Sinä jonka kotona vallitsee välillä pitkiäkin aikoja epäjärjestys, eikö se vaikuta psyykkiseen vointiisi?

Ei? Tiedän aina missä tavarani on vaikka eivät ole ns perinteisessä järjestyksessä. Tiskit ja roskat ja pyykit hoidan tehokkaasti isolla kertarysäyksellä.

Vaikuttaa. En silti jaksa. Ehkä tyydytys on suurempi kun saa isomman kaaoksen siivottua.

Ei. Enemmän psyykkiseen vointiin ja jaksamiseen vaikuttaisi se, jos kahta työtä tekevänä kolmen pikkulapsen äitinä kärsisin vielä pakkomielteestä, että talon on aina pahimman kiireen keskelläkin oltava tiptop. Hommat hoidetaan silloin kun parhaiten ehtii ja viimeistään sitten kun on pakko. Eläkepäivillä on aikaa sitten puunailla paikat täydellisiksi.

Toki tunnen kyllä myös tapauksia, joissa psyykkinen vointi selvästi vaikuttaa epäjärjestykseen.

Kyllä, jos huolehtisin kaiken aikaa kaikesta...vaan kun en huolehdi. Mieluummin nukun univelkaa pois.

Siivoan sitten, kun tuntuu olevan sen aika.

Varmasti jonkin verran, etenkin tiskivuori. Lannistus iskee siinä vaiheessa kun alkaa tuntua (nimenomaan tuntua), että siivoaminen on mun kyvyille liian vaikeaa. Iso tiskivuori herättää ajatuksen: en pysty.

Sotkua kertyy, koska säännöllinen (ylläpito)siivoaminen ei huvita. Se on vähän tylsää eikä kovin palkitsevaa. En osaa arvioida sopivaa hetkeä siivoamiseen; aina tuntuu olevan joko liian aikaista tai liian myöhäistä.

Pidin kirjaa siivoamisesta. Otin tavaksi siivota lähes päivittäin nopeasti ja tiskasin melkein joka päivä, mutta sitten se itse kirjanpito alkoi tuntua raskaammalta kuin itse tekeminen. Ajattelin, että ehkä osaan jo siivota ilman kirjanpitoa, ja lopetin moisen lisäahdistuksen aiheuttajan. Muuten on mennyt toistaiseksi ok, mutta aina uudestaan tiskivuori kasaantuu yhdessä hujauksessa, "vaikka juuri äsken tiskasin". Pitää varmaan ottaa edes tiskaus takaisin päivittäisiin rutiineihin, jotka voin ruksia tehdyiksi.

Vaikuttaa kyllä.

Kaikessa epäjärjestyksessäkin piilee järjestys.

Vaikuttaa.

Valitettavasti kaaos johtuu siitä, että en voi psyykkisesti hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa epäjärjestyksessäkin piilee järjestys.

Epäjärjestys stimuloi paremmin meidän alkukantaiisia ominaisuuksia pyrkiä jäsentelemään aioita. EPävarma ihminen turvautuu absoluuttiseen järjestykseen.

Olisin onnellisempi jos epäjärjestys ei haittaisi.  Tällä hetkellä valkoisella matollani on kaksi (2) roskaa ja ne ahdistavat niin kauan kunnes poimin ne pois.

Kyllä se vaikuttaa henkiseen vointiini. Olen paremmalla mielellä, kun olen siivonnut.

En silti siivoa säännöllisesti enkä pidä kotiani järjestyksessä. Jos minulla on mielekkäämpää tai tärkeämpää tekemistä ja voimavaroja täytyy jakaa, jätän siivoamisen suosiolla myöhemmäksi.

Siedän aika hyvin sitä, että henkinen vointini on huonompi kuin optimaalinen.

Ympäristö jossa olen ja elän vaikuttaa minuun halusin tai en, mutta miten ja kuinka onkin jo vaikeampi vastata. - oli kuienkin helpottavaa kun saatoin siivota työpäyäni gradun eon jälkeen ja huokaista.... 

Vihasn sotkua ja epäjärjestystä ja sotkuisuus vaikuttaa todellakin mielialaani. Harmi vaan että sotkua on pkko sietää. Viiden lapsen äitinä joilla kaksi vaipoissa vielä, on vaan pakko kestää. Siivoan päivittäin. Siivouksen tulos kestää 15min. Sitten on taas sotkuista.

Vaikuttaa. En rentoudu, jos nään sotkua ympärilläni. Välillä on niin hetkisiä ajanjaksoja, että kertakaikkiaan ei ehdi panostaa kunnolla siivoamiseen ja järjestelyyn, mutta toisaalta silloin ei niin ehdi siihen sotkuun kiinnittää huomiotakaan.

Ei vaikuta mitenkään.

Vaikuttaa. Vaikuttaa myös parisuhteeseen ja saattaa olla jopa osittain syynä eroonkin.

Epäjärjestyksessä on isoja aste-eroja. En tykkäisi epähygienisyydestä ja likaisista vaateläjistä, mutta sen sijaan minua ei haittaa, että keittiön tasoilla on ruuanlaitossa käytettäviä tarvikkeita tai lattialla on roskia jonkun verran tai lehtiä on paljon lehtilokerossa ja kirjahyllyillä pölyä. 

Siivoan kerran viikossa ja tiskikonetta käytetään joka päivä, joten ei meillä nyt likaista ole, sen sijaan epäjärjestystä neljän kiireisen aikuisen ja yhden kissanpennun huushollissa on kyllä. Eikä se vaivaa tai ahdista. Minua ahdistaisi paljon enemmän, jos hysteerisesti kyttäisin jokaista roskaa. Elämä menisi siinä hukkaan, ja pahasti!

Vaikuttaa. Ostaisin siivouspalvelun kotiin vaikka kaksi kertaa kuussa, jos kehtaisin. Asun yksin pienessä kämpässä. Siivottavaa ei ole paljon.

Todella heikentävästi. Tajusin vasta kun asunto siivottiin täydellisesti miten pahassa jamassa olin. Stressasin jatkuvasti sitä, että entä jos joku tulee yllätysvierailulle ja näkee sen sekasorron mikä asunnossa oli, tai että vaikka joku korjaaja kävisi.

Sitä silloin aiemmin valehteli itselleen sen sekasorron keskellä, että ei siitä piittaa, koska tietää missä kaikki on ja jne jne jne... Se oli sellaista itsensä huijaamista. Nyt mieli on paljon parempi, kun asunto on siistissä ja järjestyksessä.

Vaikuttaa, mutta enemmän kuitenkin toisin päin, joten en saa korjattua asiaa.