Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä en ole saanut elämässäni oikein mitään hyvää?
01.11.2019 |
En työtä, en ammattia. Olen saanut vain 10 kroonista sairautta ja paljon vaikeuksia. Miksi? Vaikka olen kuinka yrittänyt saada jotain hyvääkin elämääni.
Kommentit (64)
Ei ne asiat, vaan se miten niihin suhtautuu.
Olet vielä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään. Oikeastaan työ on ainoa josta voisin ja ilmeisesti jollain tavalla "pitäisi" olla ylpeä ja iloinen. 12 vuotta samassa duunipaikassa heti valmistumisestani lähtien, mutta toisaalta kun katsoo millaista jengiä tuollakin on ollut 30+ vuotta ja eivät saa mitään aikaiseksi niin en mä kyllä mitään ylpeyttä tästä voi tuntea. Diagnooseja on vaikka muille jakaa, sosiaalinen elämä loppui kuin seinään valmistumisen jälkeen, rakkautta ja miestä ei ole ollut koskaan. Rakkaan koiranikin menetin kesällä. En juurikaan keksi hyviä asioita elämästäni tällä hetkellä kuin tuo työ.
Vastaus löytyy kun tarpeeksi jaksat etsiä...
Vierailija kirjoitti:
Ei ne asiat, vaan se miten niihin suhtautuu.
Olet vielä hengissä.
Joo, olen hengissä mutta melkein aina kotona kun taksia ei viitsi aina tilata.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus löytyy kun tarpeeksi jaksat etsiä...
Mistä se löytää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Olen 30v, tuntuu että minua on unohdettu täysin. Olen työtön, koskaan päässyt korkeakouluun, koskaan edes saanut miehiä josta olen tykännyt.
En ole ruma, perusasiat hyvin, olen vain jäänyt täysin ulkopuolelle kaikesta eikä mikään onnistu vaikka kuinka yritän.
Elämä ei kanna, minua unohdetaan jopa Kelassa, ihan kun en ole olemassakaan.
Toivon kuolema, kärsimys senkuin lisäntyy.
Elämässä ei ensinnäkäään kannata odottaa mitään ihmeellistä toteutuvaksi, koska vaikka odottaisikin ja odotus täyttyisi niin se aina tuppaa tuottaa pettymyksen. ELämä on seikkailu jossa aikojemme alkukannoista lähtien ihmiset ovat kertoneet toisilleeen tarinoita. Tarinat ihmisissä herättää mielenkiinnon ja elämä on jatkuvaaa opettelemista ja uuden löytämistä seä uteliaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus löytyy kun tarpeeksi jaksat etsiä...
Mistä se löytää?
Googleta. Jos osaat englantia niin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla hieno poika.
Joo, on mutta kai sitä haluaisi muutakin kuten muillakin on.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla hieno poika.
Niinpä ja 2 omakotitaloa ja kesämökki. Joillekin ei riitä mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krooninen sairaus = huonoa tuuria?
Miehenä en osaa ajatella noin kuin jotkut naiset ajattelevat, että mitä he ovat "elämältä saaneet" (hyvän miehen, perheen, asunnon, jne).
Miehellä lähtökohta elämässä on että arvosi mitataan saavutuksilla. Ellet saa aikaiseksi mitään, et ole minkään arvoinen.
Voit olla luuserinainen ja silti pariutua kunhan ulkonäkö on riittävällä tasolla, mutta et luuserimies. Tämän huomaa syrjäytyneiden kursseilla joilla olen poikennut kouluttamassa: miehet sinkkuja, naiset eivät.
Ei kumppania = ei perhettä. Ellet tienaa itse kunnolla, et saa laadukasta asuntoakaan koska hyvätuloinen mies pariutuu pienituloisen naisen kanssa, mutta ei toisin päin.
En osaa antaa ap:lle mitään ohjeita. Jos krooniset sairaudet eivät ole ylittämätön este, ei auta kuin jatkaa yrittämistä ja miettiä mitkä olisivat realistisia tavoitteita. Jokainen ei voi olla se 250cm luksustalossa asuva uraa luova superäiti-uramenestyjä jonka elämää ex-luokkakaverit kadehtivat.
M/39
Vierailija kirjoitti:
En mäkään. Oikeastaan työ on ainoa josta voisin ja ilmeisesti jollain tavalla "pitäisi" olla ylpeä ja iloinen. 12 vuotta samassa duunipaikassa heti valmistumisestani lähtien, mutta toisaalta kun katsoo millaista jengiä tuollakin on ollut 30+ vuotta ja eivät saa mitään aikaiseksi niin en mä kyllä mitään ylpeyttä tästä voi tuntea. Diagnooseja on vaikka muille jakaa, sosiaalinen elämä loppui kuin seinään valmistumisen jälkeen, rakkautta ja miestä ei ole ollut koskaan. Rakkaan koiranikin menetin kesällä. En juurikaan keksi hyviä asioita elämästäni tällä hetkellä kuin tuo työ.
No se, että sulla on tosiaan vakituinen työpaikka, on jo hyvän mielen aihe. Katselet kuitenkin vanhempia työtovereitasi ja olet sitä mieltä, että eivät saa mitään aikaiseksi, mitähän sillä tarkoitat?
Mitä simppelisti ottaen pitäisi saada aikaiseksi?
Olisiko niin, että kärsit näköalattomuudesta? Työ on loppujen lopuksi monillekin vain se tapa, miten saa elantonsa. Aina voi ajatella, että jonkunhan nämäkin duunit on tehtävä. Olet kuitenkin elämässä vahvasti kiinni juuri sen takia, että käyt työssä. Vapaa-aikana on ihan itsestäsi kiinni, mitä teet ja minne suuntaudut. Surullista, että menetit rakkaan koirasi. Elämä jatkuu kuitenkin. Kyllä tiellesi ystäviäkin tulee, kun vain annat sille mahdollisuuden. Jonkun mielestä sinun elämäsi saattaa näyttäytyä suorastaan kadehdittavalta. Sinullahan on täysi vapaus tehdä mitä haluat. Ei ole perhettä "riesana" ja velvollisuutena. Sairaudet on tietysti ikäviä, jos niistä joutuu kovasti kärsimään. Sitä joskus itsekin ihmettelen, miten joillekin ihmisille tuntuu niitä sairauksia kertyvän enemmän kuin muille. Yksi tuttuni sairastui kolme kertaa syöpään, viimeisestä hän ei enää toipunut. Kyllä silloin ajattelin paljonkin tätä epäsuhtaa. Maailmassa on kuitenkin paljon hyviä asioita, joista vain pitäisi oppia nauttimaan. Nyt on aika alkaa ruokkia talvilintuja, niiden touhuja sitä joskus tällainen elämän haaveksija jää tuijottelemaan pitkäksikin aikaa. Se on paljon mukavampaa kuin vaikka pyykinpesu tai imurointi.
Toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla hieno poika.
Niinpä ja 2 omakotitaloa ja kesämökki. Joillekin ei riitä mikään.
Talot ja mökkihän on miehen.
Miksi tarvitsisi saada jotain aikaan? Yhtään mitään? Ei siitä kukaan välitä nyt, ja vielä vähemmän 10 tai 50 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei ensinnäkäään kannata odottaa mitään ihmeellistä toteutuvaksi, koska vaikka odottaisikin ja odotus täyttyisi niin se aina tuppaa tuottaa pettymyksen. ELämä on seikkailu jossa aikojemme alkukannoista lähtien ihmiset ovat kertoneet toisilleeen tarinoita. Tarinat ihmisissä herättää mielenkiinnon ja elämä on jatkuvaaa opettelemista ja uuden löytämistä seä uteliaisuutta.
Ja jos odotusarvot suunnitellusta elämästä sattuisivatkin kohtaamaan jaa odotus palkitaan niin ihminen tuppaa aina kyllästymään. Ihminen on kylltymätön utelias hermoraunio jonka eläämä on yhtä vuoristorataa jossa on laskuja ja ilman laskua ei voii olla nousua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla hieno poika.
Niinpä ja 2 omakotitaloa ja kesämökki. Joillekin ei riitä mikään.
Ja työpaikka, josta saa nyt kunnollista palkkaa.
Mä en mitään muuta haluaisi, kuin kokea olevani tyytyväinen ja onnellinen.
Mutta kun en ole. Paskanmarjat.
Mulla ei ole ystäviä, ei puolisoa, vanhemmat kuolleet, lähisuku ei pidä yhteyttä, huono toimintakyky, olen tk-eläkkeellä, melkein aina yksin kotona. Mistään ei tule mitään, kaikkea mahdollista olen yrittänyt.
Tämmöinen epäelämä ei ole mistään kotoisin. Kun edes jotain kivaa tapahtuisi joskus, se antaisi toivoa. Mutta ei, samaa paskaa päivästä toiseen.
Minulla sama kohtalo. Kieltämättä tuntuu aika turhalta enää yrittää useimpina päivinä.