Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä en ole saanut elämässäni oikein mitään hyvää?
01.11.2019 |
En työtä, en ammattia. Olen saanut vain 10 kroonista sairautta ja paljon vaikeuksia. Miksi? Vaikka olen kuinka yrittänyt saada jotain hyvääkin elämääni.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen sairaus = huonoa tuuria?
Miehenä en osaa ajatella noin kuin jotkut naiset ajattelevat, että mitä he ovat "elämältä saaneet" (hyvän miehen, perheen, asunnon, jne).
Miehellä lähtökohta elämässä on että arvosi mitataan saavutuksilla. Ellet saa aikaiseksi mitään, et ole minkään arvoinen.
Voit olla luuserinainen ja silti pariutua kunhan ulkonäkö on riittävällä tasolla, mutta et luuserimies. Tämän huomaa syrjäytyneiden kursseilla joilla olen poikennut kouluttamassa: miehet sinkkuja, naiset eivät.
Ei kumppania = ei perhettä. Ellet tienaa itse kunnolla, et saa laadukasta asuntoakaan koska hyvätuloinen mies pariutuu pienituloisen naisen kanssa, mutta ei toisin päin.
En osaa antaa ap:lle mitään ohjeita. Jos krooniset sairaudet eivät ole ylittämätön este, ei auta kuin jatkaa yrittämistä ja miettiä mitkä olisivat realistisia tavoitteita. Jokainen ei voi olla se 250cm luksustalossa asuva uraa luova superäiti-uramenestyjä jonka elämää ex-luokkakaverit kadehtivat.
M/39
Kirjoitit kyllä aika naulaan kantaan tämän asian. Naiselle on kyllä tavallaan helpompi päästä sinne vähän paremmille päiville ihan vain menemällä yhteen hyvin ansaitsevan miehenpuolen kanssa. Miehet ei yleensä aseta naiselle rahallisia vaatimuksia sitä puolisoa valitessaan. En väitä, että naisetkaan tieten tahtoen niin tekevät, mutta todellistahan se on, että miehen edes kohtuullisen hyvä palkka takaa naisellekin siinä sivussa paremman toimeentulon.
Mutta siinä voi sitten piillä se loukkukin. Usein ihmetellään sitä, että miksi joku nainen ei lähde, vaikka mies olisi väkivaltainen tai muuten ilkeä ja koko yhdessäolo onnetonta. Ei olekaan helppo lähteä, kun tietää, että ei olisi sitten mahdollisuutta samaan elintasoon, mihin on tottunut.
Harva "luuseri" on kuitenkaan luuseri heti syntyessään. Työpaikkani tiloissa pidettiin jotain kursseja pitkäaikaistyöttömille ja syrjäytyneille, sen verran pikkupaikkakunnalla ollaan, että tiesin monenkin elämänkulusta, miten se on mennyt. Kyllä niistä monet miehet oli olleet naimisissa ja lapsiakin oli. Avioero siis takana ja yleensä pahoja alkoholiongelmia, työpaikan menetyksiä jne. En silti kiellä, etteikö myös elämän lähtökohdissa voi olla ne valmiudet luuserointiin, voisin kertoa montakin tarinaa. Joidenkin kohdalla on niinkin, että se oma pää ei vaan leikkaa oikeissa kohdissa, jopa lievää henkistä alikehittyneisyyttä voi olla. Mutta tällainenkin ihminen voi löytää jotain sellaista, mikä hänelle sopii ja mistä hän pitää. Joskus vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta ei anna tilaa näille ihmisille.
Suomalainen yhteiskunta ei ole koskaan antanut tilaa näille ihmisille. Uuniin eivät pysty laittamaan mutta hankaloittavat elämää niin paljon että nämä ihmiset lopulta hoitaisivat itsensä pois pilaamasta tätä yhteiskuntaa.
Ahhahhahhahhaa! Nyt on kyllä paksua. Suomalainen yhteiskunta kuuluu maailman parhaisiin siinä mielessä, että täällä heikkoja tuetaan. Käypä Intiassa tai ihan missä vaan Afrikan maassa, ja tule sitten itkemään Suomen paskuutta. Siellä sinä kuolet, jos et taistele. Itsesääli hidastaa siinä maailmassa. Pistää vihaksi tuollaiset valittajat, kaikki pitäisi yhteikunnan tarjota noille kermaperseille hopealautasella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen sairaus = huonoa tuuria?
Miehenä en osaa ajatella noin kuin jotkut naiset ajattelevat, että mitä he ovat "elämältä saaneet" (hyvän miehen, perheen, asunnon, jne).
Miehellä lähtökohta elämässä on että arvosi mitataan saavutuksilla. Ellet saa aikaiseksi mitään, et ole minkään arvoinen.
Voit olla luuserinainen ja silti pariutua kunhan ulkonäkö on riittävällä tasolla, mutta et luuserimies. Tämän huomaa syrjäytyneiden kursseilla joilla olen poikennut kouluttamassa: miehet sinkkuja, naiset eivät.
Ei kumppania = ei perhettä. Ellet tienaa itse kunnolla, et saa laadukasta asuntoakaan koska hyvätuloinen mies pariutuu pienituloisen naisen kanssa, mutta ei toisin päin.
En osaa antaa ap:lle mitään ohjeita. Jos krooniset sairaudet eivät ole ylittämätön este, ei auta kuin jatkaa yrittämistä ja miettiä mitkä olisivat realistisia tavoitteita. Jokainen ei voi olla se 250cm luksustalossa asuva uraa luova superäiti-uramenestyjä jonka elämää ex-luokkakaverit kadehtivat.
M/39
Kirjoitit kyllä aika naulaan kantaan tämän asian. Naiselle on kyllä tavallaan helpompi päästä sinne vähän paremmille päiville ihan vain menemällä yhteen hyvin ansaitsevan miehenpuolen kanssa. Miehet ei yleensä aseta naiselle rahallisia vaatimuksia sitä puolisoa valitessaan. En väitä, että naisetkaan tieten tahtoen niin tekevät, mutta todellistahan se on, että miehen edes kohtuullisen hyvä palkka takaa naisellekin siinä sivussa paremman toimeentulon.
Mutta siinä voi sitten piillä se loukkukin. Usein ihmetellään sitä, että miksi joku nainen ei lähde, vaikka mies olisi väkivaltainen tai muuten ilkeä ja koko yhdessäolo onnetonta. Ei olekaan helppo lähteä, kun tietää, että ei olisi sitten mahdollisuutta samaan elintasoon, mihin on tottunut.
Harva "luuseri" on kuitenkaan luuseri heti syntyessään. Työpaikkani tiloissa pidettiin jotain kursseja pitkäaikaistyöttömille ja syrjäytyneille, sen verran pikkupaikkakunnalla ollaan, että tiesin monenkin elämänkulusta, miten se on mennyt. Kyllä niistä monet miehet oli olleet naimisissa ja lapsiakin oli. Avioero siis takana ja yleensä pahoja alkoholiongelmia, työpaikan menetyksiä jne. En silti kiellä, etteikö myös elämän lähtökohdissa voi olla ne valmiudet luuserointiin, voisin kertoa montakin tarinaa. Joidenkin kohdalla on niinkin, että se oma pää ei vaan leikkaa oikeissa kohdissa, jopa lievää henkistä alikehittyneisyyttä voi olla. Mutta tällainenkin ihminen voi löytää jotain sellaista, mikä hänelle sopii ja mistä hän pitää. Joskus vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta ei anna tilaa näille ihmisille.
Suomalainen yhteiskunta ei ole koskaan antanut tilaa näille ihmisille. Uuniin eivät pysty laittamaan mutta hankaloittavat elämää niin paljon että nämä ihmiset lopulta hoitaisivat itsensä pois pilaamasta tätä yhteiskuntaa.
Ahhahhahhahhaa! Nyt on kyllä paksua. Suomalainen yhteiskunta kuuluu maailman parhaisiin siinä mielessä, että täällä heikkoja tuetaan. Käypä Intiassa tai ihan missä vaan Afrikan maassa, ja tule sitten itkemään Suomen paskuutta. Siellä sinä kuolet, jos et taistele. Itsesääli hidastaa siinä maailmassa. Pistää vihaksi tuollaiset valittajat, kaikki pitäisi yhteikunnan tarjota noille kermaperseille hopealautasella.
Totta se on. Ei se muuta asiaa toiseksi jos muualla on vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen sairaus = huonoa tuuria?
Miehenä en osaa ajatella noin kuin jotkut naiset ajattelevat, että mitä he ovat "elämältä saaneet" (hyvän miehen, perheen, asunnon, jne).
Miehellä lähtökohta elämässä on että arvosi mitataan saavutuksilla. Ellet saa aikaiseksi mitään, et ole minkään arvoinen.
Voit olla luuserinainen ja silti pariutua kunhan ulkonäkö on riittävällä tasolla, mutta et luuserimies. Tämän huomaa syrjäytyneiden kursseilla joilla olen poikennut kouluttamassa: miehet sinkkuja, naiset eivät.
Ei kumppania = ei perhettä. Ellet tienaa itse kunnolla, et saa laadukasta asuntoakaan koska hyvätuloinen mies pariutuu pienituloisen naisen kanssa, mutta ei toisin päin.
En osaa antaa ap:lle mitään ohjeita. Jos krooniset sairaudet eivät ole ylittämätön este, ei auta kuin jatkaa yrittämistä ja miettiä mitkä olisivat realistisia tavoitteita. Jokainen ei voi olla se 250cm luksustalossa asuva uraa luova superäiti-uramenestyjä jonka elämää ex-luokkakaverit kadehtivat.
M/39
Kirjoitit kyllä aika naulaan kantaan tämän asian. Naiselle on kyllä tavallaan helpompi päästä sinne vähän paremmille päiville ihan vain menemällä yhteen hyvin ansaitsevan miehenpuolen kanssa. Miehet ei yleensä aseta naiselle rahallisia vaatimuksia sitä puolisoa valitessaan. En väitä, että naisetkaan tieten tahtoen niin tekevät, mutta todellistahan se on, että miehen edes kohtuullisen hyvä palkka takaa naisellekin siinä sivussa paremman toimeentulon.
Mutta siinä voi sitten piillä se loukkukin. Usein ihmetellään sitä, että miksi joku nainen ei lähde, vaikka mies olisi väkivaltainen tai muuten ilkeä ja koko yhdessäolo onnetonta. Ei olekaan helppo lähteä, kun tietää, että ei olisi sitten mahdollisuutta samaan elintasoon, mihin on tottunut.
Harva "luuseri" on kuitenkaan luuseri heti syntyessään. Työpaikkani tiloissa pidettiin jotain kursseja pitkäaikaistyöttömille ja syrjäytyneille, sen verran pikkupaikkakunnalla ollaan, että tiesin monenkin elämänkulusta, miten se on mennyt. Kyllä niistä monet miehet oli olleet naimisissa ja lapsiakin oli. Avioero siis takana ja yleensä pahoja alkoholiongelmia, työpaikan menetyksiä jne. En silti kiellä, etteikö myös elämän lähtökohdissa voi olla ne valmiudet luuserointiin, voisin kertoa montakin tarinaa. Joidenkin kohdalla on niinkin, että se oma pää ei vaan leikkaa oikeissa kohdissa, jopa lievää henkistä alikehittyneisyyttä voi olla. Mutta tällainenkin ihminen voi löytää jotain sellaista, mikä hänelle sopii ja mistä hän pitää. Joskus vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta ei anna tilaa näille ihmisille.
Suomalainen yhteiskunta ei ole koskaan antanut tilaa näille ihmisille. Uuniin eivät pysty laittamaan mutta hankaloittavat elämää niin paljon että nämä ihmiset lopulta hoitaisivat itsensä pois pilaamasta tätä yhteiskuntaa.
Ahhahhahhahhaa! Nyt on kyllä paksua. Suomalainen yhteiskunta kuuluu maailman parhaisiin siinä mielessä, että täällä heikkoja tuetaan. Käypä Intiassa tai ihan missä vaan Afrikan maassa, ja tule sitten itkemään Suomen paskuutta. Siellä sinä kuolet, jos et taistele. Itsesääli hidastaa siinä maailmassa. Pistää vihaksi tuollaiset valittajat, kaikki pitäisi yhteikunnan tarjota noille kermaperseille hopealautasella.
Totta se on. Ei se muuta asiaa toiseksi jos muualla on vielä huonommin.
Eli lopeta se valitus: olet luuseri, mutta edelleen hengissä, koska sinulle osui sellainen elämänonni että synnyit hyvinvointivaltioon.
Mulla on hyvän makuista teetä vielä melkein täysi paketti. Netissä riittää luettavaa. Tämä riittää tyytyväisyyden aiheeksi tänään.
Täällä Suomessa aloittajallakin on kaikki mahdollisuudet lähteä vaikka opiskelemaan tai yrittämään mitä ikinä haluaakaan. Iästä, sairauksista tai elämäntilanteesta huolimatta. Tietoa on valtavasti saatavilla, mene ja ota se tieto, tee sillä elämäsi.
Niin kun ei ehdi, kun on niin kiire itkeä ja sääliä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen sairaus = huonoa tuuria?
Miehenä en osaa ajatella noin kuin jotkut naiset ajattelevat, että mitä he ovat "elämältä saaneet" (hyvän miehen, perheen, asunnon, jne).
Miehellä lähtökohta elämässä on että arvosi mitataan saavutuksilla. Ellet saa aikaiseksi mitään, et ole minkään arvoinen.
Voit olla luuserinainen ja silti pariutua kunhan ulkonäkö on riittävällä tasolla, mutta et luuserimies. Tämän huomaa syrjäytyneiden kursseilla joilla olen poikennut kouluttamassa: miehet sinkkuja, naiset eivät.
Ei kumppania = ei perhettä. Ellet tienaa itse kunnolla, et saa laadukasta asuntoakaan koska hyvätuloinen mies pariutuu pienituloisen naisen kanssa, mutta ei toisin päin.
En osaa antaa ap:lle mitään ohjeita. Jos krooniset sairaudet eivät ole ylittämätön este, ei auta kuin jatkaa yrittämistä ja miettiä mitkä olisivat realistisia tavoitteita. Jokainen ei voi olla se 250cm luksustalossa asuva uraa luova superäiti-uramenestyjä jonka elämää ex-luokkakaverit kadehtivat.
M/39
Kirjoitit kyllä aika naulaan kantaan tämän asian. Naiselle on kyllä tavallaan helpompi päästä sinne vähän paremmille päiville ihan vain menemällä yhteen hyvin ansaitsevan miehenpuolen kanssa. Miehet ei yleensä aseta naiselle rahallisia vaatimuksia sitä puolisoa valitessaan. En väitä, että naisetkaan tieten tahtoen niin tekevät, mutta todellistahan se on, että miehen edes kohtuullisen hyvä palkka takaa naisellekin siinä sivussa paremman toimeentulon.
Mutta siinä voi sitten piillä se loukkukin. Usein ihmetellään sitä, että miksi joku nainen ei lähde, vaikka mies olisi väkivaltainen tai muuten ilkeä ja koko yhdessäolo onnetonta. Ei olekaan helppo lähteä, kun tietää, että ei olisi sitten mahdollisuutta samaan elintasoon, mihin on tottunut.
Harva "luuseri" on kuitenkaan luuseri heti syntyessään. Työpaikkani tiloissa pidettiin jotain kursseja pitkäaikaistyöttömille ja syrjäytyneille, sen verran pikkupaikkakunnalla ollaan, että tiesin monenkin elämänkulusta, miten se on mennyt. Kyllä niistä monet miehet oli olleet naimisissa ja lapsiakin oli. Avioero siis takana ja yleensä pahoja alkoholiongelmia, työpaikan menetyksiä jne. En silti kiellä, etteikö myös elämän lähtökohdissa voi olla ne valmiudet luuserointiin, voisin kertoa montakin tarinaa. Joidenkin kohdalla on niinkin, että se oma pää ei vaan leikkaa oikeissa kohdissa, jopa lievää henkistä alikehittyneisyyttä voi olla. Mutta tällainenkin ihminen voi löytää jotain sellaista, mikä hänelle sopii ja mistä hän pitää. Joskus vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta ei anna tilaa näille ihmisille.
Suomalainen yhteiskunta ei ole koskaan antanut tilaa näille ihmisille. Uuniin eivät pysty laittamaan mutta hankaloittavat elämää niin paljon että nämä ihmiset lopulta hoitaisivat itsensä pois pilaamasta tätä yhteiskuntaa.
Ahhahhahhahhaa! Nyt on kyllä paksua. Suomalainen yhteiskunta kuuluu maailman parhaisiin siinä mielessä, että täällä heikkoja tuetaan. Käypä Intiassa tai ihan missä vaan Afrikan maassa, ja tule sitten itkemään Suomen paskuutta. Siellä sinä kuolet, jos et taistele. Itsesääli hidastaa siinä maailmassa. Pistää vihaksi tuollaiset valittajat, kaikki pitäisi yhteikunnan tarjota noille kermaperseille hopealautasella.
Totta se on. Ei se muuta asiaa toiseksi jos muualla on vielä huonommin.
Eli lopeta se valitus: olet luuseri, mutta edelleen hengissä, koska sinulle osui sellainen elämänonni että synnyit hyvinvointivaltioon.
Juuri tuolla asenteella hyvinvointivaltiota ollaan romuttamassa. Älä "valita" eli vaadi parempaa, jollain muulla on huonommin. Runnotaan läpi leikkaukset ja työntekijöiden aseman heikennykset ja kurjuus leviää alhaalta ylöspäin kunnes lopulta melkein kaikkia vahingoittaa se ettei heitä huonommassa asemassa olevat valittaneet tarpeeksi äänekkäästi.
Se mitä ihmisen tulee saada aikaan on ikuisen elämän saaminen uskomalla Jeesukseen Kristukseen, ja kaikki muu on sen rinnalla turhaa. Täällä ollaan vaan 70-90 v ja sitten alkaa ikuisuus sellaisena kuin nyt ylsit tässä suhteessa..
Se joka kadottaa elämänsä löytääkin sen. Ja sen jälkeen on vaan yltäkyllää jäljellä koska asenne on muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen sairaus = huonoa tuuria?
Miehenä en osaa ajatella noin kuin jotkut naiset ajattelevat, että mitä he ovat "elämältä saaneet" (hyvän miehen, perheen, asunnon, jne).
Miehellä lähtökohta elämässä on että arvosi mitataan saavutuksilla. Ellet saa aikaiseksi mitään, et ole minkään arvoinen.
Voit olla luuserinainen ja silti pariutua kunhan ulkonäkö on riittävällä tasolla, mutta et luuserimies. Tämän huomaa syrjäytyneiden kursseilla joilla olen poikennut kouluttamassa: miehet sinkkuja, naiset eivät.
Ei kumppania = ei perhettä. Ellet tienaa itse kunnolla, et saa laadukasta asuntoakaan koska hyvätuloinen mies pariutuu pienituloisen naisen kanssa, mutta ei toisin päin.
En osaa antaa ap:lle mitään ohjeita. Jos krooniset sairaudet eivät ole ylittämätön este, ei auta kuin jatkaa yrittämistä ja miettiä mitkä olisivat realistisia tavoitteita. Jokainen ei voi olla se 250cm luksustalossa asuva uraa luova superäiti-uramenestyjä jonka elämää ex-luokkakaverit kadehtivat.
M/39
Kirjoitit kyllä aika naulaan kantaan tämän asian. Naiselle on kyllä tavallaan helpompi päästä sinne vähän paremmille päiville ihan vain menemällä yhteen hyvin ansaitsevan miehenpuolen kanssa. Miehet ei yleensä aseta naiselle rahallisia vaatimuksia sitä puolisoa valitessaan. En väitä, että naisetkaan tieten tahtoen niin tekevät, mutta todellistahan se on, että miehen edes kohtuullisen hyvä palkka takaa naisellekin siinä sivussa paremman toimeentulon.
Mutta siinä voi sitten piillä se loukkukin. Usein ihmetellään sitä, että miksi joku nainen ei lähde, vaikka mies olisi väkivaltainen tai muuten ilkeä ja koko yhdessäolo onnetonta. Ei olekaan helppo lähteä, kun tietää, että ei olisi sitten mahdollisuutta samaan elintasoon, mihin on tottunut.
Harva "luuseri" on kuitenkaan luuseri heti syntyessään. Työpaikkani tiloissa pidettiin jotain kursseja pitkäaikaistyöttömille ja syrjäytyneille, sen verran pikkupaikkakunnalla ollaan, että tiesin monenkin elämänkulusta, miten se on mennyt. Kyllä niistä monet miehet oli olleet naimisissa ja lapsiakin oli. Avioero siis takana ja yleensä pahoja alkoholiongelmia, työpaikan menetyksiä jne. En silti kiellä, etteikö myös elämän lähtökohdissa voi olla ne valmiudet luuserointiin, voisin kertoa montakin tarinaa. Joidenkin kohdalla on niinkin, että se oma pää ei vaan leikkaa oikeissa kohdissa, jopa lievää henkistä alikehittyneisyyttä voi olla. Mutta tällainenkin ihminen voi löytää jotain sellaista, mikä hänelle sopii ja mistä hän pitää. Joskus vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta ei anna tilaa näille ihmisille.
Suomalainen yhteiskunta ei ole koskaan antanut tilaa näille ihmisille. Uuniin eivät pysty laittamaan mutta hankaloittavat elämää niin paljon että nämä ihmiset lopulta hoitaisivat itsensä pois pilaamasta tätä yhteiskuntaa.
Ahhahhahhahhaa! Nyt on kyllä paksua. Suomalainen yhteiskunta kuuluu maailman parhaisiin siinä mielessä, että täällä heikkoja tuetaan. Käypä Intiassa tai ihan missä vaan Afrikan maassa, ja tule sitten itkemään Suomen paskuutta. Siellä sinä kuolet, jos et taistele. Itsesääli hidastaa siinä maailmassa. Pistää vihaksi tuollaiset valittajat, kaikki pitäisi yhteikunnan tarjota noille kermaperseille hopealautasella.
Totta se on. Ei se muuta asiaa toiseksi jos muualla on vielä huonommin.
Eli lopeta se valitus: olet luuseri, mutta edelleen hengissä, koska sinulle osui sellainen elämänonni että synnyit hyvinvointivaltioon.
Juuri tuolla asenteella hyvinvointivaltiota ollaan romuttamassa. Älä "valita" eli vaadi parempaa, jollain muulla on huonommin. Runnotaan läpi leikkaukset ja työntekijöiden aseman heikennykset ja kurjuus leviää alhaalta ylöspäin kunnes lopulta melkein kaikkia vahingoittaa se ettei heitä huonommassa asemassa olevat valittaneet tarpeeksi äänekkäästi.
Voit vaatia parempaa ainoastaan, jos maksat siitä itse. Voit kehittää ja neuvotella parempaa, jos et maksa.
Tämä juuri on se ongelma nykyisessä hyvinvointivatiossa ja Greta Thunbereissa; ollaan vaatimassa ja syyttämässä niitä, jotka maksavat.
Kun se ei toimi niin, diplomatia kantaa pidemmälle kuin anarkia tai aggressio.
Tunne-elämä päin /C:tä, kaikki päin /C:tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä Suomessa aloittajallakin on kaikki mahdollisuudet lähteä vaikka opiskelemaan tai yrittämään mitä ikinä haluaakaan. Iästä, sairauksista tai elämäntilanteesta huolimatta. Tietoa on valtavasti saatavilla, mene ja ota se tieto, tee sillä elämäsi.
Niin kun ei ehdi, kun on niin kiire itkeä ja sääliä itseään.
Voi, tietäisitpä kuinka monesti olen yrittänyt opiskella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Suomessa aloittajallakin on kaikki mahdollisuudet lähteä vaikka opiskelemaan tai yrittämään mitä ikinä haluaakaan. Iästä, sairauksista tai elämäntilanteesta huolimatta. Tietoa on valtavasti saatavilla, mene ja ota se tieto, tee sillä elämäsi.
Niin kun ei ehdi, kun on niin kiire itkeä ja sääliä itseään.
Voi, tietäisitpä kuinka monesti olen yrittänyt opiskella. Ap
Eli olet tyhmä tai laiska. Ok. Siitä huolimatta sinulla on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Osaat lukea ja kirjoittaa.
Henkilökohtaisista ominaisuuksistasi johtuen sinut olisi jo jyrätty jossain muualla kuin Suomessa. Täällä sinä vaan porskutat. Miksi valitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Suomessa aloittajallakin on kaikki mahdollisuudet lähteä vaikka opiskelemaan tai yrittämään mitä ikinä haluaakaan. Iästä, sairauksista tai elämäntilanteesta huolimatta. Tietoa on valtavasti saatavilla, mene ja ota se tieto, tee sillä elämäsi.
Niin kun ei ehdi, kun on niin kiire itkeä ja sääliä itseään.
Voi, tietäisitpä kuinka monesti olen yrittänyt opiskella. Ap
Eli olet tyhmä tai laiska. Ok. Siitä huolimatta sinulla on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Osaat lukea ja kirjoittaa.
Henkilökohtaisista ominaisuuksistasi johtuen sinut olisi jo jyrätty jossain muualla kuin Suomessa. Täällä sinä vaan porskutat. Miksi valitat?
Niin, olen tyhmä. Haluaisin olla itsenäinen ihminen mutta nyt teen kuten mies haluaa. Ei se ole helppoa olla tällainen monisairas ja vammainen, joka joutuu aina elämään kuten puoliso haluaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Suomessa aloittajallakin on kaikki mahdollisuudet lähteä vaikka opiskelemaan tai yrittämään mitä ikinä haluaakaan. Iästä, sairauksista tai elämäntilanteesta huolimatta. Tietoa on valtavasti saatavilla, mene ja ota se tieto, tee sillä elämäsi.
Niin kun ei ehdi, kun on niin kiire itkeä ja sääliä itseään.
Voi, tietäisitpä kuinka monesti olen yrittänyt opiskella. Ap
Eli olet tyhmä tai laiska. Ok. Siitä huolimatta sinulla on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Osaat lukea ja kirjoittaa.
Henkilökohtaisista ominaisuuksistasi johtuen sinut olisi jo jyrätty jossain muualla kuin Suomessa. Täällä sinä vaan porskutat. Miksi valitat?
Niin, olen tyhmä. Haluaisin olla itsenäinen ihminen mutta nyt teen kuten mies haluaa. Ei se ole helppoa olla tällainen monisairas ja vammainen, joka joutuu aina elämään kuten puoliso haluaa. Ap
Lopeta sitten valitus ja tunnusta, että omat ominaisuutesi ja valintasi ovat johtaneet sinut tähän kurjuuteen, jossa koet olevasi. Olet kuitenkin globaalisti katsottuna yksi maailmanhistorian onnekkaimmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Suomessa aloittajallakin on kaikki mahdollisuudet lähteä vaikka opiskelemaan tai yrittämään mitä ikinä haluaakaan. Iästä, sairauksista tai elämäntilanteesta huolimatta. Tietoa on valtavasti saatavilla, mene ja ota se tieto, tee sillä elämäsi.
Niin kun ei ehdi, kun on niin kiire itkeä ja sääliä itseään.
Voi, tietäisitpä kuinka monesti olen yrittänyt opiskella. Ap
Eli olet tyhmä tai laiska. Ok. Siitä huolimatta sinulla on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Osaat lukea ja kirjoittaa.
Henkilökohtaisista ominaisuuksistasi johtuen sinut olisi jo jyrätty jossain muualla kuin Suomessa. Täällä sinä vaan porskutat. Miksi valitat?
Niin, olen tyhmä. Haluaisin olla itsenäinen ihminen mutta nyt teen kuten mies haluaa. Ei se ole helppoa olla tällainen monisairas ja vammainen, joka joutuu aina elämään kuten puoliso haluaa. Ap
Lopeta sitten valitus ja tunnusta, että omat ominaisuutesi ja valintasi ovat johtaneet sinut tähän kurjuuteen, jossa koet olevasi. Olet kuitenkin globaalisti katsottuna yksi maailmanhistorian onnekkaimmista.
Joopa joo. Todella onnekas, kun joka, päivä itken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen sairaus = huonoa tuuria?
Miehenä en osaa ajatella noin kuin jotkut naiset ajattelevat, että mitä he ovat "elämältä saaneet" (hyvän miehen, perheen, asunnon, jne).
Miehellä lähtökohta elämässä on että arvosi mitataan saavutuksilla. Ellet saa aikaiseksi mitään, et ole minkään arvoinen.
Voit olla luuserinainen ja silti pariutua kunhan ulkonäkö on riittävällä tasolla, mutta et luuserimies. Tämän huomaa syrjäytyneiden kursseilla joilla olen poikennut kouluttamassa: miehet sinkkuja, naiset eivät.
Ei kumppania = ei perhettä. Ellet tienaa itse kunnolla, et saa laadukasta asuntoakaan koska hyvätuloinen mies pariutuu pienituloisen naisen kanssa, mutta ei toisin päin.
En osaa antaa ap:lle mitään ohjeita. Jos krooniset sairaudet eivät ole ylittämätön este, ei auta kuin jatkaa yrittämistä ja miettiä mitkä olisivat realistisia tavoitteita. Jokainen ei voi olla se 250cm luksustalossa asuva uraa luova superäiti-uramenestyjä jonka elämää ex-luokkakaverit kadehtivat.
M/39
Kirjoitit kyllä aika naulaan kantaan tämän asian. Naiselle on kyllä tavallaan helpompi päästä sinne vähän paremmille päiville ihan vain menemällä yhteen hyvin ansaitsevan miehenpuolen kanssa. Miehet ei yleensä aseta naiselle rahallisia vaatimuksia sitä puolisoa valitessaan. En väitä, että naisetkaan tieten tahtoen niin tekevät, mutta todellistahan se on, että miehen edes kohtuullisen hyvä palkka takaa naisellekin siinä sivussa paremman toimeentulon.
Mutta siinä voi sitten piillä se loukkukin. Usein ihmetellään sitä, että miksi joku nainen ei lähde, vaikka mies olisi väkivaltainen tai muuten ilkeä ja koko yhdessäolo onnetonta. Ei olekaan helppo lähteä, kun tietää, että ei olisi sitten mahdollisuutta samaan elintasoon, mihin on tottunut.
Harva "luuseri" on kuitenkaan luuseri heti syntyessään. Työpaikkani tiloissa pidettiin jotain kursseja pitkäaikaistyöttömille ja syrjäytyneille, sen verran pikkupaikkakunnalla ollaan, että tiesin monenkin elämänkulusta, miten se on mennyt. Kyllä niistä monet miehet oli olleet naimisissa ja lapsiakin oli. Avioero siis takana ja yleensä pahoja alkoholiongelmia, työpaikan menetyksiä jne. En silti kiellä, etteikö myös elämän lähtökohdissa voi olla ne valmiudet luuserointiin, voisin kertoa montakin tarinaa. Joidenkin kohdalla on niinkin, että se oma pää ei vaan leikkaa oikeissa kohdissa, jopa lievää henkistä alikehittyneisyyttä voi olla. Mutta tällainenkin ihminen voi löytää jotain sellaista, mikä hänelle sopii ja mistä hän pitää. Joskus vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta ei anna tilaa näille ihmisille.
Suomalainen yhteiskunta ei ole koskaan antanut tilaa näille ihmisille. Uuniin eivät pysty laittamaan mutta hankaloittavat elämää niin paljon että nämä ihmiset lopulta hoitaisivat itsensä pois pilaamasta tätä yhteiskuntaa.
Ahhahhahhahhaa! Nyt on kyllä paksua. Suomalainen yhteiskunta kuuluu maailman parhaisiin siinä mielessä, että täällä heikkoja tuetaan. Käypä Intiassa tai ihan missä vaan Afrikan maassa, ja tule sitten itkemään Suomen paskuutta. Siellä sinä kuolet, jos et taistele. Itsesääli hidastaa siinä maailmassa. Pistää vihaksi tuollaiset valittajat, kaikki pitäisi yhteikunnan tarjota noille kermaperseille hopealautasella.
Totta se on. Ei se muuta asiaa toiseksi jos muualla on vielä huonommin.
Eli lopeta se valitus: olet luuseri, mutta edelleen hengissä, koska sinulle osui sellainen elämänonni että synnyit hyvinvointivaltioon.
Juuri tuolla asenteella hyvinvointivaltiota ollaan romuttamassa. Älä "valita" eli vaadi parempaa, jollain muulla on huonommin. Runnotaan läpi leikkaukset ja työntekijöiden aseman heikennykset ja kurjuus leviää alhaalta ylöspäin kunnes lopulta melkein kaikkia vahingoittaa se ettei heitä huonommassa asemassa olevat valittaneet tarpeeksi äänekkäästi.
Voit vaatia parempaa ainoastaan, jos maksat siitä itse. Voit kehittää ja neuvotella parempaa, jos et maksa.
Tämä juuri on se ongelma nykyisessä hyvinvointivatiossa ja Greta Thunbereissa; ollaan vaatimassa ja syyttämässä niitä, jotka maksavat.
Kun se ei toimi niin, diplomatia kantaa pidemmälle kuin anarkia tai aggressio.
Historiallisesti oikeudet ja hyvinvointivaltio on voitettu nimenomaan aggressiivisella painostuksella ja työtaisteluilla. Rikkaiden ja vallassaolevien hyvyyteen vetoamalla yhteiskunta ei ole liikahtanut parempaan päin tietääkseni kertaakaan.
Ja jos sun vastaus hyvinvointivaltion puolustamiseen on, että sitä sopii vaatia minkä maksat, niin sehän tarkoittaa juuri sitä että vastustat hyvinvointivaltiota.
Ehkä mä toivoin liikaa kun luulin saavani itsenäisen elämän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä toivoin liikaa kun luulin saavani itsenäisen elämän. Ap
Sulle on vuosikausia toitotettu että senkus menet ja eroat siitä ukostasi. Jätät sen ja muutat omaan kämppään. Yhteiskunta kyllä tukee ja auttaa täysin varatontakin ihmistä pääsemään alkuun. Mutta ei prkl, sinä et tee mitään muuta kuin valitat joka vtun päivä tällä palstalla. Meidän palstalaistenko sulle pitäisi kaikki hommata nokan eteen valmiina?!? Vittu mitä saamattomuutta, syytä itseäsi! Ja ei tarvi vastata, tiedän että sulla on sen sata tekosyytä jo odottelemassa. Ja että sama itkuvirsi jatkuu vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Suomessa aloittajallakin on kaikki mahdollisuudet lähteä vaikka opiskelemaan tai yrittämään mitä ikinä haluaakaan. Iästä, sairauksista tai elämäntilanteesta huolimatta. Tietoa on valtavasti saatavilla, mene ja ota se tieto, tee sillä elämäsi.
Niin kun ei ehdi, kun on niin kiire itkeä ja sääliä itseään.
Voi, tietäisitpä kuinka monesti olen yrittänyt opiskella. Ap
Eli olet tyhmä tai laiska. Ok. Siitä huolimatta sinulla on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Osaat lukea ja kirjoittaa.
Henkilökohtaisista ominaisuuksistasi johtuen sinut olisi jo jyrätty jossain muualla kuin Suomessa. Täällä sinä vaan porskutat. Miksi valitat?
Niin, olen tyhmä. Haluaisin olla itsenäinen ihminen mutta nyt teen kuten mies haluaa. Ei se ole helppoa olla tällainen monisairas ja vammainen, joka joutuu aina elämään kuten puoliso haluaa. Ap
Lopeta sitten valitus ja tunnusta, että omat ominaisuutesi ja valintasi ovat johtaneet sinut tähän kurjuuteen, jossa koet olevasi. Olet kuitenkin globaalisti katsottuna yksi maailmanhistorian onnekkaimmista.
Joopa joo. Todella onnekas, kun joka, päivä itken.
Itkusi johtuu vain ja ainoastaan itsekkyydestäsi ja näköalattomuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen sairaus = huonoa tuuria?
Miehenä en osaa ajatella noin kuin jotkut naiset ajattelevat, että mitä he ovat "elämältä saaneet" (hyvän miehen, perheen, asunnon, jne).
Miehellä lähtökohta elämässä on että arvosi mitataan saavutuksilla. Ellet saa aikaiseksi mitään, et ole minkään arvoinen.
Voit olla luuserinainen ja silti pariutua kunhan ulkonäkö on riittävällä tasolla, mutta et luuserimies. Tämän huomaa syrjäytyneiden kursseilla joilla olen poikennut kouluttamassa: miehet sinkkuja, naiset eivät.
Ei kumppania = ei perhettä. Ellet tienaa itse kunnolla, et saa laadukasta asuntoakaan koska hyvätuloinen mies pariutuu pienituloisen naisen kanssa, mutta ei toisin päin.
En osaa antaa ap:lle mitään ohjeita. Jos krooniset sairaudet eivät ole ylittämätön este, ei auta kuin jatkaa yrittämistä ja miettiä mitkä olisivat realistisia tavoitteita. Jokainen ei voi olla se 250cm luksustalossa asuva uraa luova superäiti-uramenestyjä jonka elämää ex-luokkakaverit kadehtivat.
M/39
Kirjoitit kyllä aika naulaan kantaan tämän asian. Naiselle on kyllä tavallaan helpompi päästä sinne vähän paremmille päiville ihan vain menemällä yhteen hyvin ansaitsevan miehenpuolen kanssa. Miehet ei yleensä aseta naiselle rahallisia vaatimuksia sitä puolisoa valitessaan. En väitä, että naisetkaan tieten tahtoen niin tekevät, mutta todellistahan se on, että miehen edes kohtuullisen hyvä palkka takaa naisellekin siinä sivussa paremman toimeentulon.
Mutta siinä voi sitten piillä se loukkukin. Usein ihmetellään sitä, että miksi joku nainen ei lähde, vaikka mies olisi väkivaltainen tai muuten ilkeä ja koko yhdessäolo onnetonta. Ei olekaan helppo lähteä, kun tietää, että ei olisi sitten mahdollisuutta samaan elintasoon, mihin on tottunut.
Harva "luuseri" on kuitenkaan luuseri heti syntyessään. Työpaikkani tiloissa pidettiin jotain kursseja pitkäaikaistyöttömille ja syrjäytyneille, sen verran pikkupaikkakunnalla ollaan, että tiesin monenkin elämänkulusta, miten se on mennyt. Kyllä niistä monet miehet oli olleet naimisissa ja lapsiakin oli. Avioero siis takana ja yleensä pahoja alkoholiongelmia, työpaikan menetyksiä jne. En silti kiellä, etteikö myös elämän lähtökohdissa voi olla ne valmiudet luuserointiin, voisin kertoa montakin tarinaa. Joidenkin kohdalla on niinkin, että se oma pää ei vaan leikkaa oikeissa kohdissa, jopa lievää henkistä alikehittyneisyyttä voi olla. Mutta tällainenkin ihminen voi löytää jotain sellaista, mikä hänelle sopii ja mistä hän pitää. Joskus vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta ei anna tilaa näille ihmisille.
Suomalainen yhteiskunta ei ole koskaan antanut tilaa näille ihmisille. Uuniin eivät pysty laittamaan mutta hankaloittavat elämää niin paljon että nämä ihmiset lopulta hoitaisivat itsensä pois pilaamasta tätä yhteiskuntaa.
Ahhahhahhahhaa! Nyt on kyllä paksua. Suomalainen yhteiskunta kuuluu maailman parhaisiin siinä mielessä, että täällä heikkoja tuetaan. Käypä Intiassa tai ihan missä vaan Afrikan maassa, ja tule sitten itkemään Suomen paskuutta. Siellä sinä kuolet, jos et taistele. Itsesääli hidastaa siinä maailmassa. Pistää vihaksi tuollaiset valittajat, kaikki pitäisi yhteikunnan tarjota noille kermaperseille hopealautasella.
Totta se on. Ei se muuta asiaa toiseksi jos muualla on vielä huonommin.
Eli lopeta se valitus: olet luuseri, mutta edelleen hengissä, koska sinulle osui sellainen elämänonni että synnyit hyvinvointivaltioon.
Juuri tuolla asenteella hyvinvointivaltiota ollaan romuttamassa. Älä "valita" eli vaadi parempaa, jollain muulla on huonommin. Runnotaan läpi leikkaukset ja työntekijöiden aseman heikennykset ja kurjuus leviää alhaalta ylöspäin kunnes lopulta melkein kaikkia vahingoittaa se ettei heitä huonommassa asemassa olevat valittaneet tarpeeksi äänekkäästi.
Voit vaatia parempaa ainoastaan, jos maksat siitä itse. Voit kehittää ja neuvotella parempaa, jos et maksa.
Tämä juuri on se ongelma nykyisessä hyvinvointivatiossa ja Greta Thunbereissa; ollaan vaatimassa ja syyttämässä niitä, jotka maksavat.
Kun se ei toimi niin, diplomatia kantaa pidemmälle kuin anarkia tai aggressio.
Historiallisesti oikeudet ja hyvinvointivaltio on voitettu nimenomaan aggressiivisella painostuksella ja työtaisteluilla. Rikkaiden ja vallassaolevien hyvyyteen vetoamalla yhteiskunta ei ole liikahtanut parempaan päin tietääkseni kertaakaan.
Ja jos sun vastaus hyvinvointivaltion puolustamiseen on, että sitä sopii vaatia minkä maksat, niin sehän tarkoittaa juuri sitä että vastustat hyvinvointivaltiota.
No ei ole. Se johtuu siitä että on tarpeeksi hyviä ihmisiä, jotka ovat älykkäitä ja viisaita sekä tienaamaan että kannattelemaan itkupillejä.
En minäkään. Kuvittelin että viimeistään kaksvitosena olen vakaassa parisuhteessa. En ole kohdannut netissä kuin narsisteja ja luusereita ym kummajaisia. Muuallakaan ei ole käynyt tuuri. En ota ketään joka ärsyttää mua. Mitä järkeä seurustella jos ei ihastu?
Toiset naiset taas löytää jonkun aivan ihanan jolla hyvä työpaikka, joka ulkonäöltään edes 8/10, ei suurempia mielenterveysongelmia, haluavat naimisiin jne. Minä löydän ne jotka ei kelpaisi muillekaan naisille, ns. "jämät". En semmosta josta voisi olla ylpeä. Paljoa ei kateutta herätä joku möhömahainen mammanpoika jolla naamakin ruma. Tai joku töykeä narsisti jonka mielestä "naisista ei ole mihinkään" tai että on "jumalan lahja naisille". Näillä narsisteilla voi ulkonäkö olla hyvinkin viehättävä tyyliin kasvot 9/10 ja kroppa 9/10 mutta luonne 0/10.