Lue keskustelun säännöt.
Lapsen järjetön äitiriippuvaisuus ei hellitä, vaimo on ihan uuvahtanut
02.11.2019 |
Tänään meinasin antaa vaimon nukkua pitkään niin eikös lapsi menee kiljumaan makkariin ÄITI SUN PITÄÄ NOUSTA ! ÄLÄ NUKU ÄITI ! Vaimo sitten raahusti surkeana keittiöön. Käskin vaan mennä nukkumaan ja otin lapsesta kiinni sanoen että nyt anna jumalauta olla. Lapsi on 6 vuotias ! On aina ollut äitinsä perään mutta eikö tuon nyt helkkari pitäisi jo helpottaa.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
wex2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä kuriteta, vai miksi sallitte lapsen pompottavan itseänne noin epäkunnioittavaan tyyliin?
Meillä tuollaisilta "äiti sun pitää nousta" -kiljujilta otettaisiin luulot pois.
Asiaton kommentti!
Kurittamalla vaan lisäät kauhua jota lapsi syystä tai toisesta tuntee ja saat vaan vihat niskoillesi!
Todellisuudesta vieraantunut kommentti!
Ei lapsella ole mitään syytä kokea kauhua siitä, että hän saa rankkua saati alkaa vihata vanhempiaan sen seurauksena. Kurinpito on osa tasapainoista kasvua eikä suinkaan joku osoitus siitä, että lapselle tahdottaisiin pahaa.
Rajat kuuluvat kasvatukseen, mutta mitähän tämä sinun kurinpitosi pitää sisällään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että nyt olisi paikallaan kahdenkeskinen kasvatuskeskustelu äidin kanssa. Tuossa tilanteessahan lapsi pompottaa äitiään, ja äiti ANTAA SEN TAPAHTUA. Jos on sovittu, että äiti nukkuu ja lapsi on isän kanssa, niin silloin äiti ei todellakaan raahaudu silmät ristissä ylös kun lapsi niin vaatii, vaan toteaa lapselle että äiti nukkuu nyt ja tarvittaessa vaikka laittaa makkarin oven lukkoon. Nyt ei vika ole lapsen "riippuvuudessa", vaan vanhemmilla on peiliinkatsomisen paikka.
Typerää syyllistää apta siitä että aloituksessaan käytti kirosanaa. Varmaan moni vanhempi mielessään näitä kirosanoja käyttää turhautuessa ja turhaumat on hyvä päästää johonki ulos, vaikka tänne palstalle kun lapselle ei voi. Apta varmaan ottaa tilanne päähän kun tilannetta on jo yritetty ratkaista ja vaimo on jo uupunut asiasta. Eikä ole kiva apstakaan olla lapsen silmissä toissijainen vanhempi.
Hyviä neuvoja tullut täältä eli nyt vaan enemmän tekemistä isän kanssa. Jos lapsi ei suostu lähtemään kotoa vain isän kanssa niin äidin pitää sit käydä enemmän omissa menoissaan. Mut onhan se rasittavaa jos kaipaa omaa rauhaa ja lepoa kotona eikä voi tehdä niin jos lapsi ei suostu isän kans lähtee mihinkään.. lähette lapsen kans kahdestaan viikonloppureissulle 😊
Vaimon tulee kunnioittaa sinun eikä lapsen tahtoa tällaisessa asiassa.
Päätätte vaimon kanssa yhdessä rajat, joita lapsen on noudatettava.
Lapsi ei muiden perheenjäsenten heräämisaikoja päätä.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko uskoa että pieni lapsikin pystyy vallankäyttöön? Näin se vaan on.
On tottunut siihen että hänen tahtoon taivutaan ettei pienelle lapsi pololle tulisi paha mieli.
Murkkuiästä on tulossa vähintäänkin mielenkiintoinen kun on tottunut saamaan tahtonsa läpi.
Saatikka aikuisena, jos sitä napanuoraa ei yksinkertaisesti riuhtaise irti. Serkku on kohta 40v ja asuu omillaan, muutaman kilometrin päässä vanhemmistaan. Joka päivä pitää soittaa äidille ja jos tietää, että äiti on jossain reissun päällä, niin ne soitot triplaantuvat. Oi luoja..mun leskiäitini asuu 10km:n päässä yksin ja korkeintaan kerran viikkoon soitetaan, jos Ei nähdä(=lähinnä varmistan, että on hengissä, kun ikää on jo 80), mutta tämä serkku soittaa ihan soittamisen ilosta varmaan..tai siksi, että napanuora on vielä kiinni äidin ja tyttären välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun molemmat vanhemmat lapset ovat olleet tuollaisia, vaikka mies oli kummankin kanssa vuoden kotona (minä olin vähän pitempään). Tosin emme ole antaneet tilanteen mennä ihan tuollaiseksi, lapset eivät todellakaan tule herättämään minua aamulla jos on minun vuoroni nukkua. Teillä on vain yksi lapsi, miksi et estänyt häntä menemästä makuuhuoneeseen?
Minä olin paljon lasten kanssa mutta todellakin menin myös omiin harrastuksikni ja menoihini ja lähetin lapset isänsä kanssa puistoon ja uimahalliin tms. Kitisivät äitiä tai ei. Te taidatte antaa vähän liian helposti periksi lapselle?
No mutta lohdutukseksi sinulle, kyse ei ole siitä että olisit huono isä. Ainakaan minun mieheni ei ole, päinvastoin. Lapsille vaan herkästi muodostuu läheisempi suhde siihen joka on kotona/on kotona ekan vuoden. Ja mun esikoinen (poika) on nyt 11-vuotiaana aika tasapuolinen meidän välillä, voi tosin liittyä siihenkin että mies on hoitanut hänen harrastus-osallistumisensa lähes 100%.
Meillä on samanikäinen lapsi eikä tuollaisia ongelmia. Emme ole koskaan esittäneet olevamme palvelevia yli-ihmisiä vaan pelkästään ihmisiä. Me vanhemmatkin tarvitsemme lepoa ja rentoutumista. Joskus saa myös olla tylsää.
Esimerkiksi eilen illalla kerroin lapselle herääväni klo 10. Isä on siis töissä. Lapsikin nukkuu vapaapäivinä helposti yhdeksään, kuten oli tänäänkin nukkunut. Heräilee rauhassa ja puuhailee omiaan. Jos mies on kotona, niin ei hänkään ala mitään viihdytyssirkusta järjestämään, jotta minä saan nukkua. Tai toisinpäin. Päivällä on sitten aikaa olla yhdessä.
Puhukaa ensin keskenänne ja sopikaa säännöistä. Sitten kerrotte ne lapselle. Kyllä kotona pitää saada olla mukavasti ihan kaikkien. Lapsenkin on hyvä oppia viihtymään itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuohon oikein muu auta, kuin koittaa vahvistaa isän ja lapsen suhdetta. Koita ottaa kahdenkeskisiä hetkiä lapsen kanssa. Vaikka ihan lyhyitäkin juttuja tyyliin ”käydään kahdestaan kaupassa” tms. Pikku hiljaa pidempiä juttuja. Jos se äitikin sitten jossain vaiheessa saisi hetken omaa aikaa ja rauhallisen aamun. Parisuhteelle hirmuisen tärkeää tuo. Meillä tuota samaa oli aikanaan ja vaatihan se vanhempien yhteistyötä, että lapsi oppi, että ihan joka asiaan ei tarvita äitiä.
Tää vaatii myös äidiltä aktiivista ”työntämistä” isän suuntaan. Meilläkin nuorimmainen on kovasti ollut äidin perään. Olen tietoisesti opetellut esim. sanomaan lapselle että pyydä iskä apuun jos olen vaikka itse laittamassa ruokaa ja lapsi tarvitsee apua johonkin. Samoin kun lapset soittavat tai laittavat viestiä kun olen töissä, käsken aina jutella iskän kanssa koska hän on kotona. (Teen vuorotyötä ja isä siis on iltaisin/öisin lasten kanssa). Juuri kuten lainaamassani viestissä, isä pyytää lapsen mukaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin joihin lapsi voi tulla. Samoin tehdessään jotain, pyytää lapsen ”apulaiseksi”.
Ja makuuhuoneen ovella kiljuva lapsi viedään kädestä taluttaen muualle eikä äiti todellakaan nouse sieltä sängystä mihinkään jos on hänen ”nukkumavuoronsa” tai on kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kiroile lapselle enkä huuda. Hänen ei tarvitse pelätä minua. Mutta kun ei puhetta usko, vaikka äiti olisi väsynyt tai kipeä niin pitää mennä härnäämään kunnes nousee ylös. Mihinkään vaimo ei saisi mennä yksinään , hirve'ä show oli viime viikolla kun lähti ystävänsä kanssa elokuviin. Vaikka ehdotan että pelataan Kimbleä, mennään puistoon niin ei kelpaa. Tai ehkä hetkeksi mutta kohta kysytään milloin äiti tulee. Vaimo oli kotona pojan kanssa siihen saakka että oli 4 vuotias joten on kyllä saanut olla äidin kanssa sydämensä kyllyydestä.
Ketjun ap
Sori, mutta kyllä aloituksessa on agressiivinen sävy, ainakin näin ulkopuolisin silmin ja siksi minäkin veikkaan, ettei lapsi pidä sinua turvallisena vanhempana. Ehkä pelkää. Toivottavasti olen väärässä.
Käyttäytyykö lapsi samalla tavalla, jos joku muu henkilö on paikalla?
Samaa ajattelin. Ovat meilläkin lapset minuun päin ja erityisesti, jos sattuu kaatumisia tai muuta. Tämä sius spontaanisti. Mutta jos isä pyytää jotakin tai ilmoittaa, että nyt tehdään isän kanssa, niin kyllähän lapset mielellään hänen kanssaan ovat. Minustakin tämä kielii lapsesta, joka ei luota isäänsä ja aloitus vaikuttaa agressiiviselta. Ehkä lapsi tietää kokemuksesta, ettei aamu isän kanssa ole mitään mukavaa ja vaatii siksi äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
wex2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä kuriteta, vai miksi sallitte lapsen pompottavan itseänne noin epäkunnioittavaan tyyliin?
Meillä tuollaisilta "äiti sun pitää nousta" -kiljujilta otettaisiin luulot pois.
Asiaton kommentti!
Kurittamalla vaan lisäät kauhua jota lapsi syystä tai toisesta tuntee ja saat vaan vihat niskoillesi!
Todellisuudesta vieraantunut kommentti!
Ei lapsella ole mitään syytä kokea kauhua siitä, että hän saa rankkua saati alkaa vihata vanhempiaan sen seurauksena. Kurinpito on osa tasapainoista kasvua eikä suinkaan joku osoitus siitä, että lapselle tahdottaisiin pahaa.
Rajat kuuluvat kasvatukseen, mutta mitähän tämä sinun kurinpitosi pitää sisällään?
Tosiaan kuka ylipäätään puhuu nykyään jostain "kurinpidosta"? Koko käsite on varmaan jostain vuodelta nahkaremmi peräisin.
Kai tuo voi olla monista asioista kiinni..onko kyse ihan tavallisesti toimivista vanhemmista ja epätavallisen äiti-riippuvaisesta lapsesta, emme tiedä.
Kuitenkin itseäni 6-vuotiaan äitinä hätkähdyttää ajatus, että lapsi voisi tuollaisessa tilanteessa päättää ja vaatia, että äiti herää. Tosin kyllä se meidänkin 6-vuotias yrittää joskus minua aika paljon määräillä...se lienee normaalia, mutta vanhempien tulisi olla, no, vanhempia. En kuitenkaan usko että lapselle suuttuminen on se oikea tie, tilanteen juuret ovat jossain syvemmällä.
Ehkä joku neuvola voisi olla teille nyt oikea paikka?
Mitä tapahtuu, kun äiti kieltäytyy? Mitä tapahtuu, kun isä sanoo, ettei äitiä saa herättää?