Ehdotus: koiran omistajat asutetaan samoihin taloihin
Toisin sanoen, koiranomistajille olisi omat talot niin vuokrataloissa kuin pelkissä omistusasuntoja sisältävissä taloissa. Näin kenenkään ei koiraa omistavan tarvitsisi kärsiä koirien aiheuttamista ongelmista.
Kommentit (32)
Olen ehdottomasti samaa mieltä ap:n kanssa! Kyllä koirien omistajat pitäisi astuttaa ihan keskenään!
Koirani kulkee mukanani töissä eikä muutenkaan juuri hauku.
Kuulen naapurini kuorsauksen ja kelloradion, mutten ole häiriintynyt näistä äänistä. Onneksi on niin pienet asunnot, ettei kukaan jää vauvan kanssa asumaan näillä äänieristyksillä. Tupakansavukaan ei haittaa. Kannabikselle olen sen verran allerginen, että laitan heippalapun rappukäytävään ellei joku muu ole ennättänyt. Pössyttelijät voisivat puolestani siirtyä haisemaan keskenään. Terveisiä Kalliosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa ihmisen ottamaan itselleen koiran? Sotkee, haisee, on kustannuksia, kämppä ja auto karmaeessa kunnossa (haju+kuola+karvat), pitää ulkoiluttaa, pitää saada hoitopaikka jos lähtee matkalle jne, jne...
Muutama kaveri joille tuntuu koira olevan elämää suurempiasia, kuitenkin valitetaan kun ei jaksaisi lenkittää, lekurilta tuli tonnin lasku ja hoitajaa ei saa...sitenkun koira potkaisee tyhjää, on seuraavana päivä uusi.
Oi kertokaa koiralliset, ei voi ymmärtää???
Itselleni koira on seka harrastus, kaveri etta vahti.
Voisin kysya, etta mika saa ihmisen ottamaan itselleen lapsen. Samat "haitat" potenssiin sata (miinus ne karvat) ja paljon kalliimpi.
Lapsi osaa puhua, osaa käydä itse vessassa ja pesulla, isompana voi auttaa kotitöissä ja mennä kesätöihin. Lapsi osaa siivota omat jälkensä, ei kuse nurkkiin, ei pure eikä nylkytä jalkaa. Lääkärissä käynti ei maksa mitään.
Samalla voisi kysyä miksi kukaan ottaa puolison. Oma vaivansa siitäkin on.
Ei minunkaan koira "kuse nurkkiin", saatikka pure tai nylkyta jalkaa :D Ja mun mielesta on just kiva, ettei se osaa puhua. En kaipaa jotain keskenkasvuista keskustelukumppania holottamaan jarjettomyyksia koko hereillaoloaikansa ja vaatimalla jakamatonta huomiota ekat 10 vuotta.
Elainlaakarille menee se 70 euroa vuodessa, vuosittaisiin rokotuksiin.
Ja kylla se lapsen laakarissa kayntikin maksaa, lapsettomat maksaa niista sun lasten hinkuyskista ja rokotuksista maksamalla veroja.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa ihmisen ottamaan itselleen koiran? Sotkee, haisee, on kustannuksia, kämppä ja auto karmaeessa kunnossa (haju+kuola+karvat), pitää ulkoiluttaa, pitää saada hoitopaikka jos lähtee matkalle jne, jne...
Muutama kaveri joille tuntuu koira olevan elämää suurempiasia, kuitenkin valitetaan kun ei jaksaisi lenkittää, lekurilta tuli tonnin lasku ja hoitajaa ei saa...sitenkun koira potkaisee tyhjää, on seuraavana päivä uusi.
Oi kertokaa koiralliset, ei voi ymmärtää???
Itselleni koira on seka harrastus, kaveri etta vahti.
Voisin kysya, etta mika saa ihmisen ottamaan itselleen lapsen. Samat "haitat" potenssiin sata (miinus ne karvat) ja paljon kalliimpi.
Lapsi osaa puhua, osaa käydä itse vessassa ja pesulla, isompana voi auttaa kotitöissä ja mennä kesätöihin. Lapsi osaa siivota omat jälkensä, ei kuse nurkkiin, ei pure eikä nylkytä jalkaa. Lääkärissä käynti ei maksa mitään.
Samalla voisi kysyä miksi kukaan ottaa puolison. Oma vaivansa siitäkin on.
Ei minunkaan koira "kuse nurkkiin", saatikka pure tai nylkyta jalkaa :D Ja mun mielesta on just kiva, ettei se osaa puhua. En kaipaa jotain keskenkasvuista keskustelukumppania holottamaan jarjettomyyksia koko hereillaoloaikansa ja vaatimalla jakamatonta huomiota ekat 10 vuotta.
Elainlaakarille menee se 70 euroa vuodessa, vuosittaisiin rokotuksiin.
Ja kylla se lapsen laakarissa kayntikin maksaa, lapsettomat maksaa niista sun lasten hinkuyskista ja rokotuksista maksamalla veroja.
Hinkuyskä? Ok.
Mäkin maksan veroja, joilla muun muuassa kerätään koiran kakat kaduilta kun ette itse viitsi.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa ihmisen ottamaan itselleen koiran? Sotkee, haisee, on kustannuksia, kämppä ja auto karmaeessa kunnossa (haju+kuola+karvat), pitää ulkoiluttaa, pitää saada hoitopaikka jos lähtee matkalle jne, jne...
Muutama kaveri joille tuntuu koira olevan elämää suurempiasia, kuitenkin valitetaan kun ei jaksaisi lenkittää, lekurilta tuli tonnin lasku ja hoitajaa ei saa...sitenkun koira potkaisee tyhjää, on seuraavana päivä uusi.
Oi kertokaa koiralliset, ei voi ymmärtää???
Itselleni koira on seka harrastus, kaveri etta vahti.
Voisin kysya, etta mika saa ihmisen ottamaan itselleen lapsen. Samat "haitat" potenssiin sata (miinus ne karvat) ja paljon kalliimpi.
Lapsi osaa puhua, osaa käydä itse vessassa ja pesulla, isompana voi auttaa kotitöissä ja mennä kesätöihin. Lapsi osaa siivota omat jälkensä, ei kuse nurkkiin, ei pure eikä nylkytä jalkaa. Lääkärissä käynti ei maksa mitään.
Samalla voisi kysyä miksi kukaan ottaa puolison. Oma vaivansa siitäkin on.
Ei minunkaan koira "kuse nurkkiin", saatikka pure tai nylkyta jalkaa :D Ja mun mielesta on just kiva, ettei se osaa puhua. En kaipaa jotain keskenkasvuista keskustelukumppania holottamaan jarjettomyyksia koko hereillaoloaikansa ja vaatimalla jakamatonta huomiota ekat 10 vuotta.
Elainlaakarille menee se 70 euroa vuodessa, vuosittaisiin rokotuksiin.
Ja kylla se lapsen laakarissa kayntikin maksaa, lapsettomat maksaa niista sun lasten hinkuyskista ja rokotuksista maksamalla veroja.
Hinkuyskä? Ok.
Mäkin maksan veroja, joilla muun muuassa kerätään koiran kakat kaduilta kun ette itse viitsi.
No en tieda mita sairauksia just teidan lapsilla on. Taalla pain yksi tutun tuttu sairastui puolisen vuotta hinkuyskaan kun sita oli tarhassa liikkeella.
Mun koira ei pasko kadulle, mutta keraan jatokset kakkapussiin ihan metsastakin.
Kannatan! Saisivat siellä sitten rekkujen omistajat keskenään mussuttaa toisilleen, että pikku Mustin jokapäiväistä, kuukausia jatkunutta ulvontaa on vaan siedettävä. Mustihan vasta opettelee olemaan yksin työpäivien ajan. <3
Kotikerrostaloni piha on myös aivan ääriään myöten täynnä pas.kaa. Siis metrin välein. Tältäkin ongelmalta välttyisin, jos saisin muuttaa koiravapaaseen taloon. Puhumattakaan että ei tarvitsisi sietää naapurin raivohullua ja todella pelottavaa rotikkaa.
Pitäiskö tehä kansalaisaloite?
Jos ja kun kaikki erotellaan omiin lokeroihinsa, niin asuntoa myydessä on sitten kivaa, kun potentiaalisten ostajien määrä putoaa kymmenesosaan.
Vierailija kirjoitti:
Koirani kulkee mukanani töissä eikä muutenkaan juuri hauku.
Kuulen naapurini kuorsauksen ja kelloradion, mutten ole häiriintynyt näistä äänistä. Onneksi on niin pienet asunnot, ettei kukaan jää vauvan kanssa asumaan näillä äänieristyksillä. Tupakansavukaan ei haittaa. Kannabikselle olen sen verran allerginen, että laitan heippalapun rappukäytävään ellei joku muu ole ennättänyt. Pössyttelijät voisivat puolestani siirtyä haisemaan keskenään. Terveisiä Kalliosta vaan.
Sinun koira elää harvinaista elämää. Olen nähnyt nuoren naisen joka ulkoilutti koiraansa 2-3x5 min. Nuori rottis. Ja puolusti sanoen, että koiralle riittää kolme pissatusta päivässä. 5 min? Toinen naapuri hoiti koiransa hyvin, mutta koira ulisi koko työpäivän kotona. Koira on laumaeläin ja sinun koira saa kulkea laumansa mukana.
Keskimäärin koira ei mitenkään kuulu kerrostaloon. Ei naapureiden takia vaan itsensä takia. Ja Monet ottaa ihan vääränlaisia koiria seurakoiriksi kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa ihmisen ottamaan itselleen koiran? Sotkee, haisee, on kustannuksia, kämppä ja auto karmaeessa kunnossa (haju+kuola+karvat), pitää ulkoiluttaa, pitää saada hoitopaikka jos lähtee matkalle jne, jne...
Muutama kaveri joille tuntuu koira olevan elämää suurempiasia, kuitenkin valitetaan kun ei jaksaisi lenkittää, lekurilta tuli tonnin lasku ja hoitajaa ei saa...sitenkun koira potkaisee tyhjää, on seuraavana päivä uusi.
Oi kertokaa koiralliset, ei voi ymmärtää???
Kämppä on todella siisti koirasta huolimatta. Koira on trimmattavaa rotua eikä siitä lähde irtokarvaa.
Rakastan lenkkeilyä ja siinä yksi syy ottaa koira, mutta tärkeämpi vielä saada seuraa. Toistaiseksi ei ole ollut suuria eläinlääkärilaskuja muuta kuin vuosittaiset rokotukset ja hammaskiven poistoa toisinaan.
Kun edellinen koira kuoli, päätin olla ottamatta uutta koira, mutta en kestänyt kuin kuukauden ja aloin taas etsiä pentua. Onnekseni sain sen jo heti kahdessa kuukaudessa. Tuossa se nyt pötköttää vierelläni hyvin tyytyväisenä.
Taloyhtiön kannalta tuo voi olla hiukan pinnallista järjestää. Entä jos asunnossa vierailee koira? Tai jos tyttären koira muuttaa asuntoon väliaikaisesti?
Voihan sitä silti tietenkin yrittää perustaa yhtiön johon ei koiria tai lapsia sallita.
Senioritaloissa on helpompaa määritellä että asukkaan tulee olla täyttänyt esim. 65v. Lapsi tai koira vapaita ne ei silti useinkaan taida olla vaikka asuntoon muuttavalle ei koiraa tai lapsia talouteen salittaisikaan.