Miten hoidatte joulun kun lapset esiteinejä tai teinejä?

Vierailija kirjoitti:

No jos ei ole varaa niin en sitten osta lahjoja. Halutkoon teinit mitä haluaa, niille hankitaan mitä minä haluan. Minun rahat on kuitenkin kyseessä. Mikään ei velvoita antamaan lahjaa yhtään kenellekään.

Ennen joululahjat tuntuivat olevan ilo antajalle, mutta nykyään tuntuu olevan ihmisille vain välttämätön paha. "Minulla ei sitten tänä vuonna ole lahjoja kenellekään". Miksi edes viettää sitten joulua, kun pipo on niin kireällä kokoajan?

Osta yksi tai pari kalliimpaa lahjaa, mutta älä tuhottomasti sellaista krääsää. Kysy, mikä olisi teinille sellainen ”must have” -tuote.

Meillä 17v on jo monena vuotena sanonut, että ei tarvitse ostaa mitään, mutta jos ihan välttämättä tahtoo niin asia x olis ihan kiva. Yleensä on sit hommattu aina se mitä on sanonut. Usein ei ole toivonut yhtään mitään, vaan joulu on kuulemma parasta ihan vaan hyvän ruuan ja läheisten ihmisten kesken. (Uskomatonta, nimittäin vielä viisi vuotta sitten lahjat oli tärkeintä..)

Ollaan myös annettu esim. astioita (teinin valitsemia) lahjaksi sit tulevaisuutta ajatellen kun muuttaa omilleen. Kysytty siis, että millaista astiasarjaa haluaisi, että lähdetään keräämään. Sit joku perus lahjakortti tai ihan vaan rahaa on myös tosi passeli, saa teini käyttää miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin teinille ei muka saisi lahjoja halvalla?

Koska teinit haluaa ylensä merkkivaatteita, kännyköitä yms kalliimpia lahjoja.

No mutta jos teinillä on jo kännykkä, joka toimii, ei kai tarvitse ostaa uutta?

Mun esiteini haluaa Harry Potter -tavaraa joululahjaksi. Sitähän saa eri hintaisena.

Vierailija kirjoitti:

Jouluna ja muutenkin lahjaksi pitäisi saada kyllä luksusta. Siis vähän turhaa.

Luksukdella Tarkoitan sellaista, mitä muuten ei saisi.

Mitä tarkoitat turhalla? En ainakaan itse haluaisi saada lahjaksi mitään turhaa. Eikä minusta turhake ole luksuksen synonyymi.

Siirryin käyttämään palashampoota - ja saippuaa ja nyt teinistä nestemäiset pesuaineet on luksusta. Samaa logiikkaa voisi soveltaa esim. vaatteisiin tai vaikkapa vessapaperiin (muutaman kuukauden sanomalehden käytön jälkeen wc-paperi tuntuu ylellisyydeltä). Ongelma ei siis olekaan vähävaraisuus vaan kaiken läpileikkaava yltäkylläisyys.

Yleensä annan lahjakortin vaatekauppaan. Pyjama on jo perinne. Kirjoittelen pitkin syksy ylös juttuja. Saavat myös astioita. En osta kovin paljon lahjoja, kun muuten tarvitsevat koko ajan jotain, koulukirjoja, urheiluvaatteita yms.

Tarviiko niille ylipäätään ostaa enää mitään lahjoja. Tuskin enää pukkiin uskovat.. Vai?

Vierailija kirjoitti:

En ole murehtinut ja lapsetkaan eivät murehdi. Eivät he koskaan tahdo sitä mitä jotkut kulutusintoiset kaverit. Olen kasvattanut lapsistani fiksuja. Yleensä kokevat, että heillä on tarpeeksi hyvin asiat. He ovat esteetikkoja ja sanovat, että tämä oma koti on kauniimpi kuin kavereilla ja täytyy siksi pohtia tarkasti, että ei hankita mitään turhaa tai rumaa täyttämään. He eivät mieti niinkään asioiden rahallista arvoa, vaan sopivuutta ja käyttötarkoitusta. Hyvää kannattaa odottaa. Jos eivät jouluna jotain saa, niin ehkä uutena vuotena tai keväällä? Vähemmän on enemmän.

Ei medänkään teinit halua mitään. Vaikea saada toivetta. Eivät myöskään osta kallita vaatteita tms. Tytär ei halua uutta takkia, koska se, että takki on vanha, ei ole syy ostaa uutta. Tämä on ymmärtääkseni osa nuorten arvoja, ei minun fiksun kasvatuksen ansiota.

Meillä teinit eivät myöskään arvostele kenenkään toisten koteja tai elämäntapaa. Suvaitsevaisuus on vallalla.

Vierailija kirjoitti:

Ostin teineille sen mihin oli varaa. Jos toiveet oli liian kalliita sanoin suoraan ettei minulla ole siihen varaa. Tarjosin vaihtoehdoksi että jos sellaisen haluaa voi mennä iltatöihin ja tienata itse ne rahat sen ostamiseen. Oppii samalla rahan arvon kun tienaa itse joka euron 360€ farkkuihin ja 800€ puhelimeen. t. entinen 3 lapsen yh

Kuka teini haluaa 360e farkut tai 800e puhelimen?

Meidän teini ei suostunut ottamaan edes 100e farkkuja. Kännykän ehkä ottaisi, mutta tyytyy 200e Samsungiin.

Pyjamat ja sukat ovat jo perinne. Ne tulee aina, halus tai ei.

Tytär 16v on helppo lahjottava, mutta häneen saa uppoamaan kyllä satoja, jos sille tielle lähtis. Tosin hänestä on tullut nyt järkevämpi kuluttaja, ettei suosi kertakäyttöjuttuja ollenkaan.

Poika 19 v on vuodesta toiseen yhtä hankala lahjottava. ei oikein lahjakortitkaan toimi, kun ne jää käyttämättä. Todella huono käymään kaupoilla, vaatteita ostaa vain tarpeeseen. Ei vielä osaa nähdä tulevaisuutta, että astioita tms. ostelisin.. Hän säästää itse. Pelit ja kojeet on hankkinut itse viimeiset kolme vuotta, kun töihin meni.

Haluaisin kummallekin vielä paketin rapinaa jonkin verran, mutta pää lyö tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin teineille sen mihin oli varaa. Jos toiveet oli liian kalliita sanoin suoraan ettei minulla ole siihen varaa. Tarjosin vaihtoehdoksi että jos sellaisen haluaa voi mennä iltatöihin ja tienata itse ne rahat sen ostamiseen. Oppii samalla rahan arvon kun tienaa itse joka euron 360€ farkkuihin ja 800€ puhelimeen. t. entinen 3 lapsen yh

Kuka teini haluaa 360e farkut tai 800e puhelimen?

Meidän teini ei suostunut ottamaan edes 100e farkkuja. Kännykän ehkä ottaisi, mutta tyytyy 200e Samsungiin.

Joo niinpä. Ei kukaan teini tietenkään halua uutta iPhonea siis yäk yäk. Ei siis ees suostu. Ihan urbaanilegendaa teini ja uusi älypuhelin!