Lue keskustelun säännöt.
Ero koska arki on liian raskasta?
02.11.2019 |
Onko kellään kokemusta tällaisesta? Että eron syy olisi se, että arki on liian rankkaa ja raskasta. Mutta että muuten ei kumpikaan haluaisi erota, mutta vähintään toinen haluaa helpottaa (omaa) arkeaan ja kokee eron keinoksi siihen. Arjen rankkuudella tarkoitan esim. pienet lapset, joiden hoitaminen ja asiat sitoo, paljon kotitöitä (liittyen lapsiinkin), siihen päälle työt ja oman ajan vähyys jne. Ja toinen saa idean, että ero helpottaisi arkea paljon, koska kotitöitä olisi yksin asuessa huomattavasti vähemmän, lapsetkin olisi paikalla vain (pienen) osan ajasta, töistä ei olisi enää kiire kotiin vaan saisi keskittyä rauhassa töihin, omaa aikaa olisi, koska lapset ei sitoisi enää kuin vain tiettyinä sovittuina päivinä, ei olisi päiväkotikuljetusrumbaa jne.
Kommentit (51)
Millä ihmeen perusteella mies kuvittelee eron helpottavan jaksamista..?? Hän kai havittelee etäisyyttä, joka toinen viikonloppu tapaamiset ym. meininkiä. Muutoin saa mennä ja rillutella vapaana vastuista sillä välin kun sinä hoidat koko ruljanssin yksin
No, se positiivinen asia tässä ainakin on, että sinulle selvisi miehen todellinen luonne ja tunteet sinua kohtaan.
Ei välitä tippaakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mä just luin?!?!
Missä nämä järkyn laiskat kitisevät vetelykset oikeen sikiää?!?
Miksi ne vielä kaiken lisäks hankkii lapsia? Jäätävän surullista :(
Jos olisin vähääkään aatellut tai tuntenu noin niin eroon olis ollu syytä kymmeniä kertoja.
Mutta kun homma on niin että tehdään päivän hommat ja mennään nukkuun ja sit ten herätään ja jatketaan elämä.
Muistan yhden kin kerran kun jossain lapion ja itkin väsymystä. Oli talvi ja lunta sato ihan järkky tahtia. Olin saanut kotihommat hoidettua ja kello oli yli puolenyön. Lähin luomaan lunta koska mies oli töissä eikä olis päössy pihaan autolla. Autoo ei voinu jättää tien viereen koska autossa oli meille arvokkaita työkaluja. Tuntu ettei kolalllinen lunta tuntuni missään ja olin jo illalla tehny pihassa hommia. Olin vaan niin poikki. Itkin ja kolasin. Mietin että jos jaksan viä itkee niin jaksan kolata. Mutta tuli puol kolme töistä ja kolattiin vielä yhessäkin. Tuntu että jo kolattu alue oli samantien kolauskunnossa uudestaan.
Neljältä pääsi kaatuun sänkyyn ja ehti vähän yli 3h nukkua kunnes taas piti herätä.
Vähän samankaltasia oli kaikki päivät. Ei tietty ihan niin rankkoja mutta kuitenkin. Loma mitä pysty pitään koko vuoden aikana 1 - 1,5viikkoo.
Mut en kadu vaan päinvastoin. Tiedän tehneeni jotain enkä luovuttanu.
Arki on rankkaa, ratkaisuna oma asunto ja lapset vuoroviikoin.
Miten tämä eroaa siitä, että molemmat vaan tekisivät puolet niistä kotona vaadituista hommista? Vaikka sitten vuoropäivin tai useamman päivän per naama, sitten vaihto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestin perusteella ero olisi paras ratkaisu. Nimittäin lapsista eroaminen
No minä olen tässä se perheen äiti -osapuoli ja mieheni on se, joka on nyt saanut tuon idean (koska haluaa helpottaa omaa arkeaan, kuulemma muuten ei missään nimessä haluaisi erota minusta, mutta ei enää jaksa hetkeäkään näin rankkaa arkea). Ap
No miettikää yhdessä miten sitä arkea saisi vähemmän kuormittavaksi. Palkatkaa siivooja parin viikon välin käymään, tehkää ruokaoatokset netissä ja tilatkaa kotiinkuljetus, käyttäkää ulkopuolista lastenhoitoapua.
Tosiaankin ilmoitat miehelle, että jos hän ei ota lapsia joka toinen viikko niin sitten saa ottaa ne kokonaan. Tietenkään et oikeasti olisi valmis laittamaan lapsia huostaan tms, mutta nyt ei kannata antaa miehen käyttää sitä hyväkseen. Herranjumala mikä m*lkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyn tätä ihan tosissani. Mies on alkanut puhua tuollaisesta. Onko oikeasti jonkun (miehen) arki helpottunut eroamisesta? Tiedän, että hän ei suostuisi ottamaan kahta päiväkoti-ikäistämme luokseen joka toiseksi viikoksi pitkien työpäiviensä takia vaan haluaisi ottaa joka toinen viikonloppu ja lisäksi tavata muutamana arki-iltana. Ap
Tässä on nyt kaksi syytä miehen käytökselle :
1) oikeasti haluaa erota mutta ei uskalla myöntää itselleen tai sinulle, kokee sen niin suurena epäonnistumisena
2) vakava uupumus, jonka seurauksena ihminen on valmis heittämään koko elämänsä pois vain saadakseen levätä. Uupumus ei näy aina masentumisena. Esimerkiksi jos kärsii jostain neurologisesta häiriöstä tietämättään (adhd, asperger) voi uupua aivan totaalisesti normaalista arjesta.
Itselläni diagnosoitiin adhd vasta lapsiperhearkiaikana. Olin ajatuksissani valmis jättämään perheen ja muuttamaan yksin yksiöön ja usein haaveilin siitä, että saisin vain levätä. Hakeudun tästä syystä kuitenkin onneksi lääkäriin ja tutkimuksiin. Ensin suljettiin fyysiset asiat pois ja sitten lähdettiin ruotimaan tuota kokemaani uupumista tarkemmin, mistä se johtuu ja mistä se tulee? Mistä johtuu niin kova stressi ja uupumus että olen valmis luopumaan lapsista ja kodista jopa? Nyt mulla on lääkitys ja elämä ihan erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn tätä ihan tosissani. Mies on alkanut puhua tuollaisesta. Onko oikeasti jonkun (miehen) arki helpottunut eroamisesta? Tiedän, että hän ei suostuisi ottamaan kahta päiväkoti-ikäistämme luokseen joka toiseksi viikoksi pitkien työpäiviensä takia vaan haluaisi ottaa joka toinen viikonloppu ja lisäksi tavata muutamana arki-iltana. Ap
Tässä on nyt kaksi syytä miehen käytökselle :
1) oikeasti haluaa erota mutta ei uskalla myöntää itselleen tai sinulle, kokee sen niin suurena epäonnistumisena
2) vakava uupumus, jonka seurauksena ihminen on valmis heittämään koko elämänsä pois vain saadakseen levätä. Uupumus ei näy aina masentumisena. Esimerkiksi jos kärsii jostain neurologisesta häiriöstä tietämättään (adhd, asperger) voi uupua aivan totaalisesti normaalista arjesta.
Itselläni diagnosoitiin adhd vasta lapsiperhearkiaikana. Olin ajatuksissani valmis jättämään perheen ja muuttamaan yksin yksiöön ja usein haaveilin siitä, että saisin vain levätä. Hakeudun tästä syystä kuitenkin onneksi lääkäriin ja tutkimuksiin. Ensin suljettiin fyysiset asiat pois ja sitten lähdettiin ruotimaan tuota kokemaani uupumista tarkemmin, mistä se johtuu ja mistä se tulee? Mistä johtuu niin kova stressi ja uupumus että olen valmis luopumaan lapsista ja kodista jopa? Nyt mulla on lääkitys ja elämä ihan erilaista.
Voi mies myös olla vain itsekäs mulkku, joka haluaa jättää lapset ja kotityöt ap:n niskoille, koska lapsiperhe-elämä ei nappaa, vaikka ap onkin hyvä puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn tätä ihan tosissani. Mies on alkanut puhua tuollaisesta. Onko oikeasti jonkun (miehen) arki helpottunut eroamisesta? Tiedän, että hän ei suostuisi ottamaan kahta päiväkoti-ikäistämme luokseen joka toiseksi viikoksi pitkien työpäiviensä takia vaan haluaisi ottaa joka toinen viikonloppu ja lisäksi tavata muutamana arki-iltana. Ap
Tässä on nyt kaksi syytä miehen käytökselle :
1) oikeasti haluaa erota mutta ei uskalla myöntää itselleen tai sinulle, kokee sen niin suurena epäonnistumisena
2) vakava uupumus, jonka seurauksena ihminen on valmis heittämään koko elämänsä pois vain saadakseen levätä. Uupumus ei näy aina masentumisena. Esimerkiksi jos kärsii jostain neurologisesta häiriöstä tietämättään (adhd, asperger) voi uupua aivan totaalisesti normaalista arjesta.
Itselläni diagnosoitiin adhd vasta lapsiperhearkiaikana. Olin ajatuksissani valmis jättämään perheen ja muuttamaan yksin yksiöön ja usein haaveilin siitä, että saisin vain levätä. Hakeudun tästä syystä kuitenkin onneksi lääkäriin ja tutkimuksiin. Ensin suljettiin fyysiset asiat pois ja sitten lähdettiin ruotimaan tuota kokemaani uupumista tarkemmin, mistä se johtuu ja mistä se tulee? Mistä johtuu niin kova stressi ja uupumus että olen valmis luopumaan lapsista ja kodista jopa? Nyt mulla on lääkitys ja elämä ihan erilaista.Voi mies myös olla vain itsekäs mulkku, joka haluaa jättää lapset ja kotityöt ap:n niskoille, koska lapsiperhe-elämä ei nappaa, vaikka ap onkin hyvä puoliso.
Mies tekee paljon kuten minäkin, ei ole mikään "hotellissa-asuja luonani". Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn tätä ihan tosissani. Mies on alkanut puhua tuollaisesta. Onko oikeasti jonkun (miehen) arki helpottunut eroamisesta? Tiedän, että hän ei suostuisi ottamaan kahta päiväkoti-ikäistämme luokseen joka toiseksi viikoksi pitkien työpäiviensä takia vaan haluaisi ottaa joka toinen viikonloppu ja lisäksi tavata muutamana arki-iltana. Ap
Tässä on nyt kaksi syytä miehen käytökselle :
1) oikeasti haluaa erota mutta ei uskalla myöntää itselleen tai sinulle, kokee sen niin suurena epäonnistumisena
2) vakava uupumus, jonka seurauksena ihminen on valmis heittämään koko elämänsä pois vain saadakseen levätä. Uupumus ei näy aina masentumisena. Esimerkiksi jos kärsii jostain neurologisesta häiriöstä tietämättään (adhd, asperger) voi uupua aivan totaalisesti normaalista arjesta.
Itselläni diagnosoitiin adhd vasta lapsiperhearkiaikana. Olin ajatuksissani valmis jättämään perheen ja muuttamaan yksin yksiöön ja usein haaveilin siitä, että saisin vain levätä. Hakeudun tästä syystä kuitenkin onneksi lääkäriin ja tutkimuksiin. Ensin suljettiin fyysiset asiat pois ja sitten lähdettiin ruotimaan tuota kokemaani uupumista tarkemmin, mistä se johtuu ja mistä se tulee? Mistä johtuu niin kova stressi ja uupumus että olen valmis luopumaan lapsista ja kodista jopa? Nyt mulla on lääkitys ja elämä ihan erilaista.
Kohta 2 on mahdollinen, koska miehellä on masennusta ja työuupumusta. Mutta näkee eron hoitona niihinkin, koska erossa pääsee tästä uuvuttavasta arjesta eroon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh mitä touhuja. Miehelläni on jo työmatkankin aikana kauhea ikävä lapsia ja minua, ja me todella nautimme perheestämme. En ymmärrä teitä jotka eivät saa arkea toimimaan ettekä osaa iloita lapsistanne.
No, kyllähän se miehelle olisi helpompaa, jos tapaisi lapsiaan vain joka toinen viikonloppu ja muutamana arkipäivänä:
tälläin hänellä ei olisi sitä siivoamista, päiväkodista hakemista, pyykkirumbaa( likaiset vaatteet vain äidille mukaan), viikonloppuisin voisi käydä vain hampurilaisilla...
Äidille taas tämä kuvio olisi todennäköisesti raskaampi.
Kummallekin ero olisi todennäköisesti kalliimpi vaihtoehto, joten kannattaisi nyt panostaa 100-300 eurolla elämää helpottaviin palveluihin: ruoka kotiin kuljetuksella kotiin, pari kertaa viikosta einestä ja 1-2 kertaa kuukaudessa siivoaja.
Vanhemmat osittaiselle hoitovapaalle, mutta lapset täysiaikaisesti hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän se miehelle olisi helpompaa, jos tapaisi lapsiaan vain joka toinen viikonloppu ja muutamana arkipäivänä:
tälläin hänellä ei olisi sitä siivoamista, päiväkodista hakemista, pyykkirumbaa( likaiset vaatteet vain äidille mukaan), viikonloppuisin voisi käydä vain hampurilaisilla...
Äidille taas tämä kuvio olisi todennäköisesti raskaampi.
Kummallekin ero olisi todennäköisesti kalliimpi vaihtoehto, joten kannattaisi nyt panostaa 100-300 eurolla elämää helpottaviin palveluihin: ruoka kotiin kuljetuksella kotiin, pari kertaa viikosta einestä ja 1-2 kertaa kuukaudessa siivoaja.
Vanhemmat osittaiselle hoitovapaalle, mutta lapset täysiaikaisesti hoidossa.
Osittaisessa hoitovapaassa on ideaa. Tai mies alkaa tehdä puolikasta työaikaa, tai vuorotteluvapaa.
Kuulostaa psyykkiseltä ongelmalta. Miehen pitäisi mennä puhumaan, jos ei pääse terapiaan niin sitten esim. neuvolan psykologin luo: kysy neuvolasta.
Lapset ja heidän tarpeet avaa joissain ihmisissä käsittelemättömiä suruja yms. Ei ne poismuuttamallakaan tule käsitellyiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi olla myös sairasloman tarpeessa?
Ja usko meitä: avioero tulee kalliiksi. Niillä kuluilla maksaa jo palveluista joilla pelastuu avioerolta.
Asutte ilmeisesti Helsingissä. Kaupungilta voi pyytää lapsiperheiden kotipalvelua tai olla yhteydessä lapsiperheiden sosiaaliohjaukseen ja kysyä mitä tukea voisitte saada kotiin.
https://www.hel.fi/sote/perheentuki-fi/1-6-vuotiaat/palveluita-lapsiper…
https://www.hel.fi/sote/perheentuki-fi/1-6-vuotiaat/palveluita-lapsiper…
Vierailija kirjoitti:
Arki on rankkaa, ratkaisuna oma asunto ja lapset vuoroviikoin.
Miten tämä eroaa siitä, että molemmat vaan tekisivät puolet niistä kotona vaadituista hommista? Vaikka sitten vuoropäivin tai useamman päivän per naama, sitten vaihto?
No katsos kun tässä on pointtina nimenomaan se, että tämän kuningasajatuksen on saanut AP:n mies, joka on jo ilmoittanut että haluaisi nähdä näitä päiväkoti-ikäisiä lapsia muutaman arki-iltana pari tuntia, ja joka toinen viikonloppu. Miehen elämä siis helpottuisi todella paljon. AP:n elämä sen sijaan muuttuisi monta kertaa rankemmaksi, kun koko tuo rumba jäisi pelkästään hänen harteilleen, mutta sillähän ei nähtävästi ole mitään väliä.
Ap, mietipä nyt järjellä siitä rahasta. Eron jälkeen teidän pitää kummankin maksaa vuokraa asunnoistanne vs. nyt että maksatte vain yhdestä asunnosta. Ja aluksi miehen pitää ostaa kaikki huonekalut yms. sinne uuteen asuntoon. Ja sitten alkaa maksaa elareita sulle. Tuolla summalla maksatte jo aika paljon kaikkia arjen palveluita!
Jos teillä on varaa erota, niin kyllä teillä silloin on varaa myös ottaa vuokrayksiö (jonne kumpikin vanhemmista vuorollaan lepäämään) ja/tai ostaa arkea helpottavia palveluja. Eroaminen on älyttömän kallista ja sitten onkin ihan samoilla tuloilla kaksi taloutta pyöritettävänä. Huomattavan paljon kalliimpaa, kuin lastenhoitoavusta maksaminen tai siivoojan palkkaaminen. Jos ainoa syy on uupumus, niin sen hoitoon löytyy parempiakin keinoja, kuin eroaminen.
Mies sairaslomalle tai vähentää työtunteja. Musta kuulostaa vahvasti siltä, että perhe-elämä ei ole syy hänen uupumukseen, vaan ihan joku muu. Ja se joku muu hänen on pakko jossain vaiheessa hoitaa kuntoon joka tapauksessa. Arjen helpottaminen eroamalla on vähän sellaista meininkiä, että menee ns. lapsi pesuveden mukana. Mies miettiköön mikä hänelle on elämässä tärkeää ja priorisoi sen. Kuulostaa omaan korvaan väärältä priorisoida työssäjaksaminen perheen edelle.
Tottakai on toinen nainen. Sinä vaan et tiedä siitä mitään.