Kamalaa kuunnella päivästä toiseen miten naapurin isä huutaa lapsilleen :(

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomessa edes yksityiskouluja? Missä?

Yksityiset koulut ovat usein kristillisiä tms. "vakaumuksellisia" kouluja.

Ja kas, siinä se perimmäinen syykin taitaa piillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa kasvattaa silmille hyppiviä murrosikäisiä pehmeitä puhumalla. Välillä on pakko korottaa ääntään. Murrosiän kuohut ovat muuten tervettä oireilua lapselta, niin myös se, että vanhemmat reagoivat siihen. Näin murrosikäinen ja vanhemmat irrottautuvat symbiooseistaan. Pienille lapsille jatkuva huutaminen on vakavampi asia, ja sitä en voi sietää itsekään.

Ja sitten kun se silmille hyppivä teini on potenssiin kymmenen. Meillä on sellainen teini, että sillä murrosikä on aivan mahdoton ja se meinaa, että sille ei saa sanoa mitään, sitä ei saa komentaa tekemään mitään, se vaan perseilee kotona. Kaikki sellaiset vanhemmat käsi ylös, joilla on kotona teinihirviö ja ovat niin hienoja ihmisiä, etteivät koskaan korota ääntä ja jaksavat aina lempeästi kuunnella ja kommentoida teininsä haistatteluja.

Meillä on muitakin teinejä, mutta tämä yksi on sellainen, että teen kohta lasun siitä itse ja meidän perhe-elämä saattaa kuulostaa naapuriin ikävältä. Ja kyllä, itselleni olen hakenut apua jaksamiseen. Sitä ei tosin edesauta naapurin jeesustelu.

Entisajan toimintamalli näissä tilanteissa oli se, että vanhempi vielä hyvän sään aikana laittoi lapselle sellaisen rangaistuksen jolla lapselta saatiin ns. luulot pois. Siis toisin sanoen tilanteen ei tarvinnut ajautua siihen pisteeseen asti, että vanhemmalta olisi mennyt hermo.

Nykyään kun tuntuvat rangaistukset leimataan traumoja aiheuttavaksi väkivallaksi (ja juuri lapsen rankaiseminen rauhallisin mielin katsotaan aivan erityisen pahaksi jutuksi, koska se on "kylmäveristä väkivaltaa"), niin sitä vaihtoehtoa ei enää ole, ja lopulta paine painekattilassa kasvaa niin isoksi, että räjähtäminen tapahtuu.

Ei ole helppoa nykyään lasten kasvatuskaan. Itseäni alkaa jo huolestuttaa, että osaankohan edes kuolla oikeaoppisesti, vai tuleeko vielä siitäkin jotain sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa kasvattaa silmille hyppiviä murrosikäisiä pehmeitä puhumalla. Välillä on pakko korottaa ääntään. Murrosiän kuohut ovat muuten tervettä oireilua lapselta, niin myös se, että vanhemmat reagoivat siihen. Näin murrosikäinen ja vanhemmat irrottautuvat symbiooseistaan. Pienille lapsille jatkuva huutaminen on vakavampi asia, ja sitä en voi sietää itsekään.

Ja sitten kun se silmille hyppivä teini on potenssiin kymmenen. Meillä on sellainen teini, että sillä murrosikä on aivan mahdoton ja se meinaa, että sille ei saa sanoa mitään, sitä ei saa komentaa tekemään mitään, se vaan perseilee kotona. Kaikki sellaiset vanhemmat käsi ylös, joilla on kotona teinihirviö ja ovat niin hienoja ihmisiä, etteivät koskaan korota ääntä ja jaksavat aina lempeästi kuunnella ja kommentoida teininsä haistatteluja.

Meillä on muitakin teinejä, mutta tämä yksi on sellainen, että teen kohta lasun siitä itse ja meidän perhe-elämä saattaa kuulostaa naapuriin ikävältä. Ja kyllä, itselleni olen hakenut apua jaksamiseen. Sitä ei tosin edesauta naapurin jeesustelu.

Entisajan toimintamalli näissä tilanteissa oli se, että vanhempi vielä hyvän sään aikana laittoi lapselle sellaisen rangaistuksen jolla lapselta saatiin ns. luulot pois. Siis toisin sanoen tilanteen ei tarvinnut ajautua siihen pisteeseen asti, että vanhemmalta olisi mennyt hermo.

Nykyään kun tuntuvat rangaistukset leimataan traumoja aiheuttavaksi väkivallaksi (ja juuri lapsen rankaiseminen rauhallisin mielin katsotaan aivan erityisen pahaksi jutuksi, koska se on "kylmäveristä väkivaltaa"), niin sitä vaihtoehtoa ei enää ole, ja lopulta paine painekattilassa kasvaa niin isoksi, että räjähtäminen tapahtuu.

Tämä!! Ja nämä nykyteinit ovat sellaisia, että tietävät kyllä oikeutensa, mutta velvollisuuksia ei saisi olla. Nämä oikeudet osataan kyllä tuoda julkeasti esille. Ja sitten jos tähän päälle on vielä haastava temperamentti, niin vanhemmalla ei ole mitään keinoja kohta, muutakuin odottaa täysi-ikäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helppoa nykyään lasten kasvatuskaan. Itseäni alkaa jo huolestuttaa, että osaankohan edes kuolla oikeaoppisesti, vai tuleeko vielä siitäkin jotain sanomista.

Vääränlaisesta kuolemisesta voidaan tehdä kuolleidensuojeluilmoitus (kusu), mutta se on onneksi sitten perillisten päänsärky.

Ehdottomasti lasu. Ja yritä vielä äänittää sitä huutoa, jos tarvitset myöhemmin todisteita. Mehän ei voida tietää että jääkö se siellä kodin seinien sisäpuolella pelkäksi huutamiseksi vai onko mukana jo fyysistä väkivaltaa.

Oma isäni on aivan raivohullu huutaja. En siis tarkoita että ”komensi” huutamalla vaan että hänellä on erittäin lyhyt pinna ja sai raivareita aivan mitättömistä, meihin lapsiin liittymättömistä asioista ja siitä sai sitten kärsiä kaikki. Mukana oli myös muuta pahaa henkistä ja lievää fyysistä väkivaltaa. Minä tai sisarukseni emme ole enää missään tekemisissä isän kanssa. Voi jospa meistäkin olisi joku tehnyt lasun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helppoa nykyään lasten kasvatuskaan. Itseäni alkaa jo huolestuttaa, että osaankohan edes kuolla oikeaoppisesti, vai tuleeko vielä siitäkin jotain sanomista.

Vääränlaisesta kuolemisesta voidaan tehdä kuolleidensuojeluilmoitus (kusu), mutta se on onneksi sitten perillisten päänsärky.

Niinpä. Kun lainsäädännön mukaan ihmiselle on hyvin traumaattista ja haitallista nähdä väkivaltaa kotonaan, niin kunnon kansalainen tietenkin suojelee muita ihmisiä oman kuolemansa näkemiseltä. Varsinkin jos kuolemaan liittyy kipua tai muuta kärsimystä. Jos nyt esim. kituu huutaen kuoliaaksi kun jalkapallonkokoinen syöpäkasvain työntyy ulos sisuksista, siinähän tekee väkivaltaa kaikille vierailijoilleen, hoitohenkilökunnalle yms. Varsinkaan lapsia ei saisi tuoda katsomaan mummon kuolemista.

Taitaa olla varminta poistua yksin metsään kun loppu lähenee, jottei tule vahingossa traumatisoineeksi kanssaeläjiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että heillä on jokin elämän kriisi päällä? Minäkin huusin lapsilleni vastaavassa tilanteessa, lapset myös oireilevat tuolloin voimakkaasti, mitä ulkopuoliset eivät nähneet. Kuulivat vain huutoni. Lopulta alkoi helpottaa meillä koko perheellä. Kriisi tuli ulkoapäin eli ei ollut itse aiheutettua. Vertaa vaikkapa äkilliseen auto-onnettomuuteen, jossa kuolee monta läheistä.

Ei korkea koulutus ja yksityiskoulut suojaa elämän vastoinkäymisiltä. Eikä aina ole kyse kasvatuksen puutteista.

Ei lapsiin saa purkaa omaa pahaa oloa!

Ei tietenkään lähtökohtaisesti ja näin on helppo sanoa. Mutta niin vain joskus käy kun on vaikeaa elämässä, vaikka olisi mieleltään terve, ei suorituspaineita tai muuta yllä mainittua. Lapset kun purkaa omaa pahaa oloaan tarpeeksi kauan vanhempiinsa kyllä se vanhempikin murtuu. Ehkä olet säästynyt isoilta vastoinkäymisistä, jos et ymmärrä? Joillekin niitä vastoinkäymisiä saattaa osua kohdalle paljon.

Aivan varmasti 99.99%ia vanhemmista huutaa joskus lapsilleen. Minäkin olen niin tehnyt. Sitten pyydän anteeksi ja yritän olla tekemättä niin uudelleen. Se mitä ap kuulee on täysin eri juttu kuin tuo. Jokailtaista kiroilua ja huutamista kouluikäisille lapsille?

Huolimatta siitä onko vanhemmalla joku kriisi, tuo isän käytös vahingoittaa lapsia. Jos isä ei pysty kohtelemaan lapsia hyvin, hänen pitää hakea apua.

Kiistän kyllä, että noin suuri enemmistö huutaisi lapsilleen. Minä en huuda heille, ja yllätys, he eivät huuda minulle. Lapset 16 ja 14-v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomessa edes yksityiskouluja? Missä?

Esimerkiksi Steiner-koulut ja ainakin Helsingissä englanninkielinen koulu Meilahdessa ja ranskalainen koulu Munkkivuoressa.

Munkkivuoren ranskalais-suomalainen koulu on valtion koulu.

Huutajan sanoma ei mene perille, lapsi kuulee vain sen huudon.

Ap:n kuvailema huutaminen on henkistä väkivaltaa. Toivottavasti joku puuttuu asiaan. Nimetön lasu on paras konsti.

On huutamista ja huutamista. Lapselle joskus ns. aiheesta ja kuitenkin kohtuullisella äänellä huutaminen on aivan eri kaliiberia kuin mitättömistä asioista täyttä kurkkua karjuminen. Pahinta on jos rähjätään sellaisesta jota lapsi ei pysty edes välttämättään. Huutamisessakin oleellista lienee se, onko vanhempi silti turvallinen ja lapsen näkökulmasta millään tasolla ennakoitava - onko lapsella olo, että kyseessä on tuttu vanhempi, joka on nyt vain aiheesta vihainen, vai onko lapsi kauhusta kankeana ja lapsen näkökulma se, että ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja pelkää tulevansa vielä pahemman hyökkäyksen kohteeksi? Voitte vaan kuvitella kuinka stressaavaa on olla kotona sellaisen kanssa. Sehän on vähän kuin olisi pakko elää samassa asunnossa karhun tai muun villipedon kanssa.

Ap:n kuvaama huuto kuulostaa pahalta, oli syy mikä oli, mies ei selvästikään sovi lasten huoltajaksi. Mikään ei ratkea lapsille noin rähjäämällä, päinvastoin. Aurinkoisuus ulkopuolisille kuulostaa aika tyypilliseltä perhettään pahoinpitelevältä ihmiseltä, usein on yritystä pitää "kulisseja kunnossa". Kannattaa tosiaan dokumentoida mahd. tarkkaan ja tehdä ilmoitus.

Entä tämän perheen nainen. Millainen hän on, huutaako mies hänellekkin. Tai salliiko nainen huutamisen. Koulutus ei kerro mitään ihmisen luonteesta, ei myöskään älystä. Tyhmä mies, projisoi huonoa oloaan, stressiään lapsiin. Millaisia nämä lapset ovat, minkäikäisiä. Häiriintyneeltä vaikuttava mies. Hermoheikko. Vanha sanonta sanoo En kuule mitä sanot kun se mitä olet huutaa niin kovaa.

Kuvaamasi huutaminen on väkivaltaa. Ota toinen naapuri ystävä kaveriksi, soita ovikelloa, pyydä isä paikalle ja kysy mikä on hätänä koska kiroilu ja karjuminen kuuluu ympäri taloa. Jos et uskalla sitä tehdä, soita poliisille asiasta. Lapsia ei saa jättää asian kanssa yksin.

Nähdessäni kaupassa kuinka äiti tai isä puhuu rumasti tai huutaa lapselle, sanon siitä. Vanhempi huomaa että käytös on väärin lasta kohtaan ja samoin lapsi. Huutaminen ei ole oikein.

Huutaako perheen äiti lapsille. Millainen hän on. Puuttuuko huutamiseen. Tuollainen huutaminen on käsittämätöntä. Siinä kuuluu vain huutajan oma persoona. Vain puheäänellä puhuttu asia on oikein. Huudosta kuulee vain huutajan pomotuksen, kovistelun, ei itse asiaa.

Esimerkiksi koulukuraattori voi tehdä lasun, jos lapsi kertoo kotona tapahtuvasta henkisestä väkivallasta. On virkavirhe, jos ei tee. Lasu on hyvä asia, jos se parantaa lasten kotioloja.

Vierailija kirjoitti:

Huutaako perheen äiti lapsille. Millainen hän on. Puuttuuko huutamiseen. Tuollainen huutaminen on käsittämätöntä. Siinä kuuluu vain huutajan oma persoona. Vain puheäänellä puhuttu asia on oikein. Huudosta kuulee vain huutajan pomotuksen, kovistelun, ei itse asiaa.

Lasten pomotus ja kovistelu on väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaako perheen äiti lapsille. Millainen hän on. Puuttuuko huutamiseen. Tuollainen huutaminen on käsittämätöntä. Siinä kuuluu vain huutajan oma persoona. Vain puheäänellä puhuttu asia on oikein. Huudosta kuulee vain huutajan pomotuksen, kovistelun, ei itse asiaa.

Lasten pomotus ja kovistelu on väkivaltaa.

Nimenomaan tätä tarkoitin.

Kertokaapa mitä pahimmillaan tapahtuu lapselle, jolle huudetaan päivittäin? Haluan kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että heillä on jokin elämän kriisi päällä? Minäkin huusin lapsilleni vastaavassa tilanteessa, lapset myös oireilevat tuolloin voimakkaasti, mitä ulkopuoliset eivät nähneet. Kuulivat vain huutoni. Lopulta alkoi helpottaa meillä koko perheellä. Kriisi tuli ulkoapäin eli ei ollut itse aiheutettua. Vertaa vaikkapa äkilliseen auto-onnettomuuteen, jossa kuolee monta läheistä.

Ei korkea koulutus ja yksityiskoulut suojaa elämän vastoinkäymisiltä. Eikä aina ole kyse kasvatuksen puutteista.

Ei lapsiin saa purkaa omaa pahaa oloa!

Ei tietenkään lähtökohtaisesti ja näin on helppo sanoa. Mutta niin vain joskus käy kun on vaikeaa elämässä, vaikka olisi mieleltään terve, ei suorituspaineita tai muuta yllä mainittua. Lapset kun purkaa omaa pahaa oloaan tarpeeksi kauan vanhempiinsa kyllä se vanhempikin murtuu. Ehkä olet säästynyt isoilta vastoinkäymisistä, jos et ymmärrä? Joillekin niitä vastoinkäymisiä saattaa osua kohdalle paljon.

Ei se silti oikeuta lasten kaltoin kohteluun! Ei tietenkään! Se on aina lastensuojeluasia jos niin tapahtuu, oli syy mikä hyvänsä.