HS: Suomalainen reborn-nukke harrastaja
Tämän päivän Hesarissa juttu reborn-nukkeja keräilevästä naisesta. Jutussa kuvataan kuinka nainen pukee nukkeja, vaihtaa vaippoja ja kantaa kantokopassa.
Aika ristiriitaisia tunteita herättävä juttu. Sinänsä harmiton harrastus, mutta nukkejen realistisuus karmii. Mitä mieltä?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
On eri asia olla tuomita tai kieltää, kuin pitää jotain asiaa epänormaalina. Kyllä tuollaisen nuken omistaminen ja hoivaaminen on ihan laillista ja siinä mielessä hyväksyttävää. En silti pitäisi millään tavalla mukavana, jos esimerkiksi poikani esittelisi minulle uuden tyttöystävänsä, joka tulisi meille joulunviettoon nukkerattaiden kanssa. Istuttaisi muovisen hirviönaaman pöydän ääreen ja kävisi välillä vaihtamassa elottomalle esineelle vaippoja. Se ei olisi millään tavalla sosiaalisten normien mukaista ja herättäisi monenlaisia epäilyjä henkilön mielenterveydestä.
Entä sitten? Voit olla siinä tilanteessa mitä mieltä ikinä haluat, mutta ei se mitään muuta. Hän voi tehdä ja harrastaa, mitä ikinä haluaa etkä voi asialle mitään - ellet ole näitä äitejä, jotka päättävät poikansa puolesta, kenen kanssa on soveliasta seurustella ja kenen kanssa ei. Mutta voit kyseenalaistaa kenen tahansa mielenterveyttä niin paljon kuin ikinä haluat, mutta ei sillä ole mitään merkitystä minkään kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee että mikä on normaali ihminen?
Psykologian, oikeustieteen, kasvatusalan, biologian ym. asiantuntijat.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on täysin harmiton harrastus, jossa kukaan ei kärsi eikä ketään käytetä hyväksi. Joten en näe tässä mitään pahaa todellakaan. Kukin tehhköön, mitä haluaa, kunhan ei aiheuta sillä muille harmia. Jos se tekee hänet onnelliseksi niin sehän on vain ja ainoastaan upea juttu - kaikki muu on ilkeilyä ja umpimielisyyttä. En muutenkaan ymmärrä ihmisiä, kenellä on tarve tuomita muita erilaisuudesta. En näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi hakeutua terapiaan, kerran pystyy elämään täyttä hyvää elämää näin. Miksi pitää kaivella väkisin ongelmia, jos elää hyvää elämää?
Olen eri mieltä siitä, että harrastus ei vahingoita ketään. Silloin, kun nuket muotoillaan elävän (tai mikä vielä karmivampaa: kuolleen) mallin mukaan, loukataan mallin itsemääräämisoikeutta. Tämä voi tapahtua myös taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ainakin yhdessä tietämässäni tapauksessa julkkisäiti teetti lapsestaan reborn-näköisnukkeja ja myi näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on täysin harmiton harrastus, jossa kukaan ei kärsi eikä ketään käytetä hyväksi. Joten en näe tässä mitään pahaa todellakaan. Kukin tehhköön, mitä haluaa, kunhan ei aiheuta sillä muille harmia. Jos se tekee hänet onnelliseksi niin sehän on vain ja ainoastaan upea juttu - kaikki muu on ilkeilyä ja umpimielisyyttä. En muutenkaan ymmärrä ihmisiä, kenellä on tarve tuomita muita erilaisuudesta. En näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi hakeutua terapiaan, kerran pystyy elämään täyttä hyvää elämää näin. Miksi pitää kaivella väkisin ongelmia, jos elää hyvää elämää?
Olen eri mieltä siitä, että harrastus ei vahingoita ketään. Silloin, kun nuket muotoillaan elävän (tai mikä vielä karmivampaa: kuolleen) mallin mukaan, loukataan mallin itsemääräämisoikeutta. Tämä voi tapahtua myös taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ainakin yhdessä tietämässäni tapauksessa julkkisäiti teetti lapsestaan reborn-näköisnukkeja ja myi näitä.
Ketä se siis vahingoittaa? Suurin osa nukeista ei muistuta ketään. Tuomitset myös nämä ihmiset täysin syyttä. Sitäpaitsi et voi väittää, että malli jotenkin tästä vahingoittuu, ellei hän itse koe niin. Minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa, onko jollain joku nukke, joka minua muistuttaa. Se on nukke, ei mitään sen ihmeellisempää tai enempää. Vaikka se muistuttaa oikeaa vauvaa niin ero on kuin yöllä ja päivällä.
Aiheuttaahan tuo jo muille harmia.
Mittavat hälytykset esimerkiksi puistoon jätetystä nukesta, tai kuumassa autossa olevasta, joista luullaan että nämä ovat kuolleita lapsia.
Sekä tavaran lahjoittajat, jotka luulee antavansa oikeille lapsille tarvikkeita.
Lisäksi suurin osa ihmisistä (ja varmaan eläimistäkin) järkyttyy ja menee tolaltaan, kenties pelkääkin.
Entä jos menee niin pitkälle, että nukke pitää ottaa mukaan sukulaisten ja ystävien tapaamiseen? Miten suhtaudut noihin tapaamisiin? Annat vaan hoivata elotonta nukkea aikuisen ihmisen ja juttelet säästä?
Onhan tuo todella erikoinen harrastus, että aikuinen ihminen hoivaa, pukee ja ulkoiluttaa nukkeja. Kuin se olisi oikea vauva.
Vierailija kirjoitti:
Aiheuttaahan tuo jo muille harmia.
Mittavat hälytykset esimerkiksi puistoon jätetystä nukesta, tai kuumassa autossa olevasta, joista luullaan että nämä ovat kuolleita lapsia.
Sekä tavaran lahjoittajat, jotka luulee antavansa oikeille lapsille tarvikkeita.
Lisäksi suurin osa ihmisistä (ja varmaan eläimistäkin) järkyttyy ja menee tolaltaan, kenties pelkääkin.
Entä jos menee niin pitkälle, että nukke pitää ottaa mukaan sukulaisten ja ystävien tapaamiseen? Miten suhtaudut noihin tapaamisiin? Annat vaan hoivata elotonta nukkea aikuisen ihmisen ja juttelet säästä?
Laita pari linkkiä tuollaisita hälytyksistä joissa onkin ollut kyse reborn nukeista? Ja mitä sitten. Voi ihmiset muutenkin aiheuttaa vääriä hälytyksiä toiminnallaan.
Lahjoittajat lahjoittaa. Ei se niille kuulu mihin niitä käytetään. Tietysti toivoa voi mitä haluaa mutta aina kaikki ei mee kuten toivoisi.
Kuulostaa taas että halutaan kieltää vain koska itse kokee liian "creepyksi".
Minä rakastan koiria ja olen joskus ihan huumorilla miettinyt, että voisin hommata kasan patterilla toimivia lelukoiria, koska en voi kuitenkaan oikeasti ottaa mitään viittä elävää koiraa. Ja niiden kanssa voisi käydä ulkona lenkillä. En kuitenkaan aikuisena ihmisenä ikinä kehtaisi tehdä niin. Miltä sekin näyttäisi, jos tavallinen suomalainen nainen taluttaisi viittä lelukoiraa kadulla. : )
Näillä nukkeja keräävillä naisilla on oikeasti pakko olla jotain psyykkisiä häiriöitä tai lapsuuden traumoja, jolloin nuket tuo turvallisuuden tunnetta. Tai sillä tyydytetään omaa hoivaviettiä, jos ei oikeaa lasta haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on täysin harmiton harrastus, jossa kukaan ei kärsi eikä ketään käytetä hyväksi. Joten en näe tässä mitään pahaa todellakaan. Kukin tehhköön, mitä haluaa, kunhan ei aiheuta sillä muille harmia. Jos se tekee hänet onnelliseksi niin sehän on vain ja ainoastaan upea juttu - kaikki muu on ilkeilyä ja umpimielisyyttä. En muutenkaan ymmärrä ihmisiä, kenellä on tarve tuomita muita erilaisuudesta. En näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi hakeutua terapiaan, kerran pystyy elämään täyttä hyvää elämää näin. Miksi pitää kaivella väkisin ongelmia, jos elää hyvää elämää?
Olen eri mieltä siitä, että harrastus ei vahingoita ketään. Silloin, kun nuket muotoillaan elävän (tai mikä vielä karmivampaa: kuolleen) mallin mukaan, loukataan mallin itsemääräämisoikeutta. Tämä voi tapahtua myös taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ainakin yhdessä tietämässäni tapauksessa julkkisäiti teetti lapsestaan reborn-näköisnukkeja ja myi näitä.
Ketä se siis vahingoittaa? Suurin osa nukeista ei muistuta ketään. Tuomitset myös nämä ihmiset täysin syyttä. Sitäpaitsi et voi väittää, että malli jotenkin tästä vahingoittuu, ellei hän itse koe niin. Minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa, onko jollain joku nukke, joka minua muistuttaa. Se on nukke, ei mitään sen ihmeellisempää tai enempää. Vaikka se muistuttaa oikeaa vauvaa niin ero on kuin yöllä ja päivällä.
Se, että sinua ei haittaisi, jos joku tekisi sinusta näköisnuken ja myisi niitä eteenpäin, ei tarkoita, että muitakaan ei haittaisi. Minä esimerkiksi en ikinä antaisi anteeksi, jos vanhempani olisivat tehneet näin. En muutenkaan kyllä hyväksy pienten lasten kuvien ja videoiden jakamista julkisilla sometileillä ja blogeissa.
Ilmiöön liittyy paljon eettisiä kysymyksiä. Jos joku teettää nuken vaikkapa kuolleen lapsensa mukaan, estää tämä aivan varmasti normaalin suruprosessin etenemistä. En ole kieltämässä nukkeja vaan ainoastaan pohdin, mihin vedetään sosiaalisesti hyväksyttävien nukkeleikkien raja. Keksin helposti tilanteita, joissa rajanvetoa on muetittävä. Vaikkapa jos tällainen nukke tuodaan leikkipuistoon elävien lasten sekaan, hämmentää tämä varmasti lapsia. Samoin jos työpaikalle joku toisi nuken ja kokouksessa sylittelisi lasta, olisi tilanne kollegoille kiusallinen. Oikeiden lasten ja eläinten tuomisenhan voi kieltää näiden aiheuttaman häiriön vuoksi, mutta nukkea ei. Jos päätetään, että on normaalia pitää nukkea mukana emotionaalisena tukena, joudumme hyväksymään nuket mitä moninaisemmissa paikoissa.
Tuosta harrastuksesta ei ole mitään harmia kenellekään, joten en katso asian kuuluvan minulle tai muille sivulliselle. Ainoastaan kyseiselle ihmisille itselleen. Vähän erikoistahan tuo on, mutta mitä siitä? Pääasia, että hän itse saa harrastuksestaan positiivisia kokemuksia.
Jotkut jaksavat päivitellä jopa sitä, että minä keski-ikäisenä naisena harrastan nettiroolipelejä. Koiran kanssa lenkkeileminen ja lukeminen ovat keski-ikäiselle ja -luokkaiselle naiselle sopivaa puuhaa, tietokonepelit jo vähän epäilyttäviä. Ahtaat ovat normaalin rajat.
Rupes naurattamaan ja kauhistuttamaan jos tulevaisuudessa joku vaikka alkaisi väsäämään kuolleista lemmikeistä robotteja. Naapurin Maija-tädin Sesse-koira on saanut päivityksen ulkoilulenkille- silmät näyttävät valoa pimeän loskan keskellä. Ainakaan ei tarvitsisi käyttää enää eläinlääkärillä, itkettäisiinkö silloin korjaajalta ilmaisia korjauksia jos jalka menee rikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on täysin harmiton harrastus, jossa kukaan ei kärsi eikä ketään käytetä hyväksi. Joten en näe tässä mitään pahaa todellakaan. Kukin tehhköön, mitä haluaa, kunhan ei aiheuta sillä muille harmia. Jos se tekee hänet onnelliseksi niin sehän on vain ja ainoastaan upea juttu - kaikki muu on ilkeilyä ja umpimielisyyttä. En muutenkaan ymmärrä ihmisiä, kenellä on tarve tuomita muita erilaisuudesta. En näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi hakeutua terapiaan, kerran pystyy elämään täyttä hyvää elämää näin. Miksi pitää kaivella väkisin ongelmia, jos elää hyvää elämää?
Olen eri mieltä siitä, että harrastus ei vahingoita ketään. Silloin, kun nuket muotoillaan elävän (tai mikä vielä karmivampaa: kuolleen) mallin mukaan, loukataan mallin itsemääräämisoikeutta. Tämä voi tapahtua myös taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ainakin yhdessä tietämässäni tapauksessa julkkisäiti teetti lapsestaan reborn-näköisnukkeja ja myi näitä.
Pitäisikö sinun mielestäsi imitaatiot kieltää? Esimerkiksi ne Prisman(?) mainokset, joissa oli niitä ruotsalaisten kuninkaallisen kaksoisolentoja pitäisi kieltää, koska niissä loukataan mallin itsemääräämisoikeutta.
En tiedä kenestä julkkisäidistä puhut, mutta eikö lähtökohtaisesti voida sanoa, että lapsen itsemääräämisoikeutta on loukattu jo kauan ennen sen nuken valmistamista? Jos sitä lasta ei olisi tuotu julkisuuteen, et yhtään tietäisi, että nukke on samannäköinen kuin lapsi. Aika moni vanhempi jakaa lapsensa kuvia someen tai sukulaisille. Olisiko se lapsi halunnut, että hänestä otetaan kuvia, joita jaetaan eteenpäin? Tai mitä jos lapsi ei olisi ollenkaan halunnut kuvia otettavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on täysin harmiton harrastus, jossa kukaan ei kärsi eikä ketään käytetä hyväksi. Joten en näe tässä mitään pahaa todellakaan. Kukin tehhköön, mitä haluaa, kunhan ei aiheuta sillä muille harmia. Jos se tekee hänet onnelliseksi niin sehän on vain ja ainoastaan upea juttu - kaikki muu on ilkeilyä ja umpimielisyyttä. En muutenkaan ymmärrä ihmisiä, kenellä on tarve tuomita muita erilaisuudesta. En näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi hakeutua terapiaan, kerran pystyy elämään täyttä hyvää elämää näin. Miksi pitää kaivella väkisin ongelmia, jos elää hyvää elämää?
Olen eri mieltä siitä, että harrastus ei vahingoita ketään. Silloin, kun nuket muotoillaan elävän (tai mikä vielä karmivampaa: kuolleen) mallin mukaan, loukataan mallin itsemääräämisoikeutta. Tämä voi tapahtua myös taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ainakin yhdessä tietämässäni tapauksessa julkkisäiti teetti lapsestaan reborn-näköisnukkeja ja myi näitä.
Ketä se siis vahingoittaa? Suurin osa nukeista ei muistuta ketään. Tuomitset myös nämä ihmiset täysin syyttä. Sitäpaitsi et voi väittää, että malli jotenkin tästä vahingoittuu, ellei hän itse koe niin. Minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa, onko jollain joku nukke, joka minua muistuttaa. Se on nukke, ei mitään sen ihmeellisempää tai enempää. Vaikka se muistuttaa oikeaa vauvaa niin ero on kuin yöllä ja päivällä.
Se, että sinua ei haittaisi, jos joku tekisi sinusta näköisnuken ja myisi niitä eteenpäin, ei tarkoita, että muitakaan ei haittaisi. Minä esimerkiksi en ikinä antaisi anteeksi, jos vanhempani olisivat tehneet näin. En muutenkaan kyllä hyväksy pienten lasten kuvien ja videoiden jakamista julkisilla sometileillä ja blogeissa.
Ilmiöön liittyy paljon eettisiä kysymyksiä. Jos joku teettää nuken vaikkapa kuolleen lapsensa mukaan, estää tämä aivan varmasti normaalin suruprosessin etenemistä. En ole kieltämässä nukkeja vaan ainoastaan pohdin, mihin vedetään sosiaalisesti hyväksyttävien nukkeleikkien raja. Keksin helposti tilanteita, joissa rajanvetoa on muetittävä. Vaikkapa jos tällainen nukke tuodaan leikkipuistoon elävien lasten sekaan, hämmentää tämä varmasti lapsia. Samoin jos työpaikalle joku toisi nuken ja kokouksessa sylittelisi lasta, olisi tilanne kollegoille kiusallinen. Oikeiden lasten ja eläinten tuomisenhan voi kieltää näiden aiheuttaman häiriön vuoksi, mutta nukkea ei. Jos päätetään, että on normaalia pitää nukkea mukana emotionaalisena tukena, joudumme hyväksymään nuket mitä moninaisemmissa paikoissa.
Oletko psykiatri, joka on erikoistunut suruprosesseihin, kun pystyt sanomaan, että se haittaa normaalin suruprosessin etenemistä? Jossain lehdessä kerrottiin pariskunnasta, joka lapsi oli syntynyt kuolleena. He olivat pistäneer ruumiin jonkinlaiseen kylmäpussiin ja he muistaakseni elivät sen ruumiin kanssa noin viikon ennen kuin lapsi haudattiin. Tämä kaikki oli siis ihan sairaalan tiedossa ja muistaakseni sairaalasta he saivat apua prosessiin. Vanhemmat eivät olleet vielä valmiita päästämään irti lapsesta, vaan he halusivat elää hänen kanssaan vähän aikaa ja käsitellä siinä samassa suruaan.
Minusta se oli vähän creepyä, mutta jos siitä oli suruprosessia läpikäyville vanhemmille apua, niin kuka minä olen sitä tuomitsemaan.
Apua, minussa ei herättänyt mitään tunteita. Minulle nuo ovat vain nukkeja, harrastus johon en koe mitään viehtymystä mutta jota en jaksa pitää omituisena. Ihan sama mitä muut tekee, kunhan ketään ei vahingoiteta. Jos joku tykkää nukeista niin siitä vaan!
Artikkelissa nainen ihmetteli, miksi nuo nuket aiheuttavat joissain ihmisissä jopa lievää kauhua. No minäpä kerron:
a) He eivät kauhistele itse nukkeja, vaan tuntevat olonsa epämukavaksi ihmisen läsnäollessa, joka elää äidin elämää nukkejen keskellä ja jopa niitä ulkoiluttaen esittäen, että se olisi jotenkin normaalia aikuisen tasapainoisen ihmisen elämää. Lähinnä häiritsevää se on.
b) Nukkevauvat voivat mennä täydestä valokuvissa, mutta livenä ne aiheuttavat kauhua lähinnä siksi, ettå niistä tulee mieleen kuollut vauva. Se on luonnollisen näköinen, mutta täysin eloton. Tämä tunne on luonnollinen, kun kohdataan kuolleen näköinen ihminen. Ehkä osasyy siihen, miksi museoissa vahanuket eivät ole aivan täysin luonnollisen näköisiä.
No entä sitten jos näet tämmöisiä, etkä ole ihan varma onko ne oikeasti nukkeja? Jos vaikka joku lähettää kuvia puhelimeen ja väittää niitä nuoriksi, mutta itse näet ne vaan kuolleina vauvoina? Voiko varalta vinkata poliisille?
Tulee vaan mieleen, kun täällä Oulussa oli se tyyppi joka säilytti vauvojaan pakkasessa. Minusta tästä tulee mieleen ihan sama juttu.
Niin ja kysyn tosissani. Minulla on siis tilanne, että saan puhelimeen tuollaisia kuvia. Mutta en haluaisi leimautua itse vainoharhaiseksi, niin en siksi ole uskaltanut poliisille ilmoittaa
*Väittää nukeiksi siis. Mutta minusta kyllä ovat kuolleita vauvoja.
Jos haluaa mennä down the rabbit hole, niin Youtubesta löytyy aika häröjä videoita noilta nukkeharrastajilta, esimerkkinä:
.
Etsin äsken harrastajien instatilejä. Todella iso osa harrastajista vaikuttaisi brasilialaisilta. Mistäköhän tämä voisi johtua? Siellä kyllä pidetään lapsista, ja on sosiaalisesti hyväksyttyä saada lapsia nuorena taloudellisesta tilanteesta ym. huolimatta. Voisiko olla, että yhteiskunnassa, jossa äitiys on normi, ne, jotka eivät pysty syystä tai toisesta saamaan lapsia, ryhtyvät nukkeharrastajiksi?