kyllä myös nähdä rakkaita ystäviä ja sukulaisia silloin tällöin sopivasti. Kyse oli siitä etten jaksaisi ja haluaisi käyttää aikaani sellaisten ihmisten tapaamiseen joiden näkemiseen ei ole oikeastaan mitään intressejä vaan ne tulevat ikäänkuin pakollisina velvoitteina esim. kumppanin kautta. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähes 100% tekemisissä vain ihmisten kanssa, joiden kanssa viihdyn hyvin. En edes ehtisi tavata ketään ikävää ihmistä. Ok en varmaan olisi appivanhempien kanssa tekemisissä elleivät he olisi appivanhempia, mutta he ovat onneksi aivan mukavia ihmisiä.

Ja siis miten - no, jos joku jota en halua meille kutsuu itsensä meille, niin meille ei sovi. Koskaan. Sama oikeastaan toisinpäin, eli en myöskään mene heille, ei vaan koskaan sovi. Miehen kanssa menee onneksi melko yhteen se, kenestä tykätään, mutta esim. teidän tilanteessa mies näkisi kaveriaan yksinään muualla kuin meillä kotona. (Tai siis, voisi toki nähdä meillä mutta olisi varmaan vaikea järjestää, ettei vaimokin tulisi).

Mites sitten, jos on jo mennyt siihen, että jotain pariskuntaa tavataan, minä velvollisuudesta. Vähentääkö tapaamisia pikku hiljaa?

Juu, näin minä olen tehnyt. Slow fade jos en viihdy joidenkin ihmisten kanssa. Ei sovi, on todella kiireistä, sorry, sitten jätän joihinkin viesteihin jo vastaamatta. Tiedän että jotkut pitävät vääränä strategiana mutta minusta se on kohtelias - toinen pystyy ajattelemaan, että syy on kiireet tms. ja kaikki säilyttävät kasvonsa.

Tosin jos olet ap niin puhuisin mieheni kanssa asiasta ja sanoisin että perhevierailut loppivat nyt ja ehdottaisin hänelle, että pyytää seuraavalla kerralla kaverinsa vaikka ravintolaan. Jos et mitenkään pysty lopettamaan kerrasta poikki, niin kun seuraavan kerran yrittävät kutsua itseään kylään, niin sano vaikka rehellisesti, että et juuri nyt jaksa emännöidä vieraita teillä, sorry. Sitten katsot kutsuvatko he heille ja jos kutsuvat, niin voitte mennä ja odottaa seuraavaa kutsua, johon voit jo sanoa ettei sovi ja miehesi voi pyytää kaverinsa jonnekin muualle.

Tuleeko ne viestit/puhelut sulle vai miehelle? Ehdottomasti ensimmäinen askel on saada miehelle perille, että ei enää kutsu heitä teille/suostu heidän itsensä kutsumiseen.

"Ei-toivottujen" kontaktien karsiminen kysyy ehkä keskivertokohteliaalta ihmiseltä vähän enemmän luonnetta ja kanttia. Itse olen sen verran suora ja tyly ihminen, että olen melko vaikeuksitta karsinut elämästäni lähes kaikki ihmiskontaktit lukuun ottamatta aviomiestäni. Sanotte vain ei riittävän monta kertaa. Hinta tästä on yksinäisyys, joka on sitten vain kestettävä.

Tiedän sen, että jos tiukka paikka tulee, olen kusessa ja täysin omillani ja se tottakai hirvittää. Kuitenkaan ei ole sanottu satavarmasti, vaikka olisi kuinka hyviä "ystäviä", että he jäisivät rinnalle sairauden tms. vaikean elämäntilanteen sattuessa.

Olen pettynyt ihmisiin useasti. Odotan läheisiltäni aina enemmän kuin mitä saan. Yksinäisyys on helpompi kestää kuin nämä dissaukset ja pettymykset.

Huh, kylläpä tuli ihan kaamea olo tästä ketjusta, loppusilaus tuo viesti numero 26. Itsellä kun ei ole oikein läheisiä ja hirveästi olen yrittänyt viritellä sukulaisiin, vanhoihin kavereihin yhteydenpitoa ja olettanut, että ihmiset siitä ilahtuvat. Ovat vain niin kiireisiä, niin kiireisiä...

Jotenkin kaikki tuntuvat ajattelevan, että kun on nuorehko ja pienten lasten vanhempi niin on äitikavereita ja kaveripariskuntia ja vaikka mitä sosiaalista elämää. Mutta ei mulle ainakaan puhu muut kuin ihmiset joille maksetaan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähes 100% tekemisissä vain ihmisten kanssa, joiden kanssa viihdyn hyvin. En edes ehtisi tavata ketään ikävää ihmistä. Ok en varmaan olisi appivanhempien kanssa tekemisissä elleivät he olisi appivanhempia, mutta he ovat onneksi aivan mukavia ihmisiä.

Ja siis miten - no, jos joku jota en halua meille kutsuu itsensä meille, niin meille ei sovi. Koskaan. Sama oikeastaan toisinpäin, eli en myöskään mene heille, ei vaan koskaan sovi. Miehen kanssa menee onneksi melko yhteen se, kenestä tykätään, mutta esim. teidän tilanteessa mies näkisi kaveriaan yksinään muualla kuin meillä kotona. (Tai siis, voisi toki nähdä meillä mutta olisi varmaan vaikea järjestää, ettei vaimokin tulisi).

Mites sitten, jos on jo mennyt siihen, että jotain pariskuntaa tavataan, minä velvollisuudesta. Vähentääkö tapaamisia pikku hiljaa?

Juu, näin minä olen tehnyt. Slow fade jos en viihdy joidenkin ihmisten kanssa. Ei sovi, on todella kiireistä, sorry, sitten jätän joihinkin viesteihin jo vastaamatta. Tiedän että jotkut pitävät vääränä strategiana mutta minusta se on kohtelias - toinen pystyy ajattelemaan, että syy on kiireet tms. ja kaikki säilyttävät kasvonsa.

Tosin jos olet ap niin puhuisin mieheni kanssa asiasta ja sanoisin että perhevierailut loppivat nyt ja ehdottaisin hänelle, että pyytää seuraavalla kerralla kaverinsa vaikka ravintolaan. Jos et mitenkään pysty lopettamaan kerrasta poikki, niin kun seuraavan kerran yrittävät kutsua itseään kylään, niin sano vaikka rehellisesti, että et juuri nyt jaksa emännöidä vieraita teillä, sorry. Sitten katsot kutsuvatko he heille ja jos kutsuvat, niin voitte mennä ja odottaa seuraavaa kutsua, johon voit jo sanoa ettei sovi ja miehesi voi pyytää kaverinsa jonnekin muualle.

Tuleeko ne viestit/puhelut sulle vai miehelle? Ehdottomasti ensimmäinen askel on saada miehelle perille, että ei enää kutsu heitä teille/suostu heidän itsensä kutsumiseen.

Tuossa on hyvät vinkit. 

Itse sanon suoraan, että nyt ei käy, en jaksa kestitä. Eihän siinä ole mitään epäkohteliasta tai väärää, vaikka toki joku saa siitä loukkaantuakin. Sittenpähän ei enää soittele ja pyri kylään! :) 

Väsyin ihan tavattomasti näihin turhiin tapaamisiin ja juurikin kestitykseen ja siivoamiseen. Monet ovat sellaisia, että kovin mielellään järjestävät itselleen viikonlopun ohjelman tuppautumalla kylään puoliväkisin. Sellaisille joutuu sanomaan vähän tiukemminkin, että nyt ei käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähes 100% tekemisissä vain ihmisten kanssa, joiden kanssa viihdyn hyvin. En edes ehtisi tavata ketään ikävää ihmistä. Ok en varmaan olisi appivanhempien kanssa tekemisissä elleivät he olisi appivanhempia, mutta he ovat onneksi aivan mukavia ihmisiä.

Ja siis miten - no, jos joku jota en halua meille kutsuu itsensä meille, niin meille ei sovi. Koskaan. Sama oikeastaan toisinpäin, eli en myöskään mene heille, ei vaan koskaan sovi. Miehen kanssa menee onneksi melko yhteen se, kenestä tykätään, mutta esim. teidän tilanteessa mies näkisi kaveriaan yksinään muualla kuin meillä kotona. (Tai siis, voisi toki nähdä meillä mutta olisi varmaan vaikea järjestää, ettei vaimokin tulisi).

Mites sitten, jos on jo mennyt siihen, että jotain pariskuntaa tavataan, minä velvollisuudesta. Vähentääkö tapaamisia pikku hiljaa?

Juu, näin minä olen tehnyt. Slow fade jos en viihdy joidenkin ihmisten kanssa. Ei sovi, on todella kiireistä, sorry, sitten jätän joihinkin viesteihin jo vastaamatta. Tiedän että jotkut pitävät vääränä strategiana mutta minusta se on kohtelias - toinen pystyy ajattelemaan, että syy on kiireet tms. ja kaikki säilyttävät kasvonsa.

Tosin jos olet ap niin puhuisin mieheni kanssa asiasta ja sanoisin että perhevierailut loppivat nyt ja ehdottaisin hänelle, että pyytää seuraavalla kerralla kaverinsa vaikka ravintolaan. Jos et mitenkään pysty lopettamaan kerrasta poikki, niin kun seuraavan kerran yrittävät kutsua itseään kylään, niin sano vaikka rehellisesti, että et juuri nyt jaksa emännöidä vieraita teillä, sorry. Sitten katsot kutsuvatko he heille ja jos kutsuvat, niin voitte mennä ja odottaa seuraavaa kutsua, johon voit jo sanoa ettei sovi ja miehesi voi pyytää kaverinsa jonnekin muualle.

Tuleeko ne viestit/puhelut sulle vai miehelle? Ehdottomasti ensimmäinen askel on saada miehelle perille, että ei enää kutsu heitä teille/suostu heidän itsensä kutsumiseen.

Mies näkee kaveriaan säännöllisesti ja tapaamisten sopiminen menee yleensä heidän kautta. Tuo "slow fade" on mielestäni ihan hyvä ja kohtelias tapa ottaa etäisyyttä. Tosin siinä on se huono puoli, että sitä saattaa olla ihan oikeasti kiireinen ja käyttäytyä noin myös niitä kohtaan, joita todella haluaa nähdä! Mutta ainakin nyt pistän stoppia ehdottomasti tuohon meillä kyläilylle. Sanon vaikka suoraan, että joskos nähdään mieluummin teillä tai paikassa x. - Ap

Nämä on just näitä. Ollaan niin ylpeitä ja riittoisaa naista nyt kun elämä on alussa, mutta otapas kun lapsia ei enää kiinnosta ja mieskin ehkä lähtenyt, niin kyllä haetaan vertaistukea ja olkapäätä. Minä, minä, minä. Haistakaa p..

Hmm jotenkin ajattelisin että suomalaiset ei kyllä liikoja sosialisoi. Sosiaaliset taidot kehittyvät kun niitä käyttää. Jotenkin myös tuntuu ettei erilaisia ihmisiä täällä siedetä vaan on kapea normi johon täytyy aina yltää vähänkään vieraampien ihmisten läsnäollessa ja se kuluttaa voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähes 100% tekemisissä vain ihmisten kanssa, joiden kanssa viihdyn hyvin. En edes ehtisi tavata ketään ikävää ihmistä. Ok en varmaan olisi appivanhempien kanssa tekemisissä elleivät he olisi appivanhempia, mutta he ovat onneksi aivan mukavia ihmisiä.

Ja siis miten - no, jos joku jota en halua meille kutsuu itsensä meille, niin meille ei sovi. Koskaan. Sama oikeastaan toisinpäin, eli en myöskään mene heille, ei vaan koskaan sovi. Miehen kanssa menee onneksi melko yhteen se, kenestä tykätään, mutta esim. teidän tilanteessa mies näkisi kaveriaan yksinään muualla kuin meillä kotona. (Tai siis, voisi toki nähdä meillä mutta olisi varmaan vaikea järjestää, ettei vaimokin tulisi).

Mites sitten, jos on jo mennyt siihen, että jotain pariskuntaa tavataan, minä velvollisuudesta. Vähentääkö tapaamisia pikku hiljaa?

Juu, näin minä olen tehnyt. Slow fade jos en viihdy joidenkin ihmisten kanssa. Ei sovi, on todella kiireistä, sorry, sitten jätän joihinkin viesteihin jo vastaamatta. Tiedän että jotkut pitävät vääränä strategiana mutta minusta se on kohtelias - toinen pystyy ajattelemaan, että syy on kiireet tms. ja kaikki säilyttävät kasvonsa.

Tosin jos olet ap niin puhuisin mieheni kanssa asiasta ja sanoisin että perhevierailut loppivat nyt ja ehdottaisin hänelle, että pyytää seuraavalla kerralla kaverinsa vaikka ravintolaan. Jos et mitenkään pysty lopettamaan kerrasta poikki, niin kun seuraavan kerran yrittävät kutsua itseään kylään, niin sano vaikka rehellisesti, että et juuri nyt jaksa emännöidä vieraita teillä, sorry. Sitten katsot kutsuvatko he heille ja jos kutsuvat, niin voitte mennä ja odottaa seuraavaa kutsua, johon voit jo sanoa ettei sovi ja miehesi voi pyytää kaverinsa jonnekin muualle.

Tuleeko ne viestit/puhelut sulle vai miehelle? Ehdottomasti ensimmäinen askel on saada miehelle perille, että ei enää kutsu heitä teille/suostu heidän itsensä kutsumiseen.

Mies näkee kaveriaan säännöllisesti ja tapaamisten sopiminen menee yleensä heidän kautta. Tuo "slow fade" on mielestäni ihan hyvä ja kohtelias tapa ottaa etäisyyttä. Tosin siinä on se huono puoli, että sitä saattaa olla ihan oikeasti kiireinen ja käyttäytyä noin myös niitä kohtaan, joita todella haluaa nähdä! Mutta ainakin nyt pistän stoppia ehdottomasti tuohon meillä kyläilylle. Sanon vaikka suoraan, että joskos nähdään mieluummin teillä tai paikassa x. - Ap

Varaudu sitten siihen, että monet sanovat, että ei meidän takia tartte siivota ja että ei tarvitse tarjota mitään. Nämä ovat juuri sellaisia puoliväkisin tulijoita, joille ei kannata keksiä mitään tekosyitä kiireistä tai menoista, vaan kannattaa sanoa vain, että nyt ei käy, koska emme halua vieraita, vaan olla keskenämme. 

Tekosyissä on juuri se huono puoli, että viesti ei oikein mene perille siitä, että halutaan väljentää tai jopa lopettaa tuttavuus. On myös koko ajan rasittavaa keksiä tekosyitä, koska ei siinä ole mitään väärää, että haluaa viettää aikaa leväten vain oman perheen kanssa. nro 29

Vierailija kirjoitti:

Nämä on just näitä. Ollaan niin ylpeitä ja riittoisaa naista nyt kun elämä on alussa, mutta otapas kun lapsia ei enää kiinnosta ja mieskin ehkä lähtenyt, niin kyllä haetaan vertaistukea ja olkapäätä. Minä, minä, minä. Haistakaa p..

Edelleen: minulla on läheisiä ystäviä ja sukulaisia. Kyse ei nyt ollut heistä. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Nämä on just näitä. Ollaan niin ylpeitä ja riittoisaa naista nyt kun elämä on alussa, mutta otapas kun lapsia ei enää kiinnosta ja mieskin ehkä lähtenyt, niin kyllä haetaan vertaistukea ja olkapäätä. Minä, minä, minä. Haistakaa p..

Karsin rasittavat ihmissuhteet nelikymppisenä pois elämästäni ja nyt on lapset lähteneet, 60 rajapyykki lähestyy ja hyvin harvoin käy vieraita ja silloinkin vain kutsuttuna. Jos nyt joku tulisikin yllätysvierailulle ovea koputtelemaan, niin en kutsu kahville, vaan saa kertoa asiansa siinä. Kertaakaan en ole katunut, että lopetin kaikenmaailman tuttavuuksien kanssa läheisemmän seurustelun kotonani.

Introvertti rasittuu seurustelusta muutenkin, saati sitten sellaisten vieraiden, joita ei edes koe läheisiksi. Se käy ihan työstä! Nautin yksinolosta lukien, kirjoittaen, musiikkia kuunnellen ja urheilen myös paljon. Urheiluharrastuksissa, kirjastossa ja muualla ihmisten ilmoilla saan tyydyttää juttelemisen tarpeen, en kaipaa mitään laajaa tuttavapiiriä ja kyläilykulttuuria.

Sosiaaliset taitoni ovat hyvät, yksin asuvat ja vähän tuttavia omaavat eivät suinkaan aina ole yksinäisiä. Minulle riittää, että minulla on yksi ystävä, joka asuu usean sadan kilometrin päässä. Soittelemme noin kerran kahdessa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähes 100% tekemisissä vain ihmisten kanssa, joiden kanssa viihdyn hyvin. En edes ehtisi tavata ketään ikävää ihmistä. Ok en varmaan olisi appivanhempien kanssa tekemisissä elleivät he olisi appivanhempia, mutta he ovat onneksi aivan mukavia ihmisiä.

Ja siis miten - no, jos joku jota en halua meille kutsuu itsensä meille, niin meille ei sovi. Koskaan. Sama oikeastaan toisinpäin, eli en myöskään mene heille, ei vaan koskaan sovi. Miehen kanssa menee onneksi melko yhteen se, kenestä tykätään, mutta esim. teidän tilanteessa mies näkisi kaveriaan yksinään muualla kuin meillä kotona. (Tai siis, voisi toki nähdä meillä mutta olisi varmaan vaikea järjestää, ettei vaimokin tulisi).

Mites sitten, jos on jo mennyt siihen, että jotain pariskuntaa tavataan, minä velvollisuudesta. Vähentääkö tapaamisia pikku hiljaa?

Juu, näin minä olen tehnyt. Slow fade jos en viihdy joidenkin ihmisten kanssa. Ei sovi, on todella kiireistä, sorry, sitten jätän joihinkin viesteihin jo vastaamatta. Tiedän että jotkut pitävät vääränä strategiana mutta minusta se on kohtelias - toinen pystyy ajattelemaan, että syy on kiireet tms. ja kaikki säilyttävät kasvonsa.

Tosin jos olet ap niin puhuisin mieheni kanssa asiasta ja sanoisin että perhevierailut loppivat nyt ja ehdottaisin hänelle, että pyytää seuraavalla kerralla kaverinsa vaikka ravintolaan. Jos et mitenkään pysty lopettamaan kerrasta poikki, niin kun seuraavan kerran yrittävät kutsua itseään kylään, niin sano vaikka rehellisesti, että et juuri nyt jaksa emännöidä vieraita teillä, sorry. Sitten katsot kutsuvatko he heille ja jos kutsuvat, niin voitte mennä ja odottaa seuraavaa kutsua, johon voit jo sanoa ettei sovi ja miehesi voi pyytää kaverinsa jonnekin muualle.

Tuleeko ne viestit/puhelut sulle vai miehelle? Ehdottomasti ensimmäinen askel on saada miehelle perille, että ei enää kutsu heitä teille/suostu heidän itsensä kutsumiseen.

Mies näkee kaveriaan säännöllisesti ja tapaamisten sopiminen menee yleensä heidän kautta. Tuo "slow fade" on mielestäni ihan hyvä ja kohtelias tapa ottaa etäisyyttä. Tosin siinä on se huono puoli, että sitä saattaa olla ihan oikeasti kiireinen ja käyttäytyä noin myös niitä kohtaan, joita todella haluaa nähdä! Mutta ainakin nyt pistän stoppia ehdottomasti tuohon meillä kyläilylle. Sanon vaikka suoraan, että joskos nähdään mieluummin teillä tai paikassa x. - Ap

Varaudu sitten siihen, että monet sanovat, että ei meidän takia tartte siivota ja että ei tarvitse tarjota mitään. Nämä ovat juuri sellaisia puoliväkisin tulijoita, joille ei kannata keksiä mitään tekosyitä kiireistä tai menoista, vaan kannattaa sanoa vain, että nyt ei käy, koska emme halua vieraita, vaan olla keskenämme. 

Tekosyissä on juuri se huono puoli, että viesti ei oikein mene perille siitä, että halutaan väljentää tai jopa lopettaa tuttavuus. On myös koko ajan rasittavaa keksiä tekosyitä, koska ei siinä ole mitään väärää, että haluaa viettää aikaa leväten vain oman perheen kanssa. nro 29

No juu, tuo on kyllä parempi. Mutta jos alkavat jankata että ei tarvitse tarjoiluja ym. niin pitää vaan kiinni siitä, että eivät voi tulla.

Ja 28 - olen tosi pahoillani tilanteestasi. Olen itse ollut vastaavassa nuorempana. Toivon todella että löydät vastavuoroisia ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Huh, kylläpä tuli ihan kaamea olo tästä ketjusta, loppusilaus tuo viesti numero 26. Itsellä kun ei ole oikein läheisiä ja hirveästi olen yrittänyt viritellä sukulaisiin, vanhoihin kavereihin yhteydenpitoa ja olettanut, että ihmiset siitä ilahtuvat. Ovat vain niin kiireisiä, niin kiireisiä...

Jotenkin kaikki tuntuvat ajattelevan, että kun on nuorehko ja pienten lasten vanhempi niin on äitikavereita ja kaveripariskuntia ja vaikka mitä sosiaalista elämää. Mutta ei mulle ainakaan puhu muut kuin ihmiset joille maksetaan siitä.

Siis totta kai se kiireisyys on joskus totta! Sen takiahan sitä juuri voi käyttää kohteliaana verukkeena. Älä nyt heti ajattele, että sinun kanssa ei haluta olla jos niin sanotaan.

Oletko varma ettet ole masentunut? Minulle kävi noin ja hetken päästä todettiin vakava masennus. 

Ap, miksi raskaampaa jos vierailut teillä? Etkai kokkaa yksin vieraille?! Kai mies hoitaa edes omien tuttujensa tarjoilut?

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettet ole masentunut? Minulle kävi noin ja hetken päästä todettiin vakava masennus. 

Ai kun ei halua jatkuvasti kestitä miehen kaverien vaimoja, joista ei erityisemmin pidä? Ap:llahan ON ystäviä.